Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na inheritance
Sananlaskujen kirja 13 : 22
22 HyvÀllÀ on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle sÀÀstetÀÀn.
Kirje efesolaisille 1 : 11 – 14
11 HÀnessÀ, jonka kautta me myös perillisiksi tulleet olemme, jo ennen hÀnen aivoituksensa jÀlkeen sÀÀdetyt, joka kaikki kappaleet oman tahtonsa neuvon jÀlkeen vaikuttaa.
12 EttÀ me olisimme hÀnen kunniansa kiitokseksi, me jotka ennen Kristuksen pÀÀlle toivoimme,
13 Jonka kautta te myös totuuden sanan kuulleet olette, nimittÀin evankeliumin teidÀn autuudestanne: jonka kautta te myös, sittekuin te uskoitte, kiinnitetyt olette lupauksen PyhÀllÀ HengellÀ,
14 Joka meidÀn perintömme pantti on meidÀn lunastukseemme, ettÀ me hÀnen omaisensa olisimme, hÀnen kunniansa kiitokseksi.
Kirje kolossalaisille 3 : 23 – 24
23 Ja kaikki, mitÀ te teette, se tehkÀÀt sydÀmestÀnne, niinkuin Herralle ja ei ihmisille,
24 Ja tietÀkÀÀt, ettÀ te saatte Herralta perimisen palkan; sillÀ te palvelette Herraa Kristusta.
Kirje efesolaisille 1 : 18
18 Ja valaisis teidÀn ymmÀrryksenne silmÀt, ettÀ te tietÀisitte, minkÀ hÀnen kutsumisensa toivo on ja mikÀ hÀnen kunniansa perimisen rikkaus on hÀnen pyhissÀnsÀ,
Psalmien kirja 37 : 29
29 Hurskaat perivÀt maan, ja asuvat siinÀ ijankaikkisesti.
Sananlaskujen kirja 20 : 21
21 Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltÀ ilman siunausta.
Kirje Titukselle 3 : 7
7 EttÀ me hÀnen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elÀmÀn perillisiksi toivon jÀlkeen.
Apostolien teot 20 : 32
32 Ja nyt, rakkaat veljet, minÀ annan teidÀt Jumalan ja hÀnen armonsa sanan haltuun, joka vÀkevÀ on teitÀ rakentamaan ja antamaan teille perinnön kaikkein pyhitettyin seassa.
Kirje galatalaisille 5 : 19 – 21
19 Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20 EpÀjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minÀ teille edellÀ sanon, niinkuin minÀ ennenkin sanonut olen, ettÀ ne, jotka senkaltaisia tekevÀt, ei pidÀ Jumalan valtakuntaa perimÀn.
NeljĂ€s Mooseksen kirja 27 : 6 – 11
6 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
7 Zelophkadin tyttÀret ovat oikein puhuneet: sinun pitÀÀ kaiketi antaman perintöosan heille heidÀn isÀnsÀ veljein seassa, ja saattaman heidÀn isÀnsÀ perimisen heille.
8 Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: jos joku kuolee ilman pojata, niin teidÀn pitÀÀ antaman hÀnen perimisensÀ hÀnen tyttÀrellensÀ.
9 Jollei hÀnellÀ ole tytÀrtÀ, niin teidÀn pitÀÀ sen perimisen hÀnen veljillensÀ antaman.
10 Ja jollei hÀnellÀ ole veljiÀ; niin teidÀn pitÀÀ sen antaman hÀnen sedillensÀ.
11 Jollei hÀnellÀ ole setiÀ, niin teidÀn pitÀÀ sen antaman hÀnen lÀhimmÀiselle sukulaisellensa, joka hÀnen lÀhimmÀinen lankonsa on hÀnen suvustansa, ettÀ hÀn sen omistaa. TÀmÀ pitÀÀ oleman Israelin lapsille sÀÀty ja oikeus, niinkuin Herra on Mosekselle kÀskenyt.
Viides Mooseksen kirja 21 : 15 – 17
15 Jos jollakin miehellÀ on kaksi emÀntÀÀ, yksi, jota hÀn rakastaa, ja toinen, jota hÀn vihaa, ja ne synnyttÀvÀt hÀnelle lapsia, sekÀ se jota hÀn rakastaa, ettÀ se jota hÀn vihaa, niin ettÀ esikoinen on sen, jota hÀn vihaa;
16 Ja aika tulee, ettÀ hÀn lastensa vÀlillÀ perimisen jakaa, niin ei hÀn taida tehdÀ rakkaamman poikaa esikoiseksensa vihattavan esikoisen edestÀ;
17 Vaan hÀnen pitÀÀ tunteman vihattavan pojan esikoiseksensa, niin ettÀ hÀn antaa hÀnelle kaksinkertaisesti kaikista niistÀ, mitÀ hÀneltÀ löydetÀÀn; sillÀ se on hÀnen ensimÀinen voimansa, ja hÀnelle tulee esikoisen oikeus.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 15 : 25 – 31
25 Mutta hÀnen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hÀn tuli ja huonettÀ lÀhestyi, kuuli hÀn laulun ja hypyt.
26 Niin hÀn kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikÀ se on?
27 Niin se sanoi hÀnelle: sinun veljes tuli, ja isÀs antoi tappaa syötetyn vasikan, ettÀ hÀn sai hÀnen terveenÀ jÀlleen.
28 Niin hÀn vihastui eikÀ tahtonut mennÀ sisÀlle; hÀnen isÀnsÀ meni siis ulos, ja neuvoi hÀntÀ.
29 Mutta hÀn vastasi ja sanoi isÀllensÀ: katso, niin monta vuotta minÀ palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun kÀskyÀs kÀynyt ylitse, ja et sinÀ ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystÀvÀini kanssa.
30 Mutta ettÀ tÀmÀ sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinÀ hÀnelle syötetyn vasikan.
31 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: poikani! sinÀ olet aina minun tykönÀni, ja kaikki mitÀ minun on, se on sinun.
NeljĂ€s Mooseksen kirja 36 : 6 – 9
6 TÀmÀ on se minkÀ Herra kÀski Zelophkadin tyttÀrille ja sanoi: huolkaan kellenkÀ tahtovat, kuitenkin niin, ettÀ he huolevat isÀinsÀ sukukunnan langoille,
7 Ettei Israelin lasten perimys menisi yhdestÀ suvusta niin toiseen; sillÀ jokainen Israelin lasten seassa pitÀÀ riippuman kiinni isÀinsÀ sukukunnan perimyksessÀ.
8 Ja kaikki tyttÀret, joilla perimys on Israelin lasten suvussa, pitÀÀ huoleman jollekulle isÀnsÀ suvun langolle, ettÀ jokainen Israelin lasten seassa pitÀis isÀnsÀ perimyksen,
9 Ja ettei perintöosa menisi yhdestÀ sukukunnasta toiseen; vaan jokainen riippukaan omassa perimyksessÀnsÀ Israelin lasten sukuin seassa.
Kirje roomalaisille 8 : 17
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittÀin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnÀ kÀrsimme, ettÀ me ynnÀ hÀnen kanssansa kunniaan tulisimme.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 12 : 13 – 21
13 Niin sanoi hÀnelle yksi kansasta: Mestari, sanos minun veljelleni, ettÀ hÀn jakais minun kanssani perinnön.
14 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: ihminen, kuka pani minun tuomariksi eli jakomieheksi teidÀn vÀlillÀnne?
15 Ja hÀn sanoi heille: katsokaat ja kavahtakaat ahneutta; sillÀ ei jonkun elÀmÀ siinÀ seiso, ettÀ hÀnellÀ paljo kalua on.
16 Niin hÀn sanoi heille vertauksen, sanoen: yhden rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17 Ja hÀn ajatteli itsellÀnsÀ ja sanoi: mitÀ minÀ teen, ettei minulla ole, kuhunka minÀ kokoon eloni?
18 Ja sanoi: sen minÀ teen: minÀ maahan jaotan aittani, ja rakennan suuremmat, ja kokoon sinne kaiken tuloni ja hyvyyteni,
19 Ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on pantu paljo hyvyyttÀ moneksi vuodeksi: lepÀÀ, syö, juo, riemuitse.
20 Mutta Jumala sanoi hÀnelle: sinÀ tyhmÀ! tÀnÀ yönÀ sinun sielus sinulta pois otetaan: kuka ne sitte saa, joita sinÀ valmistanut olet?
21 Niin on myös se, joka itsellensÀ tavaraa kokoo, ja ei ole rikas Jumalassa.
Ruutin kirja 4 : 7 – 17
7 Ja muinen oli Israelissa lunastamisessa ja perimisessÀ vahvistukseksi kaikkiin asioihin, ettÀ mies riisui kenkÀnsÀ ja antoi lÀhimmÀisellensÀ: ja se oli todistus Israelissa.
8 Niin perillinen sanoi Boakselle: lunasta sinÀ se; ja riisui kengÀn jalastansa.
9 Boas anoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: te olette tÀnÀpÀivÀnÀ todistajani, ettÀ minÀ olen lunastanut Noomilta kaikki mitÀ EliMelekin, Kiljonin ja Mahlonin oli,
10 Ja myös Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, olen ottanut emÀnnÀkseni, herÀttÀÀkseni kuolleelle nimeÀ hÀnen perimisessÀnsÀ, ja ettei kuolleen nimi hukkuisi veljeinsÀ seasta ja hÀnen siastansa portissa; sen pÀÀlle olette te tÀnÀpÀivÀnÀ todistajat.
11 Niin kansa ja vanhimmat, jotka portissa olivat, sanoivat: me olemme todistajat. Herra tehköön vaimolle, joka sinun huoneeses tulee, niinkuin Rakelille ja niinkuin Lealle, jotka molemmat Israelin huoneen rakensivat, ja enentyköön voimas Ephratassa, ja tullos kuuluisaksi BetlehemissÀ!
12 Ja sinun huonees olkoon niinkuin Peretsen huone, jonka Tamar synnytti Juudalle, siitÀ siemenestÀ, jonka Herra sinulle antaa tÀstÀ nuoresta vaimosta!
13 Niin Boas otti Ruutin emÀnnÀksensÀ, ja hÀn meni hÀnen tykönsÀ; ja Herra antoi hÀnen tulla hedelmÀlliseksi, ja hÀn synnytti pojan.
14 Niin vaimot sanoivat Noomille: kiitetty olkoon Herra, joka ei sallinut sinulta puuttua perillistÀ tÀhÀn aikaan, ettÀ hÀnen nimensÀ pysyis Israelissa.
15 HÀn on virvoittava sinua ja holhoova sinun vanhuuttas; sillÀ sinun miniÀs, joka sinua rakastaa, on hÀnen synnyttÀnyt; hÀn itse on sinulle parempi kuin seitsemÀn poikaa.
16 Ja Noomi otti lapsen, pani helmaansa ja kasvatti sen.
17 Mutta hÀnen kylÀnsÀ vaimot antoivat hÀnelle nimen ja sanoivat: Noomille on poika syntynyt; ja kutsuivat hÀnen nimensÀ Obed: tÀmÀ on Davidin isÀn Isain isÀ.
Jobin kirja 42 : 15
15 Ja ei löydetty niin kauniita vaimoja kaikessa maassa, kuin Jobin tyttÀret olivat. Ja heidÀn isÀnsÀ antoi heille perimisen heidÀn veljeinsÀ kanssa.
Sananlaskujen kirja 17 : 2
2 Toimellinen palvelia hallitsee hÀpiÀllisiÀ lapsia, ja hÀn jakaa perintöÀ veljein vÀlillÀ.
Psalmien kirja 16 : 6
6 Arpa lankesi minulle kauniimmissa: minÀ olen jalon perimisen saanut.
Leave a Reply