Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na no one is perfect
Kirje roomalaisille 3 : 23
23 SillÀ kaikki ovat he syntiÀ tehneet ja ei heillÀ ole mitÀÀn kerskattavaa Jumalan edessÀ.
Kirje roomalaisille 3 : 10
10 Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkÀÀn vanhurskas, ei yksikÀÀn;
Kirje kolossalaisille 3 : 12 – 14
12 Niin pukekaat siis teitÀnne niinkuin Jumalan valitut, pyhÀt ja rakkaat, sydÀmellisellÀ laupiudella, ystÀvyydellÀ, nöyryydellÀ, hiljaisuudella ja pitkÀmielisyydellÀ,
13 Ja kÀrsikÀÀt toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkÀÀt.
14 Mutta ylitse nÀiden kaikkein pukekaat pÀÀllenne rakkaus, joka on tÀydellisyyden side.
Jaakobin kirje 1 : 19 – 20
19 SentÀhden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
20 SillÀ miehen viha ei tee Jumalan edessÀ sitÀ, mikÀ oikein on.
Kirje efesolaisille 4 : 32
32 Mutta olkaat keskenÀnne ystÀvÀlliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.
Jaakobin kirje 4 : 11 – 12
11 ĂlkÀÀt toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeĂ€nsĂ€ panettelee ja veljensĂ€ tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sinĂ€ tuomitset lain, niin et sinĂ€ ole lain tekiĂ€ vaan tuomari.
12 Yksi on lain antaja, joka voi vapahtaa ja kadottaa. Kuka sinÀ olet, joka toista tuomitset?
Evankeliumi Luukkaan mukaan 6 : 31
31 Ja niinkuin te tahdotte, ettÀ ihmisten pitÀÀ teille tekemÀn, niin tehkÀÀt te heillekin.
Sananlaskujen kirja 26 : 12
12 Koskas nÀet jonkun, joka luulee itsensÀ viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmÀstÀ kuin hÀnestÀ.
Kirje efesolaisille 4 : 26
26 Vihastukaat ja ÀlkÀÀt syntiÀ tehkö, ÀlkÀÀt antako auringon laskea ylitse teidÀn vihanne,
Kirje galatalaisille 6 : 7 – 8
7 ĂlkÀÀt eksykö; ei Jumala anna itsiĂ€nsĂ€ pilkata: sillĂ€ mitĂ€ ihminen kylvÀÀ, sitĂ€ hĂ€n myös niittÀÀ.
8 Joka lihassansa kylvÀÀ, se lihastansa turmeluksen niittÀÀ; mutta joka hengessÀ kylvÀÀ, se hengestÀ ijankaikkisen elÀmÀn niittÀÀ.
Kirje roomalaisille 2 : 6 – 8
6 Joka antaa itsekullekin hÀnen töittensÀ jÀlkeen,
7 Niille, jotka pyytÀvÀt ylistystÀ, kunniaa ja katoomatointa menoa kÀrsivÀisyydellÀ hyvissÀ töissÀ, ijankaikkisen elÀmÀn;
8 Mutta niille, jotka riitaiset ovat, eikÀ kuule totuutta, vaan kuulevat vÀÀryyttÀ, on tuleva nÀrkÀstys ja viha.
Jesajan kirja 5 : 21
21 Voi niitÀ, jotka viisaat olevinansa ovat, ja itsensÀ toimellisina pitÀvÀt!
Kirje filippilĂ€isille 3 : 18 – 19
18 SillÀ monta vaeltavat, joista minÀ jo usein olen teille sanonut, ja nytkin itkien sanon: he ovat Kristuksen ristin viholliset,
19 Joidenka loppu on kadotus, ja heidÀn vatsansa on heidÀn jumalansa ja heidÀn kunniansa joutuu heille hÀpiÀksi, jotka maallisia rakastavat.
Kirje filippilĂ€isille 2 : 2 – 8
2 Niin tÀyttÀkÀÀt minun iloni, ettÀ teillÀ olis yksi mieli, yhtÀlÀinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtÀpitÀvÀiset.
3 ĂlkÀÀt tehkö mitÀÀn riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessĂ€ pitĂ€in toinen toisensa parempana kuin itsensĂ€.
4 Ja ÀlkÀÀn jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.
5 Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,
6 Joka, vaikka hÀn oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla,
7 Vaan alensi itsensÀ, otti orjan muodon pÀÀllensÀ ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,
8 Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensÀ ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.
Kirje roomalaisille 6 : 23
23 SillÀ kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elÀmÀ on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidÀn Herrassamme.
Kirje roomalaisille 15 : 1 – 2
1 Mutta meidÀn, jotka vÀkevÀt olemme, tulee heikkoin voimattomuutta kÀrsiÀ, eikÀ itsellemme kelvata.
2 Niin jokainen meistÀ kelvatkoon lÀhimmÀisellensÀ siinÀ, mikÀ hyvÀ on, parannukseksi.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
Kirje kolossalaisille 1 : 24
24 Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minÀ kÀrsin teidÀn edestÀnne, ja tÀytÀn Kristuksen kÀrsimiset minun lihassani hÀnen ruumiinsa edestÀ, joka on seurakunta,
Kirje efesolaisille 2 : 10
10 SillÀ me olemme hÀnen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidÀt on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Evankeliumi Markuksen mukaan 11 : 1 – 360
1 Ja kuin he lĂ€hestyivĂ€t Jerusalemia, Betphageen ja Betaniaan, ĂljymĂ€en tykö, lĂ€hetti hĂ€n kaksi opetuslapsistansa,
2 Ja sanoi heille: menkÀÀt kylÀÀn, joka on teidÀn edessÀnne, ja kohta kuin te siihen tulette sisÀlle, löydÀtte te varsan sidottuna, jonka pÀÀllÀ ei yksikÀÀn ihminen istunut ole; pÀÀstÀkÀÀt se ja tuokaat tÀnne.
3 Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen teette? niin sanokaat: Herra sitÀ tarvitsee; ja kohta hÀn laskee hÀnen tÀnne.
4 Niin he menivÀt, ja löysivÀt varsan sidottuna ulkona oven tykönÀ tien haarassa, ja he pÀÀstivÀt sen vallallensa.
5 Ja muutamat niistÀ, jotka siellÀ seisoivat, sanoivat heille: mitÀ te teette, ettÀ te varsan pÀÀstÀtte?
6 Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli kÀskenyt; niin he pÀÀstivÀt heidÀt.
7 Ja he toivat varsan Jesuksen tykö ja heittivÀt vaatteensa sen pÀÀlle, ja hÀn istui sen pÀÀlle.
8 Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
9 Ja jotka edellÀ kÀvivÀt ja myös seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna, hyvÀsti siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
10 HyvÀsti siunattu olkoon Davidin meidÀn isÀn valtakunta, joka tulee Herran nimeen: hosianna korkeudessa!
11 Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja kuin hÀn kaikki ympÀri katseli, koska jo ehtooaika oli, lÀksi hÀn ulos Betaniaan kahdentoistakymmenen kanssa.
12 Ja toisena pÀivÀnÀ, kuin he Betaniasta lÀksivÀt, isosi hÀn,
13 Ja nÀki taampana fikunapuun, jolla olivat lehdet, niin hÀn meni lÀhes, jos hÀn jotakin hÀnestÀ löytÀnyt olis. Ja kuin hÀn tuli tykö, ei hÀn muuta löytÀnyt kuin lehtiÀ; sillÀ ei ollut vielÀ fikunain aika.
14 Ja Jesus vastaten sanoi hÀnelle: Àlköön tÀstedeskÀÀn kenkÀÀn sinusta syökö hedelmÀÀ ijankaikkisesti. Ja hÀnen opetuslapsensa kuulivat sen.
15 Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templissÀ, ja vaihettajain pöydÀt ja kyhkylÀisten myyjÀin istuimet hÀn kukisti.
16 Ei hÀn myös sallinut jonkun kantaa astiaa templin lÀvitse.
17 Ja hÀn opetti, sanoen heille: eikö kirjoitettu ole: minun huoneeni pitÀÀ kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille? mutta te olette sen tehneet ryövÀrien luolaksi.
18 Ja kirjanoppineet ja pappein pÀÀmiehet kuulivat sen, ja etsivÀt, kuinka he olisivat hÀnen hukuttaneet; sillÀ he pelkÀsivÀt hÀntÀ, ettÀ kaikki kansa hÀmmÀstyi hÀnen oppiansa.
19 Ja kuin ehtoo tuli, meni Jesus ulos kaupungista.
20 Ja kuin he aamulla kÀvivÀt ohitse, nÀkivÀt he fikunapuun kuivettuneen juurinensa.
21 Ja Pietari muisti, ja sanoi hÀnelle: Rabbi, katso, fikunapuu, jotas kirosit, on kuivettunut.
22 Niin vastasi Jesus ja sanoi heille: pitÀkÀÀt usko Jumalan pÀÀlle.
23 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: jokainen, joka tÀlle vuorelle sanois: siirrÀ itses ja kukistu mereen! eikÀ epÀilisi sydÀmessÀnsÀ, vaan uskois ne tapahtuvan mitÀ hÀn sanoo; niin hÀnelle tapahtuu, mitÀ hÀn sanoo.
24 SentÀhden sanon minÀ teille: kaikki, mitÀ te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
25 Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teillÀ on jotakin jotakuta vastaan, ettÀ myös teidÀn IsÀnne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidÀn rikoksenne.
26 Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidÀn IsÀnne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidÀn rikoksianne.
27 Ja he tulivat taas Jerusalemiin; ja kuin hÀn kÀveli templissÀ, tulivat hÀnen tykönsÀ pappein pÀÀmiehet, kirjanoppineet ja vanhimmat,
28 Ja sanoivat hÀnelle: millÀ voimalla sinÀ nÀitÀ teet? ja kuka antoi sinulle sen voiman, ettÀs nÀitÀ teet?
29 Mutta Jesus vastaten sanoi heille: minÀ myös kysyn teiltÀ yhden sanan: vastatkaat siis minua, niin minÀkin sanon teille, millÀ voimalla minÀ nÀitÀ teen:
30 Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli ihmisiltÀ? vastatkaat minua.
31 Niin he ajattelivat keskenÀnsÀ, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hÀn sanoo: miksi ette siis hÀntÀ uskoneet?
32 Mutta jos me sanomme: ihmisiltÀ, niin me pelkÀÀmme kansaa: sillÀ kaikki pitivÀt Johanneksen totisena prophetana.
33 Ja he vastasivat, sanoen Jesukselle: emme tiedÀ. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: en minÀkÀÀn sano teille, millÀ voimalla minÀ nÀitÀ teen.
Leave a Reply