reincarnation

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na reincarnation

Kirje heprealaisille 9 : 27
27 Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitÀÀ kerran kuoleman, mutta senjÀlkeen tuomio,

Jobin kirja 14 : 10 – 12
10 Mutta kussa ihminen on, koska hÀn kuollut, hukkunut ja pois on?
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestÀ, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 Niin on ihminen, kuin hÀn kuollut on, ei hÀn nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikÀ herÀÀ unestansa.

Psalmien kirja 78 : 39
39 SillÀ hÀn muisti heidÀn lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Toinen Samuelin kirja 12 : 23
23 Mutta nyt on se kuollut: mitÀ minun pitÀis vielÀ paastoaman: taidanko minÀ hÀnen enÀÀ jÀllensÀ tuoda? MinÀ menen hÀnen tykönsÀ, mutta ei hÀn palaja minun tyköni.

Jobin kirja 10 : 21
21 Ennenkuin minÀ menen, enkÀ palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

Jobin kirja 19 : 26
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tÀmÀ (ruumis) lakastuu, saan minÀ kuitenkin minun lihassani nÀhdÀ Jumalan.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 46
46 Ja niiden pitÀÀ menemÀn ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elÀmÀÀn.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 16 : 19 – 31
19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensÀ purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka pÀivÀ ilossa herkullisesti.
20 Oli myös kerjÀÀjÀ, nimeltÀ Latsarus, joka makasi hÀnen ovensa edessÀ tÀynnÀnsÀ paisumia,
21 Ja pyysi ravittaa niistÀ muruista, jotka rikkaan pöydÀltÀ putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hÀnen paisumansa.
22 Niin tapahtui, ettÀ kerjÀÀjÀ kuoli ja vietiin enkeleiltÀ Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hÀn helvetissÀ vaivassa oli, nosti hÀn silmÀnsÀ ja nÀki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hÀnen helmassansa.
24 Ja hÀn huusi, sanoen: isÀ Abraham, armahda minun pÀÀlleni ja lÀhetÀ Latsarus kastamaan sormensa pÀÀ veteen, ettÀ hÀn jÀÀhdyttÀis minun kieleni; sillÀ minÀ kovin vaivataan tÀssÀ liekissÀ.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, ettÀ sinÀ sait sinun hyvÀÀs elÀmÀssÀ, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hÀn lohdutetaan, ja sinÀ vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia nÀitÀ on meidÀn ja teidÀn vÀlillÀ suuri juopa kiinnitetty, ettÀ ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikÀ sieltÀ tÀnnekÀÀn tulla.
27 Niin hÀn sanoi: minÀ rukoilen siis sinua, isÀ, ettÀs lÀhetÀt hÀnen minun isÀni kotoon;
28 SillÀ minulla on viisi veljeÀ, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tÀhÀn vaivan siaan.
29 Sanoi hÀnelle Abraham: heillÀ on Moses ja prophetat; kuulkoot niitÀ.
30 Mutta hÀn sanoi: ei, isÀ Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidÀn tykönsÀ, niin he parannuksen tekisivÀt.
31 HÀn sanoi hÀnelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

Jobin kirja 16 : 22
22 Mutta mÀÀrÀtyt vuodet ovat tulleet, ja minÀ menen sitÀ tietÀ pois, jota en minÀ jÀlleen palaja.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 1 – 36
1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltÀ, Juudalaisten ylimmÀinen.
2 Se tuli yöllÀ Jesuksen tykö ja sanoi hÀnelle: Mestari, me tiedÀmme, ettÀ sinÀ olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillÀ ei taida kenkÀÀn niitÀ tunnustÀhtiÀ tehdÀ, joita sinÀ teet, jollei Jumala ole hÀnen kanssansa.
3 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hÀn taida Jumalanmalan valtakuntaa nÀhdÀ.
4 Nikodemus sanoi hÀnelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyÀ? taitaako hÀn ÀitinsÀ kohtuun jÀlleen mennÀ, ja syntyÀ?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ellei joku synny vedestÀ ja HengestÀ ei hÀn taida Jumalan valtakuntaan sisÀlle tulla.
6 MitÀ lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitÀ HengestÀ syntynyt on se on henki.
7 ÄlĂ€ ihmettele, ettĂ€ minĂ€ sanoin sinulle: teidĂ€n pitÀÀ uudesta syntymĂ€n.
8 Tuuli puhaltaa, kussa hÀn tahtoo, ja sinÀ kuulet hÀnen humunsa, ja et tiedÀ, kusta hÀn tulee taikka kuhunka hÀn menee: nÀin on jokainen, joka HengestÀ syntynyt on.
9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hÀnelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ olet mestari Israelissa, ja et nÀitÀ tiedÀ!
11 Totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: me puhumme, mitÀ me tiedÀmme, ja todistamme, mitÀ me nÀemme, ja ette ota vastaan meidÀn todistustamme.
12 Jos minÀ maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minÀ taivaallisia teille sanoisin?
13 Ei astu kenkÀÀn ylös taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14 Ja niinkuin Moses ylensi kÀrmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitÀÀ ylennettÀmÀn.
15 EttÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
17 SillÀ ei Jumala lÀhettÀnyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta ettÀ maailma pitÀÀ hÀnen kauttansa vapahdettaman.
18 Joka hÀnen pÀÀllensÀ uskoo, ei hÀntÀ tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillÀ ei hÀn uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen pÀÀlle.
19 Mutta tÀmÀ on tuomio: ettÀ valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttÀ kuin valkeutta; sillÀ heidÀn työnsÀ olivat pahat.
20 SillÀ jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikÀ tule valkeuteen, ettei hÀnen töitÀnsÀ pitÀisi laitettaman.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ettÀ hÀnen työnsÀ nÀhtÀisiin; sillÀ ne ovat Jumalassa tehdyt.
22 Sitte tuli Jesus ja hÀnen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siellÀ heidÀn kanssansa, ja kasti.
23 Mutta Johannes kasti myös Enonissa lÀsnÀ Salimia, sillÀ siellÀ oli palto vettÀ; ja he tulivat ja kastettiin.
24 SillÀ ei Johannes ollut vielÀ silloin vankiuteen heitetty.
25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten vÀlillÀ puhdistuksesta.
26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hÀnelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinÀ todistit, katso, hÀn kastaa, ja jokainen menee hÀnen tykönsÀ.
27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitÀÀn ottaa, ellei hÀnelle anneta taivaasta.
28 Te olette itse minun todistajani, ettÀ minÀ olen sanonut: en minÀ ole Kristus, vaan minÀ olen hÀnen edellÀnsÀ lÀhetetty.
29 Jolla on morsian, se on ylkÀ; mutta yljÀn ystÀvÀ, joka seisoo ja kuultelee hÀntÀ, se iloittaa itsiÀnsÀ yljÀn ÀÀnestÀ sangen suuresti; sentÀhden on tÀmÀ minun iloni tÀytetty.
30 HÀnen tulee kasvaa, mutta minun pitÀÀ vÀhenemÀn.
31 Joka ylhÀÀltÀ tulee, se on kaikkein pÀÀllÀ, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hÀn on kaikkein ylin.
32 Ja mitÀ hÀn nÀhnyt ja kuullut on, sen hÀn todistaa, ja ei kenkÀÀn ota vastaan hÀnen todistustansa.
33 Joka hÀnen todistuksensa otti vastaan, se pÀÀtti Jumalan olevan totisen.
34 SillÀ jonka Jumala lÀhetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillÀ ei Jumala anna HenkeÀ mitalla.
35 IsÀ rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hÀnen kÀteensÀ.
36 Joka uskoo Pojan pÀÀlle, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ; mutta joka ei usko Pojan pÀÀlle, ei hÀnen pidÀ elÀmÀÀ nÀkemÀn, mutta Jumalan viha pysyy hÀnen pÀÀllÀnsÀ.

Saarnaajan kirja 12 : 7
7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

Jobin kirja 7 : 9 – 10
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jÀlleen,
10 EikÀ palaja jÀlleen huoneesensa, ei myös hÀnen siansa hÀntÀ enÀÀ tunne.

Saarnaajan kirja 12 : 5
5 myös peljÀtÀÀn mÀkiÀ, ja tiellÀ on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinÀsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillÀ ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevÀt kaduilla

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *