Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na our first love
Johanneksen ilmestys 2 : 4
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
Johanneksen ilmestys 2 : 1 – 7
1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: nÀitÀ sanoo se, joka seitsemÀn tÀhteÀ pitÀÀ oikiassa kÀdessÀnsÀ, joka kÀy seitsemÀn kultaisen kynttilÀjalan keskellÀ:
2 MinÀ tiedÀn sinun työs ja tekos ja sinun kÀrsivÀllisyytes, ettet sinÀ voi kÀrsiÀ pahoja: sinÀ olet niitÀ jo kiusannut, jotka itsensÀ apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidÀt valehtelioiksi.
3 Ja sinÀ kannoit ja kÀrsit, ja minun nimeni tÀhden sinÀ työtÀ teit ja et vÀsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
6 Mutta se sinulla on, ettÀs vihaat Nikolailaisten töitÀ, joita minÀkin vihaan.
7 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minÀ elÀmÀn puusta syödÀ, joka keskellÀ Jumalan paradisia on.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 8
8 Joka ei rakasta, ei hÀn tunne Jumalaa; sillÀ Jumala on rakkaus.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
Johanneksen ilmestys 2 : 4 – 5
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 1 : 22
22 Ja tehkÀÀt puhtaaksi teidÀn sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenÀnne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydÀmestÀ,
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15 : 13
13 Ei ole kellÀÀn sitÀ suurempaa rakkautta, kuin ettÀ joku panis henkensÀ ystÀvÀinsÀ edestÀ.
Johanneksen ilmestys 2 : 1 – 29
1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: nÀitÀ sanoo se, joka seitsemÀn tÀhteÀ pitÀÀ oikiassa kÀdessÀnsÀ, joka kÀy seitsemÀn kultaisen kynttilÀjalan keskellÀ:
2 MinÀ tiedÀn sinun työs ja tekos ja sinun kÀrsivÀllisyytes, ettet sinÀ voi kÀrsiÀ pahoja: sinÀ olet niitÀ jo kiusannut, jotka itsensÀ apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidÀt valehtelioiksi.
3 Ja sinÀ kannoit ja kÀrsit, ja minun nimeni tÀhden sinÀ työtÀ teit ja et vÀsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
6 Mutta se sinulla on, ettÀs vihaat Nikolailaisten töitÀ, joita minÀkin vihaan.
7 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minÀ elÀmÀn puusta syödÀ, joka keskellÀ Jumalan paradisia on.
8 Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo ensimÀinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elÀÀ:
9 MinÀ tiedÀn sinun tekos ja vaivas ja köyhyytes, (mutta sinÀ olet rikas,) ja niiden pilkan, jotka itsensÀ Juudalaisiksi sanovat ja ei olekaan, vaan ovat saatanan joukko.
10 ĂlĂ€ sinĂ€ ensinkÀÀn pelkÀÀ, mitĂ€ sinun kĂ€rsimĂ€n pitÀÀ. Katso, perkele on muutamia teistĂ€ heittĂ€vĂ€ vankiuteen, kiusattaa; ja teillĂ€ pitÀÀ oleman vaiva kymmenen pĂ€ivÀÀ. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minĂ€ sinulle elĂ€mĂ€n kruunun annan.
11 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo: Joka voittaa, ei se toiselta kuolemalta vahingoiteta.
12 Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo se, jolla on kaksiterÀinen terÀvÀ miekka:
13 MinÀ tiedÀn sinun tekos, ja kussas asut, kussa saatanan istuin on: ja sinÀ pidÀt minun nimeni ja et kieltÀnyt minun uskoani niinÀkÀÀn pÀivinÀ, joina Antipas, minun uskollinen todistajani, teidÀn tykönÀnne tapettu on, kussa saatana asuu.
14 Mutta minulla on vÀhÀ sinua vastaan: ettÀ sinulla siellÀ on niitÀ, jotka Balaamin oppia pitÀvÀt, joka opetti Balakin antamaan pahennusta Israelin lasten edessÀ, epÀjumalten uhria syödÀ ja salavuoteudessa maata.
15 Niin myös sinulla on niitÀ, jotka Nikolailaisten oppia pitÀvÀt, jota minÀ vihaan.
16 Tee parannus; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian, ja tappelen heidÀn kanssansa minun suuni miekalla.
17 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo: sen, joka voittaa, annan minÀ syödÀ siitÀ salatusta mannasta, ja tahdon hÀnelle hyvÀn todistuksen antaa, ja sillÀ todistuksella uuden kirjoitetun nimen, jota ei yksikÀÀn tiedÀ, vaan se, joka sen saa.
18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo Jumalan Poika, jonka silmÀt ovat niinkuin tulen liekki ja hÀnen jalkansa valantovasken kaltaiset:
19 MinÀ tiedÀn sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun kÀrsivÀllisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensimÀiset.
20 Vaan minulla on vÀhÀ sinua vastaan, ettÀs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensÀ prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevÀn, salavuoteudessa makaavan ja epÀjumalan uhria syövÀn.
21 Ja minÀ annoin hÀnelle ajan parannusta tehdÀ salavuoteudestansa, mutta ei hÀn tehnytkÀÀn.
22 Katso, minÀ panen hÀnen vuoteesen ja ne, jotka hÀnen kanssansa huorin tekevÀt, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistÀnsÀ.
23 Ja hÀnen lapsensa minÀ tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ minÀ olen se, joka munaskuut ja sydÀmet tutkin, ja annan kullekin teistÀ teidÀn työnne jÀlkeen.
24 Mutta teille minÀ sanon ja muille, jotka Tyatirassa olette, joilla ei tÀmÀ oppi ole ja jotka ei saatanan syvyyttÀ tunteneet, niinkuin he sanovat: en minÀ laske teidÀn pÀÀllenne muuta kuormaa;
25 Kuitenkin se, mikÀ teillÀ on, pitÀkÀÀt siihenasti kuin minÀ tulen,
26 Ja joka voittaa ja minun tekoni hamaan loppuun asti pitÀÀ, sille minÀ annan voiman pakanain ylitse,
27 Ja hÀnen pitÀÀ heitÀ rautaisella vitsalla hallitseman ja niinkuin savenvalajan astioita heitÀ sÀrkemÀn, niinkuin minÀkin IsÀltÀni sain;
28 Ja annan hÀnelle kointÀhden.
29 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo.
Johanneksen ilmestys 2 : 5
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 13 : 35
35 SiitÀ pitÀÀ kaikkein tunteman teidÀt minun opetuslapsikseni, jos te keskenÀnne rakkauden pidÀtte.
Johanneksen ilmestys 19 : 7
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hÀnelle, sillÀ Karitsan hÀÀt ovat tulleet, ja sen emÀntÀ valmisti itsensÀ.
Kirje roomalaisille 10 : 9
9 SillÀ, jos sinÀ suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydÀmessÀs, ettÀ Jumala on hÀnet kuolleista herÀttÀnyt, niin sinÀ tulet autuaaksi;
Kirje roomalaisille 12 : 1 – 2
1 Niin neuvon minÀ teitÀ, rakkaat veljet, Jumalan sydÀmellisen laupiuden kautta, ettÀ te antaisitte teidÀn ruumiinne elÀvÀksi, pyhÀksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidÀn toimellinen jumalanpalveluksenne.
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.
Johanneksen ilmestys 2 : 2 – 3
2 MinÀ tiedÀn sinun työs ja tekos ja sinun kÀrsivÀllisyytes, ettet sinÀ voi kÀrsiÀ pahoja: sinÀ olet niitÀ jo kiusannut, jotka itsensÀ apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidÀt valehtelioiksi.
3 Ja sinÀ kannoit ja kÀrsit, ja minun nimeni tÀhden sinÀ työtÀ teit ja et vÀsynyt.
Kirje efesolaisille 2 : 8 – 9
8 SillÀ armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissÀnne: Jumalan lahja se on:
9 Ei töistÀ, ettei yksikÀÀn kerskaisi.
Kirje efesolaisille 4 : 1 – 3
1 Niin minÀ vangittu Herrassa neuvon teitÀ, ettÀ te siinÀ kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii,
2 Kaikella nöyryydellÀ, siveydellÀ ja pitkÀmielisyydellÀ, ja kÀrsikÀÀt toinen toistanne rakkaudessa.
3 Ahkeroitkaat myös pitÀmÀÀn hengen yhteyttÀ rauhan siteen kautta:
Kirje heprealaisille 10 : 24
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, ettÀ me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistÀ töistÀ,
Toinen Pietarin kirje 3 : 9
9 Ei Herra viivytÀ lupaustansa, (niinkuin muutamat sen viipyvÀn luulevat,) vaan hÀn on meidÀn kanssamme kÀrsivÀinen, ja ei tahdo, ettÀ jonkun pitÀis hukkuman, vaan ettÀ jokainen itsensÀ parannukseen kÀÀntÀis.
Psalmien kirja 23 : 1 – 5
1 Davidin Psalmi. Herra on minun paimeneni: ei minulta mitÀÀn puutu.
2 HÀn kaitsee minua viheriÀisessÀ niityssÀ, ja vie minua virvoittavan veden tykö.
3 Minun sieluni hÀn virvoittaa: hÀn vie minun oikialle tielle, nimensÀ tÀhden.
4 Ja vaikka minÀ vaeltaisin pimiÀssÀ laaksossa, en minÀ pelkÀisi mitÀÀn pahuutta, ettÀs olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat.
5 SinÀ valmistat minulle pöydÀn vihollisteni kohdalle: sinÀ voitelet minun pÀÀni öljyllÀ, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Leave a Reply