Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na acknowledging God
Sananlaskujen kirja 3 : 5 – 6
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
Johanneksen ilmestys 4 : 11
11 Herra! sinÀ olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman; sillÀ sinÀ olet kaikki luonut, ja sinun tahdostas he ovat, ja luodut ovat.
Psalmien kirja 115 : 16
16 Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hÀn ihmisten lapsille antanut.
Apostolien teot 10 : 1 – 48
1 Niin oli Kesareassa mies, nimeltÀ Kornelius, sadanpÀÀmies, Italian joukosta,
2 Jumalinen ja Jumalaa pelkÀÀvÀinen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa.
3 HÀn nÀki julkisesti nÀyssÀ, liki yhdeksÀttÀ hetkeÀ pÀivÀstÀ, Jumalan enkelin tulevan tykönsÀ ja sanovan hÀnelle: Kornelius!
4 Ja hÀn katseli hÀnen pÀÀllensÀ, peljÀstyi ja sanoi: Herra, mikÀ on? HÀn sanoi hÀnelle: sinun rukoukses ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessÀ.
5 Ja nyt lÀhetÀ miehiÀ Joppeen, ja anna noutaa Simonin, jota Pietariksi kutsutaan.
6 HÀn pitÀÀ majaa Simon parkkarilla, jonka huone on meren tykönÀ; hÀn sanoo sinulle, mitÀ sinun pitÀÀ tekemÀn.
7 Ja kuin enkeli, joka Korneliusta puhutteli, meni pois, kutsui hÀn kaksi palveliaansa ja yhden Jumalaa pelkÀÀvÀisen sotamiehen niistÀ, jotka hÀnen tykönÀnsÀ oleskelivat,
8 Ja hÀn jutteli kaikki nÀmÀt niille, ja lÀhetti ne Joppeen.
9 Toisena pÀivÀnÀ, kuin he matkassa olivat ja kaupunkia lÀhestyivÀt, meni Pietari ylös katon pÀÀlle rukoilemaan, liki kuudetta hetkeÀ.
10 Ja kuin hÀn isosi, tahtoi hÀn suurustaa. Mutta kuin he hÀnelle valmistivat, tuli hÀn horroksiin,
11 Ja nÀki taivaan auki, ja tulevan alas tykönsÀ yhden astian, niinkuin suuren liinaisen, neljÀltÀ kulmalta sidotun, joka laskettiin alas taivaasta maan pÀÀlle,
12 Jossa oli kaikkinaisia nelijalkaisia maan elÀimiÀ ja metsillisiÀ, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.
13 Ja ÀÀni tuli hÀnelle: Pietari, nouse, tapa ja syö.
14 Pietari sanoi: en suinkaan, Herra; sillÀ en ole minÀ ikÀnÀ syönyt mitÀÀn yhteistÀ eli saastaista.
15 Ja ÀÀni sanoi taas toisen kerran hÀnelle: mitÀ Jumala on puhdistanut, ÀlÀ sitÀ sinÀ sano yhteiseksi.
16 Ja se tapahtui kolme kertaa ja astia otettiin jÀlleen ylös taivaaseen.
17 Ja kuin Pietari itsellÀnsÀ epÀili, mikÀ nÀky se olis, jonka hÀn nÀki, niin katso, miehet, jotka lÀhetetyt olivat Korneliukselta, kyselivÀt Simonin huonetta ja seisoivat oven edessÀ,
18 Ja kutsuivat yhden ulos ja kysyivÀt, pitikö Simon, joka liialta nimeltÀ Pietariksi kutsutaan, siellÀ majaa.
19 Mutta kuin Pietari sitÀ nÀkyÀ ajatteli, sanoi Henki hÀnelle: katso, kolme miestÀ etsivÀt sinua.
20 Nouse siis, astu alas ja mene ilman epÀilemÀttÀ heidÀn kanssansa; sillÀ minÀ lÀhetin heidÀt.
21 Niin Pietari astui alas miesten tykö, jotka hÀnen tykönsÀ Korneliukselta lÀhetetyt olivat, ja sanoi: katso, minÀ se olen, jota te etsitte; mitÀ varten te tulleet olette?
