Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na guilt
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 1 : 9
9 Jos me tunnustamme meidÀn syntimme, niin hÀn on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitÀ kaikesta vÀÀryydestÀ,
Kirje roomalaisille 8 : 1
1 Niin ei ole nyt yhtÀÀn kadotusta niissÀ, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jÀlkeen.
Kirje roomalaisille 5 : 1
1 EttÀ me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillÀ on rauha Jumalan kanssa meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen kautta,
Kirje roomalaisille 3 : 23
23 SillÀ kaikki ovat he syntiÀ tehneet ja ei heillÀ ole mitÀÀn kerskattavaa Jumalan edessÀ.
Jaakobin kirje 4 : 7
7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettÀ, niin hÀn teistÀ pakenee.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 15 : 7
7 MinÀ sanon teille: niin pitÀÀ ilo oleman taivaassa yhdestÀ syntisestÀ, joka itsensÀ parantaa, enemmin kuin yhdeksÀstÀkymmenestÀ ja yhdeksÀstÀ hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
Kirje roomalaisille 10 : 13
13 SillÀ jokainen, joka Herran nimeÀ avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
Jaakobin kirje 1 : 14
14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hÀn omalta himoltansa vietellÀÀn ja houkutellaan.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 2 : 1
1 Minun lapsukaiseni! nÀitÀ minÀ teille kirjoitan, ettette syntiÀ tekisi. Ja jos joku syntiÀ tekee, niin meillÀ on edesvastaaja IsÀn tykönÀ, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,
Toinen Pietarin kirje 3 : 9
9 Ei Herra viivytÀ lupaustansa, (niinkuin muutamat sen viipyvÀn luulevat,) vaan hÀn on meidÀn kanssamme kÀrsivÀinen, ja ei tahdo, ettÀ jonkun pitÀis hukkuman, vaan ettÀ jokainen itsensÀ parannukseen kÀÀntÀis.
Psalmien kirja 103 : 11 – 12
11 SillÀ niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hÀn armonsa lisÀÀntyÀ niille, jotka hÀntÀ pelkÀÀvÀt.
12 Niin kaukana kuin itÀ on lÀnnestÀ, siirsi hÀn meistÀ pahat tekomme.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 1 – 48
1 Mutta kuin hÀn nÀki kansan, astui hÀn ylös vuorelle, ja kuin hÀn oli istunut, tulivat hÀnen opetuslapsensa hÀnen tykönsÀ.
2 Niin hÀn avasi suunsa, opetti heitÀ ja sanoi:
3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillÀ heidÀn on taivaan valtakunta.
4 Autuaat ovat murheelliset; sillÀ he saavat lohdutuksen.
5 Autuaat ovat siviÀt; sillÀ he saavat maan periÀ.
6 Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillÀ he ravitaan.
7 Autuaat ovat laupiaat; sillÀ he saavat laupiuden.
8 Autuaat ovat puhtaat sydÀmestÀ; sillÀ he saavat nÀhdÀ Jumalan.
9 Autuaat ovat rauhan tekiÀt; sillÀ ne pitÀÀ Jumalan pojiksi kutsuttaman.
10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tÀhden vainotaan; sillÀ heidÀn on taivaan valtakunta.
11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitÀ, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitÀ vastaan, valhetellen minun tÀhteni.
12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sillÀ teidÀn palkkanne on suuri taivaissa. SillÀ nÀin he vainosivat prophetaita, jotka teidÀn edellÀnne olivat.
13 Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millÀ sitte suolataan? ei se enÀÀn kelpaa mihinkÀÀn, vaan heitettÀÀ pois ja ihmisiltÀ tallattaa.
14 Te olette maailman valkeus. Ei sitÀ kaupunkia taideta peittÀÀ, joka vuorella on,
15 EikÀ kynttilÀÀ sytytetÀ ja panna vakan alle, vaan kynttilÀjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.
16 NÀin valistakoon teidÀn valkeutenne ihmisten edessÀ, ettÀ he nÀkisivÀt teidÀn hyvÀt työnne, ja kunnioittaisivat teidÀn IsÀÀnne, joka on taivaissa.
17 ĂlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ tulin lakia ja prophetaita pÀÀstĂ€mÀÀn: en minĂ€ tullut pÀÀstĂ€mÀÀn, vaan tĂ€yttĂ€mÀÀn.
18 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidÀ vÀhinkÀÀn piirto eikÀ joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.
19 Kuka siis jonkun nÀistÀ vÀhimmistÀ kÀskyistÀ pÀÀstÀÀ, ja nÀin ihmisiÀ opettaa, hÀn pitÀÀ taivaan valtakunnassa vÀhimmÀksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitÀÀ suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.
20 SillÀ minÀ sanon teille: ellei teidÀn vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.
21 Te kuulitte mitÀ sanottu oli vanhoille: ei sinun pidÀ tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman.
22 Mutta minÀ sanon teille: ettÀ jokainen, joka tyhmÀsti vihastuu veljellensÀ, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensÀ: raka, hÀnen pitÀÀ neuvon alle vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinÀ tyhmÀ, hÀnen pitÀÀ helvetin tuleen vikapÀÀ oleman.
23 SentÀhden, jos sinÀ uhraat lahjas alttarille, ja siellÀ muistat, ettÀ veljellÀs on jotakin sinua vastaan:
24 Niin jÀtÀ sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.
25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielÀ hÀnen kanssansa tiellÀ olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinÀ heitetÀÀn torniin.
26 Totisesti sanon minÀ sinulle: et sinÀ suinkaan pÀÀse sieltÀ ulos, siihenasti kuin sinÀ maksat viimeisen rovon.
27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn.
28 Mutta minÀ sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon pÀÀlle himoitaksensa hÀntÀ, hÀn teki jo huorin hÀnen kanssansa sydÀmessÀnsÀ.
29 Jos oikia silmÀs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitÀ pois tyköÀs; sillÀ parempi on sinulle, ettÀ yksi jÀsenistÀs hukutetaan, kuin ettÀ koko ruumis pitÀis heitettÀmÀn helvettiin.
30 Ja jos oikia kÀtes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitÀ pois tyköÀs! sillÀ parempi on sinulle, ettÀ yksi jÀsenistÀs hukutetaan, kuin ettÀ koko ruumis pitÀis helvettiin heitettÀmÀn.
31 On myös sanottu: jokainen joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ, hÀn antakaan hÀnelle erokirjan.
32 Mutta minÀ sanon teille: joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ, muutoin kuin huoruuden tÀhden, hÀn saattaa hÀnen huorin tekemÀÀn; ja joka nai sen hyljÀtyn, hÀn tekee huorin.
33 Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: ÀlÀ vanno vÀÀrin, vaan pidÀ valas Herralle.
34 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt ensinkÀÀn vannoko, ei taivaan kautta, sillÀ se on Jumalan istuin;
35 EikÀ maan kautta, sillÀ se on hÀnen astinlautansa: ei myös Jerusalemin kautta, sillÀ se on suuren kuninkaan kaupunki:
36 Ei sinun myös pidÀ vannoman pÀÀs kautta, sillÀ et sinÀ voi yhtÀÀn hiusta valkiaksi eli mustaksi tehdÀ.
37 Vaan teidÀn puheenne pitÀÀ oleman: on, on, ei, ei; mutta mitÀ siihen lisÀtÀÀn, se on pahasta.
38 Te kuulitte sanotuksi: silmÀ silmÀstÀ, ja hammas hampaasta.
39 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin kÀÀnnÀ myös hÀnelle toinen.
40 Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hÀnelle muukin vaate.
41 Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hÀnen kanssansa kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, ja ÀlÀ kÀÀnny siltÀ pois, joka lainan pyytÀÀ.
43 Te kuulitte sanotuksi: rakasta lÀhimmÀistÀs, ja vihaa vihollistas;
44 Mutta minÀ sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitÀ, jotka teitÀ sadattavat; tehkÀÀt niille hyvin, jotka teitÀ vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestÀ, jotka teitÀ vainoovat ja vahingoittavat,
45 EttÀ te olisitte teidÀn IsÀnne pojat, joka on taivaissa; sillÀ hÀn sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyvÀinkin, ja antaa sataa niin vÀÀrille kuin vanhurskaillekin.
46 SillÀ jos te rakastatte niitÀ, jotka teitÀkin rakastavat, mitÀ teidÀn siitÀ palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?
47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitÀ te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?
48 Olkaat siis te tÀydelliset, niinkuin teidÀn taivaallinen IsÀnne tÀydellinen on.
Apostolien teot 2 : 38
38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkÀÀt parannus, ja antakaan jokainen itsensÀ kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte PyhÀn Hengen lahjan.
Kirje roomalaisille 12 : 19
19 ĂlkÀÀt itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. SillĂ€ kirjoitettu on: minun on kosto, minĂ€ tahdon kostaa, sanoo Herra.
Viides Mooseksen kirja 28 : 1 – 68
1 Ja jos sinÀ olet Herran sinun Jumalas ÀÀnelle ahkerasti kuuliainen, ettÀs pidÀt ja teet kaikki hÀnen kÀskynsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin Herra sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan pÀÀllÀ.
2 Ja kaikki nÀmÀt siunaukset tulevat sinun pÀÀlles, saavuttavat sinun, ettÀs Herran sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olit.
3 Siunattu olet sinÀ kaupungissa, siunattu pellolla.
4 Siunattu on ruumiis hedelmÀ, ja maas hedelmÀ, ja karjas hedelmÀ, elÀintes hedelmÀ, ja lammaslaumas hedelmÀt.
5 Siunattu on koris ja tÀhtees.
6 Siunattu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, ja siunattu kÀydessÀs ulos.
7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edessÀs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtÀ tietÀ he tulevat sinua vastaan, ja seitsemÀÀ tietÀ pitÀÀ heidÀn pakeneman sinun edestÀs.
8 Herra kÀskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessÀs ja kaikissa mitÀ sinÀ aiot, ja siunaa sinun siinÀ maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
9 Herra asettaa sinun itsellensÀ pyhÀksi kansaksi, niinkuin hÀn vannoi sinulle, koskas pidÀt Herran sinun Jumalas kÀskyt ja hÀnen teissÀnsÀ vaellat,
10 EttÀ kaikki kansat maan pÀÀllÀ nÀkevÀt sinun olevan Herran nimeen nimitetyn, ja pitÀÀ sinua pelkÀÀmÀn.
11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellÀ, sekÀ kohtus hedelmÀllÀ, karjas hedelmÀllÀ, ja maas hedelmÀllÀ, siinÀ maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,
12 Herra avaa sinulle hyvÀn tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun kÀsialas; ja sinÀ lainaat monelle kansalle, mutta et sinÀ keneltÀkÀÀn lainaksi ota.
13 Ja Herra asettaa sinun pÀÀksi, eikÀ hÀnnÀksi: sinÀ olet aina ylimmÀinen etkÀ alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas kÀskyille kuuliainen, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinun kÀsken pitÀÀ ja tehdÀ,
14 Ja et luovu niistÀ sanoista, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ teille kÀsken, ei oikialle eikÀ vasemmalle puolelle, muiden jumalain jÀlkeen vaeltaakses ja heitÀ palvellakses.
15 Mutta ellet sinÀ kuule Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ, pitÀÀkses ja tehdÀkses kaikki hÀnen kÀskyjÀnsÀ ja sÀÀtyjÀnsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sattuvat sinuun.
16 Kirottu olet sinÀ kaupungissa, kirottu pellolla.
17 Kirottu on koris ja tÀhtees.
18 Kirottu on ruumiis hedelmÀ, maas hedelmÀ, karjas hedelmÀ, lammaslaumas hedelmÀ.
19 Kirottu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, kirottu kÀydessÀs ulos.
20 Herra lÀhettÀÀ sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettÀs hukut ja pian katoat pahain tekois tÀhden, ettÀs minun hylkÀsit.
21 Herra antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttais siitÀ maasta, jotas tulet omistamaan.
22 Herra lyö sinua kuivataudilla , lÀmpimÀllÀ taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa.
23 Ja sinun taivaas, joka sinun pÀÀs pÀÀllÀ on, pitÀÀ niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.
24 Herra antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestÀ taivaasta sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukutetaan.
25 Herra lyö sinun vihollistes edessÀ. YhtÀ tietÀ sinÀ menet heidÀn tykönsÀ, mutta seitsemÀn tien kautta sinÀ heidÀn edellÀnsÀ pakenet, ja sinÀ hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan pÀÀllÀ.
26 Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkÀÀn heitÀ karkota.
27 Herra lyö sinun Egyptin paisumilla, hÀpiÀllisillÀ veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmÀllÀ, niin ettes taida parantua.
28 Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydÀmen tyhmyydellÀ,
29 Ja sinÀ koperoitset puolipÀivÀnÀ niinkuin sokia pimiÀssÀ koperoitsee, ja et menesty teissÀs, ja sinÀ kÀrsit vÀkivaltaa ja vÀÀryyttÀ, niinkauvan kuin elÀt, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
30 Vaimon sinÀ kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinÀ rakennat, mutta et sinÀ saa hÀnessÀ asua; viinamÀen sinÀ istutat, mutta et sinÀ saa sitÀ yhteiseksi tehdÀ.
31 Sinun hÀrkÀs teurastetaan silmÀis nÀhden, mutta et sinÀ saa hÀnestÀ syödÀ. Aasis otetaan vÀkivallalla sinun nÀhtes, ja ei sinulle anneta sitÀ jÀlleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
32 Sinun poikas ja tyttÀres annetaan toiselle kansalle, niin ettÀ sinun silmÀs sen nÀkevÀt, ja hiveltyvÀt heistÀ joka pÀivÀ, ja ei yhtÀÀn vÀkevyyttÀ pidÀ sinun kÀsissÀs oleman.
33 Sinun maas hedelmÀn ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun tÀytyy ainoastansa vÀÀryyttÀ kÀrsiÀ ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.
34 Ja sinÀ tulet mielettömÀksi niistÀ, mitÀ silmÀs nÀkevÀt.
35 Herra lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydÀstÀ niin pÀÀs lakeen asti.
36 Herra antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinÀ tunne, eikÀ sinun isÀs, ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviÀ.
37 Ja sinun pitÀÀ tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin Herra ajaa sinun.
38 SinÀ kylvÀt paljo siementÀ peltoon, mutta tuot vÀhÀn sisÀlle; sillÀ heinÀsirkat syövÀt sen.
39 ViinamÀen sinÀ istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitÀ juoda viinaa, et myös koota; sillÀ madot sen syövÀt.
40 Ăljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidĂ€ voiteleman sinuas öljyllĂ€; sillĂ€ öljypuus revitÀÀn ylös.
41 Poikia ja tyttÀriÀ sinÀ siitÀt, ja et kuitenkaan niitÀ nautitse; sillÀ ne viedÀÀn vangittuna pois.
42 Kaikki sinun puus ja maas hedelmÀn omistavat sirkat .
43 Muukalainen, joka sinun tykönÀs on, ylennetÀÀn sinun ylitses, ja on alati ylinnÀ; mutta sinÀ alennetaan ja alati alinna olet.
44 HÀn lainaa sinulle, mutta ei sinÀ voi hÀnelle lainata. HÀn on pÀÀ, ja sinun pitÀÀ hÀnnÀn oleman.
45 Ja kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettÀs hukut; ettes Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ kuullut, pitÀÀkses hÀnen kÀskynsÀ ja sÀÀtynsÀ, jotka hÀn sinulle on kÀskenyt.
46 SentÀhden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessÀs ijankaikkisesti,
47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydÀmellÀ, koska sinulla kaikkinaista kyllÀ oli.
48 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka Herra lÀhettÀÀ sinun pÀÀlles, nÀlÀssÀ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hÀn panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttaa.
49 Herra lÀhettÀÀ kansan sinun pÀÀlles taampaa maailman ÀÀrestÀ, niinkuin kotka lentÀis, kansan, jonka puhetta et sinÀ ymmÀrrÀ,
50 HÀpeemÀttömÀn kansan, joka ei karta vanhaa eikÀ armaitse nuorukaista,
51 Ja syö karjas hedelmÀn ja maas hedelmÀn, siihenasti ettÀs hukut, eikÀ jÀtÀ sinulle mitÀkÀÀn jyvistÀ, viinasta, öljystÀ, karjan eli lammasten hedelmÀstÀ, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa,
52 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ettÀ hÀn kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinÀ luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinÀ ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on.
53 Sinun tÀytyy syödÀ ruumiis hedelmÀn, poikais ja tytÀrtes lihan, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.
54 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidÀn seassanne eli, ei pidÀ suoman veljellensÀ ja vaimollensa, joka on hÀnen sylissÀnsÀ, ja sille joka on vielÀ jÀÀnyt hÀnen pojistansa, jÀÀneitÀ tÀhteitÀnsÀ,
55 Annettaa jonkun niistÀ hÀnen poikainsa lihasta, jota hÀn syö; ettei hÀnellÀ mitÀkÀÀn muuta ole kaikesta hyvyydestÀnsÀ siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.
56 Vaimo teidÀn seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elÀnyt on, niin ettei hÀn malttanut jalkaansa laskea maan pÀÀlle herkun ja hekuman tÀhden, ei pidÀ suoman miehellensÀ, joka hÀnen sylissÀnsÀ lepÀÀ, ja pojallensa ja tyttÀrellensÀ
57 JÀlkimmÀisiÀ, jotka hÀnen kohdustansa lÀhteneet ovat, eikÀ myös poikiansa joita hÀn synnyttÀÀ; sillÀ hÀn syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.
58 Elles pidÀ ja tee kaikkia nÀitÀ lain sanoja, jotka tÀssÀ kirjassa ovat kirjoitetut, niin ettÀ pelkÀÀt tÀtÀ kunniallista ja peljÀttÀvÀÀ nimeÀ, Herraa sinun Jumalaas;
59 Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkÀllisillÀ vitsauksilla, pahoilla ja pitkÀllisillÀ taudeilla,
60 Ja kÀÀntÀÀ sinun pÀÀlles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkÀsit, ja ne pitÀÀ sinuun tarttuman.
61 Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tÀssÀ lakiraamatussa, laskee Herra sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukut.
62 Ja teistÀ, jotka ennen olitte niinkuin tÀhdet taivaassa paljouden tÀhden, jÀÀ vÀhÀinen kansa, ettes kuullut Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ.
63 Ja tapahtuu, ettÀ niinkuin Herra ennen iloitsi teistÀ, teille hyvÀÀ tehdessÀnsÀ ja enentÀissÀnsÀ teitÀ, niin Herra on iloitseva teistÀ, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitÀ; ja te syöstÀÀn siitÀ maasta pois, jota te menette omistamaan.
64 Ja Herra hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestÀ maan ÀÀrestÀ toiseen; ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinÀ tunne, eikÀ isÀskÀÀn, kantoja ja kiviÀ.
65 Siihen myös ei pidÀ sinulla sen kansan seassa yhtÀÀn vahvaa kotoa oleman, eikÀ jalkais pöytÀ yhtÀÀn lepoa saaman; sillÀ Herra antaa sinulle siellÀ vapisevaisen sydÀmen, hiveltyneet silmÀt ja murheellisen mielen,
66 Niin ettÀ sinun elÀmÀs riippuu sinun edessÀs: yöllÀ ja pÀivÀllÀ sinun pitÀÀ pelkÀÀmÀn ja elÀmÀstÀs tietÀmÀtöin oleman.
67 Aamulla sinÀ sanot: ah, jospa minÀ ehtoosen elÀisin! ehtoona sinÀ sanot: ah, jospa minÀ aamuun elÀisin! sinun sydÀmes suuren pelvon tÀhden, joka sinua peljÀttÀÀ, ja sen tÀhden, jota sinun silmÀs nÀkemÀn pitÀÀ.
68 Ja Herra vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitÀ tietÀ, josta minÀ sanoin sinulle: ei sinun pidÀ hÀntÀ silleen nÀkemÀn. Ja te myytte itsenne siellÀ vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtÀkÀÀn ostajaa siellÀ oleman pidÀ.
Joonan kirja 2 : 2
2 (H2:3) Ja sanoi: minÀ huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hÀn vastasi minua; minÀ paruin helvetin vatsasta, ja sinÀ kuulit minun ÀÀneni.
Leave a Reply