mista-raamattu-sanoo – Kaikki Raamatun jakeet aiheesta

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na

Danielin kirja 4 : 13
13 (H4:10) Ja minÀ nÀin yhden nÀyn minun vuoteessani, ja katso, pyhÀ vartia tuli alas taivaasta.

Danielin kirja 4 : 17
17 (H4:14) Se on vartiain neuvossa pÀÀtetty, ja pyhÀin kanssa puheessa vahvistettu, ettÀ elÀvÀt tuntisivat YlimmÀisellÀ vallan olevan ihmisten valtakuntain pÀÀlle, ja antavan ne kellenkÀ hÀn tahtoo, ja ettÀ hÀn asettaa kaikkein nöyrimmÀn ihmisen niiden pÀÀlle.

Danielin kirja 4 : 23
23 (H4:20) Mutta ettÀ kuningas pyhÀn vartian nÀhnyt on taivaasta tulevan alas ja sanovan: Hakatkaat se puu poikki ja turmelkaat se. Kuitenkin kanto juurinensa jÀttÀkÀÀt maahan, mutta hÀnen pitÀÀ rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolIa ruohossa kÀymÀn ja pitÀÀ makaaman taivaan kasteen alla ja kastuman ja itsensÀ elÀinten kanssa kedolla ruokkiman; siihen asti ettÀ seitsemÀn aikaa hÀneltÀ kuluneet ovat.

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 22
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidÀ nuhteleman ihmistÀ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillÀ hÀn on liha; sentÀhden olkoon hÀnellÀ aikaa, sata ja kaksikymmentÀ ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5 Mutta Herra nÀki ihmisen pahuuden suureksi maan pÀÀllÀ; ja kaikki hÀnen sydÀmensÀ aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6 Ja Herra katui ihmisen tehneensÀ maan pÀÀlle, ja tuli murheelliseksi sydÀmessÀnsÀ.
7 Ja Herra sanoi: MinÀ tahdon ihmisen, jonka minÀ loin, hukuttaa maan pÀÀltÀ, hamasta ihmisestÀ niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillÀ minÀ kadun, ettÀ minÀ niitÀ tehnyt olen.
8 Mutta Noa löysi armon Herran edessÀ.
9 TÀmÀ on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:
10 Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.
11 Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessÀ, ja tÀynnÀnsÀ vÀkivaltaa.
12 Silloin katsahti Jumala maan pÀÀlle, ja katso, se oli turmeltu: sillÀ kaikki liha oli turmellut tiensÀ maan pÀÀllÀ.
13 Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillÀ maa on heistÀ tÀynnÀnsÀ vÀkivaltaa, ja katso, minÀ hukutan heitÀ ynnÀ maan kanssa.
14 Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisÀlle olinsijat, ja tervaa se sisÀltÀ ja ulkoa.
15 Ja tee hÀntÀ nÀin: Kolmesataa kyynÀrÀÀ pitÀÀ oleman arkin pituuden, viisikymmentÀ kyynÀrÀÀ hÀnen leveytensÀ ja kolmekymmentÀ kyynÀrÀÀ korkeutensa.
16 Arkin akkunan sinun pitÀÀ tekemÀn, ja kyynÀrÀllÀ pÀÀttÀmÀn sen ylhÀÀltÀ: Ja arkin oven pitÀÀ sinun paneman sivuun. Ja hÀnellÀ pitÀÀ oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellÀ ja kolmas ylinnÀ.
17 Ja minÀ, katso, minÀ annan tulla vedenpaisumuksen maan pÀÀlle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elÀvÀ henki on taivaan alla, ja kaikki, mitÀ maan pÀÀllÀ on, pitÀÀ hukkuman.
18 Mutta sinun kanssas minÀ minun liittoni teen, ja sinun pitÀÀ arkkiin sisÀlle menemÀn, sinun ja sinun poikas, ja sinun emÀntÀs, ja poikais emÀnnÀt sinun kanssas.
19 Ja sinun pitÀÀ saattaman arkkiin kaikkinaiset elÀimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jÀÀmÀÀn elÀmÀÀn kanssas.
20 Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan pÀÀllÀ lajistansa. Kaikista nÀistÀ pitÀÀ kaksittain sinun tykös kÀymÀn, jÀÀmÀn elÀmÀÀn.
21 Ja sinun pitÀÀ ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödÀÀn, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.
22 Ja Noa teki sen: kaikki mitÀ Jumala hÀnen kÀski, niin hÀn teki.

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 6 : 1 – 4
1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllÀ, ja siittivÀt tyttÀriÀ;
2 Niin Jumalan pojat nÀkivÀt ihmisten tyttÀret kauniiksi, ja ottivat emÀnniksensÀ kaikesta kuin he valitsivat.
3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidÀ nuhteleman ihmistÀ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillÀ hÀn on liha; sentÀhden olkoon hÀnellÀ aikaa, sata ja kaksikymmentÀ ajastaikaa.
4 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllÀ: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytÀrten kanssa, ja he olivat siittÀneet heille (lapsia): nÀmÀ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.

Kirje efesolaisille 6 : 12
12 SillÀ ei meillÀ ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pÀÀruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tÀmÀn maailman pimeydessÀ vallitsevat, pahoja henkiÀ vastaan taivaan alla .

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *