Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Evankeliumi Luukkaan mukaan 22 : 27
27 SillÀ kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minÀ olen teidÀn keskellÀnne niinkuin se, joka palvelee.
Kirje filippilÀisille 2 : 7
7 Vaan alensi itsensÀ, otti orjan muodon pÀÀllensÀ ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,
Kirje filippilĂ€isille 2 : 1 – 30
1 Jos siis joku neuvo on teidÀn tykönÀnne Kristuksessa, jos joku rakkauden lohdutus, jos joku hengen osallisuus, jos joku sydÀmellinen rakkaus ja laupius,
2 Niin tÀyttÀkÀÀt minun iloni, ettÀ teillÀ olis yksi mieli, yhtÀlÀinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtÀpitÀvÀiset.
3 ĂlkÀÀt tehkö mitÀÀn riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessĂ€ pitĂ€in toinen toisensa parempana kuin itsensĂ€.
4 Ja ÀlkÀÀn jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.
5 Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,
6 Joka, vaikka hÀn oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla,
7 Vaan alensi itsensÀ, otti orjan muodon pÀÀllensÀ ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,
8 Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensÀ ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.
9 SentÀhden on Jumala hÀnen myös korottanut ja antanut hÀnelle nimen, joka kaikkia nimiÀ suurin on:
10 EttÀ Jesuksen nimeen pitÀÀ kaikki polvet heitÀnsÀ kumartaman, jotka taivaassa ja maan pÀÀllÀ ja maan alla ovat,
11 Ja kaikki kielet pitÀÀ tunnustaman, ettÀ Jesus Kristus on Herra, IsÀn Jumalan kunniaksi.
12 SentÀhden, minun rakkaani, niinkuin te aina olette kuuliaiset olleet, (ei ainoastansa minun lÀsnÀollessani, mutta nyt paljoa enemmin minun poissa-ollessani), laittakaat pelvolla ja vapistuksella, ettÀ te autuaaksi tulisitte.
13 SillÀ Jumala vaikuttaa teissÀ sekÀ tahdon ettÀ toimituksen, hyvÀn suosionsa jÀlkeen.
14 TehkÀÀt kaikki napisematta ja kamppailematta.
15 EttÀ te olisitte laittamattomat ja yksivakaiset, nuhteettomat Jumalan lapset pahanilkisen ja nurjan sukukunnan keskellÀ, joiden seassa te paistakaat niinkuin kynttilÀt maailmassa,
16 EttÀ te elÀmÀn sanassa pysytte, minulle Kristuksen pÀivÀnÀ kerskaamiseksi, etten minÀ hukkaan juossut olisi eli turhaan työtÀ tehnyt.
17 Ja jos minÀ uhrattaisiin teidÀn uhrin ja uskon palveluksenne tÀhden, niin minÀ iloitsen ja riemuitsen kaikkein teidÀn kanssanne.
18 SentÀhden tekin minun kanssani iloitkaat ja riemuitkaat.
19 Mutta minÀ toivon Herrassa Jesuksessa, ettÀ minÀ pian Timoteuksen teidÀn tykönne lÀhetÀn, ettÀ minÀkin ihastuisin, kuin minÀ tietÀÀ saan, kuinka teidÀn tilanne on.
20 SillÀ ei minulla ole ketÀÀn, jolla yksi mieli minun kanssani on ja joka niin visusti murheen teistÀ pitÀÀ.
21 SillÀ he etsivÀt kaikki omaansa ja ei niitÀ mitkÀ Jesuksen Kristuksen ovat.
22 Mutta te tiedÀtte hÀnen koettelemuksensa; sillÀ niinkuin lapsi isÀnsÀ kanssa on, niin on hÀn minun kanssani evankeliumissa palvellut.
23 TÀmÀn siis minÀ toivon lÀhettÀvÀni, kuin minÀ olen asiani toimittanut.
24 Mutta minÀ uskallan Herran pÀÀlle, ettÀ minÀ itsekin olen pian tuleva.
25 Vaan minÀ olen nÀhnyt tarpeelliseksi teidÀn tykönne lÀhettÀÀ veljeÀ Epaphroditusta, joka minun virkaveljeni ja sotakumppanini ja teidÀn myös apostolinne on, joka minua myös tarpeessani autti;
26 SillÀ hÀn ikÀvöitsi kaikkia teitÀ, ja oli kovin suruissansa, ettÀ te hÀnen sairaaksi kuulleet olitte.
27 Ja tosin hÀn oli jo kuoleman kielissÀ; mutta Jumala armahti hÀnen pÀÀllensÀ, ja ei ainoastaan hÀnen, vaan myös minun pÀÀlleni, etten minÀ murhetta murheen pÀÀlle olisi saanut.
28 SentÀhden olen minÀ hÀnen sitÀ pikemmin lÀhettÀnyt, ettÀ te taas hÀnen saisitte nÀhdÀ ja iloitsisitte, ja minulla myös vÀhempi murhetta olis.
29 Niin ottakaat hÀntÀ Herrassa vastaan kaikella ilolla ja pitÀkÀÀt senkaltaiset kunniassa;
30 SillÀ Kristuksen työn tÀhden oli hÀn niin kuolemaa lÀhestynyt, ettei hÀn hengestÀnsÀ totellut, ettÀ hÀn olis minua teidÀn puolestanne palvellut.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 13 : 1 – 38
1 Mutta ennen pÀÀsiÀisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensÀ tulleeksi, ettÀ hÀnen piti tÀstÀ maailmasta IsÀn tykö menemÀn, niinkuin hÀn oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hÀn loppuun asti rakasti heitÀ.
2 Ja ehtoolisen jÀlkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydÀmeen lykÀnnyt, ettÀ hÀnen piti hÀnen pettÀmÀn,)
3 Tiesi Jesus IsÀn kaikki hÀnen kÀsiinsÀ antaneen, ja ettÀ hÀn oli Jumalasta lÀhtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevÀ:
4 Nousi hÀn ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensÀ.
5 Pani hÀn sitte vettÀ maljaan, ja rupesi pesemÀÀn opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillÀ liinaisella, jolla hÀn vyötetty oli.
6 Niin hÀn tuli Simon Pietarin tykö, joka sanoi hÀnelle: Herra, sinÀkö minun jalkani peset?
7 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: mitÀ minÀ teen, et sinÀ sitÀ nyt tiedÀ, mutta tÀstedes saat sinÀ sen tietÀÀ.
8 Pietari sanoi hÀnelle: ei sinun pidÀ ikÀnÀ pesemÀn minun jalkojani. Vastasi hÀntÀ Jesus: ellen minÀ sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani.
9 Simon Pietari sanoi hÀnelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta myös kÀdet ja pÀÀ.
10 Sanoi Jesus hÀnelle: joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan ettÀ jalat pestÀÀn, ja niin hÀn on kokonansa puhdas: ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.
11 SillÀ hÀn tiesi pettÀjÀnsÀ; sentÀhden hÀn sanoi: ette kaikki ole puhtaat.
12 Sittekuin hÀn oli pessyt heidÀn jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hÀn taas ja sanoi heille: tiedÀttekö, mitÀ minÀ teille tehnyt olen?
13 Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillÀ minÀ myös olen.
14 SentÀhden, jos minÀ, joka olen Herra ja Mestari, olen teidÀn jalkanne pessyt, niin pitÀÀ myös teidÀnkin toinen toisenne jalat pesemÀn.
15 SillÀ minÀ annoin teille esikuvan, ettÀ te niin tekisitte, kuin minÀ tein teille.
16 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikÀ sanansaattaja suurempi kuin se, joka hÀnen lÀhetti.
17 Jos te nÀmÀt tiedÀtte, te olette autuaat, jos te niitÀ teette.
18 En minÀ kaikista teistÀ puhu: minÀ tiedÀn ne, jotka minÀ valitsin: mutta ettÀ Raamattu tÀytettÀisiin: joka syö leipÀÀ minun kanssani, hÀn tallasi minun jalallansa.
19 Nyt minÀ sanon teille ennenkuin se tapahtuu, ettÀ sittekuin se tapahtunut on, te uskoisitte minun siksi.
20 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka korjaa sen, jonka minÀ lÀhetÀn, hÀn korjaa minun; mutta joka minun korjaa, hÀn korjaa sen, joka minun lÀhetti.
21 Kuin Jesus nÀmÀt oli sanonut, tuli hÀn murheelliseksi hengessÀ, ja todisti ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: yksi on teistÀ minun pettÀvÀ.
22 Niin opetuslapset katselivat toinen toisensa pÀÀlle, ja epÀilivÀt, kenestÀ hÀn sanoi.
23 Ja yksi hÀnen opetuslapsistansa istui pöydÀn tykönÀ Jesuksen helmassa, jota Jesus rakasti.
24 Niin Simon Pietari viittasi sille, visusti kysymÀÀn, kuka se olis, josta hÀn sanoi.
25 Kuin hÀn nojasi Jesuksen rintaa vastaan, sanoi hÀn hÀnelle: Herra, kuka se on?
26 Jesus vastasi: se on se, jolle minÀ kastetun palan annan. Ja kuin hÀn oli kastanut leivÀn, antoi hÀn sen Juudaalle Simon Iskariotille.
27 Ja sen palan jÀlkeen meni silloin hÀneen perkele. Niin Jesus sanoi hÀnelle: mitÀs teet, niin tee pikemmin.
28 Mutta sitÀ ei yksikÀÀn atrioitsevista ymmÀrtÀnyt, mitÀ varten hÀn sen hÀnelle sanoi.
29 SillÀ muutamat luulivat, koska Juudaalla oli kukkaro, Jesuksen hÀnelle sanovan: osta, mitÀ me juhlapÀivÀksi tarvitsemme, eli ettÀ hÀn vaivaisille jotakin antais.
30 Kuin hÀn siis sen palan ottanut oli, meni hÀn kohta ulos; ja yö oli.
31 Kuin hÀn oli mennyt ulos, sanoi Jesus: nyt on Ihmisen Poika kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hÀnessÀ.
32 Jos Jumala on kirkastettu hÀnessÀ, niin on myös Jumala kirkastava hÀnen itsessÀnsÀ, ja kirkastaa hÀnen pian.
33 Rakkaat lapsukaiset, minÀ olen vielÀ vÀhÀn aikaa teidÀn kanssanne: teidÀn pitÀÀ minua etsimÀn, ja niinkuin minÀ sanoin Juudalaisille: ette taida sinne tulla, kuhunka minÀ menen, niin minÀ sanon myös nyt teille.
34 Uuden kÀskyn minÀ teille annan, ettÀ te rakastaisitte teitÀnne keskenÀnne, niinkuin minÀ teitÀ rakastin, ettÀ te myös toinen toistanne rakastaisitte.
35 SiitÀ pitÀÀ kaikkein tunteman teidÀt minun opetuslapsikseni, jos te keskenÀnne rakkauden pidÀtte.
36 Sanoi Simon Pietari hÀnelle: Herra, kuhunkas menet? Jesus vastasi hÀntÀ: kuhunka minÀ menen, et sinÀ taida nyt minua seurata, mutta tÀstÀlÀhin sinÀ olet minua seuraava.
37 Pietari sanoi hÀnelle: Herra, miksi en minÀ nyt taida sinua seurata? minÀ panen henkeni sinun edestÀs.
38 Jesus vastasi hÀntÀ: sinÀ panet henkes minun edestÀni? Totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ei laula kukko ennenkuin sinÀ olet kolmasti minun kieltÀnyt.
Kirje kolossalaisille 3 : 17
17 Ja kaikki, mitÀ te teette puheella eli työllÀ, niin tehkÀÀt kaikki Herran Jesuksen nimeen, ja kiittÀkÀÀt Jumalaa ja IsÀÀ hÀnen kauttansa.
Kirje efesolaisille 5 : 21
21 Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 20 : 25 – 28
25 Mutta Jesus kutsui heidÀt tykönsÀ ja sanoi: te tiedÀtte, ettÀ kansain pÀÀmiehet vallitsevat heitÀ, ja ylimmÀisillÀ on valta heidÀn ylitsensÀ.
26 Vaan ei niin pidÀ oleman teidÀn keskenÀnne; mutta joka tahtoo teidÀn seassanne suurin olla, se olkoon teidÀn palvelianne;
27 Ja joka tahtoo teidÀn seassanne ensimÀinen olla, se olkoon teidÀn palvelianne.
28 Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, ettÀ hÀntÀ piti palveltaman, mutta ettÀ hÀn palvelis, ja antais henkensÀ lunastukseksi monen edestÀ.
Leave a Reply