mista-raamattu-sanoo – Kaikki Raamatun jakeet aiheesta

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na

Kirje efesolaisille 6 : 1 – 4
1 Lapset, olkaat kuuliaiset teidÀn vanhemmillenne Herrassa; sillÀ se on oikein.
2 Kunnioita isÀÀs ja ÀitiÀs, (joka on ensimÀinen kÀsky, jolla lupaus on,)
3 EttÀs menestyisit ja kauvan elÀisit maan pÀÀllÀ.
4 Ja te isÀt, ÀlkÀÀt yllyttÀkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitÀ kurituksessa ja Herran nuhteessa.

Kolmas Mooseksen kirja 19 : 32
32 HarmaapÀÀn edessÀ pitÀÀ sinun nouseman, ja kunnioittaman vanhaa, ja pelkÀÀmÀn Jumalaas; sillÀ minÀ olen Herra.

Kirje efesolaisille 6 : 1
1 Lapset, olkaat kuuliaiset teidÀn vanhemmillenne Herrassa; sillÀ se on oikein.

EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 5 : 1 – 14
1 Vanhoja pappeja teidÀn seassanne minÀ neuvon, joka myös pappi olen ja Kristuksen kÀrsimisten tunnustaja ja osallinen siitÀ kunniasta, joka ilmestyvÀ on:
2 Kaitkaat Kristuksen laumaa, joka teidÀn hallussanne on, ja pitÀkÀÀt siitÀ vaari, ei vaaditut, vaan hyvÀllÀ mielellÀ, ei turhan voiton tÀhden, vaan hyvÀstÀ tahdosta,
3 Ei myös niinkuin herrat kansansa pÀÀlle, vaan olkaat laumalle esikuvaksi.
4 Niin te, ylimmÀisen Paimenen ilmestyessÀ, katoomattoman kunnian kruunun saatte.
5 Niin myös te nuoret, olkaat vanhoille alamaiset ja olkaat kaikki toinen toisellenne alamaiset, ja pitÀkÀÀt teitÀnne kiintiÀsti nöyryyteen; sillÀ Jumala on ylpeitÀ vastaan, mutta nöyrille hÀn antaa armon.
6 NöyryyttÀkÀÀt siis teitÀnne Jumalan vÀkevÀn kÀden alle, ettÀ hÀn teitÀ ajallansa korottais.
7 Kaikki teidÀn murheenne pankaat hÀnen pÀÀllensÀ; sillÀ hÀn pitÀÀ murheen teistÀ.
8 Olkaat raittiit, valvokaat; sillÀ teidÀn vihollisenne perkele kÀy ympÀri niinkuin kiljuva jalopeura, ja etsii, kenen hÀn nielis.
9 SitÀ te seisokaat vastaan, vahvat uskossa, tietÀen, ettÀ ne vaivat tapahtuvat teidÀn veljillennekin maailmassa.
10 Mutta Jumala, jolta kaikki armo tulee, joka meitÀ on kutsunut ijankaikkiseen kunniaansa Kristuksessa Jesuksessa, teitÀ, jotka vÀhÀn aikaa kÀrsitte, valmistaa, vahvistaa, tukee, perustaa,
11 Sille olkoon kunnia ja vÀkevyys ijankaikkisesta ijankaikkiseen! amen.
12 Silvanuksen, teidÀn uskollisen veljenne kanssa (niinkuin minÀ luulen) olen minÀ teidÀn tykönne harvoilla sanoilla kirjoittanut, neuvoen ja tunnustain, ettÀ tÀmÀ on se oikia Jumalan armo, jossa te olette.
13 TeitÀ tervehtivÀt valitut Babyloniassa ja minun poikani Markus.
14 TervehtikÀÀt toinen toistanne rakkauden suun-annolla. Rauha olkoon teille kaikille, jotka Kristuksessa Jesuksessa olette, amen!

Kirje Titukselle 2 : 1 – 15
1 Mutta puhu sinÀ niitÀ, mitkÀ ovat terveelliseen oppiin soveliaat:
2 EttÀ vanhat olisivat raittiit, kunnialliset, siivolliset, lujat uskossa, rakkaudessa ja kÀrsivÀllisyydessÀ;
3 Vanhat vaimot myös kÀyttÀisivÀt itsensÀ niin kuin pyhÀin sopii, ei panetteliat, eikÀ juomarit, mutta hyvin opettavaiset:
4 EttÀ nuoret vaimot heiltÀ hyviÀ tapoja oppisivat, miehiÀnsÀ rakastaisivat, lapsensa rakkaina pitÀisivÀt,
5 Olisivat siviÀt, puhtaat, kotonansa pysyvÀiset, hyvÀt, miehillensÀ alamaiset, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
6 Neuvo myös nuoria miehiÀ siviÀsti olemaan.
7 Aseta itses kaikissa hyvÀin töiden esikuvaksi, vilpittömÀllÀ opetuksella ja kunniallisuudella,
8 TerveellisellÀ ja nuhteettomalla sanalla, ettÀ se, joka itsensÀ vastaan panee, hÀpeÀis eikÀ mitÀÀn löytÀisi meistÀ pahoin puhuaksensa.
9 Neuvo palvelioita isÀnnillensÀ alamaiset olemaan, ja kaikissa kelvolliseksi, ei vastaan sanojat,
10 Ei pettÀvÀiset, vaan kaiken hyvÀn uskollisuuden nÀyttÀvÀiset, ettÀ he Jumalan meidÀn Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
11 SillÀ Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidÀt opettaa kaiken jumalattoman menon hylkÀÀmÀÀn ja maailmalliset himot, ja tÀssÀ maailmassa siviÀsti ja hurskaasti ja jumalisesti elÀmÀÀn,
13 Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidÀn Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystÀ,
14 Joka itsensÀ antoi meidÀn edestÀmme, ettÀ hÀn meitÀ kaikesta vÀÀryydestÀ lunastais ja itsellensÀ erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15 NÀitÀ sinÀ puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkÀÀn pidÀ sinun katsoman ylön.

EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 5 : 1
1 ÄlĂ€ vanhaa kovin nuhtele, vaan neuvo hĂ€ntĂ€ niinkuin isÀÀ, nuoria niinkuin veljiĂ€,

Sananlaskujen kirja 20 : 29
29 Nuorten miesten vÀkevyys on heidÀn kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.

Sananlaskujen kirja 20 : 11
11 Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hÀn siviÀksi ja toimelliseksi tuleva on.

EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 2 : 1 – 29
1 Minun lapsukaiseni! nÀitÀ minÀ teille kirjoitan, ettette syntiÀ tekisi. Ja jos joku syntiÀ tekee, niin meillÀ on edesvastaaja IsÀn tykönÀ, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,
2 Ja hÀn on sovinto meidÀn synteimme edestÀ, ei ainoastaan meidÀn, vaan myös kaiken maailman edestÀ.
3 Ja siitÀ me ymmÀrrÀmme, ettÀ me hÀnen tunnemme, jos me hÀnen kÀskynsÀ pidÀmme.
4 Joka sanoo: minÀ tunnen hÀnen, ja ei pidÀ hÀnen kÀskyjÀnsÀ, hÀn on valehtelia, ja ei hÀnessÀ ole totuus.
5 Mutta joka hÀnen sanansa pitÀÀ, totisesti on Jumalan rakkaus hÀnessÀ tÀydellinen. SiitÀ me tiedÀmme, ettÀ me hÀnessÀ olemme.
6 Joka sanoo itsensÀ hÀnessÀ pysyvÀn, hÀnen pitÀÀ niin vaeltaman kuin hÀnkin vaelsi.
7 Rakkaat veljet, en minÀ uutta kÀskyÀ teille kirjoita, vaan vanhan kÀskyn, joka teillÀ alusta oli. Vanha kÀsky on se sana, jonka te alusta kuulitte.
8 MinÀ kirjoitan teille taas uuden kÀskyn, se mikÀ hÀnessÀ totinen on, ja teissÀ myös; sillÀ pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus nyt paistaa.
9 Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeÀnsÀ, hÀn on vielÀ pimeydessÀ.
10 Joka veljeÀnsÀ rakastaa, se pysyy valkeudessa ja ei hÀnessÀ ole pahennusta.
11 Mutta joka veljeÀnsÀ vihaa, hÀn on pimeydessÀ ja vaeltaa pimeydessÀ, eikÀ tiedÀ, kuhunka hÀn menee; sillÀ pimeydet ovat hÀnen silmÀnsÀ soaisseet.
12 Rakkaat poikaseni, minÀ kirjoitan teille, ettÀ teille synnit anteeksi annetaan hÀnen nimensÀ tÀhden.
13 MinÀ kirjoitan teille, isÀt; sillÀ te tunsitte hÀnen, joka alusta on. MinÀ kirjoitan teille nuorukaiset, sillÀ te voititte pahan. MinÀ kirjoitan teille, lapsukaiseni; sillÀ te tunsitte IsÀn.
14 MinÀ kirjoitin teille, isÀt; sillÀ te tunsitte sen, joka alusta on. MinÀ kirjoitin teille, nuorukaiset; sillÀ te olette vÀkevÀt, ja Jumalan sana pysyy teissÀ, ja te olette pahan voittaneet.
15 ÄlkÀÀt maailmaa rakastako eli mitÀÀn mitĂ€ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hĂ€nessĂ€ ole IsĂ€n rakkaus.
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, ettÀ antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillÀ me tunnemme, ettÀ viimeinen aika on.
19 He ovat meistÀ lÀhteneet, mutta ei he olleet meistÀ; sillÀ jos he meistÀ olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidÀn kanssamme pysyneet: mutta ettÀ ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistÀ.
20 Ja teillÀ on voide hÀneltÀ, joka pyhÀ on, ja te tiedÀtte kaikki.
21 En minÀ teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietÀmÀttömille, vaan niinkuin sen tietÀville, ja ettei yksikÀÀn valhe ole totuudesta.
22 Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltÀÀ Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltÀÀ IsÀn ja Pojan.
23 Jokainen joka kieltÀÀ Pojan, ei hÀnellÀ IsÀÀkÀÀn ole.
24 MitÀ te siis alusta kuulitte, se teissÀ pysykÀÀn: jos se teissÀ pysyy, minkÀ te alusta kuulitte, niin te myös Pojassa ja IsÀssÀ pysytte.
25 Ja tÀmÀ on se lupaus, jonka hÀn meille luvannut on, sen ijankaikkisen elÀmÀn.
26 NÀmÀt minÀ teille niistÀ kirjoitin, jotka teitÀ viettelevÀt.
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
28 Ja nyt, lapsukaiseni, pysykÀÀt hÀnessÀ: ettÀ kuin hÀn ilmestyy, meillÀ olis turva, ettemme hÀnen edessÀnsÀ hÀpiÀÀn tulisi hÀnen tulemisessansa.
29 Jos te tiedÀtte, ettÀ hÀn vanhurskas on, niin tietÀkÀÀt myös, ettÀ jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hÀnestÀ.

Evankeliumi Markuksen mukaan 7 : 9 – 13
9 Ja hÀn sanoi heille: hyvin te hylkÀÀtte Jumalan kÀskyn, ettÀ te teidÀn sÀÀtynne pitÀisitte.
10 SillÀ Moses sanoi: kunnioita isÀÀs ja ÀitiÀs! ja joka kiroilee isÀÀ eli ÀitiÀ, hÀnen pitÀÀ kuolemalla kuoleman.
11 Mutta te sanotte: jos ihminen sanoo isÀlle taikka Àidille: korban, (se on uhrattu) jolla sinua piti minulta autettaman.
12 Ja ette salli hÀnen mitÀÀn tehdÀ isÀllensÀ taikka ÀidillensÀ.
13 Ja hylkÀÀtte Jumalan sanan teidÀn sÀÀdyllÀnne, jonka te sÀÀtÀneet olette, ja senkaltaisia paljon te teette.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 15 – 20
15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele hÀntÀ kahden kesken yksinÀnsÀ. Jos hÀn sinua kuulee, niin sinÀ olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hÀn sinua kuule, niin ota vielÀ yksi eli kaksi kanssas, ettÀ kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hÀn niitÀ tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hÀn seurakuntaa tottele, niin pidÀ hÀntÀ pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minÀ teille: kaikki, mitÀ te maan pÀÀllÀ sidotte, pitÀÀ myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitÀ te pÀÀstÀtte maan pÀÀllÀ, pitÀÀ myös oleman pÀÀstetyt taivaassa.
19 Taas sanon minÀ teille: missÀ ikÀnÀ asiassa kaksi teistÀ sopivat maan pÀÀllÀ; jota he rukoilevat, sen heidÀn pitÀÀ saaman minun IsÀltÀni, joka on taivaissa.
20 SillÀ kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinÀ minÀ olen heidÀn keskellÀnsÀ.

Toinen Mooseksen kirja 20 : 12
12 (4) Sinun pitÀÀ kunnioittaman isÀÀs ja ÀitiÀs, ettÀs kauvan elÀisit maan pÀÀllÀ, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *