Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na unanswered prayer
Jaakobin kirje 4 : 3
3 Te anotte, ja ette saa, ettÀ te kelvottomasti anotte, ettÀ te teidÀn himoissanne sen kuluttaisitte.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 21 : 22
22 Ja kaikki, mitÀ te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saatte.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 7
7 Anokaat, niin teille annetaan: etsikÀÀt, niin te löydÀtte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 12 – 14
12 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka uskoo minun pÀÀlleni, ne työt, joita minÀ teen, hÀn on myös tekevÀ, ja suurempia, kuin ne ovat, on hÀn tekevÀ; sillÀ minÀ menen IsÀni tykö.
13 Ja mitÀ ikÀnÀ te anotte minun nimeeni, sen minÀ teen: ettÀ IsÀ kunnioitettaisiin Pojan kautta.
14 MitÀ te anotte minun nimeeni, sen minÀ teen.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 5 : 14
14 Ja tÀmÀ on se turva, joka meillÀ on hÀneen, ettÀ jos me jotakin anomme hÀnen tahtonsa jÀlkeen, niin hÀn meitÀ kuulee.
Jaakobin kirje 1 : 6
6 Mutta anokaan uskossa epÀilemÀttÀ; sillÀ joka epÀilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
Evankeliumi Markuksen mukaan 11 : 22 – 24
22 Niin vastasi Jesus ja sanoi heille: pitÀkÀÀt usko Jumalan pÀÀlle.
23 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: jokainen, joka tÀlle vuorelle sanois: siirrÀ itses ja kukistu mereen! eikÀ epÀilisi sydÀmessÀnsÀ, vaan uskois ne tapahtuvan mitÀ hÀn sanoo; niin hÀnelle tapahtuu, mitÀ hÀn sanoo.
24 SentÀhden sanon minÀ teille: kaikki, mitÀ te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
Evankeliumi Markuksen mukaan 11 : 24
24 SentÀhden sanon minÀ teille: kaikki, mitÀ te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
Jesajan kirja 59 : 2
2 Vaan teidÀn pahuutenne eroittaa teidÀt ja teidÀn Jumalanne toisen toisestansa, ja teidÀn syntinne kÀtkevÀt pois hÀnen kasvonsa teiltÀ, niin ettei teitÀ kuulla.
Psalmien kirja 66 : 18
18 Jos minÀ jotakin vÀÀryyttÀ pitÀisin sydÀmessÀni, niin ei Herra minua kuulisi.
Jesajan kirja 1 : 15 – 16
15 Ja kuin te parhaallansa kÀsiÀnne nostatte , niin minÀ kuitenkin kÀÀnnÀn silmÀni teistÀ pois; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minÀ kuitenkaan teitÀ kuule; teidÀn kÀtenne ovat verenvikoja tÀynnÀ.
16 PeskÀÀt teitÀnne, puhdistakaat teitÀnne, pankaat paha menonne pois minun silmÀini edestÀ, lakatkaat pahaa tekemÀstÀ.
Evankeliumi Markuksen mukaan 9 : 23
23 Niin sanoi Jesus hÀnelle: jos sinÀ sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
Kirje heprealaisille 11 : 1
1 Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei nÀkymÀttömistÀ epÀile.
Kirje filippilÀisille 4 : 6
6 ĂlkÀÀt mistÀÀn murehtiko, vaan olkoon teidĂ€n anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettĂ€vĂ€, kaikella rukouksella ja pyytĂ€misellĂ€ kiitoksen kanssa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 18 : 1 – 43
1 Niin hÀn sanoi myös heille vertauksen, ettÀ aina tulee rukoilla ja ei vÀsyÀ,
2 Sanoen: yksi tuomari oli yhdessÀ kaupungissa, joka ei peljÀnnyt Jumalaa eikÀ hÀvennyt ihmisiÀ.
3 Niin oli myös yksi leski siinÀ kaupungissa, joka tuli hÀnen tykönsÀ, sanoen: auta minua riitaveljeltÀni.
4 Ja ei hÀn tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hÀn itsellensÀ: vaikka en minÀ Jumalaa pelkÀÀ, enkÀ hÀpee ihmisiÀ,
5 Kuitenkin, ettÀ tÀmÀ leski vaivaa minua, tahdon minÀ hÀntÀ auttaa, ettei hÀn viimein tulisi ja nurisisi minua.
6 Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitÀ tÀmÀ vÀÀrÀ tuomari sanoo:
7 Eikös Jumalan pitÀisi valituita auttaman, jotka yötÀ ja pÀivÀÀ hÀntÀ huutavat, pitÀiskö hÀnen sitÀ kÀrsimÀn?
8 MinÀ sanon teille: hÀn auttaa heitÀ pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytÀneekö hÀn uskoa maan pÀÀltÀ?
9 Niin hÀn myös sanoi muutamille, jotka itse pÀÀllensÀ uskalsivat, ettÀ he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tÀmÀn vertauksen:
10 Kaksi ihmistÀ meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.
11 Pharisealainen seisoi ja rukoili nÀin itsellensÀ: minÀ kiitÀn sinua, Jumala, etten minÀ ole niinkuin muut ihmiset, ryövÀri, vÀÀrÀ, huorintekiÀ, taikka myös niinkuin tÀmÀ Publikani.
12 Kahdesti viikossa minÀ paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitÀ minulla on.
13 Ja Publikani seisoi taampana, eikÀ tahtonut silmiÀnsÀkÀÀn nostaa ylös taivaasen pÀin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen pÀÀlleni!
14 MinÀ sanon teille: tÀmÀ meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillÀ jokainen joka itsensÀ ylentÀÀ, se alennetaan, ja joka itsensÀ alentaa, se ylennetÀÀn.
15 Niin he toivat myös hÀnen tykönsÀ lapsia, ettÀ hÀn heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen nÀkivÀt, nuhtelivat he niitÀ.
16 Mutta kuin Jesus oli heitÀ kutsunut tykönsÀ, sanoi hÀn: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja ÀlkÀÀt heitÀ kieltÀkö; sillÀ senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti sanon minÀ teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei hÀn ikinÀ siihen tule siihen sisÀlle.
18 Ja hÀneltÀ kysyi yksi pÀÀmiehistÀ ja sanoi: hyvÀ Mestari, mitÀ minun pitÀÀ tekemÀn, ettÀ minÀ ijankaikkisen elÀmÀn saisin?
19 Niin Jesus sanoi hÀnelle: mitÀs minua hyvÀksi kutsut? Ei ole kenenkÀÀn hyvÀ, vaan yksi, Jumala.
20 KÀskysanat sinÀ tiedÀt: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn: ei sinun pidÀ tappaman: ei sinun pidÀ varastaman: ei sinun pidÀ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman: kunnioita isÀÀs ja ÀitiÀs.
21 Niin hÀn sanoi: nÀmÀt kaikki olen minÀ minun nuoruudestani pitÀnyt.
22 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hÀn hÀnelle: yksi sinulta vielÀ puuttuu: myy kaikki, mitÀ sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pitÀ oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.
23 Vaan kuin hÀn sen kuuli, tuli hÀn murheelliseksi; sillÀ hÀn oli sangen rikas.
24 Mutta kuin Jesus nÀki hÀnen murheissansa olevan, sanoi hÀn: kuinka työlÀÀsti rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;
25 SillÀ huokiampi on kamelin kÀydÀ neulan silmÀn lÀvitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
26 Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
27 Mutta hÀn sanoi: ne mitkÀ ovat mahdottomat ihmisten tykönÀ, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönÀ.
28 Niin Pietari sanoi: katso, me jÀtimme kaikki ja seurasimme sinua.
29 Vaan hÀn sanoi heille: totisesti sanon minÀ teille: ei ole kenkÀÀn, joka jÀtti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emÀnnÀn taikka lapset Jumalan valtakunnan tÀhden,
30 Joka ei paljoa enempÀÀ saa tÀllÀ ajalla jÀllensÀ, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen elÀmÀn.
31 Ja hÀn otti tykönsÀ ne kaksitoistakymmentÀ, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitÀÀ tÀytettÀmÀn mitkÀ prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.
32 SillÀ hÀn annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan, ja hÀvÀistÀÀn, ja syljetÀÀn.
33 Ja kuin he ovat hÀnen ruoskineet, tappavat he hÀnen, ja kolmantena pÀivÀnÀ on hÀn nouseva ylös.
34 Ja ei he mitÀÀn nÀistÀ ymmÀrtÀneet. Ja tÀmÀ puhe oli heiltÀ niin peitetty, ettei he ymmÀrtÀneet, mitÀ sanottiin.
35 Niin tapahtui, kuin hÀn Jerikoa lÀhestyi, ettÀ yksi sokia istui tien vieressÀ kerjÀten,
36 Ja kuin hÀn kuuli kansan kÀyvÀn ohitse, kysyi hÀn, mikÀ se olis?
37 He sanoivat hÀnelle: Jesus Natsarealainen tÀstÀ meni.
38 Ja hÀn huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!
39 Niin ne, jotka menivÀt ohitse, toruivat hÀntÀ vaikenemaan. Mutta hÀn huusi sitÀ enemmin: Davidin Poika, armahda minua!
40 Niin Jesus seisahti ja kÀski hÀntÀ taluttaa tykönsÀ. Ja kuin hÀn lÀhestyi, kysyi hÀn hÀneltÀ,
41 Sanoen: mitÀs tahdot, ettÀ minun pitÀÀ sinulle tekemÀn? HÀn sanoi: Herra, ettÀ minÀ nÀköni jÀlleen saisin.
42 Ja Jesus sanoi hÀnelle: ole nÀkevÀ! sinun uskos autti sinua.
43 Ja hÀn sai kohta nÀkönsÀ, ja seurasi hÀntÀ, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen nÀkivÀt, kiittivÀt Jumalaa.
Toinen kirje korinttilaisille 12 : 7 – 9
7 Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittÀin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minÀ itsiÀni ylen paljon korottaisi.
8 SentÀhden olen minÀ kolmasti Herraa rukoillut, ettÀ hÀn lÀksis minusta.
9 Ja hÀn sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillÀ minun voimani on heikoissa vÀkevÀ. SentÀhden minÀ mielellÀni kerskaan heikkoudestani, ettÀ Kristuksen voima minussa asuis.
Jaakobin kirje 4 : 3 – 10
3 Te anotte, ja ette saa, ettÀ te kelvottomasti anotte, ettÀ te teidÀn himoissanne sen kuluttaisitte.
4 Te huorintekiÀt ja huorat! ettekö te tiedÀ, ettÀ maailman ystÀvyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystÀvÀ olla, hÀn tulee Jumalan vihamieheksi.
5 Eli luuletteko, ettÀ Raamattu sanoo turhaan: henki, joka meissÀ asuu, himoitsee kateutta vastaan?
6 Ja antaa runsaasti armon; sentÀhden hÀn sanoo: Jumala seisoo ylpeitÀ vastaan, mutta nöyrille antaa hÀn armon.
7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettÀ, niin hÀn teistÀ pakenee.
8 LÀhestykÀÀt Jumalaa, niin hÀn lÀhestyy teitÀ. Puhdistakaat kÀtenne, te syntiset, ja peratkaat teidÀn sydÀmenne, te kaksimieliset.
9 Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekÀÀt. TeidÀn naurunne kÀÀntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi.
10 NöyryyttÀkÀÀt teitÀnne Jumalan kasvoin edessÀ, niin hÀn teitÀ ylentÀÀ.
Kirje roomalaisille 8 : 26
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidÀn heikkouttamme; sillÀ emmepÀ me tiedÀ mitÀÀn rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidÀn edestÀmme sanomattomilla huokauksilla.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 7 – 11
7 Anokaat, niin teille annetaan: etsikÀÀt, niin te löydÀtte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
8 SillÀ jokainen, joka anoo, hÀn saa, ja joka etsii, hÀn löytÀÀ, ja kolkuttavalle avataan.
9 Eli onko teistÀ joku ihminen, jolta hÀnen poikansa anois leipÀÀ: antaisko hÀn hÀnelle kiven?
10 Eli jos hÀn kalaa anois: antaisko hÀn hÀnelle kÀÀrmeen?
11 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviÀ lahjoja antaa teidÀn lapsillenne, kuinka paljoa enempi teidÀn IsÀnne, joka on taivaissa, antaa niille hyviÀ, jotka hÀneltÀ anovat?
Leave a Reply