Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na discouragement
Sananlaskujen kirja 3 : 5 – 6
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
Jeremiah 29 : 11
11 SillÀ minÀ kyllÀ tiedÀn, mitkÀ teistÀ minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; ettÀ minÀ olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.
Toinen kirje korinttilaisille 12 : 9
9 Ja hÀn sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillÀ minun voimani on heikoissa vÀkevÀ. SentÀhden minÀ mielellÀni kerskaan heikkoudestani, ettÀ Kristuksen voima minussa asuis.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 16 : 33
33 NÀitÀ olen minÀ teille puhunut, ettÀ teillÀ minussa rauha olis. Maailmassa on teillÀ tuska; mutta olkaat hyvÀssÀ turvassa, minÀ voitin maailman.
Joosuan kirja 1 : 9
9 Enkö minĂ€ kĂ€skenyt sinun olla rohkian ja vahvistaa itses? ĂlĂ€ pelkÀÀ, Ă€lĂ€ myös hĂ€mmĂ€sty, sillĂ€ Herra sinun Jumalas on sinun kanssas kaikissa sinun aivoituksissas.
Kirje roomalaisille 8 : 26
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidÀn heikkouttamme; sillÀ emmepÀ me tiedÀ mitÀÀn rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidÀn edestÀmme sanomattomilla huokauksilla.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 5 : 7
7 Kaikki teidÀn murheenne pankaat hÀnen pÀÀllensÀ; sillÀ hÀn pitÀÀ murheen teistÀ.
Kirje roomalaisille 15 : 13
13 Mutta toivon Jumala tÀyttÀköön teitÀ kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, ettÀ teillÀ PyhÀn Hengen voiman kautta yltÀkyllÀinen toivo olis.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 15 : 58
58 SentÀhden, minun rakkaat veljeni, olkaat vahvat, jÀrkÀhtymÀttÀ ja aina yltÀkyllÀiset Herran töissÀ, tietÀen, ettei teidÀn työnne ole turha Herrassa.
Kirje roomalaisille 8 : 31
31 MitÀs me siis nÀihin sanomme? Jos Jumala on meidÀn edestÀmme, kuka voi meitÀ vastaan olla?
Jaakobin kirje 4 : 7
7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettÀ, niin hÀn teistÀ pakenee.
Jesajan kirja 53 : 1 – 12
1 Kuka uskoo meidÀn saarnamme, ja kenelle Herran kÀsivarsi ilmoitetaan?
2 SillÀ hÀn nousee ylös hÀnen edessÀnsÀ niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hÀnellÀ ole muotoa, eikÀ kauneutta; me nÀimme hÀnen, vaan ei ollut hÀnellÀ sitÀ muotoa, joka meille olis kelvannut.
3 HÀn oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta tÀynnÀ. HÀn oli niin ylönkatsottu, ettei kenkÀÀn kehdannut katsoa hÀnen pÀÀllensÀ, sentÀhden emme hÀntÀ minÀkÀÀn pitÀneet.
4 Totisesti hÀn kantoi meidÀn sairautemme, ja meidÀn kipumme hÀn sÀlytti pÀÀllensÀ; mutta me pidimme hÀnen Jumalalta rangaistuna, piestynÀ ja vaivattuna.
5 Vaan hÀn on haavoitettu meidÀn pahain tekoimme tÀhden, ja meidÀn synteimme tÀhden on hÀn hosuttu. Rangaistus on hÀnen pÀÀllÀnsÀ, ettÀ meillÀ rauha olis, ja hÀnen haavainsa kautta olemme me parannetut.
6 Kaikki me vaelsimme eksyksissÀ niinkuin lampaat: itsekukin meistÀ poikkesi omalle tiellensÀ; mutta Herra heitti kaiken meidÀn vÀÀryytemme hÀnen pÀÀllensÀ.
7 Kuin hÀn rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hÀn suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedÀÀn, ja niinkuin lammas, joka keritsiÀnsÀ edessÀ vaikenee, niin ei hÀnkÀÀn suutansa avannut.
8 Mutta hÀn on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hÀnen elÀmÀnsÀ pituuden? sillÀ hÀn on sivallettu pois elÀvÀin maalta, kuin hÀn minun kansani pahain tekoin tÀhden rangaistiin.
9 HÀnen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hÀn kuitenkin kuoltuansa. Ei hÀn kellenkÀÀn vÀÀryyttÀ tehnyt, eikÀ petosta ollut hÀnen suussansa.
10 Mutta Herra tahtoi hÀnen niin piestÀ sairaudella; koska hÀn on henkensÀ vikauhriksi antanut, niin hÀn saa nÀhdÀ siemenen ja elÀÀ kauvan, ja Herran aivoitus on hÀnen kÀdessÀnsÀ menestyvÀ.
11 EttÀ hÀnen sielunsa on työtÀ tehnyt, saa hÀn ilonsa nÀhdÀ, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillÀ hÀn kantaa heidÀn syntinsÀ.
12 SentÀhden annan minÀ hÀnelle osan monessa, ja hÀnen pitÀÀ vÀkevÀin kanssa saalista jakaman; sentÀhden ettÀ hÀn antoi henkensÀ kuolemaan, ja oli pahantekiÀin sekaan luettu, ja hÀn kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiÀin edestÀ.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 10 : 10
10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minÀ tulin, ettÀ heillÀ pitÀÀ elÀmÀ oleman ja yltÀkyllÀ oleman.
Psalmien kirja 31 : 24
24 Olkaat hyvÀssÀ turvassa, ja hÀn vahvistaa teidÀn sydÀmenne, kaikki jotka Herraa odotatte.
Toinen kirje korinttilaisille 4 : 17 – 18
17 SillÀ meidÀn vaivamme, joka ajallinen ja keviÀ on, saattaa meille ijankaikkisen ja mÀÀrÀttömÀn kunnian:
18 Jotka emme nÀkyvÀisiÀ katso, vaan nÀkymÀttömiÀ; sillÀ nÀkyvÀiset ovat ajalliset, mutta nÀkymÀttömÀt ijankaikkiset.
Kirje heprealaisille 12 : 1
1 SentÀhden myös me, ettÀ meillÀ on nÀin suuri todistusten joukko meidÀn ympÀrillÀmme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kÀrsivÀllisyyden kautta siinÀ kilvoituksessa, joka meidÀn eteemme pantu on,
EnsimmÀinen aikakirja 22 : 13
13 Silloin sinÀ menestyt, koskas ahkeroitset pitÀÀ niitÀ sÀÀtyjÀ ja oikeuksia, jotka Herra Moseksen kautta on kÀskenyt Israelille. Ole vahva ja hyvÀssÀ turvassa, ÀlÀ pelkÀÀ, ÀlÀ myös vavahdu.
Sananlaskujen kirja 13 : 12
12 Viivytetty toivo vaivaa sydÀntÀ; vaan kuin se tulee, jota hÀn toivoo, se on elÀmÀn puu.
Kirje efesolaisille 2 : 8
8 SillÀ armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissÀnne: Jumalan lahja se on:
Kirje heprealaisille 11 : 1 – 360
1 Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei nÀkymÀttömistÀ epÀile.
2 Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.
3 Uskon kautta me ymmÀrrÀmme, ettÀ maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja ettÀ kaikki, mitÀ me nÀemme, ne ovat tyhjÀstÀ tehdyt.
4 Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle suuremman uhrin kuin Kain, jonka kautta hÀn sai todistuksen, ettÀ hÀn oli vanhurskas, kuin Jumala hÀnen lahjoistansa todisti; ja sen kautta hÀn vielÀ puhuu, vaikka hÀn kuollut on.
5 Uskon kautta Enok otettiin pois, ettei hÀn kuolemaa nÀhnyt, ja ei ole löydetty, ettÀ Jumala hÀnen otti pois; sillÀ ennenkuin hÀn otettiin pois, oli hÀnellÀ todistus, ettÀ hÀn kelpasi Jumalalle.
6 SillÀ ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillÀ joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitÀÀ uskoman, ettÀ hÀn on, ja on niille kostaja, jotka hÀntÀ etsivÀt.
7 Uskon kautta sai Noa Jumalan kÀskyn niistÀ, jotka ei vielÀ nÀkyneet, pelkÀsi ja valmisti arkin huoneensa autuudeksi; jonka kautta hÀn maailman tuomitsi, ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka uskon kautta tulee.
8 Uskon kautta tuli Abraham kuuliaiseksi, kuin hÀn kutsuttiin menemÀÀn siihen maahan, jonka hÀn oli perivÀ, ja hÀn meni eikÀ tietÀnyt kuhunka hÀn tuleva oli.
9 Uskon kautta oli hÀn muukalainen luvatussa maassa, niinkuin vieraalla maalla, ja asui majoissa Isaakin ja Jakobin kanssa, jotka olivat sen lupauksen kanssaperilliset.
10 SillÀ hÀn oli odottanut sitÀ kaupunkia, jolla perustus oli, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11 Uskon kautta myös Saara sai voiman siittÀÀksensÀ, ja synnytti jÀlkeen ikÀnsÀ ajan; sillÀ hÀn piti sen uskollisena, joka sen hÀnelle luvannut oli.
12 SentÀhden myös yhdestÀ, joka niin jo kuollut oli, syntyi monta, niinkuin tÀhtiÀ on taivaassa ja niinkuin santaa meren rannassa, joka epÀlukuinen on.
13 NÀmÀt kaikki ovat uskossa kuolleet ja ei ole niistÀ lupauksista saaneet, vaan ainoastansa taampaa nÀhneet ja kuitenkin niihin turvanneet ja hyvin tyytyivÀt ja tunnustivat, ettÀ he vieraat ja muukalaiset maan pÀÀllÀ olivat.
14 SillÀ ne, jotka nÀitÀ sanovat, he osoittavat, ettÀ he isÀnmaata etsivÀt.
15 Ja jos he sitte muistaneet olisivat, kusta he lÀhteneet olivat, olis heillÀ kyllÀ aikaa palata ollut.
16 Mutta he pyytÀvÀt parempaa, se on: taivaallista. SentÀhden ei Jumala hÀpee kutsuttaa heidÀn Jumalaksensa; sillÀ hÀn valmisti heille kaupungin.
17 Uskon kautta uhrasi Abraham Isaakin, kuin hÀn kiusattiin, ja uhrasi ainokaisensa, kuin hÀn jo oli lupaukset saanut,
18 Josta sanottu oli: Isaakissa kutsutaan sinulle siemen,
19 Ja ajatteli, ettÀ Jumala voi kuolleistakin herÀttÀÀ; josta hÀn myös hÀnen niinkuin yhdessÀ esikuvassa jÀlleen sai.
20 Uskon kautta siunasi Isaak tulevaisista asioista Jakobia ja Esauta.
21 Uskon kautta siunasi Jakob kuollessansa molemmat Josephin pojat, rukoili ja nojasi sauvansa pÀÀn pÀÀlle.
22 Uskon kautta puhui Joseph kuollessansa Israelin lasten lÀhtemisestÀ ja antoi kÀskyn luistansa.
23 Uskon kautta Moses, kuin hÀn syntynyt oli, salattiin kolme kuukautta vanhemmiltansa, ettÀ he nÀkivÀt, kuinka kaunis poikainen hÀn oli, ja ei peljÀnneet kuninkaan haastoa.
24 Uskon kautta Moses, kuin hÀn jo suureksi tuli, kielsi kutsuttaa itsensÀ Pharaon tyttÀren pojaksi,
25 Ja valitsi paljoa paremmaksi kÀrsiÀ vaivaa Jumalan joukon kanssa, kuin ajallista tarvetta synnissÀ nautita,
26 Ja luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan, kuin Egyptin tavarat; sillÀ hÀn katsoi palkan maksoa.
27 Uskon kautta jÀtti hÀn Egyptin ja ei peljÀnnyt kuninkaan hirmuisuutta; sillÀ hÀn riippui hÀnessÀ, jota ei hÀn nÀhnyt, niinkuin hÀn jo olis hÀnen nÀhnyt.
28 Uskon kautta piti hÀn pÀÀsiÀistÀ ja veren vuodatusta, ettei se, joka esikoiset tappoi, olisi ruvennut heihin.
29 Uskon kautta kÀvivÀt ne Punaisen meren lÀvitse niinkuin kuivaa maata myöten, jota myös EgyptilÀiset koettelivat ja upposivat.
30 Uskon kautta Jerikon muurit lankesivat, kuin niitÀ seitsemÀn pÀivÀÀ kÀytiin ympÀri.
31 Uskon kautta ei portto Rahab hukkunut uskomattomain kanssa, koska vakoojat rauhallisesti huoneeseensa korjasi.
32 Ja mitÀ minun pitÀÀ enempi sanoman? SillÀ aika tulis minulle lyhyeksi, jos minun pitÀis luetteleman Gideonista, ja Barakista, ja Simsonista, ja Jephtasta, ja Davidista, ja Samuelista, ja prophetaista,
33 Jotka uskon kautta ovat valtakunnat voittaneet, tehneet vanhurskautta, saaneet lupaukset, tukkineet jalopeurain suut,
34 Sammuttaneet tulen voiman, vÀlttÀneet miekan terÀn, ovat vÀkevÀksi heikkoudesta tulleet ovat voimalliseksi sodassa tulleet, muukalaisten sotajoukot maahan lyöneet.
35 Vaimot ovat kuolleensa ylösnousemisesta jÀlleen saaneet; mutta muut ovat rikki revityt, ja ei pelastusta ottaneet vastaan, ettÀ heidÀn paremman ylösnousemisen saaman piti.
36 Muutamat taas ovat pilkkoja ja haavoja kÀrsineet, ja vielÀ sittekin kahleet ja vankiuden,
37 Ovat kivitetyt, rikki hakatut, lÀvitse pistetyt, miekalla surmatut, vaeltaneet ympÀri lammasten ja vuohten nahoissa, ovat olleet köyhÀt, ahdistetut, vaivatut.
38 (Joille maailma oli mahdotoin), ovat korvessa eksyneet ja vuorilla, ja mÀen rotkoissa ja maan kuopissa.
39 Ja kaikki nÀmÀt ovat uskon kautta todistuksen saaneet, eikÀ saaneet sitÀ lupausta:
40 EttÀ Jumala on jotakin paremmin meille edeskatsonut, ettei he ilman meitÀ tÀydelliseksi tulleet olisi.
Leave a Reply