love thy neighbor

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na love thy neighbor

EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 4 : 20 – 21
20 Jos joku sanoo: minÀ rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeÀnsÀ, se on valehtelia; sillÀ joka ei rakasta veljeÀnsÀ, jonka hÀn nÀkee, kuinka hÀn taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hÀn nÀe?
21 Ja tÀmÀ kÀsky on meillÀ hÀneltÀ: joka Jumalaa rakastaa, hÀnen pitÀÀ myös veljeÀnsÀ rakastaman.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22 : 36 – 40
36 Mestari, mikÀ on suurin kÀsky laissa?
37 Niin Jesus sanoi hÀnelle: sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydÀmestÀs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestÀs:
38 TÀmÀ on ensimÀinen ja suurin kÀsky.
39 Toinen on tÀmÀn kaltainen: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas.
40 NÀissÀ kahdessa kÀskyssÀ kaikki laki ja prophetat riippuvat.

Kolmas Mooseksen kirja 19 : 18
18 Ei sinun pidÀ kostaman, eikÀ vihaaman kansas lapsia. Sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs, niinkuin itse sinuas; sillÀ minÀ olen Herra.

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 11
11 Te rakkahimmat, jos Jumala meitÀ niin rakasti, niin meidÀn pitÀÀ myös toinen toistamme rakastaman.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 3
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.

Evankeliumi Markuksen mukaan 12 : 31
31 Ja toinen senkaltainen on tÀmÀ: sinun pitÀÀ rakastaman sinun lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas. Ei ole nÀitÀ suurempaa kÀskyÀ.

Johanneksen ilmestys 12 : 11
11 Ja he ovat hÀnen voittaneet Karitsan veren kautta, ja heidÀn todistuksensa sanan kautta; ja ei he henkeÀnsÀ kuolemaan asti rakastaneet.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22 : 39
39 Toinen on tÀmÀn kaltainen: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas.

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 18
18 Ei pelko ole rakkaudessa, vaan tÀydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillÀ pelvolla on vaiva; mutta joka pelkÀÀ, ei hÀn ole tÀydellinen rakkaudessa.

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 3 : 18
18 Lapsukaiseni, ÀlkÀÀmme rakastako sanalla eli kielellÀ, vaan työllÀ ja totuudella.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 15 : 13
13 Ei ole kellÀÀn sitÀ suurempaa rakkautta, kuin ettÀ joku panis henkensÀ ystÀvÀinsÀ edestÀ.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 1 – 48
1 Mutta kuin hÀn nÀki kansan, astui hÀn ylös vuorelle, ja kuin hÀn oli istunut, tulivat hÀnen opetuslapsensa hÀnen tykönsÀ.
2 Niin hÀn avasi suunsa, opetti heitÀ ja sanoi:
3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillÀ heidÀn on taivaan valtakunta.
4 Autuaat ovat murheelliset; sillÀ he saavat lohdutuksen.
5 Autuaat ovat siviÀt; sillÀ he saavat maan periÀ.
6 Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillÀ he ravitaan.
7 Autuaat ovat laupiaat; sillÀ he saavat laupiuden.
8 Autuaat ovat puhtaat sydÀmestÀ; sillÀ he saavat nÀhdÀ Jumalan.
9 Autuaat ovat rauhan tekiÀt; sillÀ ne pitÀÀ Jumalan pojiksi kutsuttaman.
10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tÀhden vainotaan; sillÀ heidÀn on taivaan valtakunta.
11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitÀ, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitÀ vastaan, valhetellen minun tÀhteni.
12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sillÀ teidÀn palkkanne on suuri taivaissa. SillÀ nÀin he vainosivat prophetaita, jotka teidÀn edellÀnne olivat.
13 Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millÀ sitte suolataan? ei se enÀÀn kelpaa mihinkÀÀn, vaan heitettÀÀ pois ja ihmisiltÀ tallattaa.
14 Te olette maailman valkeus. Ei sitÀ kaupunkia taideta peittÀÀ, joka vuorella on,
15 EikÀ kynttilÀÀ sytytetÀ ja panna vakan alle, vaan kynttilÀjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.
16 NÀin valistakoon teidÀn valkeutenne ihmisten edessÀ, ettÀ he nÀkisivÀt teidÀn hyvÀt työnne, ja kunnioittaisivat teidÀn IsÀÀnne, joka on taivaissa.
17 ÄlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ tulin lakia ja prophetaita pÀÀstĂ€mÀÀn: en minĂ€ tullut pÀÀstĂ€mÀÀn, vaan tĂ€yttĂ€mÀÀn.
18 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidÀ vÀhinkÀÀn piirto eikÀ joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.
19 Kuka siis jonkun nÀistÀ vÀhimmistÀ kÀskyistÀ pÀÀstÀÀ, ja nÀin ihmisiÀ opettaa, hÀn pitÀÀ taivaan valtakunnassa vÀhimmÀksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitÀÀ suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.
20 SillÀ minÀ sanon teille: ellei teidÀn vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.
21 Te kuulitte mitÀ sanottu oli vanhoille: ei sinun pidÀ tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman.
22 Mutta minÀ sanon teille: ettÀ jokainen, joka tyhmÀsti vihastuu veljellensÀ, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensÀ: raka, hÀnen pitÀÀ neuvon alle vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinÀ tyhmÀ, hÀnen pitÀÀ helvetin tuleen vikapÀÀ oleman.
23 SentÀhden, jos sinÀ uhraat lahjas alttarille, ja siellÀ muistat, ettÀ veljellÀs on jotakin sinua vastaan:
24 Niin jÀtÀ sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.
25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielÀ hÀnen kanssansa tiellÀ olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinÀ heitetÀÀn torniin.
26 Totisesti sanon minÀ sinulle: et sinÀ suinkaan pÀÀse sieltÀ ulos, siihenasti kuin sinÀ maksat viimeisen rovon.
27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn.
28 Mutta minÀ sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon pÀÀlle himoitaksensa hÀntÀ, hÀn teki jo huorin hÀnen kanssansa sydÀmessÀnsÀ.
29 Jos oikia silmÀs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitÀ pois tyköÀs; sillÀ parempi on sinulle, ettÀ yksi jÀsenistÀs hukutetaan, kuin ettÀ koko ruumis pitÀis heitettÀmÀn helvettiin.
30 Ja jos oikia kÀtes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitÀ pois tyköÀs! sillÀ parempi on sinulle, ettÀ yksi jÀsenistÀs hukutetaan, kuin ettÀ koko ruumis pitÀis helvettiin heitettÀmÀn.
31 On myös sanottu: jokainen joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ, hÀn antakaan hÀnelle erokirjan.
32 Mutta minÀ sanon teille: joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ, muutoin kuin huoruuden tÀhden, hÀn saattaa hÀnen huorin tekemÀÀn; ja joka nai sen hyljÀtyn, hÀn tekee huorin.
33 Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: ÀlÀ vanno vÀÀrin, vaan pidÀ valas Herralle.
34 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt ensinkÀÀn vannoko, ei taivaan kautta, sillÀ se on Jumalan istuin;
35 EikÀ maan kautta, sillÀ se on hÀnen astinlautansa: ei myös Jerusalemin kautta, sillÀ se on suuren kuninkaan kaupunki:
36 Ei sinun myös pidÀ vannoman pÀÀs kautta, sillÀ et sinÀ voi yhtÀÀn hiusta valkiaksi eli mustaksi tehdÀ.
37 Vaan teidÀn puheenne pitÀÀ oleman: on, on, ei, ei; mutta mitÀ siihen lisÀtÀÀn, se on pahasta.
38 Te kuulitte sanotuksi: silmÀ silmÀstÀ, ja hammas hampaasta.
39 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin kÀÀnnÀ myös hÀnelle toinen.
40 Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hÀnelle muukin vaate.
41 Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hÀnen kanssansa kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, ja ÀlÀ kÀÀnny siltÀ pois, joka lainan pyytÀÀ.
43 Te kuulitte sanotuksi: rakasta lÀhimmÀistÀs, ja vihaa vihollistas;
44 Mutta minÀ sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitÀ, jotka teitÀ sadattavat; tehkÀÀt niille hyvin, jotka teitÀ vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestÀ, jotka teitÀ vainoovat ja vahingoittavat,
45 EttÀ te olisitte teidÀn IsÀnne pojat, joka on taivaissa; sillÀ hÀn sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyvÀinkin, ja antaa sataa niin vÀÀrille kuin vanhurskaillekin.
46 SillÀ jos te rakastatte niitÀ, jotka teitÀkin rakastavat, mitÀ teidÀn siitÀ palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?
47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitÀ te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?
48 Olkaat siis te tÀydelliset, niinkuin teidÀn taivaallinen IsÀnne tÀydellinen on.

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 19
19 Me rakastamme hÀntÀ; sillÀ hÀn rakasti meitÀ ensin.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 10 : 25 – 37
25 Ja katso, yksi lainoppinut nousi ja kiusasi hÀntÀ, sanoen: Mestari, mitÀ minun pitÀÀ tekemÀn, ettÀ minÀ ijankaikkisen elÀmÀn perisin?
26 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: mitÀ laissa on kirjoitettu? kuinkas luet?
27 Ja hÀn vastasi ja sanoi: sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydÀmestÀs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltÀs: ja sinun lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.
28 Niin hÀn sanoi hÀnelle: oikein sinÀ vastasit; tee se, niin sinÀ saat elÀÀ.
29 Mutta hÀn tahtoi itsensa vanhurskaaksi tehdÀ ja sanoi Jesukselle: kukas minun lÀhimmÀiseni on?
30 Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ryövÀrien kÀsiin, jotka hÀnen alasti riisuivat ja haavoittivat, menivÀt pois ja jÀttivÀt hÀnen puolikuolleeksi.
31 Niin tapahtui, ettÀ yksi pappi sitÀ tietÀ vaelsi, ja kuin hÀn hÀnen nÀki, meni hÀn ohitse.
32 Niin myös LevilÀinen, kuin hÀn tuli sille paikalle, ja nÀki hÀnen, ja meni ohitse.
33 Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hÀnen tykönsÀ, ja kuin hÀn nÀki hÀnen, armahti hÀn hÀntÀ,
34 Ja tuli ja sitoi hÀnen haavansa ja vuodatti siihen öljyÀ ja viinaa, ja pani juhtansa pÀÀlle, ja vei hÀnen majaan, ja korjasi hÀntÀ.
35 Ja toisena pÀivÀnÀ matkusti hÀn, ja otti kaksi pennikiÀ ja antoi isÀnnÀlle, ja sanoi hÀnelle: korjaa hÀntÀ, ja jos sinÀ enemmÀn kulutat, niin minÀ palatessani maksan sinulle.
36 Kuka siis nÀistÀ kolmesta oli sinun nÀhdÀkses hÀnen lÀhimmÀisensÀ, joka ryövÀrien kÀsiin oli tullut?
37 Niin hÀn sanoi: joka laupiuden teki hÀnen kohtaansa. Niin sanoi Jesus hÀnelle: mene ja tee sinÀ myös niin.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22 : 37 – 40
37 Niin Jesus sanoi hÀnelle: sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydÀmestÀs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestÀs:
38 TÀmÀ on ensimÀinen ja suurin kÀsky.
39 Toinen on tÀmÀn kaltainen: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas.
40 NÀissÀ kahdessa kÀskyssÀ kaikki laki ja prophetat riippuvat.

Kirje roomalaisille 1 : 1 – 32
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen palvelia, kutsuttu apostoliksi, eroitettu Jumalan evankeliumiin,
2 (Jonka hÀn on ennen prophetainsa kautta pyhissÀ Raamatuissa luvannut,)
3 HÀnen Pojassansa, (joka on Davidin siemenestÀ lihan puolesta syntynyt,
4 Ja on vÀkevÀsti ilmoitettu Jumalan Pojaksi pyhityksen hengen jÀlkeen, ettÀ hÀn on noussut ylös kuolleista,) se on, Jesuksesta Kristuksesta meidÀn Herrastamme,
5 Jonka kautta me olemme armon ja apostolin viran saaneet, uskon kuuliaisuudeksi, kaikkein pakanain seassa, hÀnen nimensÀ pÀÀlle,
6 Joista tekin olette Jesuksen Kristuksen kutsutut:
7 Kaikille, jotka Roomissa ovat, Jumalan rakkaille ja kutsutuille pyhille: armo olkoon teidÀn kanssanne, ja rauha Jumalalta meidÀn IsÀltÀmme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
8 Ensin kiitÀn minÀ Jumalaani, Jesuksen Kristuksen kautta, teidÀn kaikkein tÀhtenne, ettÀ teidÀn uskoanne kaikessa maailmassa mainitaan.
9 SillÀ Jumala on minun todistajani, jota minÀ hengessÀni hÀnen Poikansa evankeliumissa palvelen, ettÀ minÀ lakkaamatta teitÀ muistan,
10 Rukoillen aina minun rukouksissani, ettÀ minÀ saisin jollakin tavalla vihdoin joskus, jos Jumala tahtoo, onnellisen tien tulla teidÀn tykönne.
11 SillÀ minÀ ikÀvöitsen teitÀ nÀhdÀ, ettÀ minÀ jotain hengellistÀ lahjaa teille jakaisin, ettÀ te vahvistetuksi tulisitte,
12 Se on, ettÀ minÀ saisin ynnÀ teidÀn kanssanne lohdutuksen, uskon kautta, joka meillÀ keskenÀmme on, sekÀ teidÀn ettÀ minun.
13 Mutta en minÀ tahdo salata teiltÀ, rakkaat veljet, ettÀ minÀ olen usein aikonut tulla teidÀn tykönne, (ja olen tÀhÀn asti estetty) ettÀ minÀ teidÀnkin seassanne jonkun hedelmÀn saisin, niinkuin muidenkin pakanain seassa.
14 MinÀ olen velkapÀÀ GrekilÀisille ja muukalaisille, viisaille ja tyhmille.
15 SentÀhden niin paljo kuin minussa on, olen minÀ teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.
16 SillÀ en minÀ hÀpee Kristuksen evankeliumia; sillÀ se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös GrekilÀiselle.
17 SillÀ siinÀ se vanhurskaus, joka Jumalan edessÀ kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitÀÀ elÀmÀn uskosta.
18 SillÀ Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vÀÀryyden tÀhden, jotka totuuden vÀÀryydessÀ pitÀvÀt.
19 SentÀhden se, mikÀ taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettÀvÀ; sillÀ Jumala ilmoitti sen heille.
20 SillÀ hÀnen nÀkymÀttömÀt menonsa, nimittÀin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nÀhdÀÀn hamasta maailman luomisesta, jotka ymmÀrretÀÀn niistÀ, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itseÀnsÀ syyttömiksi sanoa.
21 EttÀ he tunsivat Jumalan, ja ei ylistÀneet hÀntÀ niinkuin Jumalaa eikÀ kiittÀneet, vaan vilpistelivÀt omissa ajatuksissansa, ja heidÀn jÀrjetöin sydÀmensÀ on pimennyt.
22 Kuin he itsensÀ viisaiksi luulivat, niin he ovat tyhmiksi tulleet,
23 Ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen ja lintuin ja neljÀjalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi.
24 SentÀhden on myös Jumala heidÀt laskenut sydÀmensÀ himoihin, saastauteen, hÀpÀisemÀÀn keskenÀnsÀ omaa ruumistansa,
25 Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmÀn luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu ijankaikkisesti, amen!
26 SentÀhden on Jumala heidÀt antanut ylön hÀpiÀllisiin himoihin, ettÀ myös heidÀn vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,
27 Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitÀmisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensÀ palkan itsessÀnsÀ.
28 Ja niinkuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heidÀt hÀijyyn mieleen tekemÀÀn niitÀ, mitÀ ei sovi tehdÀ,
29 TÀynnÀnsÀ kaikkea vÀÀryyttÀ, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta: tÀynnÀ kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahan suomuutta:
30 Korvankuiskutteliat, panetteliat, Jumalaa vihaajat, hÀpÀisiÀt, ylpiÀt öykkÀrit, pahain neuvoin pesÀt, vanhemmillensa tottelemattomat,
31 Tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat, armottomat.
32 Jotka Jumalan oikeuden tietÀvÀt, (ettÀ ne, jotka nÀitÀ tekevÀt, ovat kuoleman ansainneet) ei ainoastaan niitÀ tee, mutta myös suostuvat niihin, jotka niitÀ tekevÀt.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *