Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na moses and pharaoh
Toinen Mooseksen kirja 4 : 21
21 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jÀllensÀ, ettÀs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessÀ, jotka minÀ olen antanut sinun kÀtees. Ja minÀ paadutan hÀnen sydÀmensÀ, ja ei hÀn pÀÀstÀ kansaa.
Toinen Mooseksen kirja 7 : 22
22 Egyptin noidat tekivÀt myös niin noituuksillansa. Mutta Pharaon sydÀn paatui, ja ei kuullut heitÀ: niinkuin Herra sanonut oli.
Danielin kirja 2 : 1 – 49
1 Toisena Nebukadnetsarin vaItakunnan vuotena nÀki Nebukadnetsar unta, josta hÀn hÀmmÀstyi, niin ettÀ hÀn herÀsi.
2 Ja kuningas kÀski tÀhtientutkiat ja viisaat ja noidat ja Kaldealaiset kutsuttaa kokoon, sanomaan kuninkaalle hÀnen untansa. Ja he tulivat ja astuivat kuninkaan eteen.
3 Ja kuningas sanoi heille: minÀ nÀin unta, josta minÀ peljÀstyin, ja minÀ mielellÀni tahtoisin tietÀÀ, mikÀ se uni oli.
4 Niin sanoivat Kaldealaiset kuninkaalle Syrian kielellÀ: kuningas elÀköön kauvan! sano palvelioilles uni, niin me tahdomme selittÀÀ sen.
5 Kuningas vastasi ja sanoi Kaldealaisille: minÀ olen unhottanut; jollette minulle ilmoita unta ja selitÀ sitÀ, niin te pitÀÀ kappaleiksi hakattaman, ja teidÀn huoneenne lokalÀjÀksi kukistettaman.
6 Vaan jos te minun tietÀÀ annatte unen ja selityksen, niin teidÀn pitÀÀ saaman lahjoja, antimia ja suuren kunnian minulta: sentÀhden sanokaat minulle uni ja sen selitys.
7 He vastasivat jÀlIeen ja sanoivat: kuningas sanokaan palvelioillensa unen, me tahdomme sen selittÀÀ.
8 Kuningas vastasi ja sanoi: totisesti minÀ ymmÀrrÀn, ettÀ te aikaa kulutatte, koska te nÀette minun sen unohtaneeksi.
9 Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio kÀy teidÀn ylitsenne, ettÀ te olette aikoneet minun edessÀni puhua vÀÀryyttÀ, siihenasti ettÀ aika kuluis: sentÀhden sanokaat minulle uni, niin minÀ ymmÀrrÀn, ettÀ te myös selityksen osaatte.
10 Niin vastasivat Kaldealaiset kuninkaan edessÀ ja sanoivat: ei yhtÀÀn ihmistÀ ole maan pÀÀllÀ, joka sanoa taitaa, mitÀ kuningas anoo; niin ei ole myös yhtÀÀn kuningasta, kuinka suuri ja voimallinen hÀn olis, joka senkaltaista tÀhtientutkialta, viisaalta eli Kaldealaiselta vaatii.
11 SillÀ se, jota kuningas anoo, on ylen korkia, ja ei yksikÀÀn ole, joka sen kuninkaalle sanoa taitaa, paitsi jumalia, jotka ihmisten seassa ei asu.
12 Silloin vihastui kuningas sangen suuresti, ja kÀski kaikki viisaat Babelissa tapettaa.
13 Ja tuomio annettiin, ettÀ viisaat tapettaman piti; ja Danielia hÀnen kumppaniensa kanssa myös etsittiin tapettaviksi.
14 Silloin saatti Daniel toisen neuvon ja kÀskyn Ariokille, kuninkaan ylimmÀiselle pÀÀmiehelle, joka meni ulos tappamaan viisaita Babelissa.
15 Ja hÀn vastasi ja sanoi kuninkaan kÀskylÀiselle Ariokille: miksi niin ankara tuomio on kÀynyt ulos kuninkaalta? Ja Ariok antoi Danielin tietÀÀ sen asian.
16 Niin meni Daniel ylös ja rukoili kuningasta, ettÀ hÀn antais hÀnelle aikaa, sanoaksensa kuninkaalle selitystÀ.
17 Ja Daniel meni kotia ja ilmoitti sen kumppaneillensa Hananialle, Misaelille ja Asarialle,
18 EttÀ he taivaan Jumalalta armoa rukoilisivat sen salaisen asian tÀhden, ettei Daniel kumppaninensa ynnÀ muiden viisasten kanssa Babelissa hukkuisi.
19 Niin ilmoitettiin Danielille se salainen asia yöllÀ nÀyssÀ: niin Daniel kiitti Jumalaa taivaasta,
20 Vastasi ja sanoi: kiitetty olkoon Jumalan nimi ijankaikkisesta ijankaikkiseen! sillÀ hÀnen on viisaus ja vÀkevyys.
21 HÀn muuttaa ajat ja hetket; panee pois kuninkaat ja asettaa kuninkaat; hÀn antaa viisaille viisauden ja ymmÀrtÀvÀisille taidon ja ymmÀrryksen.
22 HÀn ilmoittaa syvÀt ja salaiset asiat; hÀn tietÀÀ, mitÀ pimiÀssÀ on, sillÀ hÀnen tykönÀnsÀ on sula valkeus.
23 MinÀ kiitÀn ja ylistÀn sinua minun isÀini Jumala, ettÀs minulle viisautta ja vÀkevyyttÀ lainaat, ja nyt minulle ilmoittanut olet, jota me sinulta rukoilimme; sinÀ olet meille kuninkaan asian ilmoittanut.
24 Silloin meni Daniel Ariokin tykö, jolla kuninkaalta kÀsky oli viisaita Babelissa hukuttaa; hÀn meni ja sanoi hÀnelle nÀin: ÀlÀ tapa viisaita Babelissa, vaan vie minut ylös kuninkaan tykö, minÀ tahdon kuninkaalle selityksen sanoa.
25 Ariok vei Danielin kiiiruusti kuninkaan eteen, ja sanoi hÀnelle nÀin: minÀ olen löytÀnyt yhden miehen Juudalaisten vankien seasta, joka kuninkaalle selityksen sanoa taitaa.
26 Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, joka Belsatsariksi kutsuttiin: oletko sinÀ se, joka minulle sen unen, jonka minÀ nÀhnyt olen, ja hÀnen selityksensÀ ilmoittaa taidat?
27 Daniel vastasi kuninkaan edessÀ ja sanoi: sitÀ salautta, jota kuningas anoo, ei viisaat, tÀhtientutkiat, oppineet ja noidat taida kuninkaalle ilmoittaa.
28 Vaan Jumala on taivaissa, joka taitaa salaiset asiat julistaa, hÀn tiettÀvÀksi teki kuningas Nebukadnetsarille, mitÀ tulevaisina aikoina tapahtuman pitÀÀ. TÀmÀ on sinun unes ja sinun nÀkys, kuin sinÀ makasit.
29 SinÀ kuningas vuoteessas ajattelit mitÀ tÀstedes tapahtuman pitÀis; ja se, joka salaiset ilmoittaa, hÀn on sinulle osoittanut, kuinka tapahtuman pitÀÀ.
30 Niin ovat senkaltaiset asiat minulle ilmoitetut, ei minun viisauteni tÀhden, niinkuin se olis suurempi kuin kaikkein, jotka elÀvÀt, vaan sentÀhden ettÀ sen selitys pitÀis kuninkaalle tiettÀvÀksi tuleman, ja sinÀ saisit sinun sydÀmes ajatukset tietÀÀ.
31 SinÀ kuningas nÀit, ja katso, suuri ja korkia kuva seisoi suurella kirkkaudella sinun edessÀs; ja se oli hirmuinen nÀhdÀ.
32 Sen kuvan pÀÀ oli parhaimmasta kullasta; mutta sen rinta ja kÀsivarret olivat hopiasta; sen vatsa ja lanteet olivat vaskesta.
33 Sen sÀÀret olivat raudasta; sen jalat olivat puolittain raudasta ja puolittain savesta.
34 Sen sinÀ nÀit, siihenasti kuin yksi kivi temmattiin ilman kÀsiÀ, ja löi sen kuvan jalkoihin, jotka raudasta ja savesta olivat, ja murensi ne rikki.
35 Silloin tulivat ne kaikki muserretuksi, rauta, savi, vaski, hopia ja kulta, ja tulivat niinkuin akanat suviriihessÀ, ja tuuli vei ne pois, niin ettei niiden siaa ensinkÀÀn löydetty; mutta kivi joka kuvaa löi, tuli suureksi vuoreksi, niin ettÀ se kokonaan maan tÀytti.
36 TÀmÀ on uni; nyt me tahdomme kuninkaalle sen selityksen sanoa:
37 SinÀ kuningas olet kuningasten kuningas, jolle Jumala taivaasta valtakunnan, voiman, vÀkevyyden ja kunnian antanut on;
38 Ja kaikki, joissa ihmisen lapset asuvat, ja elÀimet kedolla ja linnut taivaan alla on hÀn sinun kÀsiis antanut, ja sinulle nÀiden kaikkein pÀÀlle lainasi vallan: sinÀ se kultainen pÀÀ olet.
39 Sinun jÀlkees pitÀÀ toisen valtakunnan tuleman, halvemman kuin sinÀ; sitte se kolmas valtakunta, joka vaskinen on, jonka pitÀÀ kaikki maakunnat hallitseman.
40 Sen neljÀnnen valtakunnan pitÀÀ kovan oleman niinkuin raudan; sillÀ niinkuin rauta sÀrkee ja murentaa kaikki, ja niinkuin rauta kaikki rikkoo, juuri niin tÀmÀn piti myös sÀrkemÀn ja murentaman.
41 Mutta ettÀs nÀit jalat ja varpaat, puolittain savesta ja puolittain raudasta, sen pitÀÀ jaetun valtakunnan oleman; kuitenkin pitÀÀ raudan vahvuudesta siihen jÀÀmÀn, niinkuin sinÀ nÀit raudan olevan savella sekoitetun.
42 Ja ettÀ varpaat sen jaloissa puolittain rautaa ja puolittain savea oli, niin sen pitÀÀ puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman.
43 Ja ettÀs nÀit raudan sekoitetun savella, niin he kyllÀ ihmisen siemenellÀ sekoitetaan, mutta ei he kuitenkaan riipu kiinni toinen toisessansa; niinkuin ei rautaa taideta sekoittaa saven kanssa yhteen.
44 Mutta nÀiden kuningasten aikana on Jumala taivaasta yhden valtakunnan asettava, jota ei ikÀnÀ kukisteta, ja hÀnen valtakuntansa ei pidÀ toiselle kansalle annettaman: sen pitÀÀ kaikki nÀmÀt valtakunnat sÀrkemÀn ja hajoittaman, mutta sen pitÀÀ ijankaikkisesti pysymÀn.
45 Niinkuin sinÀ nÀit kiven, ilman kÀsiÀ vuoresta temmatun, joka raudan, vasken, saven, hopian ja kullan murensi: niin on suuri Jumala kuninkaalle nÀyttÀnyt, kuinka tÀstÀlÀhin tapahtuman pitÀÀ; ja tÀmÀ on totinen uni ja sen selitys on oikia.
46 Niin lankesi kuningas Nebukadnetsar kasvoillensa, ja kumarsi Danielia, ja kÀski tehdÀ hÀnelle ruokauhria ja polttouhria.
47 Ja kuningas vastasi Danielia ja sanoi: totisesti on teidÀn Jumalanne kaikkein jumalain Jumala ja kaikkein kuningasten Herra, joka salaiset asiat ilmoittaa, ettÀs tÀmÀn salaisen asian olet ilmoittaa taitanut.
48 Niin kuningas korotti Danielin, ja antoi hÀnelle suuria ja paljon lahjoja, ja asetti hÀnen kaikkein Babelin valtakuntain pÀÀlle ja pÀÀmieheksi kaikkein viisasten pÀÀlle Babelissa.
49 Ja Daniel rukoili kuningasta, ettÀ hÀn pani Babelin maakuntain pÀÀlle Sadrakin, Mesakin ja Abednegon; mutta Daniel itse oli kuninkaan tykönÀ hÀnen kartanossansa.
Leave a Reply