watchman

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na watchman

Hesekielin kirja 33 : 1 – 33
1 Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:
2 SinÀ ihmisen poika, saarnaa kansas lapsille ja sano heille: jos minÀ vetÀisin miekan maakunnan ylitse, ja maan kansa ottais yhden miehen huonommistansa ja tekis sen vartiaksensa;
3 Ja hÀn nÀkis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais kansaa;
4 Joka sitte soittamisen kajahduksen tÀydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsiÀnsÀ kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais hÀnen pois; sen veri olkoon hÀnen pÀÀnsÀ pÀÀllÀ.
5 SillÀ hÀn kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsestÀnsÀ pitÀnyt vaaria, sentÀhden olkoon hÀnen verensÀ hÀnen pÀÀllÀnsÀ. Mutta joka neuvoa tottelee, hÀn pelastaa henkensÀ.
6 Mutta jos vartia nÀkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikÀ kansa pitÀisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hÀn tosin otettaisiin pois synteinsÀ tÀhden, mutta hÀnen verensÀ tahdon minÀ vartian kÀdestÀ vaatia.
7 Ja sinÀ ihmisen poika, minÀ olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi, kuin sinÀ jotakin minun suustani kuulet, ettÀ sinun pitÀis heitÀ minun puolestani varaaman.
8 Kuin minÀ sanon jumalattomalle: sinÀ jumalatoin, sinun pitÀÀ totisesti kuoleman, ja et sinÀ hÀnelle sitÀ sano, ettÀ jumalatoin ottais vaarin menostansa; niin pitÀÀ jumalattoman syntinsÀ tÀhden kuoleman, mutta hÀnen verensÀ tahdon minÀ sinun kÀdestÀs vaatia.
9 Mutta jos sinÀ jumalatointa varoitat hÀnen tiestÀnsÀ, ettÀ hÀn siitÀ kÀÀntyis, ja hÀn ei palaja tiestÀnsÀ; niin pitÀÀ hÀnen syntinsÀ tÀhden kuoleman, ja sinÀ olet pelastanut sielus.
10 SentÀhden sinÀ, ihmisen poika, sano Israelin huoneelle: te lausutte nÀin, sanoen: meidÀn pahatekomme ja rikoksemme makaavat meidÀn pÀÀllÀmme, ettÀ me niiden alla hukumme, kuinka me taidamme elÀÀ?
11 Niin sano heille: niin totta kuin minÀ elÀn, sanoo Herra, Herra, ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta ettÀ jumalatoin kÀÀntyis tiestÀnsÀ ja elÀis. Palatkaat, palatkaat teidÀn pahoista teistÀnne! ja miksi teidÀn pitÀis kuoleman, te Israelin huone?
12 Ja sinÀ, ihmisen poika, sano sinun kansas lapsille: sinÀ pÀivÀnÀ, jona hurskas pahaa tekee, ei hÀnen vanhurskautensa pidÀ hÀntÀ auttaman; ja jumalattoman ei pidÀ jumalattomuudessansa lankeeman sinÀ pÀivÀnÀ, kuin hÀn itsensÀ kÀÀntÀÀ jumalattomuudestansa; ja vanhurskas ei taida elÀÀ vanhurskautensa tÀhden sinÀ pÀivÀnÀ, jona hÀn syntiÀ tekee.
13 Kuin minÀ hurskaalle sanon: hÀnen pitÀÀ totisesti elÀmÀn, ja hÀn luottaa vangurskauteensa, ja tekee pahaa; niin ei pidÀ hÀnen vanhurskauttansa ensinkÀÀn muistettaman, mutta hÀnen pitÀÀ kuoleman pahuudessansa, jonka hÀn tekee.
14 Ja kuin minÀ jumalattomalle sanon: sinun pitÀÀ totisesti kuoleman, ja hÀn parantaa itsensÀ synnistÀnsÀ, ja tekee oikein ja hyvin,
15 Niin ettÀ jumalatoin pantin antaa jÀlleen, ja maksaa mitÀ hÀn on ryövÀnnyt, ja elÀmÀn sanan jÀlkeen elÀÀ, ettei hÀn pahaa tee; niin hÀn saa totisesti elÀÀ, ja ei pidÀ kuoleman.
16 Kaikki hÀnen syntinsÀ, jotka hÀn tehnyt on, pitÀÀ unhotettaman; sillÀ hÀn tekee, mikÀ hyvÀ ja oikia on, sentÀhden hÀn saa totisesti elÀÀ.
17 Ja sinun kansas lapset sanovat: ei Herra oikein tuomitse; ja kuitenkin heillÀ on vÀÀryys.
18 SillÀ jos hurskas kÀÀntÀÀ itsensÀ pois hurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin hÀn kuolee syystÀ sentÀhden.
19 Ja jos jumalatoin parantaa itsensÀ jumalattomasta menostansa, ja tekee oikein ja hyvin, niin hÀn saa sentÀhden kaiketi elÀÀ.
20 Kuitenkin te sanotte: ei Herra oikein tuomitse; vaikka minÀ teille, te Israelin huone, kullekin menonsa jÀlkeen tuomitsen.
21 Ja tapahtui toisena vuotena toistakymmentÀ meidÀn vankiudestamme, viidentenÀ pÀivÀnÀ kymmennessÀ kuukaudessa, ettÀ minun tyköni tuli yksi paennut Jerusalemista, ja sanoi: kaupunki lyötiin.
22 Ja Herran kÀsi oli minun pÀÀllÀni ehtoona, ennenkuin se paennut tuli, ja avasi minun suuni, siksi kuin hÀn tuli huomeneltain minun tyköni; ja niin hÀn avasi minun suuni, etten minÀ taitanut enÀÀ vaiti olla.
23 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
24 SinÀ ihmisen poika, tÀmÀn korven asuvaiset Israelin maalla sanovat nÀin: Abraham oli ainoasti yksi mies, ja peri tÀmÀn maan; mutta meitÀ on paljo, niin meillÀ on siis tÀmÀ maa sitÀ oikeammin.
25 Sano siis heille: nÀin sanoo Herra, Herra: te olette verta syönneet, ja nostaneet teidÀn silmÀnne epÀjumalain tykö, ja olette verta vuodattaneet, ja te luulette, ettÀ te omistatte maan?
26 Te seisotte aina miekka kÀdessÀ ja teette kauhistuksia, ja toinen hÀpÀisee toisen emÀnnÀn ja te luulette, ettÀ te omistatte maan?
27 Niin sano heille: nÀin sanoo Herra, Herra: niin totta kuin minÀ elÀn, niin pitÀÀ kaikki, jotka korvessa asuvat, miekan kautta lankeeman, ja mitÀ kedolla on, annan minÀ pedoille syötÀÀ, ja ne jotka linnoissa ja luolissa ovat, pitÀÀ ruttoon kuoleman.
28 SillÀ minÀ tahdon maan perÀti hÀvittÀÀ, ja sen ylpeydelle ja voimalle lopun tehdÀ, ettÀ Israelin vuoret pitÀÀ niin autioksi tuleman, ettei kenenkÀÀn pidÀ vaeltaman siitÀ ohitse.
29 Ja heidÀn pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ minÀ olen Herra, koska minÀ olen maan perÀti hÀvittÀnyt kaikkein heidÀn kauhistustensa tÀhden, joita he tehneet ovat.
30 Ja sinÀ ihmisen poika, sinun kansas lapset puhuvat sinua vastaan siellÀ ja tÀÀllÀ, seinillÀ ja ovien edessÀ, ja toinen sanoo toisellensa, kukin veljellensÀ, sanoen: kÀykÀÀmme kuulemaan, mitÀ Herra sanoo.
31 Ja he tulevat sinun tykös seurakuntaan, ja istuvat sinun edessÀs niinkuin minun kansani, ja kuulevat sinun sanas, mutta ei he tee ensinkÀÀn sen jÀlkeen; he tekevÀt tosin ystÀvyyttÀ suullansa, mutta sydÀmellÀnsÀ he seuraavat ahneuttansa.
32 Ja katso, sinun tÀytyy olla heidÀn ilovirtensÀ, jota he mielellÀnsÀ laulavat ja soittavat; niin he sinun sanas kyllÀ kuulevat, mutta ei he tee sen jÀlkeen.
33 Mutta kuin se tulee, joka tuleva on, katso, niin he saavat nÀhdÀ, ettÀ propheta on heidÀn seassansa ollut.

Hesekielin kirja 33 : 6
6 Mutta jos vartia nÀkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikÀ kansa pitÀisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hÀn tosin otettaisiin pois synteinsÀ tÀhden, mutta hÀnen verensÀ tahdon minÀ vartian kÀdestÀ vaatia.

Hesekielin kirja 3 : 17
17 SinÀ ihmisen lapsi, minÀ olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi; sinun pitÀÀ kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitÀ minun puolestani.

Jesajan kirja 62 : 6
6 Jerusalem, minÀ asetan vartiat muuris pÀÀlle, jotka ei ikÀnÀ pÀivÀllÀ eikÀ yöllÀ vaikene; ja jotka Herran muistatte, ei teidÀn pidÀ vaiti oleman.

Jeremiah 51 : 12
12 Ripustakaat lippu ylös Babelin muurille, asettakaat vartio, pankaat vartiat, toimittakaat vÀijyjÀt; sillÀ Herra ajattelee jotain, ja on myös tÀyttÀvÀ, mitÀ hÀn Babelin asuvaisia vastaan on puhunut.

Jesajan kirja 52 : 8
8 Sinun vartias huutavat korkiasti ja iloitsevat ynnÀ, sillÀ se nÀhdÀÀn ilmeisesti, koska Herra kÀÀntÀÀ Zionin.

Jeremiah 31 : 6
6 SillÀ vielÀ on se aika tuleva, ettÀ vartiat pitÀÀ Ephraimin vuorella huutaman: nouskaat, kÀykÀÀmme ylös Zioniin, Herran meidÀn Jumalamme tykö.

Hesekielin kirja 33 : 1 – 9
1 Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:
2 SinÀ ihmisen poika, saarnaa kansas lapsille ja sano heille: jos minÀ vetÀisin miekan maakunnan ylitse, ja maan kansa ottais yhden miehen huonommistansa ja tekis sen vartiaksensa;
3 Ja hÀn nÀkis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais kansaa;
4 Joka sitte soittamisen kajahduksen tÀydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsiÀnsÀ kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais hÀnen pois; sen veri olkoon hÀnen pÀÀnsÀ pÀÀllÀ.
5 SillÀ hÀn kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsestÀnsÀ pitÀnyt vaaria, sentÀhden olkoon hÀnen verensÀ hÀnen pÀÀllÀnsÀ. Mutta joka neuvoa tottelee, hÀn pelastaa henkensÀ.
6 Mutta jos vartia nÀkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikÀ kansa pitÀisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hÀn tosin otettaisiin pois synteinsÀ tÀhden, mutta hÀnen verensÀ tahdon minÀ vartian kÀdestÀ vaatia.
7 Ja sinÀ ihmisen poika, minÀ olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi, kuin sinÀ jotakin minun suustani kuulet, ettÀ sinun pitÀis heitÀ minun puolestani varaaman.
8 Kuin minÀ sanon jumalattomalle: sinÀ jumalatoin, sinun pitÀÀ totisesti kuoleman, ja et sinÀ hÀnelle sitÀ sano, ettÀ jumalatoin ottais vaarin menostansa; niin pitÀÀ jumalattoman syntinsÀ tÀhden kuoleman, mutta hÀnen verensÀ tahdon minÀ sinun kÀdestÀs vaatia.
9 Mutta jos sinÀ jumalatointa varoitat hÀnen tiestÀnsÀ, ettÀ hÀn siitÀ kÀÀntyis, ja hÀn ei palaja tiestÀnsÀ; niin pitÀÀ hÀnen syntinsÀ tÀhden kuoleman, ja sinÀ olet pelastanut sielus.

Habakukin kirja 2 : 1 – 20
1 TÀssÀ minÀ seison minun vartiossani, ja astun minun linnaani; ja katselen nÀhdÀkseni, mitÀ minulle sanotaan, ja mitÀ minulle sanotaan, ja mitÀ minÀ sitÀ vastaan, joka minua nuhtelee.
2 Mutta Herra vastasi minua ja sanoi: kirjoita se nÀky, ja piirrÀ tauluun, ettÀ ohitsekÀypÀ sen lukis.
3 SillÀ se ennustus pitÀÀ ajallansa tÀytettÀmÀn, ja pitÀÀ sittekin ilmaantuman ja ei vilpistelemÀn. Jos se viipyy, niin odota hÀntÀ; hÀn tulee totisesti, ja ei viivyttele.
4 Mutta joka sitÀ vastaan on, ei hÀnen sielunsa pidÀ menestymÀn; sillÀ vanhurskas on elÀvÀ uskostansa.
5 Mutta viina tekee ylpiÀn miehen petolliseksi, ettei hÀn taida pysyÀ siassansa; joka sielunsa levittÀÀ niinkuin helvetti, ja on niinkuin kuolema, joka tyytymÀtöin on; hÀn tempaa puoleensa kaikki pakanat, ja kokoo tykönsÀ kaikki kansat.
6 MitÀmaks, nÀmÀt kaikki pitÀÀ hÀnestÀ sananlaskun tekemÀn, ja puheen ja tapauksen, ja sanoman: voi sitÀ, joka kokoo tavaransa muiden hyvyydestÀ! kuinka kauvan se kestÀÀ? ja sÀlyttÀÀ paljon lokaa pÀÀllensÀ.
7 Oo kuinka Àkisti ne pitÀÀ tuleman, jotka sinua purevat, ja ne herÀÀvÀt, jotka sinun syöksevÀt pois? ja sinun tÀytyy tulla heille saaliiksi.
8 EttÀ sinÀ olet monet pakanat ryövÀnnyt, niin pitÀÀ kaikki jÀÀneet kansoista taas sinua ryövÀÀmÀn, ihmisten veren tÀhden, ja maan ja kaupungin ja kaikkein sen asuvaisten tÀhden, jotka ryöstetyt ovat.
9 Voi sitÀ, joka ahne on oman huoneensa pahuudeksi, ettÀ hÀn panis pesÀnsÀ korkeuteen, ja pelastais itsensÀ onnettomuudesta.
10 Mutta sinun neuvos pitÀÀ sinun huonees hÀpiÀksi joutuman; sillÀ sinÀ olet ylen paljon kansoja lyönyt, ja ylpiÀsti syntiÀ tehnyt.
11 SillÀ kivetkin seinÀssÀ pitÀÀ huutaman, ja malat harjalta pitÀÀ heitÀ vastaaman.
12 Voi sitÀ, joka kaupungin verellÀ rakentaa, ja valmistaa kaupunkia vÀÀryydellÀ.
13 Katso, eikö nÀmÀt Herralta Zebaotilta tapahdu? MitÀ kansat ovat sinulle tehneet, se poltetaan tulessa, ja jonka tÀhden ihmiset ovat vÀsytetyt, se tÀytyy hukutettaa.
14 SillÀ maan pitÀÀ oleman tÀynnÀ Herran kunnian tuntoa, niinkuin vedet, jotka meren peittÀvÀt.
15 Voi sinua, joka lÀhimmÀiselles panet sisÀlle, sekoitat siihen julmuutes ja juovutat hÀntÀ, ettÀs hÀnen hÀpiÀnsÀ nÀkisit.
16 Sinun pitÀÀ hÀpiÀllÀ ravittaman kunnian edestÀ: niin juo sinÀ myös nyt, ettÀs hÀpys paljastaisit; sillÀ Herran oikian kÀden malja pitÀÀ sinun tykös poikkeeman, ja sinun tÀytyy hÀpiÀllisesti oksentaa sinun kunniaas vastaan.
17 SillÀ se vÀkivalta, joka Libanonissa tehty on, pitÀÀ lankeeman sinun pÀÀlles, ja haaskatut elÀimet pitÀÀ sinua peljÀttÀmÀn, ihmisten veren tÀhden, ja maan ja kaupungin ja kaikkein sen asuvaisten tÀhden, jotka ryöstetyt ovat.
18 MitÀ siis kuva auttaa taitaa, jonka puuseppÀ tehnyt on? eli valettu kuva ja valheen saarnaaja? Miksi se, joka niitÀ tekee, luottaa siihen, ettÀ hÀn mykkiÀ epÀjumalia tehdÀ taitaa?
19 Voi sitÀ, joka sanoo kannolle: herÀjÀ! ja mykÀlle kivelle: nouse! Senkö pitÀis opettaman? Katso, se on kullalla ja hopialla silattu, ja ei ole siinÀ ensinkÀÀn henkeÀ.
20 Mutta Herra on pyhÀssÀ templissÀnsÀ; vaijetkoon kaikki maailma hÀnen kasvoinsa edessÀ.

Hesekielin kirja 33 : 3 – 6
3 Ja hÀn nÀkis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais kansaa;
4 Joka sitte soittamisen kajahduksen tÀydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsiÀnsÀ kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais hÀnen pois; sen veri olkoon hÀnen pÀÀnsÀ pÀÀllÀ.
5 SillÀ hÀn kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsestÀnsÀ pitÀnyt vaaria, sentÀhden olkoon hÀnen verensÀ hÀnen pÀÀllÀnsÀ. Mutta joka neuvoa tottelee, hÀn pelastaa henkensÀ.
6 Mutta jos vartia nÀkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikÀ kansa pitÀisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hÀn tosin otettaisiin pois synteinsÀ tÀhden, mutta hÀnen verensÀ tahdon minÀ vartian kÀdestÀ vaatia.

Nehemian kirja 4 : 9
9 Mutta me rukoilimme meidÀn Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja pÀivin heitÀ vastaan, heidÀn tÀhtensÀ.

Jesajan kirja 21 : 11 – 12
11 TÀmÀ on Duman kuorma: SeiristÀ huudetaan minua: vartia, mitÀ yö kuluu? vartia, mitÀ yö kuluu?
12 Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielÀ yö on; jos te vielÀ kysytte, niin teidÀn pitÀÀ vielÀ sitte palajaman ja taas kysymÀn.

Jesajan kirja 21 : 5 – 12
5 Valmista pöytÀ, anna valvojain valvoa, syö, juo: nouskaat te pÀÀruhtinaat ja voidelkaat kilvet.
6 SillÀ Herra sanoo nÀin minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.
7 Mutta hÀn nÀki ratsastajat ajavan ja menevÀn aaseilla ja kameleilla, ja piti siitÀ visun vaarin.
8 Ja hÀn huusi niinkuin jalopeura: Herra, minÀ olen vartiolla yli pÀivÀÀ, ja olen minun vartiollani kaikki yöt:
9 Ja katso, siellÀ tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki hÀnen jumalainsa kuvat lyötiin maahan.
10 O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mitÀ minÀ olen Herralta Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen minÀ teille ilmoitan.
11 TÀmÀ on Duman kuorma: SeiristÀ huudetaan minua: vartia, mitÀ yö kuluu? vartia, mitÀ yö kuluu?
12 Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielÀ yö on; jos te vielÀ kysytte, niin teidÀn pitÀÀ vielÀ sitte palajaman ja taas kysymÀn.

Nehemian kirja 7 : 3
3 Ja sanoin heille: ei Jerusalemin portteja ennen pidÀ avattaman, kuin aurinko lÀmpiÀÀ, ja kuin vielÀ työtÀ tehdÀÀn, niin pitÀÀ portit pantaman kiinni ja teljettÀmÀn. Ja vartiat asetettiin Jerusalemin asuvaisista jokainen paikkaansa, ja kukin oman huoneensa kohdalle;

Korkea veisu 3 : 3
3 Vartiat, jotka kÀyvÀt kaupunkia ympÀri, löysivÀt minun. Oletteko nÀhneet, jota minun sieluni rakastaa?

Toinen kuninkaiden kirja 9 : 17
17 Mutta vartia, joka tornin pÀÀllÀ JisreelissÀ seisoi, sai nÀhdÀ Jehun joukon tulevan ja sanoi: minÀ nÀen yhden joukon. Niin sanoi Joram: ota yksi ratsasmies ja lÀhetÀ heitÀ vastaan, ja sano: onko rauha?

Toinen Samuelin kirja 13 : 34
34 Ja Absalom pakeni; ja palvelia, joka vartiana oli, nosti silmÀnsÀ ja nÀki, ja katso, suuri joukko kansaa tuli tiellÀ toinen toisensa perÀstÀ, vuoren sivulta.

Korkea veisu 5 : 7
7 Vartiat, jotka kÀyvÀt kaupunkia ympÀri, löysivÀt minun, löivÀt minua ja haavoittivat minun; ja vartiat muurin pÀÀllÀ ottivat pois minun pÀÀliinani.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *