virtuous woman

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na virtuous woman

Sananlaskujen kirja 31 : 10
10 Joka toimellisen vaimon löytÀÀ, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat pÀÀrlyt:

Sananlaskujen kirja 31 : 10 – 31
10 Joka toimellisen vaimon löytÀÀ, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat pÀÀrlyt:
11 HÀnen miehensÀ sydÀn uskaltaa hÀneen: hÀnen elatuksensa ei puutu hÀneltÀ.
12 HÀn tekee hÀnelle hyvÀÀ ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 HÀn harjoittaa itsensÀ villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellÀnsÀ työtÀ kÀsillÀnsÀ.
14 HĂ€n on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 HÀn nousee yöllÀ, ja antaa perheellensÀ ruokaa, ja piioillensa heidÀn osansa.
16 HÀn pyytÀÀ peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kÀttensÀ hedelmÀstÀ.
17 HÀn vyöttÀÀ kupeensa vÀkevydellÀ, ja vahvistaa kÀsivartensa.
18 HÀn nÀkee askareensa hyödylliseksi: hÀnen kynttilÀÀnsÀ ei sammuteta yöllÀ.
19 HÀn ojentaa kÀtensÀ rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrÀvarteen.
20 HÀn kohottaa kÀtensÀ köyhille, ja ojentaa kÀtensÀ tarvitseville.
21 Ei hÀn pelkÀÀ lunta huoneessansa; sillÀ kaikella hÀnen perheellÀnsÀ ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 HÀn tekee itsellensÀ makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hÀnen pukunsa.
23 HÀnen miehensÀ on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönÀ.
24 HÀn tekee kallista liinaa ja myy sitÀ, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 VÀkevyys ja kunnia on hÀnen pukunsa, ja hÀn nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 HÀn avaa suunsa viisaudessa, ja hÀnen kielensÀ on suloinen oppi.
27 HÀn katselee kurkistellen, kuinka hÀnen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipÀÀnsÀ.
28 HÀnen poikansa tulevat ja ylistÀvÀt hÀntÀ autuaaksi: hÀnen miehensÀ kiittÀÀ hÀntÀ sanoen:
29 Moni tytÀr kÀyttÀÀ itsensÀ kauniisti; mutta sinÀ kÀyt ylitse heidÀn kaikkein.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkÀÀ, ylistetÀÀn.
31 Antakaat hÀnelle kÀttensÀ hedelmÀstÀ, ja hÀnen kÀttensÀ työt kiittÀkÀÀn hÀntÀ porteissa.

Sananlaskujen kirja 31 : 1 – 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hÀnen ÀitinsÀ hÀnelle opetti:
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 ÄlĂ€ anna vaimon saada tavaraas, ja Ă€lĂ€ kĂ€y niillĂ€ retkillĂ€, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten vÀkeviÀ juotavia,
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vÀÀntelisi köyhÀin asiaa.
6 Antakaat vÀkeviÀ juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 EttÀ he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enÀÀ johdattaisi mieleensÀ viheliÀisyyttÀnsÀ.
8 Avaa suus mykÀn edessÀ, ja auta hyljÀttyin asiaa.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhÀ.
10 Joka toimellisen vaimon löytÀÀ, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat pÀÀrlyt:
11 HÀnen miehensÀ sydÀn uskaltaa hÀneen: hÀnen elatuksensa ei puutu hÀneltÀ.
12 HÀn tekee hÀnelle hyvÀÀ ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 HÀn harjoittaa itsensÀ villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellÀnsÀ työtÀ kÀsillÀnsÀ.
14 HĂ€n on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 HÀn nousee yöllÀ, ja antaa perheellensÀ ruokaa, ja piioillensa heidÀn osansa.
16 HÀn pyytÀÀ peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kÀttensÀ hedelmÀstÀ.
17 HÀn vyöttÀÀ kupeensa vÀkevydellÀ, ja vahvistaa kÀsivartensa.
18 HÀn nÀkee askareensa hyödylliseksi: hÀnen kynttilÀÀnsÀ ei sammuteta yöllÀ.
19 HÀn ojentaa kÀtensÀ rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrÀvarteen.
20 HÀn kohottaa kÀtensÀ köyhille, ja ojentaa kÀtensÀ tarvitseville.
21 Ei hÀn pelkÀÀ lunta huoneessansa; sillÀ kaikella hÀnen perheellÀnsÀ ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 HÀn tekee itsellensÀ makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hÀnen pukunsa.
23 HÀnen miehensÀ on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönÀ.
24 HÀn tekee kallista liinaa ja myy sitÀ, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 VÀkevyys ja kunnia on hÀnen pukunsa, ja hÀn nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 HÀn avaa suunsa viisaudessa, ja hÀnen kielensÀ on suloinen oppi.
27 HÀn katselee kurkistellen, kuinka hÀnen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipÀÀnsÀ.
28 HÀnen poikansa tulevat ja ylistÀvÀt hÀntÀ autuaaksi: hÀnen miehensÀ kiittÀÀ hÀntÀ sanoen:
29 Moni tytÀr kÀyttÀÀ itsensÀ kauniisti; mutta sinÀ kÀyt ylitse heidÀn kaikkein.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkÀÀ, ylistetÀÀn.
31 Antakaat hÀnelle kÀttensÀ hedelmÀstÀ, ja hÀnen kÀttensÀ työt kiittÀkÀÀn hÀntÀ porteissa.

EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 7
7 Te, miehet, myös asukaat heidÀn kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hÀnen kunniansa, niinkuin myös elÀmÀn armon kanssaperillisille, ettei teidÀn rukouksenne estetyiksi tulisi.

EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 1
1 Niin olkaan vaimot myös miehillensÀ alamaiset, ettÀ nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,

Sananlaskujen kirja 31 : 10 – 12
10 Joka toimellisen vaimon löytÀÀ, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat pÀÀrlyt:
11 HÀnen miehensÀ sydÀn uskaltaa hÀneen: hÀnen elatuksensa ei puutu hÀneltÀ.
12 HÀn tekee hÀnelle hyvÀÀ ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Kirje Titukselle 2 : 5
5 Olisivat siviÀt, puhtaat, kotonansa pysyvÀiset, hyvÀt, miehillensÀ alamaiset, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.

Sananlaskujen kirja 31 : 26 – 31
26 HÀn avaa suunsa viisaudessa, ja hÀnen kielensÀ on suloinen oppi.
27 HÀn katselee kurkistellen, kuinka hÀnen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipÀÀnsÀ.
28 HÀnen poikansa tulevat ja ylistÀvÀt hÀntÀ autuaaksi: hÀnen miehensÀ kiittÀÀ hÀntÀ sanoen:
29 Moni tytÀr kÀyttÀÀ itsensÀ kauniisti; mutta sinÀ kÀyt ylitse heidÀn kaikkein.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkÀÀ, ylistetÀÀn.
31 Antakaat hÀnelle kÀttensÀ hedelmÀstÀ, ja hÀnen kÀttensÀ työt kiittÀkÀÀn hÀntÀ porteissa.

Sananlaskujen kirja 12 : 4
4 Ahkera vaimo on miehensÀ kruunu, vaan hÀijy on niinkuin mÀrkÀ hÀnen luissansa.

Psalmien kirja 68 : 6
6 Jumala, joka yksinÀisten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.

EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 2 : 9 – 15
9 Niin myös ettÀ vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensÀ hÀvyllÀ ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli pÀÀrlyillÀ, eli kalliilla vaatteilla,
10 Vaan niinkuin niille vaimoille sopii, jotka jumalisuuden hyvÀin töiden kautta osoittavat.
11 Oppikaan vaimo hiljaisuudessa, kaikella nöyryydellÀ.
12 Mutta en minÀ salli vaimon opettaa enkÀ miestÀnsÀ vallita, vaan ettÀ hÀn on hiljaisuudessa.
13 SillÀ Adam on ensin luotu ja sitte Eva.
14 Ja ei Adam petetty; mutta vaimo petettiin ja saatti ylitsekÀymisen.
15 Mutta kuitenkin hÀn lasten synnyttÀmisen kautta autuaaksi tulee, jos hÀn pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhyydessÀ siveyden kanssa.

Sananlaskujen kirja 14 : 1
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *