Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na ask and you shall receive
Evankeliumi Markuksen mukaan 11 : 24
24 SentÀhden sanon minÀ teille: kaikki, mitÀ te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 7
7 Anokaat, niin teille annetaan: etsikÀÀt, niin te löydÀtte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 7 – 11
7 Anokaat, niin teille annetaan: etsikÀÀt, niin te löydÀtte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
8 SillÀ jokainen, joka anoo, hÀn saa, ja joka etsii, hÀn löytÀÀ, ja kolkuttavalle avataan.
9 Eli onko teistÀ joku ihminen, jolta hÀnen poikansa anois leipÀÀ: antaisko hÀn hÀnelle kiven?
10 Eli jos hÀn kalaa anois: antaisko hÀn hÀnelle kÀÀrmeen?
11 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviÀ lahjoja antaa teidÀn lapsillenne, kuinka paljoa enempi teidÀn IsÀnne, joka on taivaissa, antaa niille hyviÀ, jotka hÀneltÀ anovat?
Jaakobin kirje 4 : 3
3 Te anotte, ja ette saa, ettÀ te kelvottomasti anotte, ettÀ te teidÀn himoissanne sen kuluttaisitte.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 18 : 1 – 8
1 Niin hÀn sanoi myös heille vertauksen, ettÀ aina tulee rukoilla ja ei vÀsyÀ,
2 Sanoen: yksi tuomari oli yhdessÀ kaupungissa, joka ei peljÀnnyt Jumalaa eikÀ hÀvennyt ihmisiÀ.
3 Niin oli myös yksi leski siinÀ kaupungissa, joka tuli hÀnen tykönsÀ, sanoen: auta minua riitaveljeltÀni.
4 Ja ei hÀn tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hÀn itsellensÀ: vaikka en minÀ Jumalaa pelkÀÀ, enkÀ hÀpee ihmisiÀ,
5 Kuitenkin, ettÀ tÀmÀ leski vaivaa minua, tahdon minÀ hÀntÀ auttaa, ettei hÀn viimein tulisi ja nurisisi minua.
6 Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitÀ tÀmÀ vÀÀrÀ tuomari sanoo:
7 Eikös Jumalan pitÀisi valituita auttaman, jotka yötÀ ja pÀivÀÀ hÀntÀ huutavat, pitÀiskö hÀnen sitÀ kÀrsimÀn?
8 MinÀ sanon teille: hÀn auttaa heitÀ pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytÀneekö hÀn uskoa maan pÀÀltÀ?
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 13 – 14
13 Ja mitÀ ikÀnÀ te anotte minun nimeeni, sen minÀ teen: ettÀ IsÀ kunnioitettaisiin Pojan kautta.
14 MitÀ te anotte minun nimeeni, sen minÀ teen.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 1 – 29
1 ĂlkÀÀt tuomitko, ettei teitĂ€ tuomittaisi.
2 SillÀ millÀ tuomiolla te tuomitsette, pitÀÀ teitÀ tuomittaman, ja sillÀ mitalla, jolla te mittaatte, pitÀÀ teille jÀlleen mitattaman.
3 Miksis siis nÀet raiskan, joka on veljes silmÀssÀ, ja et ÀkkÀÀ malkaa omassa silmÀssÀs?
4 Taikka, kuinka sinÀ sanot veljelles: pidÀs, minÀ otan raiskan silmÀstÀs; ja katso, malka on omassa silmÀssÀs?
5 SinÀ ulkokullattu, heitÀ ensin malka ulos sinun silmÀstÀs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmÀstÀ.
6 ĂlkÀÀt antako koirille pyhÀÀ, ja Ă€lkÀÀt pÀÀrlyjĂ€nne heittĂ€kö sikain eteen, ettei he niitĂ€ joskus tallaa jaloillansa, ja kÀÀnnĂ€ itsiĂ€nsĂ€, ja repele teitĂ€.
7 Anokaat, niin teille annetaan: etsikÀÀt, niin te löydÀtte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
8 SillÀ jokainen, joka anoo, hÀn saa, ja joka etsii, hÀn löytÀÀ, ja kolkuttavalle avataan.
9 Eli onko teistÀ joku ihminen, jolta hÀnen poikansa anois leipÀÀ: antaisko hÀn hÀnelle kiven?
10 Eli jos hÀn kalaa anois: antaisko hÀn hÀnelle kÀÀrmeen?
11 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviÀ lahjoja antaa teidÀn lapsillenne, kuinka paljoa enempi teidÀn IsÀnne, joka on taivaissa, antaa niille hyviÀ, jotka hÀneltÀ anovat?
12 Kaikki siis, mitÀ te tahdotte, ettÀ ihmiset pitÀÀ teille tekemÀn, niin te myös heille tehkÀÀt; sillÀ tÀmÀ on laki ja prophetat.
13 MenkÀÀt ahtaasta portista sisÀlle; sillÀ se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitÀ on monta, jotka siitÀ sisÀlle menevÀt;
14 Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elÀmÀÀn, ja harvat ovat, jotka sen löytÀvÀt.
15 Mutta kavahtakaat teitÀnne vÀÀristÀ prophetaista, jotka teidÀn tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisÀltÀ he ovat raatelevaiset sudet.
16 HeidÀn hedelmistÀnsÀ te tunnette heidÀt: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?
17 Niin jokainen hyvÀ puu kasvaa hyvÀt hedelmÀt; mutta mÀdÀnnyt puu kasvaa hÀijyt hedelmÀt.
18 HyvÀ puu ei taida hÀijyjÀ hedelmiÀ kasvaa, eikÀ mÀdÀnnyt puu hyviÀ hedelmiÀ kasvaa.
19 Jokainen puu, joka ei kasva hyvÀÀ hedelmÀÀ, hakataan pois, ja tuleen heitetÀÀn.
20 SentÀhden tuntekaat heitÀ hedelmistÀnsÀ.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidÀ tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isÀni tahdon, joka on taivaissa.
22 Moni sanoo minulle sinÀ pÀivÀnÀ: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimellÀs ajaneet ulos perkeleitÀ, ja ole sinun nimes kautta monta vÀkevÀÀ työtÀ tehneet?
23 Ja silloin minÀ tunnustan, en minÀ teitÀ ikÀnÀ tuntenut: menkÀÀt pois minun tyköÀni, te vÀÀrintekiÀt.
24 SentÀhden jokaisen, joka minulta nÀmÀt puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minÀ toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitÀ huonetta sysÀsivÀt, joka ei kuitenkaan kukistunut; sillÀ se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee minulta nÀmÀ puheet, ja ei tee niitÀ, hÀn verrataan tyhmÀÀn mieheen, joka huoneensa sannalle rakensi.
27 Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitÀ huonetta sysÀsivÀt, joka kukistui, ja sen lankeemus oli suuri.
28 Ja se tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut nÀmÀt puheet, ettÀ kansat hÀmmÀstyivÀt hÀnen oppiansa.
29 SillÀ hÀn opetti heitÀ voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 11 : 13
13 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviÀ lahjoja antaa teidÀn lapsillenne, paljoa enemmin teidÀn taivaallinen IsÀnne antaa PyhÀn Hengen sitÀ anovaisille.
EnsimmÀinen kuninkaiden kirja 3 : 5
5 Ja Herra ilmaantui Salomolle Gibeonissa yöllÀ unessa; ja Jumala sanoi: anos, mitÀ minÀ annan sinulle!
Kirje filippilĂ€isille 4 : 6 – 8
6 ĂlkÀÀt mistÀÀn murehtiko, vaan olkoon teidĂ€n anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettĂ€vĂ€, kaikella rukouksella ja pyytĂ€misellĂ€ kiitoksen kanssa.
7 Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmÀrryksen kÀy, varjelkoon teidÀn sydÀmenne ja teidÀn taitonne Kristuksessa Jesuksessa.
8 VielÀ, rakkaat veljet, mikÀ tosi, mikÀ kunniallinen, mikÀ oikein, mikÀ puhdas, mikÀ otollinen on, mikÀ hyvin kuuluu, jos joku hyvÀ tapa ja jos joku kiitos on, ajatelkaat niitÀ.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 11 : 1 – 54
1 Ja tapahtui, ettÀ hÀn rukoili yhdessÀ paikassa, ja kuin hÀn lakkasi, sanoi hÀnelle yksi hÀnen opetuslapsistansa: Herra, opeta meitÀ rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.
2 Niin hÀn sanoi heille: kuin te rukoilette, niin sanokaat: IsÀ meidÀn, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes. LÀhestyköön sinun valtakuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin taivaassa.
3 Anna meille tÀnÀpÀivÀnÀ meidÀn jokapÀivÀinen leipÀmme.
4 Ja anna meille meidÀn syntimme anteeksi, sillÀ mekin kaikille meidÀn velvollisillemme anteeksi annamme. Ja ÀlÀ johdata meitÀ kiusaukseen. Mutta pÀÀstÀ meitÀ pahasta.
5 Ja hÀn sanoi heille: kellÀ teistÀ on ystÀvÀ, ja menee puoliyöstÀ hÀnen tykönsÀ, ja sanoo hÀnelle: ystÀvÀni, lainaas minulle kolme leipÀÀ;
6 SillÀ minun ystÀvÀni tuli matkasta minun tyköni, ja ei minulla ole, mitÀ minÀ panen hÀnen eteensÀ.
7 Ja hÀn vastaa huoneestansa ja sanoo: ÀlÀ minua vaivaa! ovi on jo suljettu, ja minun lapseni minun kanssani ovat vuoteessa: en minÀ voi nousta sinulle antamaan.
8 MinÀ sanon teille: ellei hÀn nouse ja anna hÀnelle, ettÀ hÀn on hÀnen ystÀvÀnsÀ, niin hÀn kuitenkin hÀnen ahkeruutensa tÀhden nousee ja antaa hÀnelle niin monta kuin hÀn tarvitsee.
9 Ja minÀ myös sanon teille: anokaat, niin teille annetaan: etsikÀÀt, niin te löydÀtte: kolkuttakaat niin teille avataan.
10 SillÀ jokainen joka anoo, se saa, ja joka etsii, se löytÀÀ, ja joka kolkuttaa, sille avataan.
11 Kuka teista on isÀ, jolta poika anoo leipÀÀ, antaako hÀn hÀnelle kiven? eli jos hÀn anoo kalaa, antaako hÀn kalan edestÀ hÀnelle kÀrmeen?
12 Eli jos hÀn anoo munaa, antaako hÀn hÀnelle skorpionin?
13 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviÀ lahjoja antaa teidÀn lapsillenne, paljoa enemmin teidÀn taivaallinen IsÀnne antaa PyhÀn Hengen sitÀ anovaisille.
14 Ja hÀn ajoi ulos perkeleen, joka oli mykkÀ. Ja tapahtui, kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkÀ puhui ja kansa ihmetteli.
15 Mutta muutamat heistÀ sanoivat: hÀn ajaa ulos perkeleitÀ beelsebubun, perkeliden pÀÀmiehen kautta.
16 Mutta muut kiusasivat hÀntÀ ja anoivat hÀneltÀ tunnustÀhteÀ taivaasta.
17 Mutta ettÀ hÀn tiesi heidÀn ajatuksensa, sanoi hÀn heille: jokainen valtakunta, joka erkanee itsiÀnsÀ vastaan, se tulee kylmille, ja huone lankee huoneen pÀÀlle.
18 Jos myös saatana on erinnyt itsiÀnsÀ vastaan, kuinka hÀnen valtakuntansa on seisovainen? ettÀ te sanotte minun perkeleitÀ belsebubin kautta ajavan ulos.
19 Mutta jos minÀ perkeleitÀ belsebubin kautta ajan ulos, kenenkÀ kautta teidÀn poikanne niitÀ ajavat ulos? SentÀhden heidÀn pitÀÀ oleman teidÀn tuomarinne.
20 Mutta jos minÀ Jumalan sormella perkeleitÀ ajan ulos, niin tosin on Jumalan valtakunta teidÀn tykönne tullut.
21 Kuin vÀkevÀ haarniskoitu kotonsa varjelee, niin hÀnen omansa ovat rauhassa.
22 Mutta kuin hÀntÀ vÀkevÀmpi tulee ja voittaa hÀnen, niin hÀn ottaa pois kaikki hÀnen sota-aseensa, joihin hÀn turvasi, ja jakaa hÀnen saaliinsa,
23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hÀn hajoittaa.
24 Kuin rietas henki lÀhtee ihmisestÀ, niin hÀn vaeltaa karkeita paikkoja, ja etsii lepoa; ja kuin ei hÀn löydÀ, niin hÀn sanoo: minÀ palajan minun huoneeseni, josta minÀ lÀksin.
25 Ja kuin hÀn tulee, löytÀÀ hÀn sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.
26 Silloin hÀn menee ja ottaa kanssansa seitsemÀn muuta hÀntÀ pahempaa henkeÀ, ja kuin he sinne tulevat, asuvat he siellÀ: ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmÀiset.
27 Ja tapahtui, kuin hÀn nÀitÀ sanoi, korotti yksi vaimo kansan seasta ÀÀnensÀ ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nisÀt, joitas imit.
28 Niin hÀn sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kÀtkevÀt sen.
29 Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi hÀn sanomaan: tÀmÀ sukukunta on paha, etsii merkkiÀ, ja ei hÀnelle anneta merkkiÀ, vaan Jonan prophetan merkki.
30 SillÀ niinkuin Jona oli NinivelÀisille merkiksi, niin pitÀÀ myös Ihmisen Poika oleman tÀlle sukukunnalle.
31 EtelÀn kuningatar pitÀÀ nouseman tuomiolle tÀmÀn sukukunnan miesten kanssa, ja heitÀ tuomitseman: sillÀ hÀn oli maan ÀÀristÀ kuuleman Salomonin viisautta, ja katso, tÀssÀ on enempi kuin Salomon.
32 Niniven miehet pitÀÀ tuleman tuomiolle tÀmÀn sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman; sillÀ he tekivÀt parannuksen Jonan saarnasta, ja katso tÀssÀ on enempi kuin Jona.
33 Ei sytytÀ kenkÀÀn kynttilÀÀ ja pane kÀtköön eikÀ vakan alle, mutta kynttilÀjalkaan, ettÀ sisÀlle tulevaiset valkeuden nÀkisivÀt.
34 SilmÀ on ruumiin valkeus: kuin siis sinun silmÀs on yksinkertainen, niin myös koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin se paha on, niin myös sinun ruumiis on pimiÀ.
35 Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa on, olisi pimeys.
36 SentÀhden jos koko sinun ruumiis on valaistu, ja ei ole siinÀ yhtÀÀn pimiÀÀ paikkaa, niin se tulee kokonansa valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla leimauksella sinun valaisee.
37 Ja hÀnen puhuissansa rukoili hÀntÀ yksi Pharisealainen ruoalle kanssansa; niin hÀn meni ja atrioitsi.
38 Mutta kuin Pharisealainen nÀki, ihmetteli hÀn, ettei hÀn ensin itsiÀnsÀ pessyt ennen ruan aikaa.
39 Niin sanoi Herra hÀnelle: nyt te Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin puhdistatte, mutta sisÀlliset teissÀ ovat tÀynnÀ raatelusta ja pahuutta.
40 Te hullut, eikö se, joka ulkoisen puolen teki, tehnyt myös sisÀlmÀistÀ puolta?
41 Kuitenkin antakaa almua niistÀ, mitÀ teillÀ on, ja katso, niin teille ovat kaikki puhtaat.
42 Mutta voi teitÀ, te Pharisealaiset! ettÀ te kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jÀtÀtte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: nÀitÀ piti tehtÀmÀn, ja toisia ei jÀtettÀmÀn.
43 Voi teitÀ, te Pharisealaiset! jotka rakastatte ylimmÀisiÀ istuimia synagogissa ja tervehdyksiÀ turulla.
44 Voi teitÀ, te kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! sillÀ te olette niinkuin peitetyt haudat, joiden pÀÀllÀ ihmiset tietÀmÀttÀ kÀyvÀt.
45 Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi hÀnelle: Mestari, nÀillÀ sanoilla sinÀ myös meitÀ pilkkaat.
46 Niin hÀn sanoi: voi teitÀkin, te lainoppineet! sillÀ te raskautatte ihmiset kuormilla, jotka ovat työlÀÀt kantaa, ja ette itse yhdellÀ sormellannekaan tahdo niihin kuormiin ruveta.
47 Voi teitÀ, ettÀ te rakennatte prophetain hautoja, mutta tiedÀn isÀnne tappoivat ne.
48 Niin te tosin todistatte ja suostutte teidÀn isÀinne töihin; sillÀ he tappoivat ne, mutta te rakennatte niiden haudat.
49 SentÀhden myös Jumalan viisaus sanoi: minÀ lÀhetÀn heidÀn tykönsÀ prophetat ja apostolit, ja muutamat niistÀ he tappavat ja vainoovat:
50 EttÀ tÀltÀ sukukunnalta pitÀÀ etsittÀmÀn kaikkein prophetain veri, joka on vuodatettu maailman alusta,
51 Abelin verestÀ hamaan Sakariaan vereen asti, joka hukattiin alttarin ja templin vaiheella; tosin minÀ sanon teille, se pitÀÀ etsittÀmÀn tÀltÀ sukukunnalta.
52 Voi teitÀ lainoppineet! sillÀ te olette ottaneet taidon avaimen: itse ette menneet sisÀlle, ja sisÀlle menevÀisiÀ te kielsitte.
53 Mutta kuin hÀn oli nÀmÀt heille sanonut, rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset kovin hÀntÀ ahdistamaan ja viettelemÀÀn hÀntÀ puhumaan monesta,
54 Ja vÀijyivÀt hÀntÀ ja pyysivÀt jotakin onkia hÀnen suustansa, kantaaksensa hÀnen pÀÀllensÀ.
Leave a Reply