mind control

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na mind control

Evankeliumi Matteuksen mukaan 4 : 1 – 25
1 Silloin vietiin Jesus hengeltÀ korpeen kiusattaa perkeleeltÀ.
2 Ja kuin hÀn oli paastonnut neljÀkymmentÀ pÀivÀÀ ja neljÀkymmentÀ yötÀ, sitte hÀn isosi.
3 Ja kiusaaja tuli hÀnen tykönsÀ ja sanoi: jos sinÀ olet Jumalan Poika, niin sano, ettÀ nÀmÀt kivet leiviksi tulevat.
4 Mutta hÀn vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elÀ ainoasti leivÀstÀ, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lÀhtee.
5 Silloin otti perkele hÀnen kanssansa pyhÀÀn kaupunkiin, ja asetti hÀnen templin harjalle,
6 Ja sanoi hÀnelle: jos sinÀ olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspÀin; sillÀ kirjoitettu on: hÀn antaa kÀskyn enkeleillensÀ sinusta, ja he kÀsissÀ kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
7 Niin Jesus sanoi hÀnelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidÀ kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.
8 Taas vei hÀnen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hÀnelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,
9 Ja sanoi hÀnelle: nÀmÀt kaikki minÀ annan sinulle, jos sinÀ lankeat maahan ja rukoilet minua.
10 Niin sanoi Jesus hÀnelle: mene pois, saatana! SillÀ kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitÀÀ sinun kumartaman, ja hÀntÀ ainoaa palveleman.
11 Silloin jÀtti hÀnen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat hÀntÀ.
12 Mutta kuin Jesus kuuli, ettÀ Johannes oli vankiuteen annettu ylön, poikkesi hÀn Galileaan,
13 Ja jÀtti Natsaretin, tuli ja asui Kapernaumissa, joka on merikaupunki, Zebulonin ja Naphtalin ÀÀrissÀ;
14 EttÀ tÀytettÀisiin se mikÀ sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo:
15 Zebulonin maa ja Naphtalin maa, lÀsnÀ meritietÀ, sillÀ puolella Jordanin, pakanain Galilea,
16 Kansa, joka pimiÀssÀ istui, nÀki suuren valkeuden, ja niille, jotka kuoleman maassa ja varjossa istuivat, koitti valkeus.
17 SiitÀ ajasta rupesi Jesus saarnaamaan ja sanomaan: tehtÀÀt parannus; sillÀ taivaan valtakunta lÀhestyi.
18 Mutta kuin Jesus kÀveli Galilean meren tykönÀ, nÀki hÀn kaksi veljestÀ, Simonin, joka kutsutaan Pietariksi, ja Andreaksen hÀnen veljensÀ, laskevan verkkoa mereen; (SillÀ he olivat kalamiehet,)
19 Ja sanoi heille: seuratkaat minua, ja minÀ teen teidÀt ihmisten kalamiehiksi.
20 Niin he jÀttivÀt kohta verkot ja seurasivat hÀntÀ.
21 Ja kuin hÀn sieltÀ edemmÀ kÀvi, nÀki hÀn toiset kaksi veljestÀ, Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen hÀnen veljensÀ, venheessÀ isÀnsÀ Zebedeuksen kanssa, parantavan verkkojansa; ja hÀn kutsui heitÀ.
22 Niin he kohta jÀttivÀt venheen ja isÀnsÀ, ja seurasivat hÀntÀ.
23 Ja Jesus vaelsi ympÀri kaiken Galilean, ja opetti heidÀn synagogissansa, ja saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja paransi kaikkinaiset taudit ja kaiken sairauden kansan seassa.
24 Ja sanoma kuului hÀnestÀ kaikkeen Syrian maahan. Ja he toivat hÀnen tykönsÀ kaikkinaisia sairaita, moninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita ja piruilta riivatuita, ja kuutaudillisia ja halvatuita; ja hÀn paransi ne.
25 Ja hÀntÀ seurasi paljo vÀkeÀ Galileasta ja kymmenestÀ kaupungista, ja Jerusalemista ja Juudeasta, ja maakunnista sillÀ puolella Jordania.

