marrying non believers

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na marrying non believers

Toinen kirje korinttilaisille 6 : 14
14 ÄlkÀÀt vetĂ€kö ijestĂ€ epĂ€uskoisten kanssa; sillĂ€ mitĂ€ oikeuden on vÀÀryyden kanssa tekemistĂ€? eli mitĂ€ osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa?

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 7 : 15
15 Mutta jos uskotoin itsensÀ eroittaa, niin olkoot eroitetut. EipÀ veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitÀ kutsunut.

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 7 : 39
39 Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin hÀnen miehensÀ elÀÀ; vaan kuin hÀnen miehensÀ kuollut on, niin hÀn on vapaa toiselle huolemaan, kelle hÀn tahtoo; ainoasti ettÀ se Herrassa tapahtuu.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 7 : 12 – 16
12 Vaan muille sanon minÀ ja ei Herra: jos jollakin veljellÀ on uskotoin vaimo, ja se mielistyy hÀnen kanssansa asumaan, Àlköön sitÀ itsestÀnsÀ eroittako.
13 Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja hÀn tahtoo sen kanssa asua, Àlköön hÀntÀ itsestÀnsÀ eroittako.
14 SillÀ uskotoin mies on vaimonsa kautta pyhitetty, ja uskotoin vaimo on pyhitetty miehensÀ kautta: Muutoin olisivat teidÀn lapsenne saastaiset, vaan nyt ne ovat pyhitetyt.
15 Mutta jos uskotoin itsensÀ eroittaa, niin olkoot eroitetut. EipÀ veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitÀ kutsunut.
16 SillÀ kuinkas tiedÀt, vaimo, jos sinÀ miehes taidat autuaaksi saattaa? Eli sinÀ mies, kuinkas tiedÀt, jos sinÀ taidat vaimos autuaaksi saattaa?

EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 1
1 Niin olkaan vaimot myös miehillensÀ alamaiset, ettÀ nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 15 : 33
33 ÄlkÀÀt antako pettÀÀ teitĂ€nne: pahat jaaritukset turmelevat hyvĂ€t tavat.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 7 : 1 – 40
1 Mutta niistÀ, joita te minulle kirjoititte, hyvÀ on miehelle, ettei hÀn vaimoon ryhdy.
2 Mutta huoruuden tÀhden pitÀköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitÀköön oman miehensÀ.
3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.
4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellÀ: ei myös miehellÀ ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.
5 ÄlkÀÀt toinen toistanne vĂ€ltkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, ettĂ€ teillĂ€ jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jĂ€lleen yhteen, ettei saatana teitĂ€ kiusaisi teidĂ€n himonne hillimĂ€ttömyyden puolesta.
6 Mutta sen sanon minÀ teille suomisen ja ei kÀskyn jÀlkeen.
7 SillÀ minÀ tahtoisin, ettÀ kaikki ihmiset niin olisivat kuin minÀkin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdellÀ niin ja toisella nÀin.
8 Vaan minÀ sanon naimattomille ja leskille: se on heille hyvÀ, jos he ovat niinkuin minÀkin.
9 Vaan ellei he voi itsiÀnsÀ pidÀttÀÀ, niin naikaan; sillÀ parempi on naida kuin palaa.
10 Mutta naineelle kÀsken, en minÀ, vaan Herra, ettei vaimon pidÀ miehestÀnsÀ eriÀmÀn.
11 Mutta jos hÀn eriÀÀ, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehensÀ kanssa, ja Àlköön mies hyljÀtkö vaimoansa.
12 Vaan muille sanon minÀ ja ei Herra: jos jollakin veljellÀ on uskotoin vaimo, ja se mielistyy hÀnen kanssansa asumaan, Àlköön sitÀ itsestÀnsÀ eroittako.
13 Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja hÀn tahtoo sen kanssa asua, Àlköön hÀntÀ itsestÀnsÀ eroittako.
14 SillÀ uskotoin mies on vaimonsa kautta pyhitetty, ja uskotoin vaimo on pyhitetty miehensÀ kautta: Muutoin olisivat teidÀn lapsenne saastaiset, vaan nyt ne ovat pyhitetyt.
15 Mutta jos uskotoin itsensÀ eroittaa, niin olkoot eroitetut. EipÀ veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitÀ kutsunut.
16 SillÀ kuinkas tiedÀt, vaimo, jos sinÀ miehes taidat autuaaksi saattaa? Eli sinÀ mies, kuinkas tiedÀt, jos sinÀ taidat vaimos autuaaksi saattaa?
17 Kuitenkin niinkuin Jumala kullekin on jakanut: jokainen niin vaeltakaan, kuin Herra on hÀnen kutsunut: ja niin minÀkin kaikissa seurakunnissa sÀÀdÀn.
18 Jos joku ympÀrileikattu on kutsuttu, ÀlkÀÀn se esinahkaa pyytÀkö: jos joku on esinahasta kutsuttu, ÀlkÀÀn se antako itsiÀnsÀ ympÀrileikata.
19 YmpÀrileikkaus ei ole mitÀÀn, eikÀ esinahka mitÀÀn ole, vaan Jumalan kÀskyin pitÀmys.
20 Jokainen pysyköön siinÀ kutsumisessa, johonka hÀn kutsuttu on.
21 Jos sinÀ olet orjaksi kutsuttu, ÀlÀ sitÀ murehdi: kuitenkin jos sinÀ taidat vapaaksi tulla, miin nautitse sitÀ paremmin.
22 SillÀ joka orjaksi on Herrassa kutsuttu, se on Herran vapaa: niin myös joka vapaaksi on kutsuttu, hÀn on Kristuksen orja.
23 Te olette kalliisti ostetut! ÀlkÀÀt ihmisten orjat olko!
24 Itsekukin, rakkaat veljet, jossa hÀn kutsuttu on, olkaan siinÀ Jumalan tykönÀ.
25 Mutta neitseistÀ ei ole minulla Herran kÀskyÀ; kuitenkin sanon minÀ minun neuvoni niinkuin laupiuden saanut Herralta uskollisena ollakseni.
26 MinÀ luulen siis sen hyvÀksi, nykyisen tuskan tÀhden, ettÀ ihmisen on niin hyvÀ olla.
27 Jos sinÀ olet vaimoon sidottu, ÀlÀ pyydÀ eroa; jos sinÀ olet vaimotoin, niin ÀlÀ pyydÀ vaimoa.
28 Mutta jos sinÀ myös olet nainut, et sinÀ syntiÀ tehnyt, ja jos neitsy huoli, ei hÀnkÀÀn syntiÀ tehnyt. Kuitenkin senkaltaiset saavat vaivan ruumiisensa. Mutta minÀ sÀÀstÀisin mielellÀni teitÀ.
29 Mutta sen minÀ sanon, rakkaat veljet, aika on lyhetty. MitÀ enempi? Joilla vaimot ovat, olkaan niinkuin ei heillÀ olisikaan,
30 Ja jotka itkevÀt, niinkuin ei he itkisikÀÀn: ja jotka iloitsevat, niinkuin ei iloitsisikaan: ja jotka ostavat, niinkuin ei nautitsisikaan;
31 Ja jotka tÀtÀ maailmaa viljelevÀt, ettei he sitÀ vÀÀrin kÀyttÀisi; sillÀ tÀmÀn maailman meno on menevÀ.
32 Mutta minÀ tahtoisin, ettÀ te ilman murhetta olisitte: naimatoin tottelee niitÀ, jotka Herran ovat, kuinka hÀnen pitÀÀ Herralle kelpaaman.
33 Mutta joka nai, hÀn suree maailmallisista, kuinka hÀn emÀnnÀllensÀ kelpais.
34 NÀmÀt ovat eroitetut, vaimo ja neitsy, joka ei naitu ole, se murehtii niitÀ, jotka Herran ovat, ettÀ hÀn pyhÀ olis sekÀ ruumiilla ettÀ hengellÀ; mutta se, joka naitu on, murehtii maailmallisista, kuinka hÀnen pitÀÀ miehellensÀ kelpaaman.
35 Mutta senkaltaista sanon minÀ teidÀn tarpeeksenne: ei, ettÀ minÀ paulan teidÀn pÀÀllenne heittÀisin, vaan ettÀ te soveliaasti ja hyvin Herrassa riippuisitte, ilman eroittamatta.
36 Mutta jos joku luulee, ettei se sovi hÀnen neitseellensÀ, sittekuin hÀn jo naitavissa on, eikÀ saa toisin olla, niin tehkÀÀn, mitÀ hÀn tahtoo, ei hÀn syntiÀ tee; sallikaan hÀnen huolla.
37 Mutta joka seisoo vahvana sydÀmessÀnsÀ ja ei ole vaadittu, vaan hÀnellÀ on oma ehtonsa ja pÀÀttÀÀ sen sydÀmessÀnsÀ, ettÀ hÀn tahtoo neitseensÀ pitÀÀ, se tekee hyvin.
38 SentÀhden joka naittaa, se tekee hyvin; mutta joka ei naita, hÀn tekee paremmin.
39 Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin hÀnen miehensÀ elÀÀ; vaan kuin hÀnen miehensÀ kuollut on, niin hÀn on vapaa toiselle huolemaan, kelle hÀn tahtoo; ainoasti ettÀ se Herrassa tapahtuu.
40 Vaan hÀn on autuaampi, minun luullakseni, jos hÀn sillÀnsÀ pysyy; sillÀ minÀ luulen, ettÀ minullakin on Jumalan Henki.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *