Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na retreats
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 1 – 31
1 (Ja hÀn sanoi opetuslapsillensa:) Àlkööt teidÀn sydÀmenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan pÀÀlle, niin uskokaat myös minun pÀÀlleni.
2 Minun IsÀni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minÀ sanoisin teille: minÀ menen valmistamaan teille siaa.
3 Ja vaikka minÀ menen pois valmistamaan teille siaa, niin minÀ tulen jÀlleen ja otan teidÀt tyköni, ettÀ kussa minÀ olen, siellÀ pitÀÀ myös teidÀn oleman.
4 Ja kuhunka minÀ menen, te tiedÀtte, ja tien te myös tiedÀtte.
5 Sanoi Toomas hÀnelle: Herra, emme tiedÀ, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietÀÀ tien?
6 Jesus sanoi hÀnelle: minÀ olen tie, totuus ja elÀmÀ. Ei kenkÀÀn tule IsÀn tykö, vaan minun kauttani.
7 Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte IsÀni; ja nyt te tunnette hÀnen, ja te nÀette hÀnen.
8 Philippus sanoi hÀnelle: Herra, osoita meille IsÀ, niin me tyydymme.
9 Jesus sanoi hÀnelle: minÀ olen niin kauvan aikaa teidÀn tykönÀnne, ja et sinÀ minua tunne? Philippus, joka nÀki minun, hÀn nÀki myös IsÀn: kuinka siis sinÀ sanot: osoita minulle IsÀ?
10 Etkös usko minun olevan IsÀssÀ ja IsÀn minussa? Ne sanat, jotka minÀ teille puhun, en minÀ itsestÀni puhu: mutta IsÀ, joka minussa on, hÀn tekee työt.
11 Uskokaat minua, ettÀ minÀ olen IsÀssÀ ja IsÀ on minussa; mutta jos ei, niin töiden tÀhden uskokaat minua.
12 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka uskoo minun pÀÀlleni, ne työt, joita minÀ teen, hÀn on myös tekevÀ, ja suurempia, kuin ne ovat, on hÀn tekevÀ; sillÀ minÀ menen IsÀni tykö.
13 Ja mitÀ ikÀnÀ te anotte minun nimeeni, sen minÀ teen: ettÀ IsÀ kunnioitettaisiin Pojan kautta.
14 MitÀ te anotte minun nimeeni, sen minÀ teen.
15 Jos te rakastatte minua, niin pitÀkÀÀt minun kÀskyni.
16 Ja minÀ olen rukoileva IsÀÀ, ja hÀn antaa teille toisen Lohduttajan, ettÀ hÀn teidÀn kanssanne olis ijankaikkisesti:
17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillÀ ei he nÀe hÀntÀ, eikÀ tunne hÀntÀ: mutta te tunnette hÀnen, sillÀ hÀn pysyy teidÀn tykönÀnne ja on teissÀ oleva.
18 En minÀ jÀtÀ teitÀ orvoiksi, vaan minÀ tulen teidÀn tykönne.
19 VielÀ on vÀhÀn aikaa, ja ei maailma silleen minua nÀe, mutta te nÀette minun; sillÀ minÀ elÀn, ja te myös elÀtte.
20 SinÀ pÀivÀnÀ pitÀÀ teidÀn ymmÀrtÀmÀn, ettÀ minÀ olen IsÀssÀ, ja te minussa ja minÀ teissÀ.
21 Jolla minun kÀskyni ovat ja ne kÀtkee, se rakastaa minua: mutta joka minua rakastaa, hÀn rakastetaan minun IsÀltÀni, ja minÀ tahdon hÀntÀ rakastaa, ja ilmoitan itseni hÀnelle.
22 Sanoi hÀnelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ettÀs tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle?
23 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: joka minua rakastaa, se pitÀÀ minun sanani; ja minun IsÀni rakastaa hÀntÀ, ja me tulemme hÀnen tykönsÀ, ja asumme hÀnen tykönÀnsÀ.
24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kÀtke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan IsÀn joka minun lÀhetti.
25 NÀitÀ olen minÀ teille puhunut, ollessani teidÀn kanssanne.
26 Mutta Lohduttaja, PyhÀ Henki, jonka IsÀ on lÀhettÀvÀ minun nimeeni, hÀn opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitÀ minÀ teille sanonut olen.
27 Rauhan minĂ€ jĂ€tĂ€n teille, minun rauhani minĂ€ annan teille: en minĂ€ anna teille niinkuin maailma antaa. ĂlkÀÀn teidĂ€n sydĂ€menne murheellinen olko, Ă€lkÀÀn myös peljĂ€tkö.
28 Te kuulitte minun sanovan: minÀ menen pois ja tulen jÀlleen teidÀn tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, ettÀ minÀ sanoin: minÀ menen IsÀn tykö; sillÀ IsÀ on suurempi minua.
29 Ja nyt minÀ sanon teille ennen kuin se tapahtuu, ettÀ te uskoisitte, kuin se tapahtunut on.
30 En minÀ tÀstedes puhu paljon teidÀn kanssanne; sillÀ tÀmÀn maailman pÀÀmies tulee, jolla ei ole mitÀÀn minussa.
31 Mutta ettÀ maailma ymmÀrtÀis minun IsÀÀ rakastavan, ja niinkuin IsÀ minulle kÀski, niin minÀ myös teen. Nouskaat, lÀhtekÀÀmme tÀÀltÀ!
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 2 : 1 – 29
1 Minun lapsukaiseni! nÀitÀ minÀ teille kirjoitan, ettette syntiÀ tekisi. Ja jos joku syntiÀ tekee, niin meillÀ on edesvastaaja IsÀn tykönÀ, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,
2 Ja hÀn on sovinto meidÀn synteimme edestÀ, ei ainoastaan meidÀn, vaan myös kaiken maailman edestÀ.
3 Ja siitÀ me ymmÀrrÀmme, ettÀ me hÀnen tunnemme, jos me hÀnen kÀskynsÀ pidÀmme.
4 Joka sanoo: minÀ tunnen hÀnen, ja ei pidÀ hÀnen kÀskyjÀnsÀ, hÀn on valehtelia, ja ei hÀnessÀ ole totuus.
5 Mutta joka hÀnen sanansa pitÀÀ, totisesti on Jumalan rakkaus hÀnessÀ tÀydellinen. SiitÀ me tiedÀmme, ettÀ me hÀnessÀ olemme.
6 Joka sanoo itsensÀ hÀnessÀ pysyvÀn, hÀnen pitÀÀ niin vaeltaman kuin hÀnkin vaelsi.
7 Rakkaat veljet, en minÀ uutta kÀskyÀ teille kirjoita, vaan vanhan kÀskyn, joka teillÀ alusta oli. Vanha kÀsky on se sana, jonka te alusta kuulitte.
8 MinÀ kirjoitan teille taas uuden kÀskyn, se mikÀ hÀnessÀ totinen on, ja teissÀ myös; sillÀ pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus nyt paistaa.
9 Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeÀnsÀ, hÀn on vielÀ pimeydessÀ.
10 Joka veljeÀnsÀ rakastaa, se pysyy valkeudessa ja ei hÀnessÀ ole pahennusta.
11 Mutta joka veljeÀnsÀ vihaa, hÀn on pimeydessÀ ja vaeltaa pimeydessÀ, eikÀ tiedÀ, kuhunka hÀn menee; sillÀ pimeydet ovat hÀnen silmÀnsÀ soaisseet.
12 Rakkaat poikaseni, minÀ kirjoitan teille, ettÀ teille synnit anteeksi annetaan hÀnen nimensÀ tÀhden.
13 MinÀ kirjoitan teille, isÀt; sillÀ te tunsitte hÀnen, joka alusta on. MinÀ kirjoitan teille nuorukaiset, sillÀ te voititte pahan. MinÀ kirjoitan teille, lapsukaiseni; sillÀ te tunsitte IsÀn.
14 MinÀ kirjoitin teille, isÀt; sillÀ te tunsitte sen, joka alusta on. MinÀ kirjoitin teille, nuorukaiset; sillÀ te olette vÀkevÀt, ja Jumalan sana pysyy teissÀ, ja te olette pahan voittaneet.
15 ĂlkÀÀt maailmaa rakastako eli mitÀÀn mitĂ€ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hĂ€nessĂ€ ole IsĂ€n rakkaus.
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, ettÀ antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillÀ me tunnemme, ettÀ viimeinen aika on.
19 He ovat meistÀ lÀhteneet, mutta ei he olleet meistÀ; sillÀ jos he meistÀ olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidÀn kanssamme pysyneet: mutta ettÀ ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistÀ.
20 Ja teillÀ on voide hÀneltÀ, joka pyhÀ on, ja te tiedÀtte kaikki.
21 En minÀ teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietÀmÀttömille, vaan niinkuin sen tietÀville, ja ettei yksikÀÀn valhe ole totuudesta.
22 Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltÀÀ Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltÀÀ IsÀn ja Pojan.
23 Jokainen joka kieltÀÀ Pojan, ei hÀnellÀ IsÀÀkÀÀn ole.
24 MitÀ te siis alusta kuulitte, se teissÀ pysykÀÀn: jos se teissÀ pysyy, minkÀ te alusta kuulitte, niin te myös Pojassa ja IsÀssÀ pysytte.
25 Ja tÀmÀ on se lupaus, jonka hÀn meille luvannut on, sen ijankaikkisen elÀmÀn.
26 NÀmÀt minÀ teille niistÀ kirjoitin, jotka teitÀ viettelevÀt.
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
28 Ja nyt, lapsukaiseni, pysykÀÀt hÀnessÀ: ettÀ kuin hÀn ilmestyy, meillÀ olis turva, ettemme hÀnen edessÀnsÀ hÀpiÀÀn tulisi hÀnen tulemisessansa.
29 Jos te tiedÀtte, ettÀ hÀn vanhurskas on, niin tietÀkÀÀt myös, ettÀ jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hÀnestÀ.
Psalmien kirja 150 : 1 – 6
1 Halleluja! KiittÀkÀÀt Herraa hÀnen pyhÀssÀnsÀ: kiittÀkÀÀt hÀntÀ hÀnen vÀkevyytensÀ avaruudessa!
2 KiittÀkÀÀt hÀntÀ hÀnen voimallisten tekoinsa tÀhden: kiittÀkÀÀt hÀntÀ ylenpalttisen suuruutensa tÀhden!
3 KiittÀkÀÀt hÀntÀ basunilla: kiittÀkÀÀt hÀntÀ psaltareilla ja kanteleilla!
4 KiittÀkÀÀt hÀntÀ harpuilla ja tanssilla: kiittÀkÀÀt hÀntÀ harpun kielillÀ ja huiluilla!
5 KiittÀkÀÀt hÀntÀ kilisevillÀ symbaleilla!
6 Kaikki, joilla henki on, kiittÀkÀÀn Herraa, Halleluja!
Johanneksen ilmestys 14 : 12
12 TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys. TÀssÀ ne ovat, jotka Jumalan kÀskyt ja Jesuksen uskon pitÀvÀt.
Sananlaskujen kirja 3 : 1 – 6
1 Poikani, ÀlÀ unohda minun lakiani, mutta sinun sydÀmes pitÀköön kÀskyni.
2 SillÀ ne saatavat sinulle pitkÀn ijÀn, hyvÀt vuodet ja rauhan.
3 Armo ja totuus ei sinua pidÀ hylkÀÀmÀn: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydÀmes tauluun,
4 Niin sinÀ löydÀt armon ja hyvÀn toimen, Jumalan ja ihmisten edessÀ.
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
Leave a Reply