punishment of sin

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na punishment of sin

Kirje roomalaisille 6 : 23
23 SillÀ kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elÀmÀ on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidÀn Herrassamme.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 46
46 Ja niiden pitÀÀ menemÀn ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elÀmÀÀn.

Psalmien kirja 145 : 20
20 Herra varjelee kaikkia, jotka hÀntÀ rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.

Hesekielin kirja 18 : 20
20 SillÀ se sielu, joka syntiÀ tekee, sen pitÀÀ kuoleman; ei pojan pidÀ kantaman isÀnsÀ syntiÀ, eikÀ isÀn pojan syntiÀ; mutta vanhurskaan vanhurskaus pitÀÀ hÀnen itse pÀÀllÀnsÀ oleman, ja vÀÀrÀn pahuus pitÀÀ hÀnen pÀÀllÀnsÀ oleman.

Kirje roomalaisille 5 : 12
12 SentÀhden, niinkuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten pÀÀlle, ettÀ kaikki ovat syntiÀ tehneet.

Kirje galatalaisille 6 : 7
7 ÄlkÀÀt eksykö; ei Jumala anna itsiĂ€nsĂ€ pilkata: sillĂ€ mitĂ€ ihminen kylvÀÀ, sitĂ€ hĂ€n myös niittÀÀ.

Hesekielin kirja 18 : 4
4 SillÀ katso, kaikki sielut ovat minun, isÀn sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiÀ tekee, sen pitÀÀ kuoleman.

Jaakobin kirje 1 : 15
15 Sitte kuin himo on siittÀnyt, niin hÀn synnyttÀÀ synnin; mutta kuin synti tÀytetty on, niin se synnyttÀÀ kuoleman.

Apostolien teot 3 : 19
19 Niin tehkÀÀt parannus ja palatkaat, ettÀ teidÀn syntinne pyyhittÀisiin pois, kuin virvoittamisen ajat tulevat Herran kasvoin edestÀ,

Kirje heprealaisille 10 : 1 – 39
1 SillÀ lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillÀ uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikÀnÀ taida niitÀ tÀydelliseksi tehdÀ, jotka uhraavat.
2 Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillÀ, jotka uhrasivat, synneistÀ silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3 Vaan sillÀ tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4 SillÀ mahdotoin on hÀrkÀin ja kauristen veren kautta syntejÀ ottaa pois.
5 SentÀhden, kuin hÀn maailmaan tuli, sanoi hÀn: uhria ja lahjaa et sinÀ tahtonut, mutta ruumiin olet sinÀ minulle valmistanut;
6 Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
7 Silloin minÀ sanoin: katso, minÀ tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) ettÀ minun pitÀÀ tekemÀn sinun tahtos, Jumala.
8 Niinkuin hÀn ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinÀ tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jÀlkeen uhrataan,)
9 Silloin hÀn sanoi: katso, minÀ tulen tekemÀÀn, Jumala, sinun tahtos. HÀn ottaa pois entisen, ettÀ hÀn toisen asettais.
10 Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
11 Ja jokainen pappi on siihen pantu, ettÀ hÀnen joka pÀivÀ jumalanpalvelusta tekemÀn pitÀÀ ja usein yhtÀlÀistÀ uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejÀ ottaa pois.
12 Mutta kuin tÀmÀ oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestÀ uhrannut, istuu hÀn nyt Jumalan oikialla kÀdellÀ,
13 Ja odottaa, ettÀ hÀnen vihollisensa pannaan hÀnen jalkainsa astinlaudaksi.
14 SillÀ yhdellÀ uhrilla on hÀn ijankaikkisesti tÀydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetÀÀn.
15 Mutta sen todistaa myös meille itse PyhÀ Henki, sillÀ ettÀ hÀn ennen sanoi:
16 TÀmÀ on se Testamentti, jonka minÀ tahdon heille tehdÀ niiden pÀivÀin jÀlkeen, sanoo Herra: minÀ tahdon antaa minun lakini heidÀn sydÀmiinsÀ, ja heidÀn mieliinsÀ minÀ ne kirjoitan,
17 Ja heidÀn syntejÀnsÀ ja vÀÀryyttÀnsÀ en minÀ enempi tahdo muistaa.
18 Mutta kussa nÀiden anteeksiantamus on, siinÀ ei silleen uhria syntein edestÀ ole.
19 EttÀ siis meillÀ, rakkaat veljet, on vapaus mennÀ pyhÀÀn, Jesuksen veren kautta.
20 Jonka hÀn meille on valmistanut uudeksi ja elÀvÀksi tieksi, esiripun kautta, se on: hÀnen lihansa kautta,
21 Ja meillÀ on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
22 Niin kÀykÀÀmme hÀnen tykönsÀ totisella sydÀmellÀ, tÀydellÀ uskolla, priiskotetut meidÀn sydÀmissÀmme, (ja pÀÀstetyt) pahasta omastatunnosta,
23 Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellÀ, ja pitÀkÀÀmme horjumatoin toivon tunnustus: (sillÀ se on uskollinen, joka ne lupasi),
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, ettÀ me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistÀ töistÀ,
25 Ei antain ylön yhteistÀ seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitÀnne keskenÀnne, ja sitÀ enemmin kuin te nÀette sen pÀivÀn lÀhestyvÀn.
26 SillÀ jos me ehdollamme sitte syntiÀ teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillÀ ole enÀÀn yhtÀÀn uhria syntein edestÀ,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövÀ on.
28 Jos joku Moseksen lain rikkoo, hÀnen pitÀÀ ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29 Kuinka paljoa enemmÀn rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hÀn pyhitetty on, ja armon HenkeÀ pilkkaa?
30 SillÀ me tunnemme hÀnen, joka sanoi: minun on kosto, minÀ tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31 Hirmuinen on langeta elÀvÀn Jumalan kÀsiin.
32 Muistakaa siis entisiÀ pÀiviÀ, joina te valistetut olitte ja kÀrsitte monen vaivan kilvoituksen:
33 Puolittain silloin, kuin te sekÀ pilkkain ettÀ tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kÀvi.
34 SillÀ te olette myös niistÀ vaivoista, jotka minun siteistÀni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidÀn hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kÀrsineet, tietÀen, ettÀ teillÀ on parempi ja pysyvÀisempi tavara taivaissa.
35 ÄlkÀÀt siis heittĂ€kö pois teidĂ€n uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
36 SillÀ kÀrsivÀllisyys on teille tarpeellinen, tehdÀksenne Jumalan tahtoa, ettÀ te lupauksen saisitte.
37 SillÀ vÀhÀn hetken perÀstÀ tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
38 Mutta vanhurskas elÀÀ uskosta: ja joka vÀlttÀÀ, siihen ei minun sieluni mielisty.
39 Mutta emme ole ne, jotka meitÀmme kadotukseen vÀltÀmme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitÀmiseen.

Toinen kirje korinttilaisille 5 : 10
10 SillÀ meidÀn kaikkein pitÀÀ ilmestymÀn Kristuksen tuomio-istuimen eteen, ettÀ jokainen sais senjÀlkeen mitÀ hÀn ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvÀ eli paha.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 2 : 17
17 Mutta hyvÀn ja pahan tiedon puusta ÀlÀ syö: sillÀ jona pÀivÀnÀ sinÀ siitÀ syöt, pitÀÀ sinun kuolemalla kuoleman.

Toinen kirje korinttilaisille 5 : 21
21 SillÀ hÀn on sen, joka ei mitÀÀn synnistÀ tietÀnyt, meidÀn edestÀmme synniksi tehnyt, ettÀ me hÀnessÀ tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessÀ kelpaa.

Johanneksen ilmestys 20 : 15
15 Ja joka ei löydetty elÀmÀn kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen jÀrveen.

Jaakobin kirje 5 : 20
20 Se tietÀkÀÀn, ettÀ joka syntisen palauttaa tiensÀ erehdyksestÀ, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittÀÀ syntein paljouden.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *