Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na walking in your anointing
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 2 : 27
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
Kirje efesolaisille 4 : 1 – 32
1 Niin minÀ vangittu Herrassa neuvon teitÀ, ettÀ te siinÀ kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii,
2 Kaikella nöyryydellÀ, siveydellÀ ja pitkÀmielisyydellÀ, ja kÀrsikÀÀt toinen toistanne rakkaudessa.
3 Ahkeroitkaat myös pitÀmÀÀn hengen yhteyttÀ rauhan siteen kautta:
4 Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidÀn kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5 Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,
6 Yksi Jumala ja kaikkein IsÀ, joka kaikkein pÀÀllÀ on, ja kaikkein kautta, ja teissÀ kaikissa.
7 Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jÀlkeen.
8 SentÀhden hÀn sanoo: hÀn on astunut ylös korkeuteen, ja on vankiuden vangiksi vienyt, ja ihmisille lahjoja antanut.
9 Mutta se, ettÀ hÀn astui ylös, ei ole mikÀÀn muu kuin ettÀ hÀn ennen tÀnne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin.
10 Joka on astunut alas, hÀn on se, joka kaikkein taivasten pÀÀlle astui ylös, ettÀ hÀn kaikki tÀyttÀis,
11 Ja hÀn on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
12 PyhÀin tÀydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen,
13 Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessÀ tÀydeksi mieheksi, Kristuksen tÀydellisen varren mitan jÀlkeen:
14 Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltÀisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitÀ kÀyvÀt ympÀri, saadaksensa pettÀÀ;
15 Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hÀnessÀ, joka pÀÀ on, Kristus,
16 Josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisÀÀntyy, sen vaikutuksen ja mÀÀrÀn jÀlkeen, joka kullakin jÀsenellÀ on, siitÀ kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa.
17 Niin minÀ nyt sanon ja todistan Herrassa, ettette silleen vaella niinkuin muut pakanat vaeltavat mielensÀ tyhmyydessÀ,
18 Joiden ymmÀrrys pimitetty on ja ovat vieraantuneet siitÀ elÀmÀstÀ, joka Jumalasta on, tyhmyyden kautta, joka heissÀ on, ja heidÀn sydÀmensÀ kovuuden kautta,
19 Jotka, sitten kuin he olivat paatuneet, antoivat ylön heitÀnsÀ haureuteen ja tekivÀt kaikkinaista saastaisuutta ylönpalttisessa himossa.
20 Mutta ette niin Kristusta ole oppineet.
21 Jos te muutoin hÀnestÀ kuulleet olette ja hÀnessÀ opetetut olette, niinkuin totuus Jesuksessa on,
22 Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissÀ itsensÀ turmelee;
23 Mutta uudistakaat teitÀnne teidÀn mielenne hengessÀ,
24 Ja pukekaat pÀÀllenne uusi ihminen, joka Jumalan jÀlkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessÀ.
25 SentÀhden pankaat pois valhe, ja puhukaan jokainen lÀhimmÀisensÀ kanssa totuutta; sillÀ me olemme jÀsenet keskenÀmme.
26 Vihastukaat ja ÀlkÀÀt syntiÀ tehkö, ÀlkÀÀt antako auringon laskea ylitse teidÀn vihanne,
27 ĂlkÀÀt antako laittajalle siaa.
28 Joka varastanut on, ÀlkÀÀn silleen varastako, vaan paremmin tehkÀÀn työtÀ ja toimittakaan kÀsillÀnsÀ jotakin hyvÀÀ, ettÀ hÀnellÀ olis tarvitsevalle jakamista.
29 Ălköön yksikÀÀn rietas puhe teidĂ€n suustanne lĂ€htekö, vaan mitĂ€ sovelias on parannuksen tarpeeksi, ettĂ€ se kelvollinen kuulla olis.
30 Ja ÀlkÀÀt Jumalan PyhÀÀ HenkeÀ murheelliseksi saattako, jossa te lunastuksen pÀivÀÀn asti kiinnitetyt olette.
31 Kaikki haikeus, ja nÀrkÀstys, ja viha, ja huuto, ja sadatus olkoon kaukana teistÀ kaiken pahuuden kanssa.
32 Mutta olkaat keskenÀnne ystÀvÀlliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 12
12 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka uskoo minun pÀÀlleni, ne työt, joita minÀ teen, hÀn on myös tekevÀ, ja suurempia, kuin ne ovat, on hÀn tekevÀ; sillÀ minÀ menen IsÀni tykö.
Apostolien teot 2 : 17
17 Ja pitÀÀ tapahtuman viimeisinÀ pÀivinÀ (sanoo Jumala), ettÀ minÀ tahdon vuodattaa minun HengestÀni kaiken lihan pÀÀlle: ja teidÀn poikanne ja tyttÀrenne pitÀÀ ennustaman, ja teidÀn nuorukaisenne pitÀÀ nÀkyjÀ nÀkemÀn, ja teidÀn vanhimpanne pitÀÀ unia uneksuman.
Toinen kirje Timoteukselle 2 : 15
15 PyydÀ itses Jumalalle osoittaa toimelliseksi ja laittamattomaksi työntekijÀksi, joka oikein totuuden sanan jakaa.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 63
63 Henki on se, joka elÀvÀksi tekee, ei liha mitÀÀn auta: ne sanat, jotka minÀ teille puhun, ovat henki ja elÀmÀ.
Kirje galatalaisille 3 : 27
27 SillÀ niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen pÀÀllenne pukeneet.
Apostolien teot 4 : 13
13 Mutta kuin he nÀkivÀt Pietarin ja Johanneksen puheen rohkeuden, sillÀ he ymmÀrsivÀt heidÀt oppimattomiksi ja kirjantaitamattomiksi miehiksi, ihmettelivÀt he ja tunsivat heidÀt, ettÀ he Jesuksen kanssa olleet olivat.
Kirje Titukselle 3 : 5
5 Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hÀn meidÀt autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja PyhÀn Hengen uudistuksen kautta,
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 15
15 Jos te rakastatte minua, niin pitÀkÀÀt minun kÀskyni.
Kirje roomalaisille 5 : 1
1 EttÀ me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillÀ on rauha Jumalan kanssa meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen kautta,
Kirje efesolaisille 4 : 11
11 Ja hÀn on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
Kirje roomalaisille 10 : 17
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
Toinen kirje Timoteukselle 4 : 3
3 SillÀ aika tulee, jona ei he voi terveellistÀ oppia kÀrsiÀ, vaan omain himoinsa jÀlkeen kokoovat itsellensÀ opettajat, ettÀ heidÀn korvansa syyhyvÀt,
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
Kirje roomalaisille 1 : 1 – 32
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen palvelia, kutsuttu apostoliksi, eroitettu Jumalan evankeliumiin,
2 (Jonka hÀn on ennen prophetainsa kautta pyhissÀ Raamatuissa luvannut,)
3 HÀnen Pojassansa, (joka on Davidin siemenestÀ lihan puolesta syntynyt,
4 Ja on vÀkevÀsti ilmoitettu Jumalan Pojaksi pyhityksen hengen jÀlkeen, ettÀ hÀn on noussut ylös kuolleista,) se on, Jesuksesta Kristuksesta meidÀn Herrastamme,
5 Jonka kautta me olemme armon ja apostolin viran saaneet, uskon kuuliaisuudeksi, kaikkein pakanain seassa, hÀnen nimensÀ pÀÀlle,
6 Joista tekin olette Jesuksen Kristuksen kutsutut:
7 Kaikille, jotka Roomissa ovat, Jumalan rakkaille ja kutsutuille pyhille: armo olkoon teidÀn kanssanne, ja rauha Jumalalta meidÀn IsÀltÀmme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
8 Ensin kiitÀn minÀ Jumalaani, Jesuksen Kristuksen kautta, teidÀn kaikkein tÀhtenne, ettÀ teidÀn uskoanne kaikessa maailmassa mainitaan.
9 SillÀ Jumala on minun todistajani, jota minÀ hengessÀni hÀnen Poikansa evankeliumissa palvelen, ettÀ minÀ lakkaamatta teitÀ muistan,
10 Rukoillen aina minun rukouksissani, ettÀ minÀ saisin jollakin tavalla vihdoin joskus, jos Jumala tahtoo, onnellisen tien tulla teidÀn tykönne.
11 SillÀ minÀ ikÀvöitsen teitÀ nÀhdÀ, ettÀ minÀ jotain hengellistÀ lahjaa teille jakaisin, ettÀ te vahvistetuksi tulisitte,
12 Se on, ettÀ minÀ saisin ynnÀ teidÀn kanssanne lohdutuksen, uskon kautta, joka meillÀ keskenÀmme on, sekÀ teidÀn ettÀ minun.
13 Mutta en minÀ tahdo salata teiltÀ, rakkaat veljet, ettÀ minÀ olen usein aikonut tulla teidÀn tykönne, (ja olen tÀhÀn asti estetty) ettÀ minÀ teidÀnkin seassanne jonkun hedelmÀn saisin, niinkuin muidenkin pakanain seassa.
14 MinÀ olen velkapÀÀ GrekilÀisille ja muukalaisille, viisaille ja tyhmille.
15 SentÀhden niin paljo kuin minussa on, olen minÀ teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.
16 SillÀ en minÀ hÀpee Kristuksen evankeliumia; sillÀ se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös GrekilÀiselle.
17 SillÀ siinÀ se vanhurskaus, joka Jumalan edessÀ kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitÀÀ elÀmÀn uskosta.
18 SillÀ Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vÀÀryyden tÀhden, jotka totuuden vÀÀryydessÀ pitÀvÀt.
19 SentÀhden se, mikÀ taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettÀvÀ; sillÀ Jumala ilmoitti sen heille.
20 SillÀ hÀnen nÀkymÀttömÀt menonsa, nimittÀin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nÀhdÀÀn hamasta maailman luomisesta, jotka ymmÀrretÀÀn niistÀ, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itseÀnsÀ syyttömiksi sanoa.
21 EttÀ he tunsivat Jumalan, ja ei ylistÀneet hÀntÀ niinkuin Jumalaa eikÀ kiittÀneet, vaan vilpistelivÀt omissa ajatuksissansa, ja heidÀn jÀrjetöin sydÀmensÀ on pimennyt.
22 Kuin he itsensÀ viisaiksi luulivat, niin he ovat tyhmiksi tulleet,
23 Ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen ja lintuin ja neljÀjalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi.
24 SentÀhden on myös Jumala heidÀt laskenut sydÀmensÀ himoihin, saastauteen, hÀpÀisemÀÀn keskenÀnsÀ omaa ruumistansa,
25 Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmÀn luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu ijankaikkisesti, amen!
26 SentÀhden on Jumala heidÀt antanut ylön hÀpiÀllisiin himoihin, ettÀ myös heidÀn vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,
27 Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitÀmisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensÀ palkan itsessÀnsÀ.
28 Ja niinkuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heidÀt hÀijyyn mieleen tekemÀÀn niitÀ, mitÀ ei sovi tehdÀ,
29 TÀynnÀnsÀ kaikkea vÀÀryyttÀ, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta: tÀynnÀ kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahan suomuutta:
30 Korvankuiskutteliat, panetteliat, Jumalaa vihaajat, hÀpÀisiÀt, ylpiÀt öykkÀrit, pahain neuvoin pesÀt, vanhemmillensa tottelemattomat,
31 Tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat, armottomat.
32 Jotka Jumalan oikeuden tietÀvÀt, (ettÀ ne, jotka nÀitÀ tekevÀt, ovat kuoleman ansainneet) ei ainoastaan niitÀ tee, mutta myös suostuvat niihin, jotka niitÀ tekevÀt.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 5 : 1 – 47
1 Sitte oli Juudalaisten juhlapÀivÀ, ja Jesus meni ylös Jerusalemiin.
2 Mutta Jerusalemissa on Lammasportin tykönÀ lammikko, joka Hebrean kielellÀ kutsutaan Betesda, jossa oli viisi vajaa,
3 Joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jotka veden liikuttamista odottivat.
4 SillÀ enkeli tuli alas mÀÀrÀtyllÀ ajalla lammikkoon ja sekoitti veden: joka siis ensimÀisenÀ veteen astui, kuin se sekoitettu oli, niin se parani, ehkÀ missÀ ikÀnÀ taudissa hÀn oli.
5 Niin oli siellÀ mies, joka kahdeksanneljÀttÀkymmentÀ ajastaikaa oli sairastanut.
6 Kuin Jesus hÀnen nÀki makaavan ja tunsi hÀnen jo kauvan sairastaneen, sanoi hÀn hÀnelle: tahdotkos tulla terveeksi?
7 Sairas vastasi hÀntÀ: Herra, ei ole minulla sitÀ ihmistÀ, joka minun vie, kuin vesi sekoitettu on, lammikkoon; mutta kuin minÀ tulen, niin on toinen minun edellÀni siihen astunut.
8 Jesus sanoi hÀnelle: nouse, ota vuotees ja kÀy.
9 Ja kohta parani se ihminen, ja otti vuoteensa ja kÀvi. Ja se pÀivÀ oli sabbati.
10 Sanoivat siis Juudalaiset paratulle: nyt on sabbati, ei sinun sovi vuodetta kantaa.
11 HÀn vastasi heitÀ: joka minun paransi, se sanoi minulle: ota vuotees ja kÀy.
12 Niin he kysyivÀt hÀneltÀ: kuka on se ihminen, joka sinulle sanoi: ota vuotees ja kÀy?
13 Mutta ei parattu tietÀnyt, kuka se oli; sillÀ Jesus oli mennyt pois kansan tÀhden, joka siinÀ paikassa oli.
14 Sitte löysi Jesus hÀnen templissÀ ja sanoi hÀnelle: katso, sinÀ olet parattu: ÀlÀ silleen syntiÀ tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi.
15 Niin se ihminen meni pois ja ilmoitti Juudalaisille, ettÀ Jesus oli se, joka hÀnen parantanut oli.
16 Ja Juudalaiset vainosivat sentÀhden Jesusta ja etsivÀt hÀntÀ tappaaksensa, ettÀ hÀn senkaltaisia teki sabbatina.
17 Niin Jesus vastasi heitÀ: minun isÀni tekee työtÀ hamaan tÀhÀn asti, ja minÀ myös teen työtÀ.
18 SentÀhden etsivÀt Juudalaiset hÀntÀ vielÀ enemmin tappaaksensa, ettei hÀn ainoastaan sabbatia rikkonut, mutta myös sanoi Jumalan isÀksensÀ, ja teki itsensÀ Jumalan kaltaiseksi.
19 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: ei taida Poika itsestÀnsÀ mitÀÀn tehdÀ, ellei hÀn nÀe IsÀn tekevÀn; sillÀ mitÀ ikÀnÀ hÀn tekee, sitÀ myös Poika niin tekee.
20 SillÀ IsÀ rakastaa Poikaa ja osoittaa hÀnelle kaikki, mitÀ hÀn itse tekee, ja hÀn on vielÀ suurempia töitÀ hÀnelle osoittava, kuin nÀmÀt ovat, ettÀ teidÀn pitÀÀ ihmettelemÀn.
21 SillÀ niinkuin IsÀ herÀttÀÀ ja virvoittaa kuolleita, niin myös Poika virvoittaa, joita hÀn tahtoo.
22 SillÀ ei IsÀ ketÀÀn tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:
23 EttÀ kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he IsÀÀ kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita IsÀÀ, joka hÀnen lÀhetti.
24 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lÀhetti, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ, ja ei hÀn tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elÀmÀÀn.
25 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: hetki tulee, ja nyt jo on, ettÀ kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan ÀÀnen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat elÀÀ.
26 SillÀ niinkuin IsÀllÀ on elÀmÀ itsessÀnsÀ, niin antoi hÀn myös elÀmÀn Pojalle itsessÀnsÀ olemaan,
27 Ja on hÀnellÀ myös antanut vallan tuomita, ettÀ hÀn on Ihmisen Poika.
28 ĂlkÀÀ tĂ€tĂ€ ihmetelkö; sillĂ€ hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hĂ€nen ÀÀnensĂ€.
29 Ja pitÀÀ tuleman edes ne, jotka hyvÀÀ tehneet ovat, elÀmÀn ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.
30 En minÀ itsestÀni taida mitÀÀn tehdÀ: niinkuin minÀ kuulen, niin minÀ tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillÀ en minÀ etsi minun tahtoani, vaan IsÀn tahtoa, joka minun lÀhetti.
31 Jos minÀ itsestÀni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.
32 Toinen on, joka todistaa minusta, ja minÀ tiedÀn, ettÀ hÀnen todistuksensa on tosi, jonka hÀn minusta todistaa.
33 Te lÀhetitte Johanneksen tykö, ja hÀn todisti totuuden.
34 Mutta en minÀ ihmiseltÀ todistusta ota; vaan minÀ sanoin nÀitÀ, ettÀ te autuaaksi tulisitte.
35 HÀn oli palavainen ja paistavainen kynttilÀ; mutta te tahdoitte ainoastaan vÀhÀn aikaan riemuita hÀnen valkeudessansa.
36 Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sillÀ ne työt, jotka IsÀ antoi minulle tÀyttÀÀkseni, ne työt, jotka minÀ teen, todistavat minusta, ettÀ IsÀ minun lÀhetti,
37 Ja IsÀ, joka minun lÀhetti, hÀn todistaa minusta. Ette ole koskaan hÀnen ÀÀntÀnsÀ kuulleet eli hÀnen muotoansa nÀhneet,
38 Ja ei teillÀ ole hÀnen sanansa pysyvÀinen; sillÀ ette usko sitÀ, jonka hÀn lÀhetti.
39 Tutkikaat Raamatuita; sillÀ niissÀ te luulette teillÀnne ijankaikkisen elÀmÀn olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.
40 Ja ette tahdo tulla minun tyköni, ettÀ te saisitte elÀmÀn.
41 En minÀ pyydÀ kunniaa ihmisiltÀ;
42 Vaan minÀ tunnen teidÀt, ettei teissÀ ole Jumalan rakkaus.
43 MinÀ tulin IsÀni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla nimellÀnsÀ, niin te sen otatte vastaan.
44 Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitÀ kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?
45 ĂlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ minĂ€ kannan IsĂ€n edessĂ€ teidĂ€n pÀÀllenne: se on, koka teidĂ€n pÀÀllenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.
46 SillÀ jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet; sillÀ minusta on hÀn kirjoittanut.
47 Jos ette hÀnen kirjoitksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?
Leave a Reply