Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na politics
Kirje roomalaisille 13 : 1 – 7
1 Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillÀ ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne sÀÀdetyt ovat.
2 SentÀhden jokainen, joka itsensÀ esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan sÀÀtyÀ vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion pÀÀllensÀ.
3 SillÀ ne, jotka vallan pÀÀllÀ ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa peljÀtÀ, niin tee hyvÀÀ, ja sinÀ saat hÀneltÀ kiitoksen.
4 SillÀ hÀn on Jumalan palvelia sinun hyvÀkses. Vaan jos sinÀ pahaa teet, niin pelkÀÀ; sillÀ ei hÀn miekkaa hukkaan kanna; sillÀ hÀn on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.
5 SentÀhden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tÀhden, vaan myös omantunnon tÀhden.
6 SillÀ sentÀhden te myös veron maksatte; sillÀ he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitÀÀ.
7 Niin antakaat siis kaikille, mitÀ te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee.
EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 2 : 1 – 2
1 Niin minÀ siis neuvon, ettÀ ennen kaikkia pidettÀisiin rukoukset, anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkein ihmisten edestÀ:
2 Kuningasten ja kaiken esivallan edestÀ, ettÀ me rauhassa ja levossa elÀisimme, kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa;
Evankeliumi Matteuksen mukaan 22 : 17 – 21
17 Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 Mutta kuin Jeesus ymmÀrsi heidÀn pahuutensa, sanoi hÀn: mitÀ te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hÀnelle verorahan.
20 Ja hÀn sanoi heille: kenenkÀ on tÀmÀ kuva ja pÀÀllekirjoitus?
21 He sanoivat hÀnelle: keisarin. Niin hÀn sanoi heille: antakaat keisarille, mitkÀ keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkÀ Jumalan ovat.
EnsimmĂ€inen kirje tessalonikalaisille 4 : 11 – 12
11 Ja pyytÀkÀÀt olla levolliset ja ottakaat vaari omista askareistanne, tehden työtÀ kÀsillÀnne, niinkuin me kÀskeneet olemme,
12 EttÀ te itsenne kunniallisesti ulkonaisten kohtaan kÀyttÀisitte, ettette mitÀÀn tarvitsisi.
Viides Mooseksen kirja 15 : 7 – 11
7 Jos joku veljistÀs on joutunut köyhÀksi jossakussa kaupungissa sinun maallas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, niin ei pidÀ sinun koventaman sydÀntÀs eikÀ kÀsiÀs köyhÀltÀ veljeltÀs sulkeman;
8 Mutta pitÀÀ kaiketi avaaman kÀtes hÀnelle ja mieluisesti lainaaman, senjÀlkeen minkÀ hÀn puutteessansa tarvitsee.
9 Ota vaari, ettei sinun sydÀmees tulisi Belialin ajatus, ettÀs sanoisit: nyt tulee pian seitsemÀs vuosi, joka on vapaavuosi, ja sinÀ armottomasti katsot sinun köyhÀn veljes puoleen, etkÀ mitÀkÀÀn annan hÀnelle: niin hÀn huutaa sinun ylitses Herran tykö, ja se tulee sinulle synniksi.
10 Sinun pitÀÀ antaman hÀnelle hyvÀllÀ mielellÀ, ja sinun sydÀmes ei pidÀ paheksuman, koskas hÀnelle annat; sillÀ sentÀhden on Herra sinun Jumalas siunaava sinua kaikissa sinun töissÀs, ja sinun kÀttes teoissa.
11 SillÀ ei köyhÀt pidÀ puuttuman maalta, sentÀhden kÀsken minÀ sinua ja sanon: avaa aina kÀtes veljelles, joka tarvitseva ja köyhÀ on sinun maallas.
Psalmien kirja 33 : 12
12 Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hÀn itsellensÀ on perinnöksi valinnut.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 24
24 Ei kenkÀÀn voi palvella kahta herraa; sillÀ taikka hÀn tÀtÀ vihaa ja toista rakastaa, taikka hÀn tÀhÀn suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 28 : 18
18 Ja Jesus tuli ja puhutteli heitÀ, sanoen: minulle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan pÀÀllÀ.
Viides Mooseksen kirja 17 : 14 – 15
14 Koska tulet siihen maahan, kuin Herra sinun Jumalas sinulle antaa, omistaakses sitÀ ja asuakses siinÀ, ja sanot: minÀ asetan kuninkaan minulleni, niinkuin kaikki kansat jotka minun ympÀrillÀni ovat;
15 Niin aseta se kuninkaaksi sinulles, jonka Herra sinun Jumalas valitsee. Aseta veljistÀs kuningas sinulles: et sinÀ saa muukalaista asettaa sinulles, joka ei sinun veljes ole,
EnsimmÀinen Pietarin kirje 2 : 17
17 Olkaat kunnialliset jokaista kohtaan, rakastakaat veljiÀ, peljÀtkÀÀt Jumalaa, kunnioittakaat kuningasta.
Apostolien teot 5 : 29
29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: enempi tulee kuulla Jumalaa kuin IhmisiÀ.
Kirje filippilÀisille 3 : 20
20 Mutta meidÀn menomme on taivaissa, josta me myös lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme,
Kirje Titukselle 3 : 9
9 Mutta hulluja tutkimisia, polvilukuja, riitoja ja kilvoituksia laista vÀltÀ; sillÀ ne ovat turhat ja kelvottomat.
Psalmien kirja 109 : 8
8 Olkoon hÀnen pÀivÀnsÀ harvat, ja hÀnen virkansa ottakoon toinen.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 5 : 8
8 Mutta jos ei joku omistansa, liiatenkin perheestÀnsÀ, murhetta pidÀ, se on uskon kieltÀnyt ja on pakanaa pahempi.
Kolmas Mooseksen kirja 19 : 18
18 Ei sinun pidÀ kostaman, eikÀ vihaaman kansas lapsia. Sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs, niinkuin itse sinuas; sillÀ minÀ olen Herra.
Evankeliumi Markuksen mukaan 6 : 17 – 28
17 SillÀ Herodes oli lÀhettÀnyt Johannesta ottamaan kiinni, ja pani hÀnen torniin, Herodiaksen, veljensÀ Philippuksen emÀnnÀn tÀhden, jonka hÀn oli nainut.
18 SillÀ Johannes oli Herodekselle sanonut: ei sinulle ole luvallista pitÀÀ veljes emÀntÀÀ.
19 Ja Herodias vÀijyi hÀntÀ, ja tahtoi hÀntÀ tappaa; mutta ei hÀn saanut.
20 SillÀ Herodes pelkÀsi Johannesta, ettÀ hÀn tiesi hÀnen hurskaaksi ja pyhÀksi mieheksi, ja otti vaarin hÀnestÀ, ja kuuli hÀntÀ monessa asiassa, ja kuulteli hÀntÀ mielellÀnsÀ.
21 Ja kuin sovelias pÀivÀ tuli, ettÀ Herodes syntymÀpÀivÀnÀnsÀ teki ehtoollisen ylimmÀisillensÀ ja pÀÀmiehille ja esimiehille Galileassa,
22 Ja Herodiaksen tytÀr tuli sisÀlle ja hyppÀsi, ja se kelpasi Herodekselle ja ynnÀ atrioitseville, sanoi kuningas piialle: ano minulta mitÀs tahdot, ja minÀ annan sinulle.
23 Ja hÀn vannoi hÀnelle: mitÀ ikÀnÀ sinÀ minulta anot, niin minÀ annan sinulle, puoleen minun valtakuntaani asti.
24 Mutta se meni ulos ja sanoi ÀidillensÀ: mitÀ minun pitÀÀ anoman? vaan se sanoi: Johannes Kastajan pÀÀtÀ.
25 Ja hÀn kohta meni sisÀlle kiiruusti kuninkaan tykö, anoi sanoen: minÀ tahdon, ettÀs minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan pÀÀn vadissa.
26 Niin kuningas tuli sangen murheelliseksi; kuitenkin valan tÀhden ja niiden, jotka ynnÀ atrioitsivat, ei tahtonut hÀneltÀ kieltÀÀ.
27 Ja kuningas lÀhetti kohta murhaajan, ja kÀski hÀnen pÀÀnsÀ tuoda.
28 Niin se meni ja leikkasi hÀnen kaulansa tornissa, ja toi hÀnen pÀÀnsÀ vadissa, ja antoi sen piialle; ja piika antoi sen ÀidillensÀ.
Sananlaskujen kirja 21 : 1
1 Kuninkaan sydÀn on Herran kÀdessÀ, niinkuin vesiojat, ja hÀn taittaa sen kuhunka tahtoo.
Evankeliumi Markuksen mukaan 12 : 13 – 17
13 Ja he lÀhettivÀt hÀnen tykönsÀ muutamat Pharisealaisista ja Herodilaisista, solmeamaan hÀntÀ sanoissa.
14 Ja he tulivat ja sanoivat hÀnelle: Mestari, me tiedÀmme, ettÀs olet totinen ja et tottele ketÀÀn; sillÀ et sinÀ katso ihmisten muotoa, mutta opetat Jumalan tien totuudessa. Sopiiko keisarille antaa veron, taikka ei? PitÀÀkö meidÀn antaman, taikka ei antaman?
15 Niin hÀn tiesi heidÀn viekkautensa, ja sanoi heille: mitÀ te kiusaatte minua? Tuokaat minulle raha nÀhdÀkseni.
16 Niin he toivat. Ja hÀn sanoi heille: kenenkÀ on tÀmÀ kuva ja pÀÀllekirjoitus? He sanoivat hÀnelle: keisarin.
17 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: antakaat keisarille, kuin keisarin ovat, ja Jumalalle, kuin Jumalan ovat. Ja he ihmettelivÀt hÀntÀ.
Leave a Reply