Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na debt owed
Kirje roomalaisille 13 : 7
7 Niin antakaat siis kaikille, mitÀ te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 12
12 Ja anna meille meidÀn velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidÀn velvollistemme.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 1 – 34
1 Kavahtakaat, ettette anna almujanne ihmisten edessÀ, ettÀ te heiltÀ nÀhtÀisiin: niin ette saa palkkaa IsÀltÀnne, joka on taivaissa.
2 Kuin siis almua annat, niin ÀlÀ edellÀs torvella soita, niinkuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevÀt, ettÀ he ihmisiltÀ kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Mutta kuin sinÀ almua annat, niin Àlköön vasen kÀtes tietÀkö, mitÀ oikia kÀtes tekee,
4 EttÀ almus olis salaisuudessa, ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksais sinulle julkisesti.
5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidÀ oleman niinkuin ulkokullatut; sillÀ he mielellÀnsÀ seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan kuin sinÀ rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile IsÀÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
7 Ja kuin te rukoilette, niin ÀlkÀÀ olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillÀ he luulevat heitÀ paljon puheensa tÀhden kuultavan.
8 SentÀhden ÀlkÀÀt olko heidÀn kaltaisensa; sillÀ IsÀnne tietÀÀ kyllÀ, mitÀ tarvitsette, ennen kuin te hÀneltÀ rukoilettekaan.
9 NÀin teidÀn siis pitÀÀ rukoileman: IsÀ meidÀn, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
10 LÀhestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
11 Anna meille tÀnÀpÀivÀnÀ meidÀn jokapÀivÀinen leipÀmme.
12 Ja anna meille meidÀn velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidÀn velvollistemme.
13 Ja ÀlÀ johdata meitÀ kiusaukseen. Mutta pÀÀstÀ meitÀ pahasta. SillÀ sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
14 SillÀ jos te anteeksi annatte ihmisille heidÀn rikoksensa, niin myös teidÀn taivaallinen IsÀnne antaa teille anteeksi.
15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidÀn rikoksiansa, niin ei myös teidÀn IsÀnne anteeksi anna teidÀn rikoksianne.
16 Mutta kuin te paastootte, niin ÀlkÀÀt olko surulliset niinkuin ulkokullatut; sillÀ he muuttavat muotonsa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin paastoovan. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
17 Vaan sinÀ kuin paastoot, niin voitele pÀÀs ja pese kasvos,
18 Ettet ihmisiltÀ nÀhtÀis paastoovan, mutta IsÀltÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
19 ĂlkÀÀt tavaraa kootko maan pÀÀllĂ€, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat;
20 Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eikÀ ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikÀ varasta.
21 SillÀ kussa teidÀn tavaranne on, siellÀ on myös teidÀn sydÀmenne.
22 SilmÀ on ruumin valkeus; jos siis silmÀs on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu.
23 Mutta jos silmÀs on paha, niin koko ruumiis on pimiÀ. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?
24 Ei kenkÀÀn voi palvella kahta herraa; sillÀ taikka hÀn tÀtÀ vihaa ja toista rakastaa, taikka hÀn tÀhÀn suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25 SentÀhden sanon minÀ teille: ÀlkÀÀt murehtiko henkenne tÀhden, mitÀ te syötte ja mitÀ te juotte, eikÀ ruumiinne tÀhden, millÀ te teitÀnne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?
26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvÀ eikÀ niitÀ, ei myös kokoa riiheen, ja teidÀn taivaallinen IsÀnne ruokkii heidÀt. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
27 Mutta kuka teistÀ voi surullansa lisÀtÀ yhden kyynÀrÀn pituudellensa?
28 Ja mitÀ te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtÀ tee, eikÀ kehrÀÀ.
29 Kuitenkin sanon minÀ teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistÀ.
30 Jos Jumala nÀin vaatettaa pellon ruohon, joka tÀnÀpÀnÀ seisoo ja huomenna pÀtsiin heitetÀÀn, eikö hÀn paljoa enemmin teidÀn sitÀ tee, te vÀhÀuskoiset?
31 ĂlkÀÀt siis surulliset olko, sanoen: mitĂ€ me syömme, taikka mitĂ€ me juomme? eli millĂ€ me meitĂ€mme verhoomme?
32 SillÀ kaikkia nÀitÀ pakanat etsivÀt; sillÀ teidÀn taivaallinen IsÀnne kyllÀ tietÀÀ teidÀn kaikkia nÀitÀ tarvitsevan.
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
34 ĂlkÀÀt sentĂ€hden sureko huomisesta pĂ€ivĂ€stĂ€; sillĂ€ huomisella pĂ€ivĂ€llĂ€ on suru itsestĂ€nsĂ€. TyytykÀÀn kukin pĂ€ivĂ€ surullensa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 6 : 37 – 38
37 ĂlkÀÀt tuomitko, ettei teitĂ€ tuomittaisi: Ă€lkÀÀt sadatelko, ettei teitĂ€ sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan.
38 Antakaat, ja teille annetaan: hyvÀn mitan, likistetyn ja sullotun, ja ylitsevuotavan he antavat teidÀn helmaanne; sillÀ juuri sillÀ mitalla, jolla te mittaatte, pitÀÀ teille jÀlleen mitattaman.
Leave a Reply