afterlife

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na afterlife

Evankeliumi Luukkaan mukaan 23 : 43
43 Niin Jesus sanoi hÀnelle: totisesti sanon minÀ sinulle: tÀnÀpÀnÀ pitÀÀ sinun oleman minun kanssani paradisissa.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 46
46 Ja niiden pitÀÀ menemÀn ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elÀmÀÀn.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 10 : 28
28 Ja ÀlkÀÀt peljÀtkö niitÀ, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta peljÀtkÀÀt enemmin sitÀ, joka voi sekÀ sielun ettÀ ruumiin helvetissÀ hukuttaa.

Johanneksen ilmestys 21 : 8
8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epÀjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitÀÀ osa oleman siinÀ jÀrvessÀ, joka tulesta ja tulikivestÀ palaa, joka on toinen kuolema.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 2
2 Minun IsÀni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minÀ sanoisin teille: minÀ menen valmistamaan teille siaa.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 16 : 19 – 31
19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensÀ purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka pÀivÀ ilossa herkullisesti.
20 Oli myös kerjÀÀjÀ, nimeltÀ Latsarus, joka makasi hÀnen ovensa edessÀ tÀynnÀnsÀ paisumia,
21 Ja pyysi ravittaa niistÀ muruista, jotka rikkaan pöydÀltÀ putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hÀnen paisumansa.
22 Niin tapahtui, ettÀ kerjÀÀjÀ kuoli ja vietiin enkeleiltÀ Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hÀn helvetissÀ vaivassa oli, nosti hÀn silmÀnsÀ ja nÀki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hÀnen helmassansa.
24 Ja hÀn huusi, sanoen: isÀ Abraham, armahda minun pÀÀlleni ja lÀhetÀ Latsarus kastamaan sormensa pÀÀ veteen, ettÀ hÀn jÀÀhdyttÀis minun kieleni; sillÀ minÀ kovin vaivataan tÀssÀ liekissÀ.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, ettÀ sinÀ sait sinun hyvÀÀs elÀmÀssÀ, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hÀn lohdutetaan, ja sinÀ vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia nÀitÀ on meidÀn ja teidÀn vÀlillÀ suuri juopa kiinnitetty, ettÀ ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikÀ sieltÀ tÀnnekÀÀn tulla.
27 Niin hÀn sanoi: minÀ rukoilen siis sinua, isÀ, ettÀs lÀhetÀt hÀnen minun isÀni kotoon;
28 SillÀ minulla on viisi veljeÀ, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tÀhÀn vaivan siaan.
29 Sanoi hÀnelle Abraham: heillÀ on Moses ja prophetat; kuulkoot niitÀ.
30 Mutta hÀn sanoi: ei, isÀ Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidÀn tykönsÀ, niin he parannuksen tekisivÀt.
31 HÀn sanoi hÀnelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

Johanneksen ilmestys 6 : 9 – 11
9 Ja kuin hÀn viidennen sinetin avasi, nÀin minÀ alttarin alla niiden sielut, jotka Jumalan sanan tÀhden tapetut olivat ja sen todistuksen tÀhden, joka heillÀ oli.
10 Ja he huusivat suurella ÀÀnellÀ sanoen: sinÀ pyhÀ ja totinen Herra! kuinka kauvan et sinÀ tuomitse ja meidÀn vertamme kosta niille, jotka maan pÀÀllÀ asuvat?
11 Ja kullekin heistÀ annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, ettÀ heidÀn piti vielÀ vÀhÀn aikaa lepÀÀmÀn, siihenasti kuin heidÀn kanssapalveliainsa ja veljeinsÀ luku tÀytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 41
41 Silloin hÀn myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkÀÀt pois minun tyköÀni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hÀnen enkeleillensÀ.

Johanneksen ilmestys 1 : 1 – 20
1 Jesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala hÀnelle antoi, ilmoittaa palvelioillensa niitÀ, mitkÀ pian tapahtuman pitÀÀ, ja on tiettÀvÀksi tehnyt ja lÀhettÀnyt enkelinsÀ kautta palveliallensa Johannekselle.
2 Joka todisti Jumalan sanaa, ja sen todistuksen Jesuksesta Kristuksesta, ja mitÀ hÀn nÀhnyt oli.
3 Autuas on se, joka lukee, ja ne, jotka kuulevat prophetian sanat ja pitÀvÀt ne, mitkÀ siinÀ kirjoitetut ovat; sillÀ aika on lÀsnÀ.
4 Johannes seitsemÀlle Asian seurakunnalle: armo olkoon teille ja rauha siltÀ, joka on, joka oli, ja joka tuleva on, ja seitsemÀltÀ hengeltÀ, jotka hÀnen istuimensa edessÀ ovat,
5 Ja Jesukselta Kristukselta, joka se uskollinen todistaja on, ja esikoinen kuolleista, ja maan kuningasten PÀÀmies: joka meitÀ rakasti ja on meitÀ verellÀnsÀ meidÀn synneistÀmme pessyt,
6 Ja teki meidÀt kuninkaiksi ja papeiksi Jumalan ja IsÀnsÀ edessÀ: hÀnelle olkoon kunnia ja valta ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
7 Katso, hÀn tulee pilvien kanssa, ja jokaisen silmÀn pitÀÀ hÀnen nÀkemÀn ja ne, jotka hÀntÀ pistÀneet ovat ja kaikki maan sukukunnat pitÀÀ parkuman. Niin, amen!
8 MinÀ olen A ja O, alku ja loppu, sanoo Herra, joka on, joka oli, ja joka tuleva on, kaikkivaltias.
9 MinÀ Johannes, teidÀn veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kÀrsivÀllisyydessÀ, Jesuksessa Kristuksessa, olin luodossa, joka kutsutaan Patmos, Jumalan sanan ja Jesuksen Kristuksen todistuksen tÀhden.
10 MinÀ olin hengessÀ yhtenÀ sunnuntaina ja kuulin minun jÀljessÀni suuren ÀÀnen, niinkuin basunan,
11 Sanovan: minÀ olen A ja O, ensimÀinen ja viimeinen. MitÀs nÀet, kirjoita kirjaan ja lÀhetÀ Asian seurakunnille, jotka Ephesossa ovat, ja Smyrnassa, ja Pergamossa, ja Tyatirassa, ja Sardissa, ja Philadelphiassa, ja Laodikeassa.
12 Ja minÀ kÀÀnnyin sitÀ ÀÀntÀ katsomaan, joka minun kanssani puhui, ja minun kÀÀntyessÀni nÀin minÀ seitsemÀn kultaista kynttilÀjalkaa,
13 Ja kultaisten kynttilÀjalkain keskellÀ Ihmisen Pojan muotoisen, vaatetetun pitkÀllÀ hameella ja vyötetyn rinnoilta kultaisella vyöllÀ.
14 Mutta hÀnen pÀÀnsÀ ja hiuksensa olivat valkiat niinkuin valkia villa ja niinkuin lumi, ja hÀnen silmÀnsÀ niinkuin tulen liekki,
15 Ja hÀnen jalkansa valantovasken kaltaiset, niinkuin pÀtsissÀ palavaiset, ja hÀnen ÀÀnensÀ oli niinkuin paljon veden kuohina.
16 Ja seitsemÀn tÀhteÀ oli hÀnen oikiassa kÀdessÀnsÀ, ja hÀnen suustansa kÀvi ulos kaksiterÀinen terÀvÀ miekka, ja hÀnen kasvonsa, niinkuin aurinko paistaa voimassansa.
17 Ja kuin minÀ hÀnen nÀin, lankesin minÀ hÀnen jalkainsa eteen niinkuin kuollut, ja hÀn pani oikian kÀtensÀ minun pÀÀlleni ja sanoi minulle: ÀlÀ pelkÀÀ, minÀ olen ensimÀinen ja viimeinen,
18 Ja elÀvÀ, ja olin kuollut, ja katso, minÀ olen elÀvÀ ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen! Ja minulla on helvetin ja kuoleman avaimet.
19 Kirjoita, mitÀs nÀhnyt olet, mitÀ nyt on, ja mitÀ tÀstÀlÀhin tapahtuva on;
20 Se salaisuus niistÀ seitsemÀstÀ tÀhdestÀ, jotka sinÀ minun oikiassa kÀdessÀni nÀhnyt olet, ja seitsemÀn kultaista kynttilÀjalkaa. Ne seitsemÀn tÀhteÀ ovat seitsemÀn seurakunnan enkelit: ja ne seitsemÀn kynttilÀjalkaa, jotka sinÀ nÀhnyt olet, ovat seitsemÀn seurakuntaa.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *