loving your enemy

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na loving your enemy

Evankeliumi Luukkaan mukaan 6 : 27
27 Mutta minÀ sanon teille, jotka kuulette: rakastekaa vihollisianne: tehkÀÀt hyvÀÀ niille, jotka teitÀ vihaavat:

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 44
44 Mutta minÀ sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitÀ, jotka teitÀ sadattavat; tehkÀÀt niille hyvin, jotka teitÀ vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestÀ, jotka teitÀ vainoovat ja vahingoittavat,

Kirje roomalaisille 12 : 19 – 21
19 ÄlkÀÀt itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. SillĂ€ kirjoitettu on: minun on kosto, minĂ€ tahdon kostaa, sanoo Herra.
20 SentÀhden, jos vihollises isoo, niin syötÀ hÀntÀ, ja jos hÀn janoo, niin juota hÀntÀ; sillÀ koskas tÀmÀn teet, niin sinÀ tuliset hiilet hÀnen pÀÀnsÀ pÀÀlle kokoot.
21 ÄlĂ€ anna sinuas voitettaa pahalta, vaan voita sinĂ€ paha hyvĂ€llĂ€.

Kirje roomalaisille 12 : 14
14 Siunatkaat vainollisianne: siunatkaat ja ÀlkÀÀt sadatelko.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 6 : 27 – 36
27 Mutta minÀ sanon teille, jotka kuulette: rakastekaa vihollisianne: tehkÀÀt hyvÀÀ niille, jotka teitÀ vihaavat:
28 Siunatkaat niitÀ, jotka teitÀ kiroilevat: rukoilkaat niiden edestÀ, jotka teitÀ vahingoittavat.
29 Ja joka sinua lyö poskelle, taritse myös hÀnelle toinen, ja joka sinulta vie kaapun, ÀlÀ myös hÀneltÀ kiellÀ hametta.
30 Vaan anna jokaiselle, joka sinulta anoo, ja siltÀ, joka sinun omas ottaa, ÀlÀ jÀlleen ano.
31 Ja niinkuin te tahdotte, ettÀ ihmisten pitÀÀ teille tekemÀn, niin tehkÀÀt te heillekin.
32 Ja jos te rakastatte niitÀ, jotka teitÀ rakastavat, mikÀ kiitos teille siitÀ on? sillÀ syntisetkin rakastavat niitÀ, joilta he rakastetaan.
33 Ja jos te teette hyvÀÀ hyvÀntekijöillenne, mikÀ kiitos teillÀ siinÀ on? sillÀ syntiset sen myös tekevÀt.
34 Ja jos te lainaatte niille, joilta te toivotte jÀlleen saavanne, mikÀ kiitos teillÀ siitÀ on? sillÀ syntisetkin lainaavat syntisille, ettÀ he tasan jÀlleen saisivat.
35 Kuitenkin rakastakaat teidÀn vihollisianne ja tehkÀÀt hyvÀÀ, ja lainatkaat, ja ÀlkÀÀt mitÀÀn siitÀ toivoko: niin teidÀn palkkanne on suuri, ja teidÀn pitÀÀ oleman YlimmÀisen pojat; sillÀ hÀn on laupias kiittÀmÀttömiÀ ja pahoja kohtaan.
36 Olkaat sentÀhden laupiaat, niinkuin teidÀn IsÀnnekin laupias on.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 4 – 8
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.

Kirje roomalaisille 3 : 23
23 SillÀ kaikki ovat he syntiÀ tehneet ja ei heillÀ ole mitÀÀn kerskattavaa Jumalan edessÀ.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 48
48 Olkaat siis te tÀydelliset, niinkuin teidÀn taivaallinen IsÀnne tÀydellinen on.

Kirje heprealaisille 12 : 1
1 SentÀhden myös me, ettÀ meillÀ on nÀin suuri todistusten joukko meidÀn ympÀrillÀmme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kÀrsivÀllisyyden kautta siinÀ kilvoituksessa, joka meidÀn eteemme pantu on,

Nahumin kirja 1 : 2
2 Herra on kiivas Jumala ja kostaja, ja Herra on kostaja ja vihainen; Herra on kostaja vihollisiansa vastaan, joka ei vainollisiansa unohda.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 46
46 SillÀ jos te rakastatte niitÀ, jotka teitÀkin rakastavat, mitÀ teidÀn siitÀ palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 47
47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitÀ te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?

Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.

Kirje roomalaisille 8 : 18
18 SillÀ siksi minÀ sen pidÀn, ettei tÀmÀn nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.

Johanneksen ilmestys 4 : 1
1 Sitte nÀin minÀ, ja katso, ovi avattiin taivaassa, ja ensimÀinen ÀÀni, jonka minÀ kuulin niinkuin basunan puhuvan minun kanssani, sanoen: astu tÀnne ylös, ja minÀ osoitan sinulle, mitÀ tÀstÀlÀhin tapahtuva on.

Psalmien kirja 27 : 1 – 14
1 Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketÀ minÀ pelkÀÀn? Herra on henkeni vÀkevyys, ketÀ minÀ vapisen?
2 SentÀhden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, lÀhestyvÀt minun lihaani syömÀÀn, tÀytyy heidÀn kuintenkin itseÀnsÀ loukata ja langeta.
3 Ja vaikka sotavÀki saartais minua, niin ei sydÀmeni sentÀhden pelkÀisi; ja jos sota nousis minua vastaan, minÀ turvaan sittekin hÀneen.
4 YhtÀ minÀ Herralta anon, sitÀ minÀ pyydÀn, asuakseni Herran huoneessa kaiken elinaikani: ettÀ minÀ nÀkisin Herran kauniin jumalanpalveluksen, ja hÀnen templiÀnsÀ etsisin.
5 SillÀ hÀn peittÀÀ minua majassansa pahana aikana: hÀn kÀtkee minun salaiseen majaansa, ja korottaa minun kalliolle.
6 Ja hÀn korottaa nytkin minun pÀÀni vihollisteni ylitse, jotka ympÀrillÀni ovat; niin minÀ uhraan hÀnen majassansa kiitosuhria: minÀ veisaan ja laulan Herralle.
7 Herra, kuule minun ÀÀneni, koska minÀ huudan: ole minulle armollinen, ja kuultele minua.
8 Minun sydÀmeni sanoo sinulle tÀmÀn sinun sanas: etsikÀÀt minun kasvojani! sentÀhden minÀ etsin, Herra, sinun kasvojas.
9 ÄlĂ€ peitĂ€ kasvojas minulta, ja Ă€lĂ€ sysÀÀ pois palveliaas vihassas; sillĂ€ sinĂ€ olet minun apuni: Ă€lĂ€ minua hylkÀÀ, Ă€lĂ€ myös minua anna ylön, minun autuuteni Jumala.
10 SillÀ minun isÀni ja Àitini hylkÀsivÀt minun; mutta Herra korjasi minun.
11 Herra, osoita minulle sinun ties, ja johdata minua oikiaa polkua, minun vihollisteni tÀhden.
12 ÄlĂ€ anna minua vihollisteni tahtoon; sillĂ€ vÀÀrĂ€t todistukset seisovat minua vastaan ja tekevĂ€t hĂ€peemĂ€ttĂ€ vÀÀryyttĂ€.
13 Mutta minÀ uskon kuitenkin nÀkevÀni Herran hyvyyttÀ elÀvÀin maalla,
14 Odota Herraa, ole hyvÀssÀ turvassa, ja hÀn vahvistaa sinun sydÀmes: ja odota Herraa.

EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 1 : 1 – 20
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan meidÀn Lunastajamme asetuksen jÀlkeen, ja Herran Jesuksen Kristuksen, joka meidÀn toivomme on,
2 Timoteukselle, minun vakaalle pojalleni uskossa, armo, laupius ja rauha Jumalalta, meidÀn IsÀltÀmme, ja meidÀn Herralta Jesukselta Kristukselta!
3 Niinkuin minÀ Makedoniaan lÀhteissÀni kÀskin sinun olla Ephesossa, niin neuvo muutamia, ettei he toisin opettaisi,
4 EikÀ juttuja tottelisi ja polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmin tutkimiset matkaan saattavat kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa.
5 Mutta kÀskyn pÀÀtös on rakkaus puhtaasta sydÀmestÀ, ja hyvÀstÀ omastatunnosta, ja vilpittömÀstÀ uskosta.
6 Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kÀÀntyneet,
7 Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmÀrrÀ, mitÀ he puhuvat eli pÀÀttÀvÀt.
8 Mutta me tiedÀmme lain hyvÀksi, jos se oikein kÀytetÀÀn,
9 TietÀen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan vÀÀrille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isÀnsÀ tappajille ja ÀitinsÀ tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitÀ muuta senkaltaista sitÀ terveellistÀ oppia on:
11 Autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin jÀlkeen, joka minulle uskottu on.
12 Ja minÀ kiitÀn meidÀn Herraamme Kristusta Jesusta, joka minun voimalliseksi tehnyt on, ja luki minun uskolliseksi, asettain tÀhÀn virkaan,
13 Joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja hÀpÀisiÀ olin, mutta minulle on laupius tapahtunut; sillÀ minÀ tein sitÀ tietÀmÀttÀ epÀuskossa.
14 Mutta meidÀn Herramme armo oli sitÀ runsaampi, uskon ja rakkauden kanssa, joka Kristuksessa Jesuksessa on.
15 Se on totinen sana ja kaiketi mahdollinen ottaa vastaan, ettÀ Kristus Jesus on tullut maailmaan syntisiÀ vapahtamaan, joista minÀ suurin olen:
16 Mutta sentÀhden om minulle laupius tapahtunut, ettÀ Jesus Kristus minussa ensin osoittais kaiken pitkÀmielisyyden niille esikuvaksi jotka hÀnen pÀÀllensÀ pitÀÀ uskoman ijankaikkiseen elÀmÀÀn.
17 Mutta Jumalalle, ijankaikkiselle kuninkaalle, kuolemattomalle ja nÀkymÀttömÀlle, ja ainoalle viisaalle olkoon kunnia ja ylistys ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
18 TÀmÀn kÀskyn minÀ annan sinulle, minun poikani Timoteus, entisten ennustusten jÀlkeen sinusta, ettÀs niissÀ sotisit niinkuin jalo sotamies,
19 Ja pitÀisit uskon ja hyvÀn omantunnon, jonka muutamat ovat hyljÀnneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minÀ olen saatanan haltuun antanut, ettÀ he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta.

Kirje roomalaisille 6 : 23
23 SillÀ kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elÀmÀ on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidÀn Herrassamme.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 18 : 8
8 MinÀ sanon teille: hÀn auttaa heitÀ pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytÀneekö hÀn uskoa maan pÀÀltÀ?

Habakukin kirja 1 : 1 – 232

1 TÀmÀ on se raskaus, jonka propheta Habakuk on nÀhnyt.
2 Herra, kuinka kauvan minun pitÀÀ huutaman, ja et sinÀ tahdo kuulla? kuinka kauvan minun pitÀÀ parkuman vÀkivallan tÀhden, ja et sinÀ tahdo auttaa?
3 Miksis minulle vaivaa ja työtÀ osoitat? miksis minun annat nÀhdÀ ryövyyttÀ ja vÀkivaltaa minun ympÀrillÀni? riita ja tora saa vallan.
4 SentÀhden hyljÀtÀÀn laki, ja oikeus ei koskaan saa edes kÀydÀ; sillÀ jumalatoin sortaa vanhurskasta, sentÀhden tehdÀÀn vÀÀrÀt tuomiot.
5 Katsokaat pakanain seassa, katsokaat ja ihmetelkÀÀt, ja hÀmmÀstykÀÀt; sillÀ minÀ teen työn teidÀn aikananne, jota ei teidÀn pidÀ uskoman, kuin siitÀ puhutaan.
6 SillÀ katso, minÀ herÀtÀn Kaldealaiset, haikian ja nopian kansan, jonka pitÀ vaeltaman niin leviÀltÀ kuin maa on, ja omistaman ne asumiset, jotka ei heidÀn omansa ole;
7 Joka pitÀÀ hirmuinen ja julma oleman, kÀskemÀn ja vaatiman, niinkuin hÀn tahtoo.
8 HÀnen hevosensa ovat nopiammat kuin pardit, ja purevaisemmat kuin sudet ehtoolla; hÀnen ratsasmiehensÀ vaeltavat lavialta; ja hÀnen ratsasmiehensÀ tulevat kaukaa, ja lentÀvÀt, niinkuin kotka rientÀÀ raadolle.
9 He tulevat kaikki vahingoittamaan; he kÀÀntÀvÀt kasvonsa itÀÀn pÀin, ja kokoovat vankeja niinkuin santaa.
10 HeidÀn pitÀÀ kuninkaita pilkkaaman ja pÀÀmiehiÀ nauraman; kaikki linnat pitÀÀ heidÀn leikkinÀnsÀ oleman; sillÀ he tekevÀt vÀhÀt vallit, ja voittavat ne.
11 Silloin he muuttavat mielensÀ, ylitsekÀyvÀt ja rikkovat, ettÀ he kerskaavat voimansa olevan jumalansa.
12 Etkös sinĂ€, Herra, ole alusta, minun Jumalani, minun pyhĂ€ni. ÄlĂ€ anna meidĂ€n kuolla, vaan anna heidĂ€n olla, o Herra, meille ainoasti rangaistukseksi, ja anna heidĂ€n, o meidĂ€n turvamme, meitĂ€ ainoasti kurittaa.
13 Sinun silmÀs ovat puhtaat, niin ettes voi pahaa nÀhdÀ, ja et tahdo katsoa surkeutta; miksis katsot siis ylönkatsojia, ja vaikenet, kuin jumalatoin nielee sen, joka hÀntÀ hurskaampi on?
14 Ja miksis teet ihmisen niinkuin kalat meressÀ, niinkuin madot, joilla ei haltiaa ole?
15 He onkivat kaikki ongella, ja vetÀvÀt nuotallansa ja saavat verkoillansa; josta he iloitsevat ja riemuitsevat.
16 SentÀhden he uhraavat nuotillensa ja suitsuttavat verkoillensa; ettÀ heidÀn osansa niiden kautta lihavaksi tullut on, ja ruokansa herkulliseksi.
17 SentÀhden he vielÀ alati heittÀvÀt nuottansa ulos, eikÀ lakkaa kansaa tappamasta.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *