nephilim

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na nephilim

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 6 : 4
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.

NeljÀs Mooseksen kirja 13 : 33
33 Me nÀimme siellÀ myös hirmuiset Enakin pojat, jÀttilÀisiÀ: ja me olimme meidÀn silmÀimme edessÀ (nÀhdÀ) niinkuin heinÀsirkat, ja niin olimme myös me heidÀn silmÀinsÀ edessÀ.

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 22
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidÀ nuhteleman ihmistÀ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillÀ hÀn on liha; sentÀhden olkoon hÀnellÀ aikaa, sata ja kaksikymmentÀ ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5 Mutta Herra nÀki ihmisen pahuuden suureksi maan pÀÀllÀ; ja kaikki hÀnen sydÀmensÀ aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6 Ja Herra katui ihmisen tehneensÀ maan pÀÀlle, ja tuli murheelliseksi sydÀmessÀnsÀ.
7 Ja Herra sanoi: MinÀ tahdon ihmisen, jonka minÀ loin, hukuttaa maan pÀÀltÀ, hamasta ihmisestÀ niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillÀ minÀ kadun, ettÀ minÀ niitÀ tehnyt olen.
8 Mutta Noa löysi armon Herran edessÀ.
9 TÀmÀ on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:
10 Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.
11 Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessÀ, ja tÀynnÀnsÀ vÀkivaltaa.
12 Silloin katsahti Jumala maan pÀÀlle, ja katso, se oli turmeltu: sillÀ kaikki liha oli turmellut tiensÀ maan pÀÀllÀ.
13 Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillÀ maa on heistÀ tÀynnÀnsÀ vÀkivaltaa, ja katso, minÀ hukutan heitÀ ynnÀ maan kanssa.
14 Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisÀlle olinsijat, ja tervaa se sisÀltÀ ja ulkoa.
15 Ja tee hÀntÀ nÀin: Kolmesataa kyynÀrÀÀ pitÀÀ oleman arkin pituuden, viisikymmentÀ kyynÀrÀÀ hÀnen leveytensÀ ja kolmekymmentÀ kyynÀrÀÀ korkeutensa.
16 Arkin akkunan sinun pitÀÀ tekemÀn, ja kyynÀrÀllÀ pÀÀttÀmÀn sen ylhÀÀltÀ: Ja arkin oven pitÀÀ sinun paneman sivuun. Ja hÀnellÀ pitÀÀ oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellÀ ja kolmas ylinnÀ.
17 Ja minÀ, katso, minÀ annan tulla vedenpaisumuksen maan pÀÀlle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elÀvÀ henki on taivaan alla, ja kaikki, mitÀ maan pÀÀllÀ on, pitÀÀ hukkuman.
18 Mutta sinun kanssas minÀ minun liittoni teen, ja sinun pitÀÀ arkkiin sisÀlle menemÀn, sinun ja sinun poikas, ja sinun emÀntÀs, ja poikais emÀnnÀt sinun kanssas.
19 Ja sinun pitÀÀ saattaman arkkiin kaikkinaiset elÀimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jÀÀmÀÀn elÀmÀÀn kanssas.
20 Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan pÀÀllÀ lajistansa. Kaikista nÀistÀ pitÀÀ kaksittain sinun tykös kÀymÀn, jÀÀmÀn elÀmÀÀn.
21 Ja sinun pitÀÀ ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödÀÀn, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.
22 Ja Noa teki sen: kaikki mitÀ Jumala hÀnen kÀski, niin hÀn teki.

NeljĂ€s Mooseksen kirja 13 : 30 – 33
30 Mutta Kaleb vaikitti kansaa Moseksen edessÀ, ja sanoi: kÀykÀÀmme rohkiasti ja omistakaamme maa; sillÀ kyllÀ me sen voitamme.
31 Mutta ne miehet, jotka hÀnen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida mennÀ sitÀ kansaa vastaan; sillÀ he ovat meitÀ vÀkevÀmmÀt.
32 Ja he saattivat maan, jonka he katselleet olivat, pahaan huutoon Israelin lasten seassa, sanoen: maa, jonka lÀvitse me kÀvimme vakoomassa sitÀ, syö asujansa, ja kaikki kansa, jonka me siellÀ nÀimme, ovat juuri pitkÀt ihmiset.
33 Me nÀimme siellÀ myös hirmuiset Enakin pojat, jÀttilÀisiÀ: ja me olimme meidÀn silmÀimme edessÀ (nÀhdÀ) niinkuin heinÀsirkat, ja niin olimme myös me heidÀn silmÀinsÀ edessÀ.

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 4
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidÀ nuhteleman ihmistÀ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillÀ hÀn on liha; sentÀhden olkoon hÀnellÀ aikaa, sata ja kaksikymmentÀ ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.

Juudaksen kirje 1 : 6
6 Ja ne enkelit, jotka ei alkuansa pitÀneet, vaan antoivat ylön kotonsa, on hÀn kÀtkenyt pimeyteen ijankaikkisilla kahleilla suuren pÀivÀn tuomioon asti,

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 8
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidÀ nuhteleman ihmistÀ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillÀ hÀn on liha; sentÀhden olkoon hÀnellÀ aikaa, sata ja kaksikymmentÀ ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5 Mutta Herra nÀki ihmisen pahuuden suureksi maan pÀÀllÀ; ja kaikki hÀnen sydÀmensÀ aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6 Ja Herra katui ihmisen tehneensÀ maan pÀÀlle, ja tuli murheelliseksi sydÀmessÀnsÀ.
7 Ja Herra sanoi: MinÀ tahdon ihmisen, jonka minÀ loin, hukuttaa maan pÀÀltÀ, hamasta ihmisestÀ niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillÀ minÀ kadun, ettÀ minÀ niitÀ tehnyt olen.
8 Mutta Noa löysi armon Herran edessÀ.

NeljĂ€s Mooseksen kirja 13 : 31 – 33
31 Mutta ne miehet, jotka hÀnen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida mennÀ sitÀ kansaa vastaan; sillÀ he ovat meitÀ vÀkevÀmmÀt.
32 Ja he saattivat maan, jonka he katselleet olivat, pahaan huutoon Israelin lasten seassa, sanoen: maa, jonka lÀvitse me kÀvimme vakoomassa sitÀ, syö asujansa, ja kaikki kansa, jonka me siellÀ nÀimme, ovat juuri pitkÀt ihmiset.
33 Me nÀimme siellÀ myös hirmuiset Enakin pojat, jÀttilÀisiÀ: ja me olimme meidÀn silmÀimme edessÀ (nÀhdÀ) niinkuin heinÀsirkat, ja niin olimme myös me heidÀn silmÀinsÀ edessÀ.

Viides Mooseksen kirja 3 : 11
11 SillÀ ainoastansa kuningas Og Basanissa oli jÀÀnyt Refalaisista: katso, hÀnen vuoteensa, rautainen vuode, eikö se ole Ammonin lasten Rabbatissa? joka on yhdeksÀn kyynÀrÀÀ pitkÀ, ja neljÀ kyynÀrÀÀ lavia, miehen kyynÀrpÀÀn pituudelta.

Juudaksen kirje 1 : 6 – 7
6 Ja ne enkelit, jotka ei alkuansa pitÀneet, vaan antoivat ylön kotonsa, on hÀn kÀtkenyt pimeyteen ijankaikkisilla kahleilla suuren pÀivÀn tuomioon asti,
7 Niinkuin Sodoma ja Gomorra ja ne lÀhikaupungit, jotka sillÀ muotoa kuin hekin huorin tehneet olivat ja muukalaisen lihan jÀlkeen menneet, ovat pannut muille opiksi, ijankaikkisen tulen vaivaa kÀrsimÀÀn.

Toinen Pietarin kirje 2 : 4
4 SillÀ jos ei Jumala armahtanut niitÀ enkeleitÀ, jotka syntiÀ tekivÀt, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt, ja antoi ylön heidÀt tuomioon kÀtkettÀÀ,

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 7
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidÀ nuhteleman ihmistÀ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillÀ hÀn on liha; sentÀhden olkoon hÀnellÀ aikaa, sata ja kaksikymmentÀ ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5 Mutta Herra nÀki ihmisen pahuuden suureksi maan pÀÀllÀ; ja kaikki hÀnen sydÀmensÀ aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6 Ja Herra katui ihmisen tehneensÀ maan pÀÀlle, ja tuli murheelliseksi sydÀmessÀnsÀ.
7 Ja Herra sanoi: MinÀ tahdon ihmisen, jonka minÀ loin, hukuttaa maan pÀÀltÀ, hamasta ihmisestÀ niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillÀ minÀ kadun, ettÀ minÀ niitÀ tehnyt olen.

Jesajan kirja 26 : 14
14 Ei kuolleet elÀviksi tule ja nukkuneet ei nouse; sillÀ sinÀ olet heitÀ etsinyt ja hÀvittÀnyt, ja kaiken heidÀn muistonsa kadottanut.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 6 : 2
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.

Aamoksen kirja 2 : 9
9 Ja minÀ olen kuitenkin Amorilaisen heidÀn edestÀnsÀ kadottanut, jonka korkeus oli niinkuin sedripuiden korkeus, ja joka oli niin vahva kuin tammet; ja minÀ turmelin ylhÀÀltÀ hÀnen hedelmÀnsÀ, ja hÀnen juurensa alhaalta.

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 2
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.

Viides Mooseksen kirja 2 : 10
10 EmilÀiset ovat muinen sillÀ paikalla asuneet, jotka olivat suuri, vÀkevÀ ja pitkÀ kansa, niinkuin Enakilaiset;

Joosuan kirja 14 : 15
15 Mutta Hebron kutsuttiin muinaiseen aikaan KirjatArba, joka oli suurin mies Enakilaisten seassa; ja maakunta lakkasi sotimasta.

Toinen Samuelin kirja 21 : 20
20 SitÀlÀhin nousi vielÀ sota Gatissa; ja siellÀ oli pitkÀ mies, jolla oli kuusi sormea kÀsissÀ ja kuusi varvasta jaloissa, se on yhteen lukien neljÀkolmattakymmentÀ; hÀn oli myös syntynyt Raphalle.

Jobin kirja 1 : 6
6 Mutta tapahtui yhtenÀ pÀivÀnÀ, ettÀ Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, ja tuli myös saatana heidÀn kanssansa.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *