Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Evankeliumi Johanneksen mukaan 16 : 33
33 NÀitÀ olen minÀ teille puhunut, ettÀ teillÀ minussa rauha olis. Maailmassa on teillÀ tuska; mutta olkaat hyvÀssÀ turvassa, minÀ voitin maailman.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 1 – 17
1 Mutta sen sinun pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ vaaralliset ajat lÀhenevÀt;
2 SillÀ ne ihmiset, jotka itsiÀnsÀ rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiÀt, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittÀmÀttömÀt, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 PettÀjÀt, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltÀvÀt pois. Karta siis senkaltaisia.
6 SillÀ ne ovat niitÀ, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimovÀen vangiksi vievÀt, jotka synneillÀ rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa kÀyvÀt,
7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.
8 Mutta niinkuin Jannes ja Jambres olivat Mosesta vastaan, niin nÀmÀtkin ovat totuutta vastaan: ne ovat ihmiset taidosta turmellut ja kelvottomat uskoon.
9 Mutta ei heidÀn pidÀ silleen menestymÀn; sillÀ heidÀn hulluutensa pitÀÀ kaikille julki tuleman, niinkuin niidenkin oli.
10 Mutta sinÀ olet seurannut minun opetustani, sÀÀtyÀni, aivoitustani, uskoani, pitkÀmielisyyttÀni, rakkauttani, kÀrsivÀllisyyttÀni,
11 Vainoomisiani, vaivojani, jotka minulle Antiokiassa, Ikoniossa ja Lystrassa tapahtuivat, jotka vainoomiset minÀ kÀrsin, ja kaikista on minun Herra pÀÀstÀnyt.
12 Mutta myös kaikkein, jotka jumalisesti Jesuksessa Kristuksessa elÀÀ tahtovat, pitÀÀ vainoa kÀrsimÀn.
13 Mutta pahoille ja petollisille ihmisille on tapahtuva jota edemmÀ sitÀ pahemmin, sekÀ vietteliöille ettÀ vietellyille.
14 Mutta pysy niissÀ, joita sinÀ oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietÀen keneltÀs oppinut olet,
15 Ja ettÀs jo lapsuudesta olet PyhÀn Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
16 SillÀ kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
17 EttÀ Jumalan ihminen tÀydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 1 – 3
1 (Ja hÀn sanoi opetuslapsillensa:) Àlkööt teidÀn sydÀmenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan pÀÀlle, niin uskokaat myös minun pÀÀlleni.
2 Minun IsÀni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minÀ sanoisin teille: minÀ menen valmistamaan teille siaa.
3 Ja vaikka minÀ menen pois valmistamaan teille siaa, niin minÀ tulen jÀlleen ja otan teidÀt tyköni, ettÀ kussa minÀ olen, siellÀ pitÀÀ myös teidÀn oleman.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 2 : 21
21 SillÀ sitÀ varten olette te kutsutut, ettÀ Kristus myös kÀrsi meidÀn edestÀmme ja jÀtti meille esikuvan, ettÀ teidÀn pitÀÀ hÀnen askeleitansa noudattaman,
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 25 – 34
25 SentÀhden sanon minÀ teille: ÀlkÀÀt murehtiko henkenne tÀhden, mitÀ te syötte ja mitÀ te juotte, eikÀ ruumiinne tÀhden, millÀ te teitÀnne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?
26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvÀ eikÀ niitÀ, ei myös kokoa riiheen, ja teidÀn taivaallinen IsÀnne ruokkii heidÀt. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
27 Mutta kuka teistÀ voi surullansa lisÀtÀ yhden kyynÀrÀn pituudellensa?
28 Ja mitÀ te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtÀ tee, eikÀ kehrÀÀ.
29 Kuitenkin sanon minÀ teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistÀ.
30 Jos Jumala nÀin vaatettaa pellon ruohon, joka tÀnÀpÀnÀ seisoo ja huomenna pÀtsiin heitetÀÀn, eikö hÀn paljoa enemmin teidÀn sitÀ tee, te vÀhÀuskoiset?
31 ĂlkÀÀt siis surulliset olko, sanoen: mitĂ€ me syömme, taikka mitĂ€ me juomme? eli millĂ€ me meitĂ€mme verhoomme?
32 SillÀ kaikkia nÀitÀ pakanat etsivÀt; sillÀ teidÀn taivaallinen IsÀnne kyllÀ tietÀÀ teidÀn kaikkia nÀitÀ tarvitsevan.
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
34 ĂlkÀÀt sentĂ€hden sureko huomisesta pĂ€ivĂ€stĂ€; sillĂ€ huomisella pĂ€ivĂ€llĂ€ on suru itsestĂ€nsĂ€. TyytykÀÀn kukin pĂ€ivĂ€ surullensa.
Evankeliumi Markuksen mukaan 11 : 23
23 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: jokainen, joka tÀlle vuorelle sanois: siirrÀ itses ja kukistu mereen! eikÀ epÀilisi sydÀmessÀnsÀ, vaan uskois ne tapahtuvan mitÀ hÀn sanoo; niin hÀnelle tapahtuu, mitÀ hÀn sanoo.
Kirje efesolaisille 6 : 12
12 SillÀ ei meillÀ ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pÀÀruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tÀmÀn maailman pimeydessÀ vallitsevat, pahoja henkiÀ vastaan taivaan alla .
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 2 : 16
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1 : 1 – 51
1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönÀ, ja Jumala oli se Sana.
2 TÀmÀ oli alussa Jumalan tykönÀ.
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitÀ ei ole mitÀÀn tehty, joka tehty on.
4 HÀnessÀ oli elÀmÀ, ja elÀmÀ oli ihmisten valkeus,
5 Ja valkeus paistaa pimeydessÀ, jota ei pimeys kÀsittÀnyt.
6 Yksi mies oli lÀhetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:
7 Se tuli valkeudesta todistamaan, ettÀ kaikki uskoisivat hÀnen kauttansa.
8 Ei hÀn ollut valkeus, mutta hÀn oli lÀhetetty valkeudesta todistamaan.
9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
10 Se oli maailmassa, ja maailma oli hÀnen kauttansa tehty, ja ei maailma hÀntÀ tuntenut.
11 HÀn tuli omillensa, ja ei hÀnen omansa hÀntÀ ottaneet vastaan,
12 Mutta niille, jotka hÀnen ottivat vastaan, antoi hÀn voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hÀnen nimensÀ pÀÀlle,
13 Jotka ei verestÀ eikÀ lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidÀn seassamme, (ja me nÀimme hÀnen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian IsÀstÀ,) tÀynnÀ armoa ja totuutta.
15 Johannes todisti hÀnestÀ, ja huusi, sanoen: tÀmÀ oli se, josta minÀ sanoin: minun jÀlkeeni on tuleva, joka minun edellÀni on ollut; sillÀ hÀn oli ennen kuin minÀ.
16 Ja me olemme kaikki hÀnen tÀydellisyydestÀnsÀ saaneet ja armon armosta.
17 SillÀ laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.
18 Ei ole kenkÀÀn koskaan Jumalaa nÀhnyt: ainokainen Poika, joka on IsÀn helmassa, hÀn ilmoitti meille.
19 Ja tÀmÀ on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset lÀhettivÀt Jerusalemista papit ja LevilÀiset kysymÀÀn hÀneltÀ: kukas olet?
20 Ja hÀn todisti ja ei kieltÀnyt, ja hÀn todisti, sanoen: en minÀ ole Kristus.
21 Ja he kysyivÀt hÀneltÀ: kukas siis? oletkos Elias? HÀn sanoi: en. Oletkos propheta? HÀn vastasi: en.
22 Niin he sanoivat hÀnelle: kukas olet? ettÀ me antaisimme niille vastauksen, jotka meidÀt lÀhettivÀt: mitÀs sanot itsestÀs?
23 HÀn sanoi: minÀ olen huutava ÀÀni korvessa: valmistakaat Herran tietÀ, niinkuin Jesaias propheta sanoi.
24 Ja jotka lÀhetetyt olivat, olivat Pharisealaisista.
25 Ja he kysyivÀt hÀneltÀ ja sanoivat hÀnelle: miksi siis sinÀ kastat, jos et ole Kristus, etkÀ Elias, etkÀ propheta?
26 Johannes vastasi heitÀ ja sanoi: minÀ kastan vedellÀ; mutta teidÀn keskellÀnne seisoo, jota ette tunne:
27 HÀn on se, joka minun jÀlkeeni tulee, joka minun edellÀni on ollut, jonka kengÀn rihmoja en minÀ ole kelvollinen pÀÀstÀmÀÀn.
28 NÀmÀt tapahtuivat Betabarassa, sillÀ puolella Jordania, kussa Johannes kasti.
29 Toisena pÀivÀnÀ nÀki Johannes Jesuksen tykönsÀ tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
30 TÀmÀ on se, josta minÀ sanoin: minun jÀlkeeni tulee mies, joka minun edellÀni on ollut; sillÀ hÀn oli ennen kuin minÀ.
31 Ja en minÀ hÀntÀ tuntenut; mutta ettÀ hÀn ilmestyisi Israelissa, sentÀhden tulin minÀ vedellÀ kastamaan.
32 Ja Johannes todisti, sanoen: minÀ nÀin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hÀnen pÀÀllensÀ.
33 Ja en minÀ hÀntÀ tuntenut; mutta joka minun lÀhetti vedellÀ kastamaan, se sanoi minulle: jonka pÀÀlle sinÀ nÀet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hÀnen pÀÀllesÀ, hÀn on se, joka kastaa PyhÀllÀ HengellÀ.
34 Ja minÀ nÀin sen ja todistin hÀnen olevan Jumalan Pojan.
35 Toisena pÀivÀnÀ seisoi Johannes taas ja kaksi hÀnen opetuslapsistansa,
36 Ja kuin hÀn nÀki Jesuksen kÀyvÀn, sanoi hÀn: katso, Jumalan Karitsa!
37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hÀnen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
38 Mutta Jesus kÀÀnsi itsensÀ ja nÀki ne seuraavan, ja sanoi heille: 39. MitÀ te etsitte? Niin he sanoivat hÀnelle: Rabbi (se on niin paljo sanottu: opettaja) kussas asut?
39 HÀn sanoi heille: tulkaat ja katsokaat; ja he tulivat ja nÀkivÀt, kussa hÀn asui, ja olivat sen pÀivÀn hÀnen tykönÀnsÀ, ja se oli lÀhes kymmenes hetki.
40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niistÀ kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja hÀntÀ seurasivat.
41 TÀmÀ löysi ensin veljensÀ Simonin, ja sanoi hÀnelle: me löysimme Messiaan; se on niin paljo kuin: voideltu.
42 Ja hÀn toi hÀnen Jesuksen tykö. Mutta kuin Jesus katsoi hÀnen pÀÀllensÀ, sanoi hÀn: sinÀ olet Simon Jonan poika, ja sinÀ pitÀÀ kutsuttaman Kephas; se on niin paljo kuin: kallio.
43 Toisena pÀivÀnÀ tahtoi Jesus mennÀ Galileaan, ja löysi Philippuksen ja sanoi hÀnelle: seuraa minua!
44 Mutta Philippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.
45 Philippus löysi Natanaelin ja sanoi hÀnelle: me olemme löytÀneet sen, josta Moses kirjoitti laissa ja prophetat, Jesuksen, Josephin pojan Natsaretista.
46 Ja Natanael sanoi hÀnelle: tulleeko Natsaretista jotain hyvÀÀ? Philippus sanoi hÀnelle: tule ja katso.
47 Jesus nÀki Natanaelin tykönsÀ tulevan, ja sanoi hÀnestÀ: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
48 Natanael sanoi hÀnelle: mistÀs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, nÀin minÀ sinun.
49 Vastasi Natanael ja sanoi hÀnelle: Rabbi, sinÀ olet Jumalan Poika, sinÀ olet Israelin kuningas.
50 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ uskot, ettÀ minÀ sanoin sinulle: minÀ nÀin sinut fikunapuun alla. SinÀ saat vielÀ suurempia nÀhdÀ.
51 Ja sanoi hÀnelle: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: tÀstedes pitÀÀ teidÀn nÀkemÀn taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan pÀÀlle.
Jesajan kirja 43 : 19
19 SillÀ katso, minÀ teen uutta, juuri nyt pitÀÀ sen tuleman edes; ettekö te ymmÀrrÀ sitÀ? minÀ teen tietÀ korpeen, ja virtoja erÀmaihin.
Psalmien kirja 46 : 1
1 Koran lasten veisu nuoruudesta, edellÀveisaajalle. (H46:2) Jumala on meidÀn turvamme ja vÀkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 6 : 17
17 KÀske niitÀ, jotka rikkaat tÀssÀ maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikÀ panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elÀvÀn Jumalan pÀÀlle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
Kirje roomalaisille 8 : 28
28 Mutta me tiedÀmme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnÀ parhaaksi kÀÀntyvÀn, niille, jotka aivoituksen jÀlkeen kutsutut ovat.
Johanneksen ilmestys 12 : 17
17 Ja lohikÀrme vihastui vaimon pÀÀlle, ja meni sotimaan muiden kanssa hÀnen siemenestÀnsÀ, jotka Jumalan kÀskyt kÀtkevÀt ja Jesuksen Kristuksen todistuksen pitÀvÀt.
Leave a Reply