Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na knowing God
Kirje filippilÀisille 3 : 10
10 HÀntÀ tutakseni, ja hÀnen ylösnousemisensa voimaa ja kÀrsimisensÀ osallisuutta, koska minÀ tulen hÀnen kuolemansa kaltaiseksi;
Kirje roomalaisille 12 : 2
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 4 : 6 – 7
6 Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hÀn kuulee meitÀ; joka ei Jumalasta ole, ei hÀn kuule meitÀ. SiitÀ me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillÀ rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Jeremiah 9 : 23 – 24
23 NÀin sanoo Herra: ÀlkÀÀn viisas kerskatko viisaudestansa, ÀlkÀÀn vÀkevÀ kerskatko vÀkevyydestÀnsÀ, ÀlkÀÀn myös rikas kerskatko rikkaudestansa;
24 Vaan joka tahtoo kerskata, niin kerskatkaan siitÀ, ettÀ hÀn tietÀÀ ja tuntee minun, ettÀ minÀ olen Herra, joka teen laupiuden, oikeuden ja vanhurskauden maan pÀÀllÀ; sillÀ se minulle kelpaa, sanoo Herra.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 17 : 1 – 26
1 NÀitÀ puhui Jesus, ja nosti silmÀnsÀ taivasta pÀin ja sanoi: IsÀ, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, ettÀ sinun Poikas kirkastais myös sinun!
2 Niinkuin sinÀ annoit hÀnelle vallan kaiken lihan pÀÀlle, antaa ijankaikkisen elÀmÀn kaikille, jotka sinÀ hÀnelle annoit.
3 Mutta tÀmÀ on ijankaikkinen elÀmÀ, ettÀ he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lÀhetit, Jesuksen Kristuksen.
4 MinÀ kirkastin sinun maan pÀÀllÀ: minÀ tÀytin sen työn, jonkas minulle annoit tehdÀkseni.
5 Ja nyt IsÀ, kirkasta sinÀ minua itse tykÀnÀs sillÀ kirkkaudella, joka minulla sinun tykönÀs oli ennenkuin tÀmÀ maailma olikaan.
6 MinÀ ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinÀ ne annoit, ja sinun sanas he kÀtkivÀt.
7 He tiesivÀt nyt kaikki olevan sinusta, mitkÀ sinÀ minulle annoit.
8 SillÀ ne sanat, jotka sinÀ minulle annoit, annoin minÀ heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lÀhteneen, ja uskoivat, ettÀ sinÀ minun lÀhetit.
9 MinÀ rukoilen heidÀn edestÀnsÀ: en minÀ maailman edestÀ rukoile, vaan niiden edestÀ, jotka sinÀ minulle annoit, ettÀ he ovat sinun omas.
10 Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun: ja minÀ olen kirkastettu heissÀ.
11 En minÀ silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minÀ tulen sinun tykös. PyhÀ IsÀ! kÀtke niitÀ, jotka sinÀ minulle annoit, sinun nimes tÀhden, ettÀ he olisivat yksi niinkuin mekin!
12 Kuin minÀ olin heidÀn kanssansa maailmassa, niin minÀ kÀtkin heitÀ sinun nimessÀs: ne, jotkas minulle annoit, kÀtkin minÀ, ja ei niistÀ kenkÀÀn kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, ettÀ Raamattu tÀytettÀisiin.
13 Mutta nyt minÀ tulen sinun tykös ja puhun nÀitÀ maailmassa, ettÀ heissÀ olis minun iloni tÀydellinen.
14 MinÀ annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitÀ; sillÀ ei he ole maailmasta, niinkuin en minÀkÀÀn maailmasta ole.
15 En minÀ rukoile, ettÀs heitÀ ottaisit pois maailasta, vaan ettÀs heitÀ pahasta varjelisit.
16 Ei he ole maailmasta, niinkuin en minÀkÀÀn maailmasta ole.
17 PyhitÀ heitÀ totuudessas! Sinun puhees on totuus.
18 Niinkuin sinÀ minun lÀhetit maailmaan, niin minÀ myös lÀhetin heidÀt maailmaan,
19 Ja minÀ pyhitÀn itseni heidÀn tÀhtensÀ, ettÀ hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.
20 Mutta en minÀ ainoasti heidÀn edestÀnsÀ rukoile, vaan myös niiden edestÀ, jotka heidÀn sanansa kautta uskovat minun pÀÀlleni:
21 EttÀ he kaikki yhtÀ olisivat, niinkuin sinÀ IsÀ minussa olet ja minÀ sinussa, ettÀ hekin meissÀ niin yhtÀ olisivat: ettÀ maailma uskois sinun minua lÀhettÀneeksi.
22 Ja minÀ annoin heille sen kunnian, jonka sinÀ minulle annoit, ettÀ he yhtÀ olisivat, niinkuin mekin yhtÀ olemme.
23 MinÀ olen heissÀ ja sinÀ minussa, ettÀ he niin yhdessÀ tÀydelliset olisivat, ja maailma tietÀis, ettÀ sinÀ minun lÀhetit, ja ettÀ sinÀ heitÀ rakastit, niinkuin sinÀ minua rakastit.
24 IsÀ, minÀ tahdon, ettÀ kussa minÀ olen, siellÀ nekin olisivat minun kanssani, jotka sinÀ minulle antanut olet: ettÀ he minun kunniani nÀkisivÀt, jonkas minulle annoit; sillÀ sinÀ rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli.
25 Vanhurskas IsÀ! ei maailma sinua tuntenut, mutta minÀ tunsin sinun, ja nÀmÀt ymmÀrsivÀt, ettÀ sinÀ minun lÀhetit.
26 Ja minÀ julistin heille sinun nimes, ja vielÀ julistan: ettÀ se rakkaus, jolla sinÀ minua rakastit, heissÀ olis, ja minÀ myös heissÀ.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 16
16 SillÀ kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
Toinen Pietarin kirje 3 : 18
18 Vaan kasvakaat meidÀn Herramme ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa: jolle olkoon kunnia sekÀ nyt ettÀ ijankaikkiseen aikaan, amen!
EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 18
18 SillÀ Kristus myös kerran kÀrsi meidÀn synteimme tÀhden, hurskas vÀÀrÀin edestÀ, ettÀ hÀn meitÀ Jumalalle uhrais: lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta elÀvÀksi tehty,
Kirje heprealaisille 4 : 12
12 SillÀ Jumalan sana on elÀvÀ ja voimallinen, ja terÀvÀmpi kuin joku kaksiterÀinen miekka, ja tunkee lÀvitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jÀsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydÀmen aivoitusten tuomari,
Jaakobin kirje 4 : 7
7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettÀ, niin hÀn teistÀ pakenee.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 17 : 3
3 Mutta tÀmÀ on ijankaikkinen elÀmÀ, ettÀ he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lÀhetit, Jesuksen Kristuksen.
Jesajan kirja 55 : 8
8 SillÀ minun ajatukseni ei ole teidÀn ajatuksenne, ja teidÀn tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 5 : 30
30 En minÀ itsestÀni taida mitÀÀn tehdÀ: niinkuin minÀ kuulen, niin minÀ tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillÀ en minÀ etsi minun tahtoani, vaan IsÀn tahtoa, joka minun lÀhetti.
Psalmien kirja 119 : 105
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilÀ, ja valkeus teillÀni.
Jesajan kirja 53 : 6
6 Kaikki me vaelsimme eksyksissÀ niinkuin lampaat: itsekukin meistÀ poikkesi omalle tiellensÀ; mutta Herra heitti kaiken meidÀn vÀÀryytemme hÀnen pÀÀllensÀ.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1 : 1
1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönÀ, ja Jumala oli se Sana.
Psalmien kirja 119 : 9
9 Kuinka nuorukainen tiensÀ puhdistais? kuin hÀn itsensÀ kÀyttÀÀ sinun sanas jÀlkeen.
Leave a Reply