exodus

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na exodus

Toinen Mooseksen kirja 21 : 1 – 36
1 NÀmÀt ovat ne oikeudet, jotka sinun pitÀÀ paneman heidÀn eteensÀ:
2 Jos sinÀ ostat Hebrealaisen orjan, hÀnen pitÀÀ sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemÀntenÀ pitÀÀ hÀnen lÀhtemÀn vapaana lunastamatta;
3 Jos hÀn naimatoinna on ollut, naimatoinna pitÀÀ hÀnen myös lÀhtemÀn; vaan jos hÀn nainunna tuli, lÀhtekÀÀn emÀntinensÀ.
4 Jos hÀnen isÀntÀnsÀ antoi hÀnelle emÀnnÀn, jos se on synnyttÀnyt hÀnelle poikia tai tyttÀriÀ, niin hÀnen emÀntÀnsÀ ja lapsensa pitÀÀ oleman hÀnen isÀntÀnsÀ omat, vaan itse hÀnen pitÀÀ lÀhtemÀn yksinÀnsÀ.
5 Mutta jos orja julkisesti sanoo: minÀ rakastan minun isÀntÀÀni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minÀ vapaaksi,
6 Niin hÀnen isÀntÀnsÀ viekÀÀn hÀnen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hÀnet oveen, taikka pihtipieleen, ja lÀvistÀkÀÀn isÀntÀ hÀnen korvansa naskalilla, ja olkaan ijÀti hÀnen orjansa.
7 Jos joku myy tyttÀrensÀ orjaksi, ei hÀnen pidÀ lÀhtemÀn niinkuin orjat lÀhtevÀt.
8 Jollei hÀn kelpaa isÀnnÀllensÀ, joka ei tahdo hÀntÀ kihlata, niin hÀnen pitÀÀ antaman hÀnen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidÀ oleman hÀnelle voimaa hÀntÀ myydÀ, tehden petollisesti hÀnen kanssansa.
9 Mutta jos hÀn sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hÀnen nautita tytÀrten oikeutta.
10 Jos hÀn pojallensa ottaa toisen, niin ei hÀnen pidÀ kieltÀmÀn hÀneltÀ hÀnen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.
11 Jollei hÀn tee hÀnelle nÀitÀ kolmea, niin sen pitÀÀ vapaana lÀhtemÀn lunastamatta.
12 Joka lyö ihmisen niin ettÀ hÀn kuolee, hÀnen pitÀÀ totisesti kuoleman.
13 Vaan jollei hÀn ole hÀntÀ vÀijynyt, mutta Jumala on antanut hÀnen langeta hÀnen kÀsiinsÀ, niin minÀ mÀÀrÀÀn sinulle paikan, johonka hÀnen pakeneman pitÀÀ.
14 Mutta jos joku ylpeydestÀ tappaa lÀhimmÀisensÀ kavaluudella; sen sinun pitÀÀ ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa.
15 Joka lyö isÀÀnsÀ taikka ÀitiÀnsÀ, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.
16 Joka varastaa ihmisen ja myy hÀnen, eli löydetÀÀn hÀnen tykönÀnsÀ, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.
17 Ja joka kiroilee isÀÀnsÀ ja ÀitiÀnsÀ, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.
18 Koska miehet keskenÀnsÀ riitelevÀt, ja toinen lyö toistansa kivellÀ eli rusikalla, ja hÀn ei kuole vaan makaa vuoteessansa:
19 Jos hÀn paranee, niin ettÀ hÀn kÀy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitÀÀ syyttömÀn oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hÀnen työnsÀ vahingon, josta hÀn on estetyksi tullut, ja hÀnen pitÀÀ kaiketi hÀnen terveeksi laittaman.
20 Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin ettÀ hÀn kuolee hÀnen kÀsiinsÀ: hÀn pitÀÀ kaiketi kostettaman.
21 Vaan jos hÀn pÀivÀn taikka kaksi elÀÀ, ei pidÀ hÀntÀ kostettaman, sillÀ se on hÀnen rahansa.
22 Jos miehet tappelevat keskenÀnsÀ, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin ettÀ hÀnen tÀytyy hedelmÀnsÀ kesken synnyttÀÀ; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hÀn pitÀÀ rahalla rangaistaman, sen jÀlkeen kuin vaimon mies hÀneltÀ anoo, ja se pitÀÀ annettaman arviomiesten ehdosta;
23 Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitÀÀ hÀnen antaman hengen hengestÀ.
24 SilmÀn silmÀstÀ, hampaan hampaasta, kÀden kÀdestÀ, jalan jalasta.
25 Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.
26 Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmÀn, ja turmeles sen, hÀnen pitÀÀ pÀÀstÀmÀn sen vapaaksi silmÀn tÀhden.
27 Niin myös jos hÀn lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitÀÀ hÀnen pÀÀstÀmÀn sen vapaaksi hampaan tÀhden.
28 Jos hÀrkÀ kuokaisee miehen eli vaimon, niin ettÀ hÀn kuolee: se hÀrkÀ pitÀÀ kaiketi kivitettÀmÀn, ja ei pidÀ hÀnen lihaansa syötÀmÀn; ja niin on hÀrjÀn isÀntÀ viatoin.
29 Mutta jos hÀrkÀ ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isÀnnÀlle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hÀn korjannut hÀntÀ; jos hÀn sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitÀÀ hÀrkÀ kivitettÀmÀn, ja hÀnen isÀntÀnsÀ kuoleman.
30 Mutta jos hÀn rahalla pÀÀsee, niin pitÀÀ hÀnen antaman henkensÀ lunastukseksi niin paljo kuin mÀÀrÀtÀÀn.
31 Jos hÀn pojan eli tyttÀren kuokaisee, niin pitÀÀ yhdellÀ tavalla hÀnen kanssansa tehtÀmÀn.
32 Jos joku hÀrkÀ kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitÀÀ hÀnen antaman heidÀn isÀnnÀllensÀ kolmekymmentÀ hopiasikliÀ, ja hÀrkÀ pitÀÀ kivitettÀmÀn.
33 Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hÀn sitÀ peitÀ, ja hÀrkÀ eli aasi siihen putoo:
34 Niin pitÀÀ sen kuopan isÀntÀ maksaman rahalla sen isÀnnÀlle; mutta sen kuolleen pitÀÀ hÀnen oleman.
35 Jos jonkun hÀrkÀ kuokkii toisen miehen hÀrjÀn, ettÀ se kuolee, niin pitÀÀ heidÀn myymÀn sen elÀvÀn hÀrjÀn, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen hÀrjÀn pitÀÀ heidÀn jakaman.
36 ElikkÀ jos se oli tiettÀvÀ, ettÀ hÀrkÀ on ennen tottunut kuokkimaan, ja hÀnen isÀntÀnsÀ ei korjannut hÀntÀ, niin hÀnen pitÀÀ antaman hÀrjÀn hÀrjÀstÀ, ja se kuollut pitÀÀ hÀnen oleman.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *