Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na marriage covenant
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19 : 6
6 Niin ei he ole enÀÀn kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidÀ ihmisen sitÀ eroittaman.
Kirje Titukselle 2 : 4 – 5
4 EttÀ nuoret vaimot heiltÀ hyviÀ tapoja oppisivat, miehiÀnsÀ rakastaisivat, lapsensa rakkaina pitÀisivÀt,
5 Olisivat siviÀt, puhtaat, kotonansa pysyvÀiset, hyvÀt, miehillensÀ alamaiset, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
Kirje efesolaisille 5 : 33
33 Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistÀ vaimoansa niinkuin itsiÀnsÀ; mutta peljÀtköön vaimo miestÀnsÀ.
Malakian kirja 2 : 14 – 16
14 Ja te sanotte: minkÀtÀhden? SentÀhden, ettÀ Herra on sinun ja sinun nuoruutes vaimon vaiheella todistanut, jonka katsot ylön, joka on sinun kumppanis ja sinun vaimos, johon sinÀ liitolla itses kiinni sitonut olet.
15 SillÀ eikö hÀn heitÀ yhdeksi tehnyt, vaikka hÀnellÀ olis ollut muita henkiÀ? Mutta mitÀ se yksi tekee? HÀn etsii Jumalan siementÀ. SentÀhden karttakaat teidÀn henkeÀnne, ja Àlköön kenkÀÀn katsoko ylön nuoruutensa vaimoa.
16 EttÀ (Jumala) vihaa sitÀ hylkÀÀmistÀ, sanoo Herra Israelin Jumala, kuin joku peittÀÀ vÀÀryytensÀ niinkuin vaatteella, sanoo Herra Zebaot: sentÀhden karttakaat teidÀn henkeÀnne, ja ÀlkÀÀt katsoko heitÀ ylön.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 16 : 18
18 Joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ ja nai toisen, hÀn tekee huorin, ja joka sen mieheltÀ hyljÀtyn nai, hÀn tekee huorin.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 7 : 1 – 40
1 Mutta niistÀ, joita te minulle kirjoititte, hyvÀ on miehelle, ettei hÀn vaimoon ryhdy.
2 Mutta huoruuden tÀhden pitÀköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitÀköön oman miehensÀ.
3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.
4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellÀ: ei myös miehellÀ ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.
5 ĂlkÀÀt toinen toistanne vĂ€ltkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, ettĂ€ teillĂ€ jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jĂ€lleen yhteen, ettei saatana teitĂ€ kiusaisi teidĂ€n himonne hillimĂ€ttömyyden puolesta.
6 Mutta sen sanon minÀ teille suomisen ja ei kÀskyn jÀlkeen.
7 SillÀ minÀ tahtoisin, ettÀ kaikki ihmiset niin olisivat kuin minÀkin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdellÀ niin ja toisella nÀin.
8 Vaan minÀ sanon naimattomille ja leskille: se on heille hyvÀ, jos he ovat niinkuin minÀkin.
9 Vaan ellei he voi itsiÀnsÀ pidÀttÀÀ, niin naikaan; sillÀ parempi on naida kuin palaa.
10 Mutta naineelle kÀsken, en minÀ, vaan Herra, ettei vaimon pidÀ miehestÀnsÀ eriÀmÀn.
11 Mutta jos hÀn eriÀÀ, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehensÀ kanssa, ja Àlköön mies hyljÀtkö vaimoansa.
12 Vaan muille sanon minÀ ja ei Herra: jos jollakin veljellÀ on uskotoin vaimo, ja se mielistyy hÀnen kanssansa asumaan, Àlköön sitÀ itsestÀnsÀ eroittako.
13 Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja hÀn tahtoo sen kanssa asua, Àlköön hÀntÀ itsestÀnsÀ eroittako.
14 SillÀ uskotoin mies on vaimonsa kautta pyhitetty, ja uskotoin vaimo on pyhitetty miehensÀ kautta: Muutoin olisivat teidÀn lapsenne saastaiset, vaan nyt ne ovat pyhitetyt.
15 Mutta jos uskotoin itsensÀ eroittaa, niin olkoot eroitetut. EipÀ veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitÀ kutsunut.
16 SillÀ kuinkas tiedÀt, vaimo, jos sinÀ miehes taidat autuaaksi saattaa? Eli sinÀ mies, kuinkas tiedÀt, jos sinÀ taidat vaimos autuaaksi saattaa?
17 Kuitenkin niinkuin Jumala kullekin on jakanut: jokainen niin vaeltakaan, kuin Herra on hÀnen kutsunut: ja niin minÀkin kaikissa seurakunnissa sÀÀdÀn.
18 Jos joku ympÀrileikattu on kutsuttu, ÀlkÀÀn se esinahkaa pyytÀkö: jos joku on esinahasta kutsuttu, ÀlkÀÀn se antako itsiÀnsÀ ympÀrileikata.
19 YmpÀrileikkaus ei ole mitÀÀn, eikÀ esinahka mitÀÀn ole, vaan Jumalan kÀskyin pitÀmys.
20 Jokainen pysyköön siinÀ kutsumisessa, johonka hÀn kutsuttu on.
21 Jos sinÀ olet orjaksi kutsuttu, ÀlÀ sitÀ murehdi: kuitenkin jos sinÀ taidat vapaaksi tulla, miin nautitse sitÀ paremmin.
22 SillÀ joka orjaksi on Herrassa kutsuttu, se on Herran vapaa: niin myös joka vapaaksi on kutsuttu, hÀn on Kristuksen orja.
23 Te olette kalliisti ostetut! ÀlkÀÀt ihmisten orjat olko!
24 Itsekukin, rakkaat veljet, jossa hÀn kutsuttu on, olkaan siinÀ Jumalan tykönÀ.
25 Mutta neitseistÀ ei ole minulla Herran kÀskyÀ; kuitenkin sanon minÀ minun neuvoni niinkuin laupiuden saanut Herralta uskollisena ollakseni.
26 MinÀ luulen siis sen hyvÀksi, nykyisen tuskan tÀhden, ettÀ ihmisen on niin hyvÀ olla.
27 Jos sinÀ olet vaimoon sidottu, ÀlÀ pyydÀ eroa; jos sinÀ olet vaimotoin, niin ÀlÀ pyydÀ vaimoa.
28 Mutta jos sinÀ myös olet nainut, et sinÀ syntiÀ tehnyt, ja jos neitsy huoli, ei hÀnkÀÀn syntiÀ tehnyt. Kuitenkin senkaltaiset saavat vaivan ruumiisensa. Mutta minÀ sÀÀstÀisin mielellÀni teitÀ.
29 Mutta sen minÀ sanon, rakkaat veljet, aika on lyhetty. MitÀ enempi? Joilla vaimot ovat, olkaan niinkuin ei heillÀ olisikaan,
30 Ja jotka itkevÀt, niinkuin ei he itkisikÀÀn: ja jotka iloitsevat, niinkuin ei iloitsisikaan: ja jotka ostavat, niinkuin ei nautitsisikaan;
31 Ja jotka tÀtÀ maailmaa viljelevÀt, ettei he sitÀ vÀÀrin kÀyttÀisi; sillÀ tÀmÀn maailman meno on menevÀ.
32 Mutta minÀ tahtoisin, ettÀ te ilman murhetta olisitte: naimatoin tottelee niitÀ, jotka Herran ovat, kuinka hÀnen pitÀÀ Herralle kelpaaman.
33 Mutta joka nai, hÀn suree maailmallisista, kuinka hÀn emÀnnÀllensÀ kelpais.
34 NÀmÀt ovat eroitetut, vaimo ja neitsy, joka ei naitu ole, se murehtii niitÀ, jotka Herran ovat, ettÀ hÀn pyhÀ olis sekÀ ruumiilla ettÀ hengellÀ; mutta se, joka naitu on, murehtii maailmallisista, kuinka hÀnen pitÀÀ miehellensÀ kelpaaman.
35 Mutta senkaltaista sanon minÀ teidÀn tarpeeksenne: ei, ettÀ minÀ paulan teidÀn pÀÀllenne heittÀisin, vaan ettÀ te soveliaasti ja hyvin Herrassa riippuisitte, ilman eroittamatta.
36 Mutta jos joku luulee, ettei se sovi hÀnen neitseellensÀ, sittekuin hÀn jo naitavissa on, eikÀ saa toisin olla, niin tehkÀÀn, mitÀ hÀn tahtoo, ei hÀn syntiÀ tee; sallikaan hÀnen huolla.
37 Mutta joka seisoo vahvana sydÀmessÀnsÀ ja ei ole vaadittu, vaan hÀnellÀ on oma ehtonsa ja pÀÀttÀÀ sen sydÀmessÀnsÀ, ettÀ hÀn tahtoo neitseensÀ pitÀÀ, se tekee hyvin.
38 SentÀhden joka naittaa, se tekee hyvin; mutta joka ei naita, hÀn tekee paremmin.
39 Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin hÀnen miehensÀ elÀÀ; vaan kuin hÀnen miehensÀ kuollut on, niin hÀn on vapaa toiselle huolemaan, kelle hÀn tahtoo; ainoasti ettÀ se Herrassa tapahtuu.
40 Vaan hÀn on autuaampi, minun luullakseni, jos hÀn sillÀnsÀ pysyy; sillÀ minÀ luulen, ettÀ minullakin on Jumalan Henki.
Kirje efesolaisille 5 : 20 – 29
20 KiittÀin aina Jumalaa ja IsÀÀ, jokaisen edestÀ, meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.
21 Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.
22 Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
23 SillÀ mies on vaimon pÀÀ, niinkuin Kristus on seurakunnan pÀÀ, ja hÀn on ruumiin vapahtaja.
24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitÀÀ miehillensÀ kaikissa alamaiset oleman.
25 Miehet, rakastakaat teidÀn vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensÀ hÀnen edestÀnsÀ,
26 EttÀ hÀn sen pyhittÀis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27 EttÀ hÀn saattais itsellensÀ kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikÀ ryppyÀ ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan ettÀ hÀn pyhÀ ja laittamatoin olis.
28 Miehet pitÀÀ vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiÀnsÀ.
29 SillÀ ei yksikÀÀn ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elÀttÀÀ ja holhoo sitÀ, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
Sananlaskujen kirja 3 : 1 – 35
1 Poikani, ÀlÀ unohda minun lakiani, mutta sinun sydÀmes pitÀköön kÀskyni.
2 SillÀ ne saatavat sinulle pitkÀn ijÀn, hyvÀt vuodet ja rauhan.
3 Armo ja totuus ei sinua pidÀ hylkÀÀmÀn: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydÀmes tauluun,
4 Niin sinÀ löydÀt armon ja hyvÀn toimen, Jumalan ja ihmisten edessÀ.
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
7 ĂlĂ€ ole viisas mielestĂ€s, vaan pelkÀÀerraa, ja vĂ€ltĂ€ pahaa.
8 SillÀ se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus.
9 Kunnioita Herraa tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista;
10 Niin sinun riihes tÀytetÀÀn kyllyydellÀ, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse.
11 Poikani, ÀlÀ Herran kuritusta hylkÀÀ, ja ÀlÀ ole kÀrsimÀtön, kuin hÀn sinua rankaisee,
12 SillÀ, jota Herra rakastaa, sitÀ hÀn rankaisee, ja on hÀnelle otollinen niinkuin poika isÀllensÀ.
13 Autuas on se ihminen, joka viisauden löytÀÀ, ja se ihminen, joka ymmÀrryksen kÀsittÀÀ.
14 SillÀ parempi on kaupita hÀntÀ kuin kaupita hopiaa, ja hÀnen hedelmÀnsÀ on parempi kuin kulta.
15 HÀn on kalliimpi kuin pÀÀrlyt, eikÀ hÀnen vertaansa mitÀÀn toivottaa taideta.
16 PitkÀ ikÀ on hÀnen oikialla kÀdellÀnsÀ, rikkaus ja kunnia hÀnen vasemmallansa.
17 HÀnen tiensÀ ovat iloiset, ja kaikki hÀnen askeleensa rauha.
18 HÀn on elÀmÀn puu niille, jotka hÀneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hÀnen pitÀvÀt.
19 SillÀ Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.
20 HĂ€nen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen.
21 Poikani, ÀlÀ salli nÀitÀ silmistÀs tulla pois, niin sinÀ tulet onnelliseksi ja viisaaksi.
22 Se on sinun sielus elÀmÀ; ja sinun suus on otollinen.
23 Silloin sinÀ murheetoinna vaellat teissÀs, ettet jalkaas loukkaa.
24 Et sinÀ pelkÀÀ maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia,
25 Ettei sinun tarvitse peljÀtÀ ÀkillistÀ hirmua, eikÀ jumalattomain hÀvitystÀ, kuin se tulee.
26 SillÀ Herra on sinun lohdutukses; hÀn varjelee sinun jalkas, ettei sitÀ saavuteta.
27 ĂlĂ€ estele tarvitsevalle hyvÀÀ tehdĂ€, jos sinulla on varaa, ettĂ€s sen tehdĂ€ taidat.
28 ĂlĂ€ sano ystĂ€vĂ€lle: mene ja tule jĂ€lleen, huomenna minĂ€ sinulle annan; koska sinulla on.
29 ĂlĂ€ pyydĂ€ sinun ystĂ€vĂ€s vahinkoa, joka hyvĂ€ssĂ€ toivossa asuu sinun tykönĂ€s.
30 ĂlĂ€ kenenkÀÀn kanssa toru ilman syytĂ€, jos hĂ€n ei mitÀÀn pahaa sinulle tehnyt ole.
31 ĂlĂ€ kiivoittele vÀÀrÀÀ miestĂ€, Ă€lĂ€ noudata hĂ€nen retkiĂ€nsĂ€.
32 SillÀ pahanilkiset ovat Herralle kauhistus; mutta hÀnen salaisuutensa on hurskasten tykönÀ.
33 Jumalattoman huoneessa on Herran kirous; muttavanhurskaan maja siunataan.
34 HÀn pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hÀn antaa armon.
35 Viisaat kunnian perivÀt, mutta tyhmÀt hÀpiÀn saavat.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19 : 9
9 Mutta minÀ sanon teille: kuka ikÀnÀ hylkÀÀ vaimonsa muutoin kuin huoruuden tÀhden, ja nai toisen, hÀn tekee huorin; ja joka hyljÀtyn ottaa, hÀn tekee huorin.
Evankeliumi Markuksen mukaan 10 : 2 – 12
2 Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivÀt hÀneltÀ: saako mies vaimonsa hyljÀtÀ? kiusaten hÀntÀ.
3 Mutta hÀn vastaten sanoi heille: mitÀ Moses teille kÀski?
4 He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljÀtÀ.
5 Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidÀn sydÀmenne kovuuden tÀhden kirjoitti hÀn teille sen kÀskyn.
6 Mutta luomisen alusta on Jumala heidÀt luonut mieheksi ja vaimoksi.
7 SentÀhden pitÀÀ ihmisen eriÀmÀn isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja pitÀÀ vaimoonsa yhdistymÀn.
8 Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
9 MitÀ siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidÀ sitÀ eroittaman.
10 Ja hÀnen opetuslapsensa kysyivÀt taas hÀneltÀ kotona siitÀ asiasta.
11 Ja hÀn sanoi heille: kuka ikÀnÀ hylkÀÀ vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin hÀntÀ vastaan.
12 Ja jos vaimo hylkÀÀ miehensÀ ja huolee toiselle, hÀn tekee huorin.
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 2 : 18 – 24
18 Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvÀ ihmisen yksinÀnsÀ olla, minÀ teen hÀnelle avun, joka hÀnen tykönÀnsÀ oleman pitÀÀ.
19 Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset elÀimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hÀn ne Adamin eteen, ettÀ hÀn nÀkis, kuinka hÀn ne nimittÀis: sillÀ niinkuin Adam kaikkinaiset elÀimet nimitti, niin ne kutsutaan.
20 Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja elÀimille maan pÀÀllÀ heidÀn nimensÀ. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hÀnen tykönÀnsÀ olisi.
21 Ja Herra jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hÀn nukkui, otti hÀn yhden hÀnen kylkiluistansa, ja tÀytti sen paikan lihalla.
22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitÀ kylkiluusta, jonka hÀn Adamista otti, ja toi sen hÀnen eteensÀ.
23 Niin sanoi Adam: tÀmÀ on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitÀÀ kutsuttaman miehiseksi, sillÀ hÀn on otettu miehestÀ.
24 SentÀhden pitÀÀ miehen luopuman isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19 : 4 – 6
4 Niin hÀn vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hÀn heidÀt teki?
5 Ja sanoi: sentÀhden pitÀÀ ihmisen luopuman isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi:
6 Niin ei he ole enÀÀn kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidÀ ihmisen sitÀ eroittaman.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 32
32 Mutta minÀ sanon teille: joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ, muutoin kuin huoruuden tÀhden, hÀn saattaa hÀnen huorin tekemÀÀn; ja joka nai sen hyljÀtyn, hÀn tekee huorin.
Sananlaskujen kirja 18 : 22
22 Joka aviovaimon osaa, hÀn löytÀÀÀ hyvÀn kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Malakian kirja 2 : 14
14 Ja te sanotte: minkÀtÀhden? SentÀhden, ettÀ Herra on sinun ja sinun nuoruutes vaimon vaiheella todistanut, jonka katsot ylön, joka on sinun kumppanis ja sinun vaimos, johon sinÀ liitolla itses kiinni sitonut olet.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 7 : 15
15 Mutta jos uskotoin itsensÀ eroittaa, niin olkoot eroitetut. EipÀ veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitÀ kutsunut.
Malakian kirja 2 : 16
16 EttÀ (Jumala) vihaa sitÀ hylkÀÀmistÀ, sanoo Herra Israelin Jumala, kuin joku peittÀÀ vÀÀryytensÀ niinkuin vaatteella, sanoo Herra Zebaot: sentÀhden karttakaat teidÀn henkeÀnne, ja ÀlkÀÀt katsoko heitÀ ylön.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 2 : 18
18 Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvÀ ihmisen yksinÀnsÀ olla, minÀ teen hÀnelle avun, joka hÀnen tykönÀnsÀ oleman pitÀÀ.
Kirje efesolaisille 5 : 18 – 29
18 Ja ÀlkÀÀt juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat tÀytetyt (PyhÀllÀ) HengellÀ.
19 Ja puhukaat keskenÀnne psalmeilla, ja kiitosvirsillÀ, ja hengellisillÀ lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidÀn sydÀmessÀnne,
20 KiittÀin aina Jumalaa ja IsÀÀ, jokaisen edestÀ, meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.
21 Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.
22 Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
23 SillÀ mies on vaimon pÀÀ, niinkuin Kristus on seurakunnan pÀÀ, ja hÀn on ruumiin vapahtaja.
24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitÀÀ miehillensÀ kaikissa alamaiset oleman.
25 Miehet, rakastakaat teidÀn vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensÀ hÀnen edestÀnsÀ,
26 EttÀ hÀn sen pyhittÀis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27 EttÀ hÀn saattais itsellensÀ kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikÀ ryppyÀ ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan ettÀ hÀn pyhÀ ja laittamatoin olis.
28 Miehet pitÀÀ vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiÀnsÀ.
29 SillÀ ei yksikÀÀn ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elÀttÀÀ ja holhoo sitÀ, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
Leave a Reply