Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na mans role regarding animals
Viides Mooseksen kirja 22 : 1 – 30
1 Kuin nÀet veljes hÀrjÀn taikka lampaan eksyneen, niin ei sinun pidÀ kÀÀntÀmÀn itsiÀs pois, vaan viemÀn se kaiketikin jÀlleen sinun veljelles.
2 Jollei veljes ole sinua lÀsnÀ etkÀ hÀntÀ tunne, niin ota se huoneeses, ja olkoon se tykönÀs, siihenasti kuin veljes etsii sitÀ, ja niin anna se hÀnelle jÀllensÀ.
3 Niin tee myös hÀnen aasinsa kanssa, hÀnen vaatteensa ja kaikkinaisen kadonneen kanssa, mikÀ veljeltÀs kadonnut on, ja sinÀ sen löysit: ei sinun pidÀ itsiÀs siitÀ pois kÀÀntÀmÀn.
4 Jos nÀet veljes aasin eli hÀrjÀn langenneena tiellÀ, ÀlÀ kÀÀnny pois niistÀ; vaan sinun pitÀÀ joudukkaasti auttaman niitÀ ylös hÀnen kanssansa.
5 Vaimon ei pidÀ miehen asetta kantaman, eikÀ myös miehen pukeman yllensÀ vaimon vaatteita; sillÀ jokainen, joka sen tekee, on Herralle sinun Jumalalles kauhistus.
6 Ja jos löydÀt linnun pesÀn tiellÀ puusta tahi maasta, jossa on pojat tahi munat, ja emÀ istuu poikansa eli munain pÀÀllÀ, niin ÀlÀ ota emÀÀ poikinensa;
7 Mutta pÀÀstÀ kaiketikin emÀ pois, ja ota pojat sinulles, ettÀs menestyisit ja kauvan elÀisit.
8 Kuin rakennat uutta huonetta, niin tee kÀsipuut kattos ympÀri, ettes veren vikaa saattaisi huoneeses, jos joku sieltÀ putois.
9 ĂlĂ€ kylvĂ€ viinamĂ€keĂ€s moninaisilla siemenillĂ€, ettes saastuttaisi sekĂ€ siemenes kokousta, jonka kylvĂ€nyt olet, ja myös viinamĂ€en tuloa.
10 ĂlĂ€ ynnĂ€ hĂ€rjĂ€llĂ€ ja aasilla kynnĂ€.
11 ĂlĂ€ pue sitĂ€ vaatetta ylles, joka villaisesta ja liinaisesta yhdessĂ€ kudottu on.
12 Tee sinulles rihmoja vaattees neljÀÀn kulmaan, jollas puetetaan.
13 Jos joku mies on nainut emÀnnÀn, ja on mennyt hÀnen tykönsÀ, ja rupee vihaamaan hÀntÀ,
14 Ja soimaa hÀntÀ johonkuhun hÀpiÀÀn vikapÀÀksi, ja saattaa hÀnestÀ pahan sanoman, sanoen: minÀ otin tÀmÀn emÀnnÀkseni, ja menin hÀnen tykönsÀ, ja löysin, ettei hÀn ollut neitsy;
15 Niin ottakaan vaimon isÀ ja Àiti hÀnen, ja tuokaan vaimon neitsyyden merkit edes, ja nÀyttÀkÀÀn vanhimmille, jotka kaupungin portissa istuvat,
16 Ja vaimon isÀ sanokaan vanhimmille: minÀ annoin tÀlle miehelle minun tyttÀreni emÀnnÀksi, ja nyt hÀn vihaa hÀntÀ.
17 Ja katso, hÀn soimaa hÀntÀ hÀpiÀllisiin asioihin vikapÀÀksi, ja sanoo: en minÀ löytÀnyt sinun tytÀrtÀs neitseeksi. Ja katso, tÀmÀ on minun tyttÀreni neitsyyden merkki. Ja heidÀn pitÀÀ levittÀmÀn vaatteen kaupungin vanhimpain eteen;
18 Niin kaupungin vanhimmat ottakaan sen miehen, ja rangaiskaan hÀntÀ.
19 Ja sakoittakaan hÀnen sataan hopiasikliin ja antakaan ne nuoren vaimon isÀlle, ettÀ hÀn hÀpÀisi neitseen Israelissa, ja hÀnen pitÀÀ pitÀmÀn hÀnen emÀntÀnÀnsÀ, eikÀ saa hÀntÀ hyljÀtÀ kaikkena elinaikanansa.
20 Ja jos se tosi on, ettei vaimo löydetty neitseeksi;
21 Niin vietÀkÀÀn vaimo isÀnsÀ huoneen ovelle, ja kaupungin kansa kivittÀkÀÀn hÀnen kuoliaaksi, ettÀ hÀn teki tyhmyyden Israelissa, ja ettÀ hÀn salavuoteudessa makasi isÀnsÀ huoneessa: ja niin sinÀ otat pahan pois tyköÀs.
22 Jos joku löydetÀÀn maanneeksi vaimon tykönÀ, jolla aviomies on, niin pitÀÀ molempain kuoleman, sekÀ miehen, ettÀ vaimon, jonka tykönÀ hÀn makasi; ja niin pahuus otetaan pois Israelista.
23 Jos joku piika on mieheltÀ kihlattu, ja joku hÀneen ryhtyy kaupungissa, ja makaa hÀnen;
24 Niin pitÀÀ ne molemmat vietÀmÀn kaupungin porttiin, ja molemmat kivitettÀmÀn kuoliaaksi, piika, ettei hÀn huutanut, sillÀ hÀn oli kaupungissa, mies, ettÀ hÀn lÀhimmÀisensÀ vaimon hÀpÀisi; ja niin sinÀ eroitat pahan tyköÀs.
25 Jos joku löytÀÀ kihlatun piian kedolla, ryövÀÀ ja makaa hÀnen, niin mies pitÀÀ yksin tapettaman, joka makasi hÀnen;
26 Vaan piialle ei sinun pidÀ mitÀÀn tekemÀn; sillÀ ei piika yhtÀÀn kuoleman syntiÀ tehnyt, vaan niinkuin joku karkais lÀhimmÀistÀnsÀ vastaan, ja löis hÀnen kuoliaaksi, niin on myös tÀmÀ asia.
27 SillÀ hÀn löysi hÀnen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut hÀnellÀ auttajaa.
28 Jos joku löytÀÀ neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hÀnen kiinni, ja makaa hÀnen, ja he löydetÀÀn;
29 Niin se joka hÀnen makasi, antakaan piian isÀlle viisikymmentÀ hopiasikliÀ, ja ottakaan piian emÀnnÀksensÀ, ettÀ hÀn on alentanut hÀnen: ei hÀn saa hyljÀtÀ hÀntÀ kaikkena elinaikanansa.
30 Ei yhdenkÀÀn pidÀ ottaman isÀnsÀ emÀntÀÀ, eikÀ myös paljastaman isÀnsÀ peitettÀ.
Leave a Reply