22 Mutta he sanoivat: sadanpÀÀmies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkÀÀvÀinen mies, jolla on todistus kaikelta Juudan kansalta, on pyhÀltÀ enkeliltÀ kÀskyn saanut, ettÀ hÀnen piti sinun antaman kutsua huoneesensa, sinulta sanoja kuullaksensa,
23 Niin hÀn kutsui heitÀ sisÀlle, ja otti heidÀt majaan. Toisena pÀivÀnÀ meni Pietari heidÀn kanssansa, ja muutamat veljet Jopesta seurasivat myös hÀntÀ.
24 Ja toisena pÀivÀnÀ tulivat he Kesareaan; ja Kornelius odotti heitÀ, ja oli kutsunut kokoon lankonsa ja parhaat ystÀvÀnsÀ.
25 Mutta kuin Pietari tuli sisÀlle, meni Kornelius hÀntÀ vastaan, ja lankesi hÀnen jalkainsa juureen, ja rukoili hÀntÀ.
26 Mutta Pietari nosti hÀntÀ ja sanoi: nouse! minÀkin olen ihminen.
27 Ja kuin hÀn oli hÀntÀ puhutellut, meni hÀn sisÀlle ja löysi monta tulleen kokoon.
28 Ja hÀn sanoi heille: te tiedÀtte, ettei ole ollut luvallinen Juudalaisen olla jonkun muukalaisen tykönÀ eli hÀnen tykönsÀ mennÀ; mutta minulle osoitti Jumala, etten minÀ ketÀÀn ihmistÀ yhteisenÀ eli saastaisena pitÀisi.
29 SentÀhden minÀ myös epÀilemÀttÀ tulin, teiltÀ kutsuttu. Niin minÀ siis teiltÀ kysyn: mitÀ varten te minua kutsuitte?
30 Ja Kornelius sanoi: minÀ olen neljÀ pÀivÀÀ sitten paastonnut tÀhÀn hetkeen asti, ja rukoilin huoneessani yhdeksÀnnellÀ hetkellÀ, ja katso, mies seisoi kiiltÀvissÀ vaatteissa minun edessÀni,
31 Ja sanoi: Kornelius, rukoukses on kuultu ja almus ovat Jumalan edessÀ muistetut.
32 Niin lÀhetÀ Joppeen ja kutsuta Simonin, joka Pietariksi kutsutaan; hÀn pitÀÀ majaa Simon Parkkarin huoneessa, meren tykönÀ: se puhuttelee sinua, kuin hÀn tulee.
33 Niin minÀ lÀhetin kohta sinun tykös, ja sinÀ teit hyvin, ettÀs tulit. Ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edessÀ, kuulemassa kaikkia, mitÀ sinulle on Jumalalta kÀsketty.
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: nyt minÀ todeksi löydÀn, ettei Jumala katso ihmisen muotoa:
35 Vaan kaikissa kansoissa, joka hÀntÀ pelkÀÀ ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.
36 Sen sanan, jonka Jumala Israelin lapsille lÀhetti ja julisti rauhan Jesuksen Kristuksen kautta, joka kaikkein Herra on,
37 Te tiedÀtte sen sanan, joka on tapahtunut ympÀri kaiken Juudean, ensin alkain Galileasta, sen kasteen jÀlkeen, josta Johannes saarnasi:
38 Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Nasaretista PyhÀllÀ HengellÀ ja voimalla, joka vaelsi ympÀri, teki hyvÀÀ ja paransi kaikki, jotka perkeleeltÀ vaivattiin; sillÀ Jumala oli hÀnen kanssansa.
39 Ja me olemme kaikkien niiden todistajat, mitkÀ hÀn Juudean maakunnassa ja Jerusalemissa teki, jonka he tappoivat ja ripustivat puuhun:
40 Sen Jumala herÀtti kolmantena pÀivÀnÀ, ja ilmoitti hÀnen,
41 Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka söimme ja joimme hÀnen kanssansa, sittenkuin hÀn nousi kuolleista.
42 Ja hÀn kÀski meitÀ kansalle saarnaamaan ja todistamaan, ettÀ hÀn on se, joka Jumalalta on sÀÀtty elÀvien ja kuolleiden tuomariksi.
43 HÀnestÀ kaikki prophetat todistavat, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, pitÀÀ hÀnen nimensÀ kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielÀ nÀitÀ puhui, lankesi PyhÀ Henki kaikkein niiden pÀÀlle, jotka puheen kuulivat.
45 Niin ne uskovaiset ympÀrileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hÀmmÀstyivÀt, ettÀ pakanainkin pÀÀlle PyhÀn Hengen lahja vuodatettiin.
46 SillÀ he kuulivat heidÀn kielillÀ puhuvan ja Jumalaa ylistÀvÀn. Niin vastasi Pietari:
47 Taitaako joku kieltÀÀ nÀitÀ, jotka ovat niin PyhÀn Hengen saaneet kuin mekin, vedellÀ kastamasta?
48 Ja hÀn kÀski kastaa heitÀ Herran nimeen. Silloin he rukoilivat hÀntÀ siellÀ muutamia pÀiviÀ viipymÀÀn.
Kirje roomalaisille 1 : 28 – 31
28 Ja niinkuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heidÀt hÀijyyn mieleen tekemÀÀn niitÀ, mitÀ ei sovi tehdÀ,
29 TÀynnÀnsÀ kaikkea vÀÀryyttÀ, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta: tÀynnÀ kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahan suomuutta:
30 Korvankuiskutteliat, panetteliat, Jumalaa vihaajat, hÀpÀisiÀt, ylpiÀt öykkÀrit, pahain neuvoin pesÀt, vanhemmillensa tottelemattomat,
31 Tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat, armottomat.
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 1 : 3 – 31
3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.
4 Ja Jumala nÀki valkeuden hyvÀksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestÀ:
5 Ja Jumala kutsui valkeuden pÀivÀksi, ja pimeyden kutsui hÀn yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimÀinen pÀivÀ.
6 Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiÀ vesistÀ.
7 Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistÀ vesistÀ, jotka ovat vahvuuden pÀÀllÀ: ja tapahtui niin.
8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen pÀivÀ.
9 Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin ettÀ kuiva nÀkyy. Ja tapahtui niin.
10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hÀn kutsui mereksi. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
11 Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmÀlliset puut, jotka hedelmÀn kantavat lajinsa jÀlkeen, jossa sen siemen on maan pÀÀllÀ. Ja tapahtui niin.
12 Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jÀlkeen, ja hedelmÀlliset puut, joiden siemen oli itsessÀnsÀ lajinsa jÀlkeen. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
13 Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas pÀivÀ.
14 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan pÀivÀÀ ja yötÀ: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja pÀiviksi ja vuosiksi.
15 Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan pÀÀlle. Ja tapahtui niin.
16 Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden pÀivÀÀ hallitsemaan, ja vÀhemmÀn valkeuden yötÀ hallitsemaan, ja tÀhdet.
17 Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan pÀÀlle.
18 Ja hallitsemaan pÀivÀÀ ja yötÀ, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttÀ. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
19 Ja tuli ehtoosta ja aamusta naljÀs pÀivÀ.
20 Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltÀkyllÀ liikkuvaisia elÀimiÀ, ja linnut lentÀköön maan pÀÀllÀ taivaan avaruudessa.
21 Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset elÀimet, jotka vedet kuohuttivat yltÀkyllÀ kunkin lajinsa jÀlkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jÀlkeen. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
22 Ja Jumala siunasi heitÀ, ja sanoi: olkaat hedelmÀlliset ja lisÀÀntykÀÀt, ja tÀyttÀkÀÀt meren vedet, ja linnut lisÀÀntyköön veden pÀÀllÀ.
23 Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides pÀivÀ.
24 Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa elÀimet lajinsa jÀlkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jÀlkeen. Ja tapahtui niin.
25 Ja jumala teki pedot maalle lajinsa jÀlkeen, ja karjan lajinsa jÀlkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jÀlkeen. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
26 Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidÀn kuvaksemme, meidÀn muotomme jÀlkeen: ja he vallitkaan kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hÀn sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hÀn heitÀ.
28 Ja Jumala siunasi heitÀ, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisÀÀntykÀÀt ja tÀyttÀkÀÀt maata, ja tehkÀÀt se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja kaikki elÀimet, jotka maalla liikkuvat.
29 Ja Jumala sanoi: katso, minÀ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllÀ, ja kaikkinaiset hedelmÀlliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi
30 Ja kaikille elÀimille maan pÀÀllÀ, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan pÀÀllÀ, joissa elÀvÀ henki on, kaikkinaiset viheriÀiset ruohot syötÀvÀksi. Ja tapahtui niin.
31 Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hÀn tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvÀt. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes pÀivÀ.
Leave a Reply