Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na rape
Viides Mooseksen kirja 22 : 25 – 28
25 Jos joku löytÀÀ kihlatun piian kedolla, ryövÀÀ ja makaa hÀnen, niin mies pitÀÀ yksin tapettaman, joka makasi hÀnen;
26 Vaan piialle ei sinun pidÀ mitÀÀn tekemÀn; sillÀ ei piika yhtÀÀn kuoleman syntiÀ tehnyt, vaan niinkuin joku karkais lÀhimmÀistÀnsÀ vastaan, ja löis hÀnen kuoliaaksi, niin on myös tÀmÀ asia.
27 SillÀ hÀn löysi hÀnen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut hÀnellÀ auttajaa.
28 Jos joku löytÀÀ neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hÀnen kiinni, ja makaa hÀnen, ja he löydetÀÀn;
Viides Mooseksen kirja 22 : 28 – 29
28 Jos joku löytÀÀ neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hÀnen kiinni, ja makaa hÀnen, ja he löydetÀÀn;
29 Niin se joka hÀnen makasi, antakaan piian isÀlle viisikymmentÀ hopiasikliÀ, ja ottakaan piian emÀnnÀksensÀ, ettÀ hÀn on alentanut hÀnen: ei hÀn saa hyljÀtÀ hÀntÀ kaikkena elinaikanansa.
Habakukin kirja 1 : 3
3 Miksis minulle vaivaa ja työtÀ osoitat? miksis minun annat nÀhdÀ ryövyyttÀ ja vÀkivaltaa minun ympÀrillÀni? riita ja tora saa vallan.
Kirje efesolaisille 5 : 25
25 Miehet, rakastakaat teidÀn vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensÀ hÀnen edestÀnsÀ,
Psalmien kirja 9 : 9
9 Ja Herra on köyhÀn turva: hÀn on turva hÀdÀn aikana.
Psalmien kirja 82 : 3
3 TehkÀÀ oikeus köyhÀlle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 6 : 11
11 Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessÀ, ja tÀynnÀnsÀ vÀkivaltaa.
Kirje roomalaisille 13 : 8 – 10
8 ĂlkÀÀt kellenkÀÀn velvolliset olko, vaan ainoastaan ettĂ€ te toinen toistanne rakastatte; sillĂ€ joka toista rakastaa, se on tĂ€yttĂ€nyt lain.
9 SillÀ se: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn; ei sinun pidÀ tappaman; ei sinun pidÀ varastaman; ei sinun pidÀ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman; ei sinun pidÀ himoitseman, ja mitÀ muuta kÀskyÀ on, se tÀhÀn sanaan suljetaan: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.
10 Ei rakkaus tee lÀhimmÀiselle mitÀÀn pahaa; sentÀhden on rakkaus lain tÀyttÀmys.
Saarnaajan kirja 4 : 1
1 Taas minÀ katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinÀ on sorrettujen kyyneleet, eikÀ ole heillÀ lohduttajaa; vÀkivaltaa tekee heidÀn sortajainsa kÀsi, eikÀ ole heillÀ lohduttajaa.
Psalmien kirja 72 : 4
4 HÀnen pitÀÀ raadollisen kansan oikeudessa pitÀmÀn, ja köyhÀin lapsia auttaman ja sÀrkemÀn pilkkaajat.
Jesajan kirja 10 : 1 – 2
1 Voi kirjanoppineita, jotka vÀÀrÀn lain tekevÀt ja vÀÀrÀn tuomion kirjoittavat,
2 EttÀ he vÀÀntelisivÀt köyhÀn asian, ja tekisivÀt vÀkivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin ettÀ lesket ovat heidÀn saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.
Kirje efesolaisille 5 : 28 – 29
28 Miehet pitÀÀ vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiÀnsÀ.
29 SillÀ ei yksikÀÀn ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elÀttÀÀ ja holhoo sitÀ, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 22 : 39
39 Toinen on tÀmÀn kaltainen: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas.
Kirje galatalaisille 5 : 14
14 SillÀ kaikki laki yhdessÀ sanassa tÀytetÀÀn, nimittÀin: rakasta lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.
Viides Mooseksen kirja 22 : 23 – 24
23 Jos joku piika on mieheltÀ kihlattu, ja joku hÀneen ryhtyy kaupungissa, ja makaa hÀnen;
24 Niin pitÀÀ ne molemmat vietÀmÀn kaupungin porttiin, ja molemmat kivitettÀmÀn kuoliaaksi, piika, ettei hÀn huutanut, sillÀ hÀn oli kaupungissa, mies, ettÀ hÀn lÀhimmÀisensÀ vaimon hÀpÀisi; ja niin sinÀ eroitat pahan tyköÀs.
Jesajan kirja 58 : 6
6 Mutta tÀmÀ on paasto, jonka minÀ valitsen: laske ne vallallensa, jotka vÀÀryydellÀ sidotut ovat, pÀÀstÀ raskautetut irralle, laske vaivatut vapaaksi, ota pois kaikkinainen kuorma.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4 : 18 – 19
18 Herran Henki on minun pÀÀllÀni, sentÀnden on hÀn minut voidellut ja lÀhettÀnyt minun saarnaamaan köyhille hyvÀÀ sanomaa, parantamaan sÀrjetyitÀ sydÀmiÀ, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille nÀkönsÀ jÀlleen saamista, sÀrjetyitÀ vapauteen saattamaan,
19 Saarnaamaan Herran otollista vuotta.
Aamoksen kirja 5 : 12
12 SillÀ minÀ tiedÀn teidÀn pahat tekonne, joita paljo on, ja teidÀn syntinne, jotka raskaat ovat: te ahdistatte vanhurskaita ja otatte sovinnon, vaivaisia myös tuomion edessÀ sorratte.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 24 : 8
8 Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinÀ olet vapaa tÀstÀ minun valastani; ainoastansa ÀlÀ vie minun poikaani sinne jÀlleen.
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 24 : 1 – 648
1 Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijÀlliseksi: ja Herra oli siunannut hÀnen kaikissa.
2 Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitÀ hÀnellÀ oli: laske nyt kÀtes minun kupeeni alle.
3 Ja minÀ vannotan sinua Herran taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emÀntÀÀ minun pojalleni Kanaanealaisten tyttÀristÀ, joiden seassa minÀ asun.
4 Vaan mene minun isÀni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emÀntÀ.
5 Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tÀhÀn maahan: pitÀÀkö minun kumminkin viemÀn jÀllensÀ sinun poikas sille maalle, jostas lÀhtenyt olet?
6 Abraham sanoi hÀnelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jÀllensÀ.
7 Herra taivaan Jumala, joka minun otti isÀni huoneesta ja syntymÀ-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minÀ annan tÀmÀn maan: hÀn lÀhettÀÀ enkelinsÀ sinun edellÀs, ettÀs ottaisit minun pojalleni emÀnnÀn sieltÀ.
8 Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinÀ olet vapaa tÀstÀ minun valastani; ainoastansa ÀlÀ vie minun poikaani sinne jÀlleen.
9 Niin laski palvelia kÀtensÀ herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hÀnelle sen.
10 Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja lÀksi matkaan, ja otti myötÀnsÀ kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin.
11 Ja hÀn antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönÀ; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimovÀen tapa oli lÀhteÀ vettÀ ammuntamaan.
12 Ja sanoi: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tÀnÀpÀnÀ (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.
13 Katso, minÀ seison tÀssÀ vesikaivon tykönÀ: ja heidÀn tyttÀrensÀ, jotka asuvat tÀssÀ kaupungissa, tulevat vettÀ ammuntamaan.
14 Jos joku piika tulee, jolle minÀ sanon: kallista tÀnne vesiastias juodakseni, ja hÀn sanoo: juo, minÀ juotan myös sinun kamelis: ettÀ hÀn on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitÀ ymmÀrtÀisin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.
15 Ja ennenkuin hÀn lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emÀnnÀn pojalle. Ja hÀnellÀ vesiastiansa olallansa.
16 Ja piika oli sangen ihana nÀhdÀ, ja vielÀ neitsy, ja ei yksikÀÀn mies ollut hÀneen ryhtynyt: hÀn meni alas kaivon tykö, ja tÀytti astiansa, ja tuli ylös.
17 Niin palvelia juoksi hÀntÀ vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vÀhÀ vettÀ astiastas.
18 HÀn sanoi: juo minun herrani: ja hÀn kiiruusti laski alas vesiastiansa kÀtensÀ pÀÀlle, ja antoi hÀnen juoda.
19 Ja kuin hÀn oli antanut hÀnen juoda, sanoi hÀn: minÀ myös ammunnan vettÀ kameleilles, niinkauvan ettÀ he kaikki saavat juoda.
20 Ja hÀn kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille hÀnen kameleillensa.
21 Mutta mies ihmetteli hÀntÀ: ja oli ÀÀneti, ja tahtoi tietÀÀ, jos Herra oli tehnyt hÀnen matkansa onnelliseksi, taikka ei.
22 Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hÀnelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikliÀ: niin myös kaksi rannerengasta hÀnen kÀsiinsÀ, jotka painoivat kymmenen sikliÀ kultaa.
23 Ja sanoi: kenenkÀs tytÀr olet? sanos minulle se: onko isÀs huoneessa siaa meidÀn yötÀ ollaksemme?
24 HÀn sanoi hÀnelle: minÀ olen Betuelin, Milkan pojan, tytÀr, jonka hÀn synnytti Nahorille.
25 Ja hÀn vielÀ sanoi hÀnelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllÀ meillÀ: ja myös siaa yötÀ olla.
26 Ja mies kumarsi maahan ja rukoili Herraa:
27 Ja sanoi: kiitetty olkoon Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on Herra johdattanut tÀllÀ tiellÀ, minun herrani veljen huoneesen.
28 Niin piika juoksi ja ilmoitti nÀmÀt asiat ÀitinsÀ huoneessa.
29 Oli myös Rebekallla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lÀhteelle.
30 SillÀ koska hÀn nÀki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa kÀsissÀ, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: nÀin on mies puhunut minulle; tuli hÀn miehen tykö, ja katso, hÀn seisoi kamelein tykönÀ lÀhteellÀ.
31 Ja sanoi: tule sisÀlle, sinÀ Herran siunattu, mitÀs seisot ulkona? minÀ olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.
32 Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hÀn antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vettÀ pestÀ hÀnen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hÀnen kanssansa olivat.
33 Sitte pantiin ruokaa hÀnen eteensÀ: mutta hÀn sanoi: en minÀ syö ennenkuin minÀ olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.
34 HÀn sanoi: minÀ olen Abrahamin palvelia.
35 Ja Herra on runsaasti siunannut minun herrani, ja hÀn on suureksi tullut, ja on antanut hÀnelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja.
36 Niin myös Saara minun herrani emÀntÀ on synnyttÀnyt minun herralleni pojan, vanhalla ijÀllÀnsÀ: hÀnelle on hÀn antanut kaikki mitÀ hÀnellÀ on.
37 Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidÀ ottaman minun pojalleni emÀntÀÀ Kanaanealaisten tyttÀristÀ, joiden maalla minÀ asun.
38 Vaan mene minun isÀni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltÀ) minun pojalleni emÀntÀ.
39 Mutta minÀ sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?
40 Niin hÀn sanoi minulle: Herra, jonka edessÀ minÀ vaellan, lÀhettÀÀ enkelinsÀ sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni emÀntÀ minun suvustani ja minun isÀni huoneesta.
41 Silloin sinÀ tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö: ja jos ei he anna sinulle, niin sinÀ olet vapaa valasatani.
42 Niin tulin minÀ tÀnÀpÀnÀ lÀhteelle, ja sanoin: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sinÀ olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minÀ nyt vaellan.
43 Katso, niin seison minÀ tÀssÀ vesilÀhteen tykönÀ: koska yksi piika tulee vettÀ ammuntamaan, ja minÀ sanon hÀnelle: annas minulle vÀhÀ vettÀ juoda astiastas:
44 Ja hÀn sanoo minulle: juo sinÀ, minÀ ammunnan myös sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka Herra on edeskatsonut minun herrani pojalle.
45 En minÀ vielÀ pÀÀssyt puhumasta sydÀmessÀni, katso, niin Rebekka tuli, ja hÀnen vesiastiansa hÀnen olallansa, astui alas lÀhteelle ja ammunsi: ja minÀ sanoin hÀnelle: annas minun juoda.
46 Ja hÀn riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minÀ juotan myös kamelis. Niin minÀ join, ja hÀn juotti myös kamelit.
47 Ja minÀ kysyin hÀneltÀ, ja sanoin: kenekÀ tytÀr sinÀ olet? hÀn vastasi: minÀ olen Betuelin tytÀr, Nahorin pojan, jonka Milka hÀnelle synnytti. Niin minÀ panin otsalehden hÀnen otsaansa, ja rannerenkaat hÀnen kÀsiinsÀ:
48 Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin Herraa: ja kiitin Herraa, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietÀ, ottamaan hÀnen pojallensa minun herrani veljen tytÀrtÀ.
49 Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, ettÀ minÀ kÀÀntÀisin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.
50 Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tÀmÀ asia on tullut Herralta; sentÀhden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvÀÀ.
51 SiinÀ on Rebekka edessÀs, ota hÀntÀ ja mene, ja olkaan sinun herras pojan emÀntÀ, niinkuin Herra on sanonut.
52 Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidÀn sanansa; kumarsi hÀn maahan Herran eteen.
53 Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan hÀnen veljellensÀ ja ÀidillensÀ antoi hÀn (muita) kalleita kaluja.
54 Niin he söivÀt ja joivat, hÀn ja miehet, jotka hÀnen kanssansa olivat, ja siellÀ pitivÀt yötÀ: ja he nousivat aamulla varhain: ja hÀn sanoi: pÀÀstÀkÀÀt minua herrani tykö.
55 Mutta hÀnen veljensÀ ja ÀitinsÀ sanoivat: olkaan piika meidÀn tykönÀmme edes kymmenenkin pÀivÀÀ: sitte sinÀ saat mennÀ.
56 Niin sanoi hÀn heille: ÀlkÀÀt viivyttÀkö minua: sillÀ Herra on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemÀÀn minun herrani tykö.
57 Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykÀÀmme mitÀ hÀn sanoo.
58 Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hÀnelle: tahdotkos mennÀ tÀmÀn miehen kanssa? hÀn vastasi: menen.
59 Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemÀÀn, ja hÀnen imettÀjÀnsÀ, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka hÀnen seurassansa olivat.
60 Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hÀnelle: sinÀ olet meidÀn sisaremme, lisÀÀnny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensÀ portit.
61 Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein pÀÀlle, ja seurasivat sitÀ miestÀ. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.
62 Mutta Isaak palasi siltÀ kaivolta, joka kutsuttiin sen elÀvÀn, joka minun nÀkee: sillÀ hÀn asui etelÀn maalla.
63 Ja oli lÀhtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmÀnsÀ, ja nÀki, ja katso, kamelit lÀhestyivÀt.
64 Ja Rebekka nosti silmÀnsÀ ja nÀki Isaakin: ja pudotti itsensÀ maahan kamelin pÀÀltÀ:
65 Ja sanoi palvelialle: mikÀ mies tÀmÀ on, joka kedolla kÀy meitÀ vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hÀn otti vaatteen ja peitti itsensÀ.
66 Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hÀn oli toimittanut.
67 Ja Isaak vei hÀnen ÀitinsÀ Saaran majaan: ja otti Rebekan emÀnnÀksensÀ, ja rakasti hÀntÀ: ja niin Isaak lohdutettiin ÀitinsÀ jÀlkeen.
Leave a Reply