Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na being slain in the spirit
Apostolien teot 9 : 1 – 43
1 Mutta Saulus puskui vielÀ uhkauksia ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmÀisen papin tykö,
2 Ja anoi hÀneltÀ kirjaa Damaskuun synagogain tykö, ettÀ kutka ikÀnÀ hÀn sen tien miehistÀ eli vaimoista löytÀis, ne hÀn olis vienyt sidottuna Jerusalemiin.
3 Mutta kuin hÀn matkusti, tapahtui, ettÀ hÀn Damaskua lÀhestyi, ja Àkisti leimahti valkeus taivaasta ympÀri hÀntÀ.
4 Ja hÀn lankesi maahan ja kuuli ÀÀnen hÀnelle sanovan: Saul, Saul, miksi vainoot minua?
5 Mutta hÀn sanoi: kuka sinÀ olet, Herra? Ja Herra sanoi: minÀ olen Jesus, jota sinÀ vainoot: työlÀs on sinun potkia tutkainta vastaan.
6 Niin hÀn vapisi, hÀmmÀstyi ja sanoi: Herra, mitÀs minua tahdot tekemÀÀn? Ja Herra sanoi hÀnelle: nouse ja mene kaupunkiin; siellÀ sinulle sanotaan, mitÀ sinun pitÀÀ tekemÀn.
7 Mutta ne miehet, jotka hÀnen seurassansa olivat, seisoivat hÀmmÀstyksissÀ; he kuulivat tosin ÀÀnen, mutta ei he ketÀÀn nÀhneet.
8 Niin Saulus nousi maasta ja ei nÀhnyt ketÀÀn avoimilla silmillÀ; mutta he taluttivat hÀntÀ kÀdestÀ ja veivÀt Damaskuun.
9 Ja hÀn oli kolme pÀivÀÀ nÀkemÀttÀ ja ei syönyt eikÀ juonut.
10 Niin yksi opetuslapsi oli Damaskussa, Ananias nimeltÀ, jolle Herra sanoi nÀyssÀ: Ananias! HÀn sanoi: Herra, tÀssÀ minÀ olen.
11 Herra sanoi hÀnelle: nouse ja mene sille kadulle, joka Oikiaksi kutsutaan, ja kysy Juudan huoneessa sitÀ, joka Saulus Tarsilaiseksi kutsutaan; sillÀ katso, hÀn rukoilee.
12 Ja hÀn nÀki nÀyssÀ yhden miehen, nimeltÀ Ananias, tulevan sisÀlle ja panevan kÀtensÀ hÀnen pÀÀllensÀ, ettÀ hÀn sais nÀkönsÀ jÀlleen.
13 Niin Ananias vastasi: Herra, minÀ olen kuullut monelta tÀstÀ miehestÀ, kuinka paljon pahaa hÀn sinun pyhilles on tehnyt Jerusalemissa.
14 Ja hÀnellÀ on nytkin valta ylimmÀisiltÀ papeilta tÀÀllÀ kiinni sitoa kaikki ne, jotka sinun nimeÀs rukoilevat.
15 Niin sanoi Herra hÀnelle: mene! sillÀ hÀn on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeÀni pakanain, ja kuningasten, ja Israelin lasten eteen.
16 SillÀ minÀ tahdon hÀnelle nÀyttÀÀ, kuinka paljon hÀnen pitÀÀ kÀrsimÀn minun nimeni tÀhden.
17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisÀlle ja pani kÀtensÀ hÀnen pÀÀllensÀ, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lÀhetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellÀ, jotas vaelsit,) ettÀ sinÀ saisit nÀkös jÀlleen, ja PyhÀllÀ HengellÀ tÀytettÀisiin.
18 Ja hÀnen silmistÀnsÀ putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hÀn sai sillÀ hetkellÀ nÀkönsÀ jÀllensÀ, nousi ja kastettiin.
19 Ja kuin hÀn otti ruokaa, niin hÀn vahvistui. Ja Saulus oli muutamat pÀivÀt opetuslasten kanssa, jotka olivat Damaskussa,
20 Ja saarnasi kohta synagogassa Kristuksesta, ettÀ hÀn on Jumalan Poika.
21 Niin kaikki, jotka sen kuulivat, hÀmmÀstyivÀt ja sanoivat: eikö tÀmÀ ole se, joka kaikkia niitÀ hÀvitti Jerusalemissa, jotka sitÀ nimeÀ rukoilivat, ja tuli myös tÀnne sitÀ varten, ettÀ hÀn ne sidottuna veis ylimmÀisille papeille?
22 Mutta Saulus tuli aina jalommaksi ja ajoi Juudalaisia takaperin, jotka Damaskussa olivat, tÀydellisesti vahvistain, ettÀ tÀmÀ on Kristus.
23 Ja monen pÀivÀn perÀstÀ pitivÀt Juudalaiset neuvoa keskenÀnsÀ tappaaksensa hÀntÀ.
24 Mutta Saulukselle ilmoitettiin heidÀn vÀijymisensÀ. Ja he vartioitsivat portissa yötÀ ja pÀivÀÀ tappaaksensa hÀntÀ.
25 Niin opetuslapset ottivat hÀnen yöllÀ, pÀÀstivÀt alas ylitse muurin, ja laskivat korissa maahan.
26 Mutta kuin Saulus tuli Jerusalemiin, tahtoi hÀn itsiÀnsÀ antaa opetuslasten sekaan, mutta he pelkÀsivÀt kaikki hÀntÀ, eikÀ uskoneet hÀntÀ opetuslapseksi.
27 Vaan Barnabas otti hÀnen ja vei apostolien tykö, ja jutteli heille, kuinka hÀn tiellÀ Herran nÀhnyt oli, ja ettÀ hÀn oli puhunut hÀnen kanssansa, ja kuinka hÀn oli rohkiasti Damaskussa Jesuksen nimestÀ puhunut.
28 Ja niin hÀn oli heidÀn kanssansa Jerusalemissa, kÀvi sisÀlle ja ulos, ja saarnasi pelkÀÀmÀttÀ Herran Jesuksen nimeen.
29 HÀn puhui myös ja kamppaili GrekilÀisiÀ vastaan; mutta ne pyysivÀt hÀntÀ tappaa.
30 Kuin veljet sen ymmÀrsivÀt, niin he veivÀt hÀnen Kesareaan ja lÀhettivÀt Tarsiin.
31 Ja niin seurakunnilla oli rauha kaikessa Juudeassa, ja Galileassa, ja Samariassa, ja enenivÀt vaeltain Herran pelvossa, ja tÀytettiin PyhÀn Hengen lohdutuksella.
32 Niin tapahtui, kuin Pietari vaelsi joka paikassa, ettÀ hÀn myös tuli pyhÀin tykö, jotka Lyddassa asuivat.
33 Niin hÀn löysi siellÀ yhden miehen, Eneas nimeltÀ, joka jo kahdeksan ajastaikaa oli vuoteessa halvattuna maannut.
34 Ja Pietari sanoi hÀnelle: Eneas, Jesus Kristus sinun paratkoon! nouse ja tee itse vuotees; ja hÀn kohta nousi.
35 Ja kaikki Lyddan ja Saronin asuvaiset nÀkivÀt hÀnen, jotka tulivat kÀÀnnetyksi Herran tykö.
36 Mutta Jopessa oli yksi opetuspiika, nimeltÀ Tabita, joka tulkiten on niin paljon sanottu kuin: metsÀvuohi (a); tÀmÀ oli tÀynnÀnsÀ hyviÀ töitÀ ja almua, joita hÀn teki.
37 Niin tapahtui niinÀ pÀivinÀ, ettÀ se sairasti ja kuoli; jonka he pesivÀt ja panivat saliin.
38 Ja ettÀ Lydda oli lÀsnÀ Joppea, niin opetuslapset, kuin he kuulivat Pietarin siellÀ olevan, lÀhettivÀt hÀnen tykönsÀ kaksi miestÀ rukoilemaan, ettei hÀn viivyttelisi heidÀn tykönsÀ tulla.
39 Niin Pietari nousi ja tuli heidÀn kanssansa; ja kuin hÀn sinne tuli, veivÀt he hÀnen saliin. Ja hÀnen ympÀrillÀnsÀ seisoivat kaikki lesket, jotka itkivÀt ja osoittivat hÀnelle niitÀ hameita ja vaatteita, joita Dorkas heille tehnyt oli, ollessansa heidÀn kanssansa.
40 Mutta kuin Pietari oli heidÀt kaikki ajanut ulos, laski hÀn polvillensa ja rukoili, ja kÀÀnsi itsensÀ ruumiin puoleen, ja sanoi: Tabita, nouse ylös! niin se avasi silmÀnsÀ; ja kuin hÀn Pietarin nÀki, nousi hÀn istualle.
41 Ja hÀn antoi hÀnelle kÀttÀ ja ojensi hÀnen, ja kutsui pyhÀt ja lesket, ja antoi hÀnen heille elÀvÀnÀ.
42 Ja se tuli kaikelle Jopelle tiettÀvÀksi; ja moni uskoi Herran pÀÀlle.
43 Ja tapahtui, ettÀ hÀn viipyi Jopessa kauvan aikaa Simon parkkarin tykönÀ.
Hesekielin kirja 1 : 28
28 Niinkuin taivaan kaari nÀkyy pilvessÀ, kuin satanut on, niin oli myös sen kirkkauden nÀky ympÀrinsÀ. TÀmÀ oli Herran kunnian nÀky. Ja kuin minÀ sen nÀhnyt olin, lankesin minÀ kasvoilleni, ja kuulin ÀÀnen puhuvan.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 18 : 6
6 Kuin siis Jesus sanoi heille: minÀ olen, astuivat he takaperin ja lankesivat maahan.
Johanneksen ilmestys 1 : 17
17 Ja kuin minÀ hÀnen nÀin, lankesin minÀ hÀnen jalkainsa eteen niinkuin kuollut, ja hÀn pani oikian kÀtensÀ minun pÀÀlleni ja sanoi minulle: ÀlÀ pelkÀÀ, minÀ olen ensimÀinen ja viimeinen,
Toinen aikakirja 5 : 14
14 Niin ettei papit saaneet seisoa ja palvella pilven tÀhden; sillÀ Herran kunnia tÀytti Jumalan huoneen.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 17 : 6
6 Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja peljÀstyivÀt sangen kovin.
Leave a Reply