Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na eating vegetables
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 1 : 29
29 Ja Jumala sanoi: katso, minÀ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllÀ, ja kaikkinaiset hedelmÀlliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi
Danielin kirja 1 : 1 – 21
1 Kolmantena Jojakimin, Juudan kuninkaan, valtakunnan vuotena tuli Nebukadnetsar, Babelin kuningas Jerusalemin eteen, ja piiritti sen.
2 Ja Herra antoi Jojakimin, Juudan kuninkaan hÀnen kÀsiinsÀ, ja muutamia astioita Jumalan huoneesta; ne antoi hÀn viedÀ Sinearin maalle, jumalansa huoneesen, ja pani ne astiat jumalansa tavarahuoneesen.
3 Ja kuningas sanoi Aspenaalle, ylimmÀiselle kamaripalveliallensa, ettÀ hÀnen piti Israelin lapsista kuninkaallisesta suvusta ja berrain lapsista valitseman
4 VirheettömiÀ poikia, kauniita, toimellisia, viisaita, ymmÀrtÀvÀisiÀ, taitavia, jotka soveliaat olisivat palvelemaan kuninkaan huoneessa, ja piti opettaman heille Kaldean kirjoituksia ja kieltÀ.
5 Niille toimitti kuningas, mitÀ heille joka pÀivÀ annettaman piti kuninkaan ruasta ja sitÀ viinaa, jota hÀn itse joi; ettÀ he niin kolme vuotta kasvatettaman ja sitte kuninkaan edessÀ palveleman piti,
6 Joiden seassa olivat Juudan lapsista: Daniel, Hanania, Misael ja Asaria.
7 Ja ylimmÀinen kamaripalvelia antoi heille nimet, ja nimitti Danielin Belsatsariksi ja Hananian Sadrakiksi, ja Misaelin Mesakiksi, ja Asarian Abednegoksi.
8 Mutta Daniel aikoi sydÀmessÀnsÀ, ettei hÀn kuninkaan rualla eikÀ sillÀ viinalla, jota hÀn itse joi, itseÀnsÀ saastuttaisi; ja rukoili ylimmÀistÀ kamaripalveliaa, ettei hÀn itseÀnsÀ saastuttaisi.
9 Ja Jumala antoi Danielille, ettÀ ylimmÀinen kamaripalvelia oli hÀnelle ystÀvÀllinen ja armollinen.
10 Ja ylimmÀinen kamaripalvelia sanoi Danielille: minÀ pelkÀÀn minun herraani, kuningasta, joka teille teidÀn ruokanne ja juomanne toimittanut on; jos hÀn nÀkis teidÀn kasvonne laihemmiksi kuin muiden teidÀn ikÀistenne, niin te minun sitte saatte kuninkaan tykönÀ pois hengeltÀni.
11 Niin sanoi Daniel Meltsarille. jolle ylimmÀinen kamaripalvelia Danielista, Hananiasta, Misaelista ja Asariasta kÀskyn antanut oli:
12 Koettele palvelioitas kymmenen pÀivÀÀ, ja annettakaan meille puuroa syödÀksemme ja vettÀ juodaksemme.
13 Ja anna niin meidÀn muotomme ja niiden poikain muoto, jotka kuninkaan ruasta syövÀt, katsottaa; ja niinkuin sinÀ sitte nÀet, tee niin palvelioilles.
14 Ja hÀn totteli heitÀ siinÀ, ja koetteli heitÀ kymmenen pÀivÀÀ.
15 Ja kymmenen pÀivÀn perÀstÀ olivat he kauniimmat ja lihavammat ruumiilta kuin kaikki nuorukaiset, jotka kuninkaan ruasta söivÀt.
16 Niin pani Meltsari pois heidÀn mÀÀrÀtyn ruokansa ja viinajuomansa, ja antoi heille puuroa.
17 Vaan nÀille neljÀlle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmÀrryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi hÀn ymmÀrryksen kaikkinaisissa nÀyissÀ ja unissa.
18 Ja kuin se aika kulunut oli, jonka kuningas mÀÀrÀnnyt oli, ettÀ he piti tuotaman edes, vei heidÀt ylimmÀinen kamaripalvelia Nebukadnetsarin eteen.
19 Ja kuningas puhui heidÀn kanssansa, ja ei kaikkein seassa yhtÀkÀÀn löydetty, joka Danielin, Hananian, Misaelin ja Asarian kaltainen oli; ja he tulivat kuninkaan palvelioiksi.
20 Ja kuningas löysi heidÀt, kuin hÀn heitÀ tutkisteli kaikissa asioissa, kymmenen kertaa toimellisemmiksi ja ymmÀrtÀvÀisemmiksi kuin kaikki tÀhtientutkiat ja viisaat koko valtakunnassansa.
21 Ja Daniel oli siellÀ hamaan ensimÀiseen Koreksen vuoteen asti.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 9 : 3
3 Kaikki, jotka liikkuvat ja elÀvÀt, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriÀisen ruohon, olen minÀ kaikki teille antanut.
Danielin kirja 1 : 12
12 Koettele palvelioitas kymmenen pÀivÀÀ, ja annettakaan meille puuroa syödÀksemme ja vettÀ juodaksemme.
Kolmas Mooseksen kirja 11 : 1 – 47
1 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen heille:
2 Puhukaat Israelin lapsille, sanoen: nÀmÀt ovat elÀimet, joita te saatte syödÀ, kaikkein elÀinten seassa maan pÀÀllÀ.
3 Kaikista kaksisorkkaisista elÀimistÀ, jotka sorkkansa kokonansa hajoittavat ja mÀrhettivÀt, saatte te syödÀ.
4 Kuitenkin tÀtÀ ette mahda syödÀ niistÀ, jotka mÀrhettivÀt ja ovat kaksisorkkaiset, nimittÀin: kameli, joka kyllÀ mÀrhettii, vaan ei hajota sorkkiansa, se on teille saastainen;
5 Kaninit mÀrhettivÀt, mutta ei ole kaksisorkkaiset, sentÀhden ne ovat teille saastaiset;
6 Ja jÀnis myös mÀrhettii, vaan ei ole kaksisorkkainen, sentÀhden se on teille saastainen;
7 Ja sika on kaksisorkkainen, joka kokonansa hajottaa sorkkansa, mutta ei mÀrheti, sentÀhden se on teille saastainen.
8 NÀiden lihaa ei teidÀn pidÀ syömÀn, eikÀ heidÀn raatoihinsa tarttuman; sillÀ ne ovat teille saastaiset.
9 NÀitÀ te saatte syödÀ kaikista niistÀ jotka vesissÀ ovat: kaikki, joilla on uimukset ja suomukset vesissÀ, meressÀ ja virroissa, niitÀ teidÀn pitÀÀ syömÀn.
10 Mutta kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia meressÀ ja virroissa, kaikkein niiden seassa, jotka liikkuvat ja elÀvÀt vesissÀ, ne pitÀÀ oleman teille kauhistus.
11 Ne ovat teitÀ kauhistavat: niiden lihaa ei teidÀn pidÀ syömÀn, kauhistukaat heidÀn raatoansa.
12 SilÀ kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia vesissÀ, ne ovat teille kauhistus.
13 NÀitÀ te kauhistukaat linnuista, eikÀ teidÀn niitÀ pidÀ syömÀn, sillÀ ne ovat kauhistus: Kotka, ja luukotka ja kalakotka;
14 Kokkolintu, ja harakka lainensa,
15 Ja kaikki kaarneet lainensa;
16 Strutsi, pÀÀskyinen, louve ja haukka lainensa;
17 Huhkaja, merimetsÀs ja hyypiÀ;
18 Yökkö, ruovonpÀristÀjÀ ja storkki;
19 Haikara ja mÀkihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.
20 Ja kaikki, jotka liikkuvat lintuin seassa ja kÀyvÀt neljÀllÀ jalalla, pitÀÀ oleman teille kauhistus.
21 Kuitenkin nÀitÀ saatte te syödÀ linnuista, jotka liikkuvat ja kÀyvÀt neljÀllÀ jalalla: joilla ovat sÀÀret jalkain pÀÀllÀ, hypellÀ maan pÀÀllÀ.
22 Ja nÀitÀ te saatte syödÀ heistÀ kuin on: arbe lainensa, ja selaam lainensa, ja hargol lainensa, ja hagab lainensa.
23 Vaan kaikki, jotka paitsi niitÀ ovat nelijalkaiset lintuin seassa, ne ovat teille kauhistus.
24 Ja ne pitÀÀ teidÀn saastaisena pitÀmÀn; ja jokainen kuin tarttuu heidÀn raatoihinsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.
25 Ja jos joku heidÀn raatojansa kantaa, sen pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.
26 Ja jokainen elÀin, joka on sorkallinen, vaan ei kaksisorkkainen, eikÀ mÀrheti, ne ovat teille saastaiset; ja jokainen, kuin niihin tarttuu, pitÀÀ oleman saastainen.
27 Ja jokainen kuin kÀy kÀmmenellÀnsÀ kaikkein petoin seassa, jotka kÀyvÀt neljÀllÀ jalalla, ne ovat teille saastaiset; jokainen, kuin rupee heidÀn raatoihinsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.
28 Ja joka kantaa heidÀn raatojansa, se peskÀÀn vaatteensa, ja pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti; sillÀ kaikki nÀmÀt ovat saastaiset teille.
29 Ja nÀmÀt pitÀÀ oleman myös teille saastaiset niiden elÀinten seassa, jotka matelevat maalla: myyrÀ, hiiri, maakrokodili, jokainen lainensa.
30 Stellio, kameleon, sisilisko, sinisisilisko ja salamandra.
31 NÀmÀt ovat teille saastaiset kaikkein niiden seassa, kuin matelevat; ja jokainen kuin rupee heihin sittekuin he kuolleet ovat, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti.
32 Ja kaikki, kuin senkaltainen raato pÀÀlle putoo pitÀÀ oleman saastainen, olis se kaikkinainen puuastia, eli vaate, eli nahka, eli sÀkki; ja kaikkinainen ase, jolla jotakin tehdÀÀn, pitÀÀ pantaman veteen, ja sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti, niin se tulee puhtaaksi.
33 Ja kaikkinaiset savi-astiat, joihinka senkaltainen raato putoo, ovat kaikki saastaiset, ja mitÀ niissÀ on, ja pitÀÀ rikottaman.
34 Kaikki ruoka, jota syödÀÀn, jos se vesi tulee sen pÀÀlle, se on saastainen, ja kaikki juoma, jota juodaan senkaltaisista astioista, on saastainen.
35 Ja kaikki, kuin senkaltainen raato pÀÀlle putoo, se tulee saastaiseksi, olis se pÀtsi eli kattila, se pitÀÀ rikottaman; sillÀ se on saastainen, ja sen pitÀÀ oleman teille saastaisen.
36 Kuitenkin lÀhteet, kaivot ja lammikot ovat puhtaat; vaan jokainen, joka tarttuu heidÀn raatoonsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen.
37 Ja jos senkaltainen raato lankee siemenen pÀÀlle, joka kylvetty on, niin on se kuitenkin puhdas.
38 Ja jos vettÀ kaadetaan siemenen pÀÀlle, ja lankee joku senkaltainen raato niiden pÀÀlle, niin se tulee teille saastaiseksi.
39 Ja jos joku elÀin kuolee, jota teidÀn sopii syödÀ, se joka sen raatoon tarttuu, se on saastainen ehtoosen asti.
40 Se joka syö senkaltaista raatoa, hÀnen pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti, niin myös se, joka kantaa senkaltasia raatoja, pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.
41 Kaikki maalla matelevainen pitÀÀ oleman teille kauhistava, ja ei pidÀ sitÀ syötÀmÀn.
42 Ja jokainen kuin vatsallansa kÀy, ja jotka kÀyvÀt neljÀllÀ eli useammalla jalalla, kaikista, jotka matelevat maalla, ei pidÀ teidÀn niitÀ syömÀn; sillÀ ne ovat kauhistus.
43 ĂlkÀÀt sielujanne kauhistavaiseksi tehkö kaikissa matelevaisissa, ja Ă€lkÀÀt saastuttako teitĂ€nne niissĂ€, niin ettĂ€ te tulette saastaiseksi.
44 SillÀ minÀ olen Herra teidÀn Jumalanne, sentÀhden teidÀn pitÀÀ pyhittÀmÀn teitÀnne, ettÀ te tulisitte pyhÀksi; sillÀ minÀkin olen pyhÀ. Ei teidÀn pidÀ saastuttaman teidÀn sielujanne jollakin matelevaisella elÀimellÀ, joka matelee maalla.
45 SillÀ minÀ olen Herra, joka teidÀt johdatin Egyptin maalta, ettÀ minÀ olisin teidÀn Jumalanne, sentÀhden teidÀn pitÀÀ oleman pyhÀt; sillÀ minÀ olen pyhÀ.
46 Ja tÀmÀ on sÀÀty kaikista elÀimistÀ ja linnuista, ja kaikista, jotka vesissÀ liikkuvat, ja kaikkinaisista elÀimistÀ, jotka maalla matelevat,
47 EttÀ tietÀisitte eroittaa puhtaat saastaisista: ja mitÀ elÀimiÀ syödÀ saadaan, ja mitÀ elÀimiÀ ei sovi syödÀ.
Kirje roomalaisille 14 : 1 – 23
1 Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2 Yksi kyllÀ uskoo saavansa kaikkinaista syödÀ, vaan heikko syö kaalia.
3 Joka syö, ÀlkÀÀn sitÀ katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, ÀlkÀÀn tuomitko sitÀ, joka syö; sillÀ Jumala on hÀnen ottanut vastaan.
4 Kuka sinÀ olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isÀnnÀllensÀ hÀn seisoo eli lankee. Mutta hÀn taidetaan ojentaa ylös; sillÀ Jumala on voimallinen hÀntÀ ojentamaan.
5 Yksi eroittaa yhden pÀivÀn toisesta, toinen pitÀÀ kaikki pÀivÀt yhtÀlÀisenÀ: jokainen olkoon vahva mielessÀnsÀ.
6 Joka pÀivÀÀ tottelee, sen hÀn Herralle tekee; ja joka ei pÀivÀÀ tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hÀn syö Herralle; sillÀ hÀn kiittÀÀ Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittÀÀ Jumalaa.
7 SillÀ ei yksikÀÀn meistÀ itsellensÀ elÀ, eikÀ yksikÀÀn itsellensÀ kuole.
8 SillÀ jos me elÀmme niin me Herralle elÀmme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. SentÀhden joko me elÀmme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.
9 SillÀ sentÀhden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jÀlleen elÀvÀksi tullut, ettÀ hÀn olis kuolleiden ja elÀvien Herra.
10 Mutta miksi sinÀ veljes tuomitset? Eli miksi sinÀ veljes katsot ylön? sillÀ me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11 SillÀ kirjoitettu on: niin totta kuin minÀ elÀn, sanoo Herra, minua pitÀÀ kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitÀÀ Jumalaa tunnustaman.
12 SentÀhden jokaisen meistÀ pitÀÀ edestÀnsÀ Jumalalle luvun tekemÀn.
13 ĂlkÀÀmme siis tĂ€stedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikÀÀn veljensĂ€ eteen pane loukkausta eli pahennusta.
14 MinÀ tiedÀn ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitÀÀn itsestÀnsÀ yhteistÀ ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hÀnelle se on yhteinen.
15 Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinĂ€ enÀÀn vaella rakkaudessa. ĂlĂ€ sitĂ€ ruallas kadota, jonka tĂ€hden Kristus on kuollut.
16 SentÀhden sovittakaat niin, ettei teidÀn hyvyyttÀnne laitettaisi.
17 SillÀ ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo PyhÀssÀ HengessÀ.
18 SillÀ joka niissÀ Kristusta palvelee, hÀn on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 SentÀhden noudattakaamme niitÀ, mitkÀ rauhaan sopivat, ja sitÀ, mikÀ keskenÀmme parannukseksi tulee.
20 ĂlĂ€ ruan tĂ€hden Jumalan työtĂ€ turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Se on hyvÀ, ettet lihaa söisi etkÀ viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkÀ heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidÀ se itsessÀs Jumalan edessÀ. Autuas on, joka ei tee itsellensÀ omaatuntoa niissÀ, mitkÀ hÀn koettelee.
23 Mutta joka siitÀ epÀilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillÀ ei hÀn syönyt uskossa, mutta kaikki, mikÀ ei uskosta ole, se on synti.
Kirje roomalaisille 14 : 2
2 Yksi kyllÀ uskoo saavansa kaikkinaista syödÀ, vaan heikko syö kaalia.
Hesekielin kirja 4 : 9
9 Niin ota nyt nisuja, rukiita ja ohria, papuja, herneitÀ ja kauroja, ja pane ne yhteen astiaan, ja tee itselles siitÀ niin monta leipÀÀ kuin monta pÀivÀÀ on, jotka sinun kyljellÀs makaaman pitÀÀ, ettÀ sinulla olis siitÀ syömistÀ kolmeksisadaksi ja yhdeksÀksikymmeneksi pÀivÀksi.
Sananlaskujen kirja 23 : 20 – 21
20 ĂlĂ€ ole juomarien ja syömĂ€rien seassa.
21 SillÀ juomarit ja syömÀrit köyhtyvÀt, ja unikeko pitÀÀ ryysyissÀ kÀymÀn.
Toinen Samuelin kirja 17 : 28
28 Makausvaatteita, maljoja, saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja, kuivatuita tÀhkÀpÀitÀ, papuja, herneitÀ ja tuletettuja herneitÀ,
Leave a Reply