Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na caring for others
Kirje filippilÀisille 2 : 4
4 Ja ÀlkÀÀn jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.
Kirje efesolaisille 4 : 32
32 Mutta olkaat keskenÀnne ystÀvÀlliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 13 : 34 – 35
34 Uuden kÀskyn minÀ teille annan, ettÀ te rakastaisitte teitÀnne keskenÀnne, niinkuin minÀ teitÀ rakastin, ettÀ te myös toinen toistanne rakastaisitte.
35 SiitÀ pitÀÀ kaikkein tunteman teidÀt minun opetuslapsikseni, jos te keskenÀnne rakkauden pidÀtte.
Sananlaskujen kirja 21 : 13
13 Joka tukitsee korvansa köyhÀn huudolta, hÀnen pitÀÀ myös huutaman, ja ei kuultaman.
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 3 : 17 – 18
17 Mutta jos jollakin olis tÀmÀn maailman hyvyyttÀ, ja nÀkis veljensÀ tarvitseman, ja sulkee sydÀmensÀ hÀneltÀ, kuinkas Jumalan rakkaus pysyy hÀnessÀ?
18 Lapsukaiseni, ÀlkÀÀmme rakastako sanalla eli kielellÀ, vaan työllÀ ja totuudella.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 5 : 8
8 Mutta jos ei joku omistansa, liiatenkin perheestÀnsÀ, murhetta pidÀ, se on uskon kieltÀnyt ja on pakanaa pahempi.
Sananlaskujen kirja 28 : 27
27 Joka vaivaiselle antaa, ei hÀneltÀ puutu; vaan joka silmÀnsÀ hÀnestÀ kÀÀntÀÀ, se tulee pahasti kirotuksi.
Kirje galatalaisille 6 : 9 – 10
9 Ja koska me hyvÀÀ teemme, niin ÀlkÀÀmme suuttuko; sillÀ aikanansa mekin saamme niittÀÀ ilman lakkaamatta.
10 Koska siis meillÀ aika on, niin tehkÀÀmme jokaiselle hyvÀÀ, mutta enimmiten niille, jotka meidÀn kanssaveljemme uskossa ovat.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 40
40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minÀ teille: sen minkÀ te olette tehneet yhdelle nÀistÀ vÀhimmistÀ minun veljistÀni, sen te teitte minulle.
EnsimmÀinen kirje tessalonikalaisille 5 : 11
11 SentÀhden neuvokaat teitÀnne keskenÀnne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te myös teette.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 31 – 46
31 Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhÀt enkelit hÀnen kanssansa, silloin hÀn istuu kunniansa istuimella,
32 Ja hÀnen eteensÀ kootaan kaikki kansat. Ja hÀn eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,
33 ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.
34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hÀnen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun IsÀni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
35 SillÀ minÀ isosin, ja te ruokitte minun: minÀ janosin, ja te juotitte minun: minÀ olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minÀ olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
37 Silloin vanhurskaat hÀntÀ vastaavat ja sanovat: Herra, koska me nÀimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?
38 Mutta koska me nÀimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?
39 Eli koska me nÀimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?
40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minÀ teille: sen minkÀ te olette tehneet yhdelle nÀistÀ vÀhimmistÀ minun veljistÀni, sen te teitte minulle.
41 Silloin hÀn myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkÀÀt pois minun tyköÀni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hÀnen enkeleillensÀ.
42 SillÀ minÀ isosin, ja ette minua ruokkineet: minÀ janosin, ja ette minua juottaneet:
43 MinÀ olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
44 Silloin nekin hÀntÀ vastaavat, sanoen: Herra, koska me nÀimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?
45 Silloin hÀn vastaa heitÀ, sanoen: totisesti sanon minÀ teille, mitÀ ette tehneet yhdelle nÀistÀ vÀhimmistÀ, sitÀ ette tehneet minulle.
46 Ja niiden pitÀÀ menemÀn ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elÀmÀÀn.
Sananlaskujen kirja 19 : 17
17 Jöka köyhÀÀ armahtaa, hÀn lainaa Herralle, joka hÀnen hyvÀn työnsÀ hÀnelle jÀlleen maksava on.
Jaakobin kirje 1 : 27
27 Se on IsÀlle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiÀ heidÀn murheessansa, ja itsensÀ saatatoinna maailmassa pitÀÀ.
Kirje galatalaisille 5 : 22
22 Mutta Hengen hedelmÀ on: rakkaus, ilo, rauha, pitkÀmielisyys, ystÀvyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4 : 16 – 21
16 Ja tuli Natsaretiin, kussa hÀn kasvatettu oli, ja meni tapansa jÀlkeen sabbatin pÀivÀnÀ synagogaan, ja nousi lukemaan.
17 Ja hÀnelle annettiin Jesaias prophetan Raamattu. Ja kuin hÀn Raamatun avasi, löysi hÀn sen paikan, kussa kirjoitettu on:
18 Herran Henki on minun pÀÀllÀni, sentÀnden on hÀn minut voidellut ja lÀhettÀnyt minun saarnaamaan köyhille hyvÀÀ sanomaa, parantamaan sÀrjetyitÀ sydÀmiÀ, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille nÀkönsÀ jÀlleen saamista, sÀrjetyitÀ vapauteen saattamaan,
19 Saarnaamaan Herran otollista vuotta.
20 Ja kun hÀn pani Raamatun kiinni, antoi hÀn sen palvelialle ja istui, ja kaikkein silmÀt, jotka synagogassa olivat, katselivat hÀnen pÀÀllensÀ.
21 Ja hÀn rupesi heille sanomaan: tÀnÀpÀnÀ on tÀmÀ kirjoitus tÀytetty, jonka te nyt kuulette.
Jesajan kirja 65 : 17 – 25
17 SillÀ katso, minÀ luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisiÀ ei pidÀ muistettaman, eikÀ mieleen johdatettaman.
18 Vaan iloitkaat ja riemuitkaat ijankaikkisesti niissÀ, kuin minÀ luon; sillÀ katso, minÀ luon Jerusalemin iloksi ja hÀnen kansansa riemuksi.
19 Ja minÀ tahdon iloita Jerusalemista ja riemuita minun kansastani; ja ei hÀnessÀ enÀÀn pidÀ kuultaman itkun ÀÀntÀ eikÀ valituksen ÀÀntÀ.
20 Ei siellÀ pidÀ enÀÀn lapsia oleman, jotka ei pÀiviinsÀ ulotu, eikÀ vanhoja, jotka ei vuosiansa tÀytÀ; sillÀ sadan vuotiset lapset pitÀÀ kuoleman, ja sadan ajastaikaiset syntiset pitÀÀ kirotut oleman.
21 He rakentavat huoneita, ja niissÀ asuvat: he istuttavat viinapuita, ja niiden hedelmistÀ syövÀt.
22 Ei heidÀn pidÀ muiden asua rakentaman, eikÀ istuttaman muiden syödÀ; sillÀ minun kansani pÀivÀt pitÀÀ oleman niinkuin puun pÀivÀt, ja heidÀn kÀsialansa pitÀÀ vanheneman minun valittuini tykönÀ.
23 Ei heidÀn pidÀ hukkaan työtÀ tekemÀn, eikÀ turmeluksessa synnyttÀmÀn; sillÀ he ovat Herran siunattuin siemen, ja heidÀn jÀlkeentulevaisensa heidÀn kanssansa.
24 Ja tapahtuu, ettÀ ennenkuin he huutavat, tahdon minÀ vastata; koska he vielÀ puhuvat, tahdon minÀ kuulla.
25 Susi ja lammas pitÀÀ ynnÀ laitumella kÀymÀn, jalopeura ja hÀrkÀ yhdessÀ korsia syömÀn, ja kÀrmeet pitÀÀ maata syömÀn. Ei heidÀn pidÀ vahinkoa tekemÀn, eikÀ turmeleman koko mimun pyhÀllÀ vuorellani, sanoo Herra.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 21 : 1 – 4
1 Mutta kuin hÀn katsoi, nÀki hÀn rikkaat panevan lahjojansa uhri-arkkkuun.
2 HÀn nÀki myös köyhÀn lesken panevan siihen kaksi ropoa.
3 Ja sanoi: totisesti sanon minÀ teille: tÀmÀ köyhÀ leski pani enemmÀn kuin nÀmÀt kaikki.
4 SillÀ kaikki nÀmÀt panivat siitÀ, mitÀ heillÀ liiaksi oli, Jumalan uhriski, vaan tÀmÀ pani köyhyydestÀnsÀ kaiken tavaransa, mikÀ hÀnellÀ oli.
Sananlaskujen kirja 3 : 1 – 35
1 Poikani, ÀlÀ unohda minun lakiani, mutta sinun sydÀmes pitÀköön kÀskyni.
2 SillÀ ne saatavat sinulle pitkÀn ijÀn, hyvÀt vuodet ja rauhan.
3 Armo ja totuus ei sinua pidÀ hylkÀÀmÀn: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydÀmes tauluun,
4 Niin sinÀ löydÀt armon ja hyvÀn toimen, Jumalan ja ihmisten edessÀ.
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
7 ĂlĂ€ ole viisas mielestĂ€s, vaan pelkÀÀerraa, ja vĂ€ltĂ€ pahaa.
8 SillÀ se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus.
9 Kunnioita Herraa tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista;
10 Niin sinun riihes tÀytetÀÀn kyllyydellÀ, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse.
11 Poikani, ÀlÀ Herran kuritusta hylkÀÀ, ja ÀlÀ ole kÀrsimÀtön, kuin hÀn sinua rankaisee,
12 SillÀ, jota Herra rakastaa, sitÀ hÀn rankaisee, ja on hÀnelle otollinen niinkuin poika isÀllensÀ.
13 Autuas on se ihminen, joka viisauden löytÀÀ, ja se ihminen, joka ymmÀrryksen kÀsittÀÀ.
14 SillÀ parempi on kaupita hÀntÀ kuin kaupita hopiaa, ja hÀnen hedelmÀnsÀ on parempi kuin kulta.
15 HÀn on kalliimpi kuin pÀÀrlyt, eikÀ hÀnen vertaansa mitÀÀn toivottaa taideta.
16 PitkÀ ikÀ on hÀnen oikialla kÀdellÀnsÀ, rikkaus ja kunnia hÀnen vasemmallansa.
17 HÀnen tiensÀ ovat iloiset, ja kaikki hÀnen askeleensa rauha.
18 HÀn on elÀmÀn puu niille, jotka hÀneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hÀnen pitÀvÀt.
19 SillÀ Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.
20 HĂ€nen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen.
21 Poikani, ÀlÀ salli nÀitÀ silmistÀs tulla pois, niin sinÀ tulet onnelliseksi ja viisaaksi.
22 Se on sinun sielus elÀmÀ; ja sinun suus on otollinen.
23 Silloin sinÀ murheetoinna vaellat teissÀs, ettet jalkaas loukkaa.
24 Et sinÀ pelkÀÀ maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia,
25 Ettei sinun tarvitse peljÀtÀ ÀkillistÀ hirmua, eikÀ jumalattomain hÀvitystÀ, kuin se tulee.
26 SillÀ Herra on sinun lohdutukses; hÀn varjelee sinun jalkas, ettei sitÀ saavuteta.
27 ĂlĂ€ estele tarvitsevalle hyvÀÀ tehdĂ€, jos sinulla on varaa, ettĂ€s sen tehdĂ€ taidat.
28 ĂlĂ€ sano ystĂ€vĂ€lle: mene ja tule jĂ€lleen, huomenna minĂ€ sinulle annan; koska sinulla on.
29 ĂlĂ€ pyydĂ€ sinun ystĂ€vĂ€s vahinkoa, joka hyvĂ€ssĂ€ toivossa asuu sinun tykönĂ€s.
30 ĂlĂ€ kenenkÀÀn kanssa toru ilman syytĂ€, jos hĂ€n ei mitÀÀn pahaa sinulle tehnyt ole.
31 ĂlĂ€ kiivoittele vÀÀrÀÀ miestĂ€, Ă€lĂ€ noudata hĂ€nen retkiĂ€nsĂ€.
32 SillÀ pahanilkiset ovat Herralle kauhistus; mutta hÀnen salaisuutensa on hurskasten tykönÀ.
33 Jumalattoman huoneessa on Herran kirous; muttavanhurskaan maja siunataan.
34 HÀn pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hÀn antaa armon.
35 Viisaat kunnian perivÀt, mutta tyhmÀt hÀpiÀn saavat.
Jaakobin kirje 2 : 14 – 17
14 MitÀ se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hÀnellÀnsÀ uskon olevan, ja ei hÀnellÀ kuitenkaan ole töitÀ? Taitaako usko hÀnen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapÀivÀistÀ ravintoa,
16 Jos joku teistÀ heille sanois: menkÀÀt rauhassa, lÀmmittÀkÀÀt ja ravitkaat teitÀnne; ja ette kuitenkaan anna heille mitÀÀn ruumiin tarvetta: mitÀ se heitÀ auttais?
17 NÀin myös usko, jos ei hÀnellÀ töitÀ ole, on kuollut itsessÀnsÀ.
Leave a Reply