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 10 : 13
13 EipÀ yksikÀÀn kiusaus ole teitÀ kÀsittÀnyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitÀ kiusattaa ylitse teidÀn voimanne; vaan hÀn tekee myös kiusauksesta lopun, ettÀ te sen voisitte kÀrsiÀ.

Viides Mooseksen kirja 28 : 1 – 68
1 Ja jos sinÀ olet Herran sinun Jumalas ÀÀnelle ahkerasti kuuliainen, ettÀs pidÀt ja teet kaikki hÀnen kÀskynsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin Herra sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan pÀÀllÀ.
2 Ja kaikki nÀmÀt siunaukset tulevat sinun pÀÀlles, saavuttavat sinun, ettÀs Herran sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olit.
3 Siunattu olet sinÀ kaupungissa, siunattu pellolla.
4 Siunattu on ruumiis hedelmÀ, ja maas hedelmÀ, ja karjas hedelmÀ, elÀintes hedelmÀ, ja lammaslaumas hedelmÀt.
5 Siunattu on koris ja tÀhtees.
6 Siunattu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, ja siunattu kÀydessÀs ulos.
7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edessÀs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtÀ tietÀ he tulevat sinua vastaan, ja seitsemÀÀ tietÀ pitÀÀ heidÀn pakeneman sinun edestÀs.
8 Herra kÀskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessÀs ja kaikissa mitÀ sinÀ aiot, ja siunaa sinun siinÀ maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
9 Herra asettaa sinun itsellensÀ pyhÀksi kansaksi, niinkuin hÀn vannoi sinulle, koskas pidÀt Herran sinun Jumalas kÀskyt ja hÀnen teissÀnsÀ vaellat,
10 EttÀ kaikki kansat maan pÀÀllÀ nÀkevÀt sinun olevan Herran nimeen nimitetyn, ja pitÀÀ sinua pelkÀÀmÀn.
11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellÀ, sekÀ kohtus hedelmÀllÀ, karjas hedelmÀllÀ, ja maas hedelmÀllÀ, siinÀ maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,
12 Herra avaa sinulle hyvÀn tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun kÀsialas; ja sinÀ lainaat monelle kansalle, mutta et sinÀ keneltÀkÀÀn lainaksi ota.
13 Ja Herra asettaa sinun pÀÀksi, eikÀ hÀnnÀksi: sinÀ olet aina ylimmÀinen etkÀ alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas kÀskyille kuuliainen, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinun kÀsken pitÀÀ ja tehdÀ,
14 Ja et luovu niistÀ sanoista, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ teille kÀsken, ei oikialle eikÀ vasemmalle puolelle, muiden jumalain jÀlkeen vaeltaakses ja heitÀ palvellakses.
15 Mutta ellet sinÀ kuule Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ, pitÀÀkses ja tehdÀkses kaikki hÀnen kÀskyjÀnsÀ ja sÀÀtyjÀnsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sattuvat sinuun.
16 Kirottu olet sinÀ kaupungissa, kirottu pellolla.
17 Kirottu on koris ja tÀhtees.
18 Kirottu on ruumiis hedelmÀ, maas hedelmÀ, karjas hedelmÀ, lammaslaumas hedelmÀ.
19 Kirottu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, kirottu kÀydessÀs ulos.
20 Herra lÀhettÀÀ sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettÀs hukut ja pian katoat pahain tekois tÀhden, ettÀs minun hylkÀsit.
21 Herra antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttais siitÀ maasta, jotas tulet omistamaan.
22 Herra lyö sinua kuivataudilla , lÀmpimÀllÀ taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa.
23 Ja sinun taivaas, joka sinun pÀÀs pÀÀllÀ on, pitÀÀ niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.
24 Herra antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestÀ taivaasta sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukutetaan.
25 Herra lyö sinun vihollistes edessÀ. YhtÀ tietÀ sinÀ menet heidÀn tykönsÀ, mutta seitsemÀn tien kautta sinÀ heidÀn edellÀnsÀ pakenet, ja sinÀ hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan pÀÀllÀ.
26 Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkÀÀn heitÀ karkota.
27 Herra lyö sinun Egyptin paisumilla, hÀpiÀllisillÀ veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmÀllÀ, niin ettes taida parantua.
28 Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydÀmen tyhmyydellÀ,
29 Ja sinÀ koperoitset puolipÀivÀnÀ niinkuin sokia pimiÀssÀ koperoitsee, ja et menesty teissÀs, ja sinÀ kÀrsit vÀkivaltaa ja vÀÀryyttÀ, niinkauvan kuin elÀt, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
30 Vaimon sinÀ kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinÀ rakennat, mutta et sinÀ saa hÀnessÀ asua; viinamÀen sinÀ istutat, mutta et sinÀ saa sitÀ yhteiseksi tehdÀ.
31 Sinun hÀrkÀs teurastetaan silmÀis nÀhden, mutta et sinÀ saa hÀnestÀ syödÀ. Aasis otetaan vÀkivallalla sinun nÀhtes, ja ei sinulle anneta sitÀ jÀlleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
32 Sinun poikas ja tyttÀres annetaan toiselle kansalle, niin ettÀ sinun silmÀs sen nÀkevÀt, ja hiveltyvÀt heistÀ joka pÀivÀ, ja ei yhtÀÀn vÀkevyyttÀ pidÀ sinun kÀsissÀs oleman.
33 Sinun maas hedelmÀn ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun tÀytyy ainoastansa vÀÀryyttÀ kÀrsiÀ ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.
34 Ja sinÀ tulet mielettömÀksi niistÀ, mitÀ silmÀs nÀkevÀt.
35 Herra lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydÀstÀ niin pÀÀs lakeen asti.
36 Herra antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinÀ tunne, eikÀ sinun isÀs, ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviÀ.
37 Ja sinun pitÀÀ tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin Herra ajaa sinun.
38 SinÀ kylvÀt paljo siementÀ peltoon, mutta tuot vÀhÀn sisÀlle; sillÀ heinÀsirkat syövÀt sen.
39 ViinamÀen sinÀ istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitÀ juoda viinaa, et myös koota; sillÀ madot sen syövÀt.
40 Öljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidĂ€ voiteleman sinuas öljyllĂ€; sillĂ€ öljypuus revitÀÀn ylös.
41 Poikia ja tyttÀriÀ sinÀ siitÀt, ja et kuitenkaan niitÀ nautitse; sillÀ ne viedÀÀn vangittuna pois.
42 Kaikki sinun puus ja maas hedelmÀn omistavat sirkat .
43 Muukalainen, joka sinun tykönÀs on, ylennetÀÀn sinun ylitses, ja on alati ylinnÀ; mutta sinÀ alennetaan ja alati alinna olet.
44 HÀn lainaa sinulle, mutta ei sinÀ voi hÀnelle lainata. HÀn on pÀÀ, ja sinun pitÀÀ hÀnnÀn oleman.
45 Ja kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettÀs hukut; ettes Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ kuullut, pitÀÀkses hÀnen kÀskynsÀ ja sÀÀtynsÀ, jotka hÀn sinulle on kÀskenyt.
46 SentÀhden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessÀs ijankaikkisesti,
47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydÀmellÀ, koska sinulla kaikkinaista kyllÀ oli.
48 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka Herra lÀhettÀÀ sinun pÀÀlles, nÀlÀssÀ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hÀn panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttaa.
49 Herra lÀhettÀÀ kansan sinun pÀÀlles taampaa maailman ÀÀrestÀ, niinkuin kotka lentÀis, kansan, jonka puhetta et sinÀ ymmÀrrÀ,
50 HÀpeemÀttömÀn kansan, joka ei karta vanhaa eikÀ armaitse nuorukaista,
51 Ja syö karjas hedelmÀn ja maas hedelmÀn, siihenasti ettÀs hukut, eikÀ jÀtÀ sinulle mitÀkÀÀn jyvistÀ, viinasta, öljystÀ, karjan eli lammasten hedelmÀstÀ, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa,
52 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ettÀ hÀn kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinÀ luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinÀ ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on.
53 Sinun tÀytyy syödÀ ruumiis hedelmÀn, poikais ja tytÀrtes lihan, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.
54 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidÀn seassanne eli, ei pidÀ suoman veljellensÀ ja vaimollensa, joka on hÀnen sylissÀnsÀ, ja sille joka on vielÀ jÀÀnyt hÀnen pojistansa, jÀÀneitÀ tÀhteitÀnsÀ,
55 Annettaa jonkun niistÀ hÀnen poikainsa lihasta, jota hÀn syö; ettei hÀnellÀ mitÀkÀÀn muuta ole kaikesta hyvyydestÀnsÀ siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.
56 Vaimo teidÀn seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elÀnyt on, niin ettei hÀn malttanut jalkaansa laskea maan pÀÀlle herkun ja hekuman tÀhden, ei pidÀ suoman miehellensÀ, joka hÀnen sylissÀnsÀ lepÀÀ, ja pojallensa ja tyttÀrellensÀ
57 JÀlkimmÀisiÀ, jotka hÀnen kohdustansa lÀhteneet ovat, eikÀ myös poikiansa joita hÀn synnyttÀÀ; sillÀ hÀn syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.
58 Elles pidÀ ja tee kaikkia nÀitÀ lain sanoja, jotka tÀssÀ kirjassa ovat kirjoitetut, niin ettÀ pelkÀÀt tÀtÀ kunniallista ja peljÀttÀvÀÀ nimeÀ, Herraa sinun Jumalaas;
59 Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkÀllisillÀ vitsauksilla, pahoilla ja pitkÀllisillÀ taudeilla,
60 Ja kÀÀntÀÀ sinun pÀÀlles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkÀsit, ja ne pitÀÀ sinuun tarttuman.
61 Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tÀssÀ lakiraamatussa, laskee Herra sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukut.
62 Ja teistÀ, jotka ennen olitte niinkuin tÀhdet taivaassa paljouden tÀhden, jÀÀ vÀhÀinen kansa, ettes kuullut Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ.
63 Ja tapahtuu, ettÀ niinkuin Herra ennen iloitsi teistÀ, teille hyvÀÀ tehdessÀnsÀ ja enentÀissÀnsÀ teitÀ, niin Herra on iloitseva teistÀ, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitÀ; ja te syöstÀÀn siitÀ maasta pois, jota te menette omistamaan.
64 Ja Herra hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestÀ maan ÀÀrestÀ toiseen; ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinÀ tunne, eikÀ isÀskÀÀn, kantoja ja kiviÀ.
65 Siihen myös ei pidÀ sinulla sen kansan seassa yhtÀÀn vahvaa kotoa oleman, eikÀ jalkais pöytÀ yhtÀÀn lepoa saaman; sillÀ Herra antaa sinulle siellÀ vapisevaisen sydÀmen, hiveltyneet silmÀt ja murheellisen mielen,
66 Niin ettÀ sinun elÀmÀs riippuu sinun edessÀs: yöllÀ ja pÀivÀllÀ sinun pitÀÀ pelkÀÀmÀn ja elÀmÀstÀs tietÀmÀtöin oleman.
67 Aamulla sinÀ sanot: ah, jospa minÀ ehtoosen elÀisin! ehtoona sinÀ sanot: ah, jospa minÀ aamuun elÀisin! sinun sydÀmes suuren pelvon tÀhden, joka sinua peljÀttÀÀ, ja sen tÀhden, jota sinun silmÀs nÀkemÀn pitÀÀ.
68 Ja Herra vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitÀ tietÀ, josta minÀ sanoin sinulle: ei sinun pidÀ hÀntÀ silleen nÀkemÀn. Ja te myytte itsenne siellÀ vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtÀkÀÀn ostajaa siellÀ oleman pidÀ.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 38 – 39
38 Te kuulitte sanotuksi: silmÀ silmÀstÀ, ja hammas hampaasta.
39 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin kÀÀnnÀ myös hÀnelle toinen.

Toinen Mooseksen kirja 20 : 1 – 26
1 Ja Jumala puhui kaikki nÀmÀt sanat, sanoen:
2 (1) MinÀ (olen) Herra sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.
3 Ei sinun pidÀ muita jumalia pitÀmÀn minun edessÀni.
4 Ei sinun pidÀ tekemÀn sinulles kuvaa eikÀ jonkun muotoa, niiden jotka ylhÀÀllÀ taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan pÀÀllÀ, eikÀ niiden, jotka vesissÀ maan alla ovat.
5 Ei sinun pidÀ kumartaman niitÀ, eikÀ myös palveleman niitÀ: SillÀ minÀ, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isÀin pahat teot lasten pÀÀlle, kolmanteen ja neljÀnteen polveen, jotka minua vihaavat;
6 Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitÀvÀt minun kÀskyni.
7 (2) Ei sinun pidÀ turhaan lausuman sinun Herras Jumalas nimeÀ; sillÀ ei Herra pidÀ sitÀ rankaisemata, joka hÀnen nimensÀ turhaan lausuu.
8 (3) Muista sabbatin pÀivÀÀ, ettÀs sen pyhittÀisit.
9 Kuusi pÀivÀÀ pitÀÀ sinun työtÀ tekemÀn ja kaikki askarees toimittaman.
10 Mutta seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidÀ yhtÀÀn työtÀ tekemÀn, eikÀ sinun, eikÀ sinun poikas, eikÀ sinun tyttÀres, eikÀ sinun palvelias, eikÀ sinun piikas, eikÀ sinun juhtas, eikÀ sinun muukalaises, joka sinun portissas on.
11 SillÀ kuutena pÀivÀnÀ on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitÀ niissÀ ovat, ja lepÀsi seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ. SentÀhden siunasi Herra sabbatin pÀivÀn, ja pyhitti sen.
12 (4) Sinun pitÀÀ kunnioittaman isÀÀs ja ÀitiÀs, ettÀs kauvan elÀisit maan pÀÀllÀ, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle.
13 (5) Ei sinun pidÀ tappaman.
14 (6) Ei sinun pidÀ huorin tekemÀn.
15 (7) Ei sinun pidÀ varastaman.
16 (8) Ei sinun pidÀ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman sinun lÀhimmÀistÀs vastaan.
17 (9) Ei sinun pidÀ pyytÀmÀn sinun lÀhimmÀises huonetta. (10) Ei sinun pidÀ himoitseman sinun lÀhimmÀises emÀntÀÀ, eikÀ hÀnen palveliaansa, eikÀ piikaansa, eikÀ hÀnen hÀrkÀÀnsÀ, eikÀ mitÀÀn mikÀ sinun lÀhimmÀises on.
18 Ja kaikki kansa nÀki pitkÀisen jylinÀn, ja tulen leimaukset, ja basunan helinÀn, ja vuoren suitsevan: ja koska he sen nÀkivÀt, niin he pakenivat ja seisahtuivat taamma.
19 Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sinÀ meidÀn kanssamme, ja me kuulemme: ja ÀlkÀÀn Jumala meidÀn kanssamme puhuko, ettemme kuolisi.
20 Ja Moses sanoi kansalle: ÀlkÀÀt peljÀtkö; sillÀ Jumala on tullut teitÀ koettelemaan, ja ettÀ hÀnen pelkonsa olis teidÀn edessÀnne, ettette syntiÀ tekisi.
21 Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses meni sen pimeyden tykö, jossa Jumala oli.
22 Ja Herra sanoi Mosekselle: niin sinun pitÀÀ Israelin lapsille sanoman: te olette nÀhneet, ettÀ minÀ olen taivaasta teidÀn kanssanne puhunut.
23 Ei teidÀn pidÀ tekemÀn epÀjumalia minun sivuuni: hopiaisia jumalia, ja kultaisia jumalia ei teidÀn pidÀ teillenne tekemÀn.
24 Tee alttari maasta minulle, jonka pÀÀlle sinun pitÀÀ polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihinkÀ paikkaan ikÀnÀnsÀ minÀ sÀÀdÀn minun nimeni muiston, sinne minÀ tulen sinun tykös, ja siunaan sinua.
25 Ja jos sinÀ teet minulle kivisen alttarin, niin ÀlÀ tee sitÀ vuoltuista kivistÀ: jos sinÀ siihen veitses satutat, niin sinÀ sen saastutat.
26 Ei myös sinun pidÀ astumilla minun alttarilleni astuman, ettei sinun hÀpiÀs sen pÀÀllÀ paljastettaisi.

Toinen aikakirja 17 : 1 – 19
1 Ja Josaphat hÀnen poikansa tuli kuninkaaksi hÀnen siaansa; ja hÀn tuli vÀkevÀksi Israelia vastaan.
2 Ja hÀn asetti sotavÀen kaikkiin Juudan vahvoihin kaupunkeihin, ja pani esimiehiÀ Juudan maalle ja Ephraimin kaupunkeihin, jotka hÀnen isÀnsÀ Asa oli voittanut.
3 Ja Herra oli Josaphatin kanssa; sillÀ hÀn vaelsi isÀnsÀ Davidin tiellÀ, ja ei etsinyt Baalia;
4 Vaan hÀn etsi isÀnsÀ Jumalaa ja vaelsi hÀnen kÀskyissÀnsÀ, ja ei Israelin töiden jÀlkeen.
5 SentÀhden vahvisti Herra hÀnelle valtakunnan, ja kaikki Juuda antoi Josaphatille lahjoja; ja hÀnellÀ oli rikkautta ja kunniaa yltÀkyllÀ.
6 Ja kuin hÀnen sydÀmensÀ tuli rohkiaksi Herran teissÀ, otti hÀn korkeudet ja metsistöt Juudasta pois.
7 Ja kolmantena valtakuntansa vuonna lÀhetti hÀn pÀÀmiehensÀ Benhailin, Obadian, Sakarian, Netaneelin ja Mikajan, opettamaan Juudan kaupungeissa,
8 Ja LevilÀiset heidÀn kanssansa: Semajan, Netanian, Sebadian, Asaelin, Semiramotin, Jonatanin, Adonijan, Tobijan ja Tobadonijan, LevilÀiset; ja heidÀn kanssansa papit, Elisamin ja Joramin.
9 Ja he opettivat Juudassa, ja pitivÀt Herran lakikirjan myötÀnsÀ, ja vaelsivat ympÀri kaikki Juudan kaupungit, ja opettivat kansaa.
10 Ja Herran pelko tuli kaikkein valtakuntain pÀÀlle, niissÀ maakunnissa, jotka olivat Juudan ympÀristöllÀ, niin ettei he sotineet Josaphatia vastaan.
11 Ja Philistealaiset toivat Josaphatille lahjoja ja rahaveron; ja Arabialaiset toivat myös hÀnelle pientÀ karjaa, seitsemÀntuhatta ja seitsemÀnsataa oinasta, ja seitsemÀntuhatta ja seitsemÀnsataa kaurista.
12 Niin menestyi Josaphat ja tuli aina suuremmaksi. Ja hÀn rakensi Juudassa linnoja ja tavarakaupungeita.
13 Ja hÀnellÀ oli paljo varaa Juudan kaupungeissa, ja sotamiehiÀ ja vÀkevÀÀ kansaa Jerusalemissa.
14 Ja tÀmÀ on jÀrjestys heidÀn isÀinsÀ huoneen vaiheella, jotka Juudassa tuhanten pÀÀmiehet olivat: pÀÀmies Adna, ja hÀnen kanssansa kolmesataa tuhatta vÀkevÀÀ sotamiestÀ.
15 LÀhin hÀntÀ oli pÀÀmies Johanan, ja hÀnen kanssansa kaksisataa ja kahdeksankymmentÀ tuhatta.
16 HÀntÀ likin Amasia Sikrin poika, joka itsensÀ hyvÀllÀ tahdolla antoi Herralle, ja hÀnen kanssansa kaksisataa tuhatta vahvaa sotamiestÀ.
17 Benjaminin lapsista Eljada, vÀkevÀ sotamies, ja hÀnen kanssansa varustettuja joutsilla ja kilvillÀ kaksisataa tuhatta.
18 HÀntÀ likin oli Josabad, ja hÀnen kanssansa sata ja kahdeksankymmentÀ tuhatta valmista sotamiestÀ.
19 NÀmÀt ottivat kuninkaasta vaarin, paitsi niitÀ, jotka kuningas oli asettanut vahvoihin kaupunkeihin koko Juudassa.

Kirje roomalaisille 12 : 2
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.

Kirje roomalaisille 12 : 19
19 ÄlkÀÀt itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. SillĂ€ kirjoitettu on: minun on kosto, minĂ€ tahdon kostaa, sanoo Herra.

Toinen kirje Timoteukselle 3 : 16 – 17
16 SillÀ kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
17 EttÀ Jumalan ihminen tÀydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.

Toinen Mooseksen kirja 22 : 1 – 31
1 Jos joku varastaa hÀrjÀn taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hÀnen pitÀÀ antaman viisi hÀrkÀÀ yhdestÀ hÀrjÀstÀ, ja neljÀ lammasta yhdestÀ lampaasta.
2 Jos varas kÀsitetÀÀn, koska hÀn itsensÀ sisÀlle kangottaa, ja hÀn lyödÀÀn kuoliaaksi, niin ei pidÀ tappajan vereen vikapÀÀn oleman.
3 Vaan jos aurinko on noussut hÀnen ylitsensÀ, niin pitÀÀ tappajan kuolemaan vikapÀÀn oleman: kaiketi pitÀÀ hÀnen jÀllensÀ maksaman; jollei hÀnellÀ ole varaa, niin myytÀkÀÀn hÀn varkautensa tÀhden.
4 Jos varkaan kappale löydetÀÀn tÀydellisesti hÀnen tyköÀnsÀ, hÀrkÀ, aasi, eli lammas; niin pitÀÀ hÀnen jÀllensÀ kaksikertaisesti maksaman.
5 Jos joku syöttÀÀ toisen pellon eli viinamÀen, niin ettÀ hÀn pÀÀstÀÀ sisÀlle karjansa, ja syöttÀÀ toisen pellossa, hÀnen pitÀÀ siitÀ parhaasta, kuin hÀnen omassa pellossansa eli viinamÀessÀnsÀ löydetÀÀn maksaman.
6 Jos valkia vallallensa pÀÀsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin ettÀ kykÀÀt eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitÀÀ maksaman, kuin valkian pÀÀsti.
7 Jos joku antaa lÀhimmÀisellensÀ rahaa, eli muuta kalua kÀtköön, ja se varastetaan hÀnen huoneestansa: jos se varas löydetÀÀn, niin hÀnen pitÀÀ sen kaksikertaisesti maksaman.
8 Ja jos ei varas löydetÀ, niin pitÀÀ huoneen isÀntÀ tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hÀn ole kÀsiÀnsÀ satuttanut lÀhimmÀisensÀ kaluun.
9 Kaiken vÀÀrÀn asian tÀhden hÀrjÀstÀ eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tÀhden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tÀmÀ se on, niin pitÀÀ heidÀn molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapÀÀksi löytÀvÀt, sen pitÀÀ lÀhimmÀisellensÀ kaksikertaisesti maksaman.
10 Jos joku antaa lÀhimmÀisellensÀ aasin, eli hÀrjÀn, eli lampaan, taikka mikÀ elÀin se olis, tÀhteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikÀÀn sitÀ nÀe:
11 Niin pitÀÀ valan heidÀn molempain vÀlillÀnsÀ kÀymÀn Herran kautta, ettei hÀn ole satuttanut kÀttÀnsÀ lÀhimmÀisensÀ kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitÀÀ siihen tyytymÀn, ja toisen ei pidÀ sitÀ maksaman.
12 Jos varas sen varastaa hÀneltÀ, niin pitÀÀ hÀnen sen maksaman sen isÀnnÀlle.
13 Mutta jos se raadeltu on, niin pitÀÀ hÀnen todistajat tuoman, ja ei mitÀÀn jÀlleen antaman.
14 Jos joku ottaa lainaksi lÀhimmÀiseltÀnsÀ, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isÀntÀ ole lÀsnÀ, niin hÀnen pitÀÀ sen kokonansa maksaman.
15 Mutta jos sen isÀntÀ on siihen tykönÀ, niin ei hÀnen pidÀ sitÀ maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.
16 Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielÀ ole kihlattu, ja makaa hÀnen, sen pitÀÀ kaiketi hÀnelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hÀnen emÀnnÀksensÀ.
17 Jos hÀnen isÀnsÀ ei tahdo hÀntÀ antaa hÀnelle, niin hÀnen pitÀÀ antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.
18 Velhonaista ei sinun pidÀ salliman elÀÀ.
19 Joka jÀrjettömÀin luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.
20 Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle Herralle, hÀnen pitÀÀ kirottu oleman.
21 Muukalaisia ei sinun pidÀ ahdistaman, eikÀ myös polkuna pitÀmÀn: sillÀ te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.
22 Ei teidÀn pidÀ yhtÀÀn leskeÀ eli orpolasta murheelliseksi saattaman.
23 Koska sinÀ jonkun heistÀ murheelliseksi saatat: jos hÀn hartaasti huutaa minun tyköni, niin minÀ tahdon totisesti kuulla hÀnen huutonsa.
24 Ja minun vihani julmistuu, niin ettÀ minÀ tapan heidÀt miekalla; ja teidÀn emÀntÀnne pitÀÀ tuleman leskiksi, ja teidÀn lapsenne orvoiksi.
25 Koska sinÀ lainaat minun kansalleni rahaa, köyhÀlle kuin sinun tykönÀs on, ei sinun pidÀ oleman hÀntÀ vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hÀnen pÀÀllensÀ paneman.
26 Koska sinÀ lÀhimmÀiseltÀs vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitÀÀ antaman sen hÀnelle jÀllensÀ, ennen kuin aurinko laskee.
27 SillÀ se on hÀnen ainoa verhonsa, ja vaate hÀnen ihollansa: missÀstÀ hÀn makais? Ja tapahtuu, ettÀ hÀn huutaa minun tyköni, niin minÀ kuulen hÀntÀ; sillÀ minÀ olen laupias.
28 Tuomareita ei sinun pidÀ kiroileman, ja ylimmÀistÀ sinun kansassas ei sinun pidÀ sadatteleman.
29 Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidÀ viivyttelemÀn. Esikoisen sinun pojistas pitÀÀ sinun antaman minulle.
30 Niin pitÀÀ myös sinun tekemÀn hÀrkÀis ja lammastes kanssa. SeitsemÀn pÀivÀÀ anna heidÀn olla emÀinsÀ tykönÀ, kahdeksantena pÀivÀnÀ pitÀÀ sinun sen antaman minulle.
31 TeidÀn pitÀÀ oleman pyhÀ kansa minulle. SentÀhden ei teidÀn pidÀ syömÀn lihaa, joka metsÀn pedoilta raadeltu on, mutta heittÀmÀn sen koirille.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 26
26 Mutta Lohduttaja, PyhÀ Henki, jonka IsÀ on lÀhettÀvÀ minun nimeeni, hÀn opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitÀ minÀ teille sanonut olen.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 10 : 27
27 Ja hÀn vastasi ja sanoi: sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydÀmestÀs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltÀs: ja sinun lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.

Kirje heprealaisille 13 : 8
8 Jesus Kristus sama eilen ja tÀnÀpÀnÀ ja myös ijankaikkisesti.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 26 : 52 – 54
52 Niin Jesus sanoi hÀnelle: pistÀ miekkas siallensa; sillÀ kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat.
53 Taikka luuletkos, etten minÀ voisi vielÀ rukoilla minun IsÀÀni, lÀhettÀmÀÀn minulle enemmÀn kuin kaksitoistakymmentÀ legiota enkeleitÀ?
54 Kuinka siis Raamattu tÀytetÀÀn, ettÀ niin pitÀÀ tapahtuman?

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 1 : 9
9 Jos me tunnustamme meidÀn syntimme, niin hÀn on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitÀ kaikesta vÀÀryydestÀ,

Psalmien kirja 144 : 1
1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka kÀteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

Kirje roomalaisille 13 : 4
4 SillÀ hÀn on Jumalan palvelia sinun hyvÀkses. Vaan jos sinÀ pahaa teet, niin pelkÀÀ; sillÀ ei hÀn miekkaa hukkaan kanna; sillÀ hÀn on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.

Malakian kirja 3 : 6
6 SillÀ minÀ olen Herra, joka en muutu; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.

Sananlaskujen kirja 25 : 26
26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lÀhde.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *