Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na false religions
Toinen Pietarin kirje 2 : 1
1 Niin oli myös vÀÀriÀ prophetaita kansan seassa, niinkuin teidÀnkin sekaanne vÀÀriÀ opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltÀvÀt sen Herran, joka heidÀt ostanut on, saattain itsellensÀ nopian kadotuksen,
Kirje roomalaisille 16 : 17
17 Mutta minÀ neuvon teitÀ, rakkaat veljet, ettÀ te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitÀ oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja vÀlttÀkÀÀt niitÀ.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 4 : 1
1 Mutta Henki sanoo selkiÀsti, ettÀ viimeisillÀ ajoilla muutamat luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistÀ hengistÀ ja perkeleiden opetuksista,
Toinen kirje korinttilaisille 11 : 13 – 15
13 SillÀ senkaltaiset vÀÀrÀt apostolit ja petolliset työntekijÀt teeskelevÀt itsensÀ Kristuksen apostoleiksi.
14 Ei myös ihmekÀÀn ole; sillÀ itse saatana muuttaa itsensÀ valkeuden enkeliksi.
15 Ei siis se ole suuri, jos myös hÀnen palveliansa itsensÀ asettelevat niinkuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pitÀÀ oleman heidÀn töittensÀ perÀÀn.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 1 – 51
1 Ja Jesus meni ulos ja lÀksi pois templistÀ, ja hÀnen opetuslapsensa tulivat osoittamaan hÀnelle templin rakennuksia.
2 Niin sanoi Jesus heille: ettekö te kaikkia nÀitÀ nÀe? Totisesti sanon minÀ teille: ei pidÀ tÀssÀ jÀtettÀmÀn kiveÀ kiven pÀÀlle, joka ei maahan jaoteta.
3 Mutta kuin hĂ€n istui ĂljymĂ€ellĂ€, menivĂ€t opetuslapset hĂ€nen tykönsĂ€ erinĂ€nsĂ€ ja sanoivat: sano meille: koska tĂ€mĂ€ tapahtuu, ja mikĂ€ sinun tulemises ja maailman lopun merkki ollee?
4 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: katsokaat, ettei kenkÀÀn teitÀ viettele.
5 SillÀ monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minÀ olen Kristus! ja viettelevÀt monta.
6 Niin te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista. Katsokaat, ettette peljÀsty; sillÀ kaikki nÀmÀt pitÀÀ tapahtuman, mutta ei vielÀ ole loppu.
7 SillÀ kansan pitÀÀ kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja nÀlkÀ ja maanjÀristys moneen paikkaan.
8 Mutta kaikki nÀmÀt ovat murhetten alku.
9 Silloin he ylönantavat teitÀ vaivaan ja tappavat teidÀt, ja te tulette vihattavaksi kaikilta pakanoilta minun nimeni tÀhden.
10 Ja silloin monta pahenevat, ja keskenÀnsÀ pettÀvÀt toinen toisensa, ja vihaavat toinen toistansa keskenÀnsÀ.
11 Ja monta vÀÀrÀÀ prophetaa nousevat ja viettelevÀt monta.
12 Ja ettÀ vÀÀryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.
14 Ja tÀmÀ valtakunnan evankeliumi pitÀÀ saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.
15 Kuin te siis nÀette hÀvityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhÀssÀ siassa; (joka tÀmÀn lukee, hÀn ymmÀrtÀköön!)
16 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.
17 Ja joka katon pÀÀllÀ on, Àlköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa.
18 Ja joka pellolla on, Àlköön palatko vaatteitansa ottamaan.
19 Voi raskaita ja imettÀvÀisiÀ niinÀ pÀivinÀ!
20 Mutta rukoilkaat, ettei teidÀn pakonne tapahtuisi talvella eikÀ sabbatina;
21 SillÀ silloin pitÀÀ suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tÀhÀn asti, ei myös tule.
22 Ja ellei ne pÀivÀt olisi lyhennetyt, niin ei yksikÀÀn liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tÀhden pitÀÀ ne pÀivÀt lyhennettÀmÀn.
23 Silloin jos joku teille sanois: katso, tÀssÀ on Kristus taikka siellÀ! ÀlkÀÀt uskoko.
24 SillÀ vÀÀrÀt Kristukset ja vÀÀrÀt prophetat nousevat, ja tekevÀt suuria ihmeitÀ ja merkkejÀ: niin ettÀ myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettÀisiin.
25 Katso, minÀ olen teille sen ennen sanonut.
26 Jos he siis teille sanovat: katso, hÀn on korvessa! niin ÀlkÀÀt menkö ulos; katso, hÀn on kammiossa! ÀlkÀÀt uskoko.
27 SillÀ niinkuin pitkÀisen tuli leimahtaa idÀstÀ ja nÀkyy hamaan lÀnteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus.
28 SillÀ kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.
29 Mutta kohta sen ajan vaivan jÀlkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoansa, ja tÀhden putoavat taivaasta, ja taivaan voimat pitÀÀ liikutettaman.
30 Ja silloin nÀkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, ja silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat ja saavat nÀhdÀ Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissÀ suurella voimalla ja kunnialla.
31 Ja hÀn lÀhettÀÀ enkelinsÀ suurella basunan ÀÀnellÀ, ja he kokoovat hÀnen valittunsa neljÀstÀ tuulesta, yhdestÀ taivasten ÀÀrestÀ niin toiseen.
32 Mutta oppikaat fikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedÀtte suven lÀsnÀ olevan:
33 Niin myös te, kuin te nÀette nÀmÀt kaikki, tietÀkÀÀt, ettÀ se on lÀsnÀ, oven edessÀ.
34 Totisesti sanon minÀ teille: ei suinkaan tÀmÀn sukukunnan pidÀ hukkuman ennen kuin kaikki nÀmÀt tapahtuvat.
35 Taivas ja maa pitÀÀ hukkuman, mutta minun sanani ei pidÀ suinkaan hukkaantuman.
36 Vaan siitÀ pÀivÀstÀ ja hetkestÀ ei tiedÀ kenkÀÀn, ei taivaan enkelitkÀÀn, vaan minun IsÀni yksinÀnsÀ.
37 Mutta niinkuin Noan ajat olivat, niin pitÀÀ myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
38 SillÀ niinkuin he niinÀ pÀivinÀ vedenpaisumisen edellÀ olivat, söivÀt ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen pÀivÀÀn asti, jona Noa arkkiin sisÀlle meni,
39 Ja ei tietÀneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitÀÀ myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
40 Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jÀtetÀÀn.
41 Kaksi jauhavat myllyssÀ: yksi otetaan ylös, ja toinen jÀtetÀÀn.
42 Valvokaat siis; sillÀ ette tiedÀ, millÀ hetkellÀ teidÀn Herranne on tuleva.
43 Mutta se tietÀkÀÀt: jos perheenisÀntÀ tietÀis, millÀ hetkellÀ varas on tuleva, kaiketi hÀn valvois, eikÀ sallisi kaivaa huonettansa.
44 SentÀhden olkaat te myös valmiit; sillÀ millÀ hetkellÀ ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.
45 Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheensÀ pÀÀlle, antamaan heille ruokaa ajallansa?
46 Autuas on se palvelia, jonka Herra löytÀÀ niin tehneeksi, kuin hÀn tulee.
47 Totisesti sanon minÀ teille: hÀn panee hÀnen kaiken hyvyytensÀ pÀÀlle.
48 Mutta jos paha palvelia sanoo sydÀmessÀnsÀ: minun Herrani viipyy tulemasta;
49 Ja rupee pieksÀmÀÀn leipÀveljiÀnsÀ, niin myös syömÀÀn ja juomaan juomarien kanssa:
50 Niin sen palvelian Herra tulee sinÀ pÀivÀnÀ, jona ei hÀn luulekaan, ja sillÀ hetkellÀ, jolla ei hÀn tiedÀ.
51 Ja hÀn eroittaa hÀnen, ja antaa hÀnelle osan ulkokullattuin kanssa: siellÀ pitÀÀ oleman itku ja hammasten kiristys.
Jeremiah 5 : 30 – 31
30 Kuinka julmasti ja kauhiasti eletÀÀn maassa?
31 Prophetat opettavat valhetta, papit ovat herrat virassansa, ja minun kansani tahtoo sitÀ mielellÀnsÀ. MitÀ te viimein teette?
Toinen kirje korinttilaisille 11 : 14
14 Ei myös ihmekÀÀn ole; sillÀ itse saatana muuttaa itsensÀ valkeuden enkeliksi.
Johanneksen ilmestys 17 : 1 – 18
1 Ja tuli yksi seitsemÀstÀ enkelistÀ, joilla seitsemÀn maljaa oli, ja puhui minun kanssani ja sanoi minulle: tule, minÀ osoitan sinulle sen suuren porton tuomion, joka paljoin vetten pÀÀllÀ istuu,
2 Jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat, ja ne, jotka maan pÀÀllÀ asuvat, ovat hÀnen huoruutensa viinasta juopuneet.
3 Ja hÀn vei minun hengessÀ korpeen. Ja minÀ nÀin vaimon istuvan verenkarvaisen pedon pÀÀllÀ, tÀynnÀnsÀ pilkkanimiÀ, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea.
4 Ja vaimo oli vaatetettu purpuralla ja verenkarvaisella, ja oli kullalla kullattu, ja kalliilla kivillÀ ja pÀÀrlyillÀ, ja piti kÀdessÀnsÀ kultaisen maljan, tÀynnÀ kauhistuksia ja hÀnen huoruutensa riettautta.
5 Ja hÀnen otsassansa oli nimi kirjoitettu: salaus: suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistuksen Àiti.
6 Ja minÀ nÀin vaimon juopuneena pyhÀin ja Jesuksen todistajain verestÀ; ja minÀ ihmettelin suuresti, kuin minÀ sen nÀin.
7 Ja enkeli sanoi minulle, miksis ihmettelet? MinÀ sanon sinulle vaimon salaisuuden ja pedon salaisuuden, joka hÀntÀ kantaa, ja jolla on seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea.
8 Peto, jonkas nÀit, on ollut ja ei ole, ja se on syvyydestÀ tuleva ylös ja on kadotukseen menevÀ: ja ne, jotka maan pÀÀllÀ asuvat, (joidenka nimet ei ole elÀmÀn kirjassa maailman alusta kirjoitetut,) ihmettelevÀt, kuin he nÀkevÀt pedon, joka oli ja ei ole, vaikka hÀn kuitenkin on.
9 Ja tÀssÀ on mieli, jolla viisaus on. Ne seitsemÀn pÀÀtÀ ovat seitsemÀn vuorta, joidenka pÀÀllÀ vaimo istuu.
10 Ja ovat seitsemÀn kuningasta: viisi ovat langenneet, ja yksi on, ja toinen ei ole vielÀ tullut, ja kuin hÀn tulee, niin hÀnen pitÀÀ vÀhÀn aikaa pysymÀn.
11 Ja peto, joka oli ja ei ole, on itse kahdeksas, ja on niistÀ seitsemÀstÀ, ja menee kadotukseen.
12 Ja ne kymmenen sarvea, jotkas nÀit, ovat kymmenen kuningasta, jotka ei vielÀ valtakuntaa saaneet ole, mutta niinkuin kuninkaat saavat voiman yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.
13 NÀillÀ on yksi neuvo, ja he antavat pedolle voimansa ja valtansa.
14 NĂ€mĂ€t sotivat Karitsan kanssa, ja Karitsa on heidĂ€t voittava; sillĂ€ hĂ€n on herrain’ Herra, ja kuningasten Kuningas: ja ne, jotka hĂ€nen kanssansa ovat, kutsutut ja valitut ja uskolliset.
15 Ja hÀn sanoi minulle: vedet, jotkas nÀit, kussa portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet.
16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinÀ pedossa nÀit, ne pitÀÀ porttoa vihaaman, ja pitÀÀ hÀnen hÀvittÀmÀn ja alastomaksi tekevÀn, ja heidÀn pitÀÀ syömÀn hÀnen lihansa, ja sen tulella polttavat.
17 SillÀ Jumala on antanut heidÀn sydÀmeensÀ, ettÀ he hÀnen suosionsa jÀlkeen tekevÀt, ja ettÀ he sen yhdestÀ tahdosta tekevÀt, ja antavat valtakuntansa pedolle, siihenasti kuin Jumalan sanat tÀytetyksi tulevat.
18 Ja vaimo, jonka sinÀ nÀit, on suuri kaupunki, jolla on valta maan kuningasten ylitse.
Juudaksen kirje 1 : 4
4 SillÀ muutamat ihmiset ovat luikahtaneet sisÀlle, jo muinen kirjoitetut tÀhÀn tuomioon, jumalattomat, jotka meidÀn Jumalan armon vetÀvÀt haureuteen ja kieltÀvÀt Jumalan, joka ainoa hallitsia on, ja meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen.
Evankeliumi Markuksen mukaan 13 : 22
22 SillÀ vÀÀrÀt Kristukset ja vÀÀrÀt prophetat nousevat, ja merkkejÀ ja ihmeitÀ tekevÀt, pettÀÀksensÀ, jos mahdollinen olis, valituitakin.
Kirje heprealaisille 9 : 27
27 Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitÀÀ kerran kuoleman, mutta senjÀlkeen tuomio,
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 3 : 1
1 Ja kÀrme oli kavalin kaikkia elÀimiÀ maan pÀÀllÀ, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, ÀlkÀÀt syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 15
15 Mutta kavahtakaat teitÀnne vÀÀristÀ prophetaista, jotka teidÀn tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisÀltÀ he ovat raatelevaiset sudet.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 14 : 33
33 SillÀ ei Jumala ole sekaseuraisuuden, vaan rauhan Jumala, niinkuin kaikissa pyhÀin seurakunnissa.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 6
6 Jesus sanoi hÀnelle: minÀ olen tie, totuus ja elÀmÀ. Ei kenkÀÀn tule IsÀn tykö, vaan minun kauttani.
Johanneksen ilmestys 13 : 1 – 18
1 (H12:18) Ja minÀ seisoin meren sannalla. (H13:1) Ja minÀ nÀin pedon merestÀ astuvan ylös, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea, ja hÀnen sarvissansa kymmenen kruunua, ja hÀnen pÀissÀnsÀ pilkan nimi.
2 Ja peto, jonka minÀ nÀin, oli pardin muotoinen, ja hÀnen jalkansa olivat niinkuin karhun kÀpÀlÀt, ja hÀnen suunsa oli niinkuin jalopeurain suu; ja lohikÀrme antoi sille voimansa, ja istuimensa, ja suuren vallan.
3 Ja minÀ nÀin yhden hÀnen pÀistÀnsÀ niinkuin se olis kuoliaaksi haavoitettu ollut, ja hÀnen kuolemahaavansa parani, ja koko maan piiri ihmetteli sitÀ petoa,
4 Ja kumarsivat lohikÀrmettÀ, joka pedolle voiman antoi. Ja he kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on tÀmÀn pedon kaltainen? kuka voi sotia hÀntÀ vastaan?
5 Ja hÀnelle annettiin suu puhua suuria asioita ja pilkkoja, ja hÀnelle annettiin valta pitÀÀ sotaa kaksiviidettÀ kuukautta.
6 Ja hÀn avasi suunsa pilkkoja puhumaan Jumalaa vastaan, pilkkaamaan hÀnen nimeÀnsÀ, ja hÀnen majaansa, ja niitÀ, jotka taivaassa asuvat.
7 Ja hÀnen sallittiin sotia pyhÀin kanssa ja voittaa heitÀ. Ja hÀnelle annettiin valta kaikkein sukukuntain pÀÀlle, ja kansain, ja kielten, ja pakanain.
8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat hÀntÀ, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elÀmÀn kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.
9 Jos jollakin korva on, se kuulkaan.
10 Joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa, se miekalla tapetaan. TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys ja usko.
11 Ja minÀ nÀin toisen pedon maasta astuvan ylös, ja hÀnellÀ oli kaksi sarvea niinkuin lampaalla, ja hÀn puhui niinkuin lohikÀrme.
12 Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen nÀhden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensimÀistÀ petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli.
13 Ja tekee suuria ihmeitÀ, niin ettÀ hÀn saattaa tulenkin putoomaan taivaasta alas maan pÀÀlle, ihmisten edestÀ;
14 Ja viettelee maan asuvia niillÀ ihmeillÀ, joita hÀnen oli annettu pedon edessÀ tehdÀ, sanoen maan asuville, ettÀ he tekisivÀt pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi.
15 Ja sallittiin hÀnelle antaa hengen pedon kuvalle, ettÀ pedon kuva myös puhuis, ja tekis, ettÀ jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitÀÀ tapettaman.
16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhÀt, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan kÀteensÀ taikka otsiinsa;
17 Ja ettei kenkÀÀn taitanut ostaa eikÀ myydÀ, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hÀnen nimensÀ luku.
18 TÀssÀ on viisaus. Jolla on ymmÀrrys, laskekaan pedon luvun; sillÀ se on ihmisen luku, ja hÀnen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentÀ ja kuusi.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 1 – 36
1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltÀ, Juudalaisten ylimmÀinen.
2 Se tuli yöllÀ Jesuksen tykö ja sanoi hÀnelle: Mestari, me tiedÀmme, ettÀ sinÀ olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillÀ ei taida kenkÀÀn niitÀ tunnustÀhtiÀ tehdÀ, joita sinÀ teet, jollei Jumala ole hÀnen kanssansa.
3 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hÀn taida Jumalanmalan valtakuntaa nÀhdÀ.
4 Nikodemus sanoi hÀnelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyÀ? taitaako hÀn ÀitinsÀ kohtuun jÀlleen mennÀ, ja syntyÀ?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ellei joku synny vedestÀ ja HengestÀ ei hÀn taida Jumalan valtakuntaan sisÀlle tulla.
6 MitÀ lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitÀ HengestÀ syntynyt on se on henki.
7 ĂlĂ€ ihmettele, ettĂ€ minĂ€ sanoin sinulle: teidĂ€n pitÀÀ uudesta syntymĂ€n.
8 Tuuli puhaltaa, kussa hÀn tahtoo, ja sinÀ kuulet hÀnen humunsa, ja et tiedÀ, kusta hÀn tulee taikka kuhunka hÀn menee: nÀin on jokainen, joka HengestÀ syntynyt on.
9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hÀnelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ olet mestari Israelissa, ja et nÀitÀ tiedÀ!
11 Totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: me puhumme, mitÀ me tiedÀmme, ja todistamme, mitÀ me nÀemme, ja ette ota vastaan meidÀn todistustamme.
12 Jos minÀ maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minÀ taivaallisia teille sanoisin?
13 Ei astu kenkÀÀn ylös taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14 Ja niinkuin Moses ylensi kÀrmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitÀÀ ylennettÀmÀn.
15 EttÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
17 SillÀ ei Jumala lÀhettÀnyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta ettÀ maailma pitÀÀ hÀnen kauttansa vapahdettaman.
18 Joka hÀnen pÀÀllensÀ uskoo, ei hÀntÀ tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillÀ ei hÀn uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen pÀÀlle.
19 Mutta tÀmÀ on tuomio: ettÀ valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttÀ kuin valkeutta; sillÀ heidÀn työnsÀ olivat pahat.
20 SillÀ jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikÀ tule valkeuteen, ettei hÀnen töitÀnsÀ pitÀisi laitettaman.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ettÀ hÀnen työnsÀ nÀhtÀisiin; sillÀ ne ovat Jumalassa tehdyt.
22 Sitte tuli Jesus ja hÀnen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siellÀ heidÀn kanssansa, ja kasti.
23 Mutta Johannes kasti myös Enonissa lÀsnÀ Salimia, sillÀ siellÀ oli palto vettÀ; ja he tulivat ja kastettiin.
24 SillÀ ei Johannes ollut vielÀ silloin vankiuteen heitetty.
25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten vÀlillÀ puhdistuksesta.
26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hÀnelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinÀ todistit, katso, hÀn kastaa, ja jokainen menee hÀnen tykönsÀ.
27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitÀÀn ottaa, ellei hÀnelle anneta taivaasta.
28 Te olette itse minun todistajani, ettÀ minÀ olen sanonut: en minÀ ole Kristus, vaan minÀ olen hÀnen edellÀnsÀ lÀhetetty.
29 Jolla on morsian, se on ylkÀ; mutta yljÀn ystÀvÀ, joka seisoo ja kuultelee hÀntÀ, se iloittaa itsiÀnsÀ yljÀn ÀÀnestÀ sangen suuresti; sentÀhden on tÀmÀ minun iloni tÀytetty.
30 HÀnen tulee kasvaa, mutta minun pitÀÀ vÀhenemÀn.
31 Joka ylhÀÀltÀ tulee, se on kaikkein pÀÀllÀ, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hÀn on kaikkein ylin.
32 Ja mitÀ hÀn nÀhnyt ja kuullut on, sen hÀn todistaa, ja ei kenkÀÀn ota vastaan hÀnen todistustansa.
33 Joka hÀnen todistuksensa otti vastaan, se pÀÀtti Jumalan olevan totisen.
34 SillÀ jonka Jumala lÀhetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillÀ ei Jumala anna HenkeÀ mitalla.
35 IsÀ rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hÀnen kÀteensÀ.
36 Joka uskoo Pojan pÀÀlle, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ; mutta joka ei usko Pojan pÀÀlle, ei hÀnen pidÀ elÀmÀÀ nÀkemÀn, mutta Jumalan viha pysyy hÀnen pÀÀllÀnsÀ.
Johanneksen ilmestys 22 : 16
16 MinÀ Jesus lÀhetin minun enkelini todistamaan nÀitÀ teille seurakunnissa. MinÀ olen Davidin juuri ja suku, se kirkas kointahti.
Leave a Reply