Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na soul mate
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19 : 1 – 30
1 Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut nÀmÀt puheet, lÀksi hÀn Galileasta ja tuli Juudean maan rajoille, sille puolelle Jordania.
2 Ja paljo kansaa seurasi hÀntÀ, ja hÀn paransi heitÀ siellÀ.
3 Ja Pharisealaiset tulivat hÀnen tykönsÀ, kiusasivat hÀntÀ, ja sanoivat hÀnelle: saako mies eritÀ vaimostaan kaikkinaisen syyn tÀhden?
4 Niin hÀn vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hÀn heidÀt teki?
5 Ja sanoi: sentÀhden pitÀÀ ihmisen luopuman isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi:
6 Niin ei he ole enÀÀn kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidÀ ihmisen sitÀ eroittaman.
7 He sanoivat hÀnelle: miksi Moses kÀski antaa erokirjan ja hyljÀtÀ hÀnen?
8 Sanoi hÀn heille: teidÀn sydÀmenne kovuuden tÀhden salli Moses teidÀn eritÀ vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut.
9 Mutta minÀ sanon teille: kuka ikÀnÀ hylkÀÀ vaimonsa muutoin kuin huoruuden tÀhden, ja nai toisen, hÀn tekee huorin; ja joka hyljÀtyn ottaa, hÀn tekee huorin.
10 HÀnen opetuslapsensa sanoivat hÀnelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvÀ naida.
11 Niin hÀn sanoi heille: ei tÀtÀ sanaa kaikki kÀsitÀ, vaan ne, joille se annettu on.
12 SillÀ muutamat ovat kuohitut, jotka ÀitinsÀ kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltÀ kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tÀhden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa kÀsittÀÀ, se kÀsittÀkÀÀn.
13 Silloin vietiin hÀnen tykönsÀ lapsia, ettÀ hÀn laskis kÀtensÀ heidÀn pÀÀllensÀ ja rukoilis; mutta opetuslapset nuhtelivat heitÀ.
14 Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja ÀlkÀÀt kieltÀkö heitÀ tulemasta minun tyköni: sillÀ senkaltaisten on taivaan valtakunta.
15 Ja kuin hÀn oli pannut kÀtensÀ heidÀn pÀÀllensÀ, meni hÀn sieltÀ pois.
16 Ja katso, yksi tuli ja sanoi hÀnelle: hyvÀ Mestari! mitÀ hyvÀÀ minun pitÀÀ tekemÀn, ettÀ minÀ saisin ijankaikkisen elÀmÀn?
17 Niin hÀn sanoi hÀnelle: miksi sinÀ kutsut minun hyvÀksi? Ei ole kenkÀÀn hyvÀ, vaan yksi, Jumala. Mutta jos sinÀ tahdot elÀmÀÀn sisÀlle tulla, niin pidÀ kÀskyt.
18 HÀn sanoi hÀnelle: kutka? Jesus sanoi: ei sinun pidÀ tappaman: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn: ei sinun pidÀ varastaman: ei sinun pidÀ vÀÀrin todistaman:
19 Kunnioita isÀÀs ja ÀitiÀs: ja sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas.
20 Sanoi nuorukainen hÀnelle: kaikki nÀmÀt olen minÀ pitÀnyt nuoruudestani; mitÀ vielÀ minulta puuttuu?
21 Sanoi Jesus hÀnelle: jos sinÀ tahdot olla tÀydellinen, niin mene ja myy mitÀ sinulla on, ja anna vaivaisille: ja sinun pitÀÀ saaman tavaran taivaassa; ja tule ja seuraa minua.
22 Mutta kuin nuorukainen kuuli sen puheen, meni hÀn pois murheissansa; sillÀ hÀnellÀ oli paljo tavaraa.
23 Mutta Jesus sanoi opetuslapsillensa: totisesti sanon minÀ teille: rikas tulee työlÀÀsti taivaan valtakuntaan.
24 Ja taas sanon minÀ teille: huokiampi on kamelin kÀydÀ neulan silmÀn lÀvitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
25 Mutta koska hÀnen opetuslapsensa sen kuulivat, peljÀstyivÀt he sangen kovin, sanoen: kuka siis taitaa autuaaksi tulla?
26 Niin Jesus katsahti heidÀn pÀÀllensÀ ja sanoi heille: ihmisten tykönÀ on se mahdotoin, mutta Jumalan tykönÀ ovat kaikki mahdolliset.
27 Silloin vastasi Pietari ja sanoi hÀnelle: katso, me luovuimme kaikista ja seuraamme sinua: mitÀ siis meidÀn siitÀ on?
28 Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minÀ teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessÀ, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitÀÀ myös teidÀn istuman kahdellatoistakymmenellÀ istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentÀ Israelin sukukuntaa.
29 Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljistÀ, taikka sisarista, taikka isÀstÀ, taikka ÀidistÀ, taikka emÀnnÀstÀ, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni tÀhden, hÀnen pitÀÀ satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen elÀmÀn perimÀn.
30 Mutta monta ensimÀistÀ tulee viimeiseksi ja viimeistÀ ensimÀiseksi.
Leave a Reply