Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Sananlaskujen kirja 29 : 15
15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi hÀpÀisee ÀitinsÀ.
Viides Mooseksen kirja 21 : 18 – 21
18 Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule isÀnsÀ ja ÀitinsÀ ÀÀntÀ, ja kuin he kurittavat hÀntÀ, ei heitÀ tottele;
19 Niin pitÀÀ hÀnen isÀnsÀ ja ÀitinsÀ hÀnen ottaman kiinni, ja viemÀn kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,
20 Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: tÀmÀ meidÀn poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meidÀn ÀÀntÀmme, ja on syömÀri ja juomari;
21 Niin pitÀÀ kaiken kaupungin kansan hÀnen kuoliaaksi kivittÀmÀn: ja niin sinÀ eroitat pahan sinustas, ettÀ koko Israel sen kuulis ja pelkÀis.
Toinen Mooseksen kirja 20 : 12
12 (4) Sinun pitÀÀ kunnioittaman isÀÀs ja ÀitiÀs, ettÀs kauvan elÀisit maan pÀÀllÀ, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle.
Kirje kolossalaisille 3 : 20
20 Lapset, olkaat kuuliaiset vanhemmillenne kaikissa; sillÀ se on Herralle hyvin otollinen.
Kolmas Mooseksen kirja 20 : 9
9 Kuka ikÀnÀnsÀ isÀÀnsÀ ja ÀitiÀnsÀ kiroo, sen pitÀÀ totisesti kuoleman, ettÀ hÀn isÀÀnsÀ ja ÀitiÀnsÀ kironnut on: hÀnen verensÀ olkoon hÀnen pÀÀllÀnsÀ.
Sananlaskujen kirja 13 : 24
24 Joka vitsaansa sÀÀstÀÀ, hÀn vihaa lastansa; vaan joka hÀntÀ rakastaa, hÀn aikanansa sitÀ kurittaa.
Sananlaskujen kirja 29 : 17
17 Kurita poikaas, niin hÀn sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
Sananlaskujen kirja 22 : 15
15 Hulluus riippuu nuorukaisen sydÀmessÀ, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hÀnestÀ.
Kirje kolossalaisille 3 : 21
21 IsÀt, ÀlkÀÀt kehoittako teidÀn lapsianne vihaan, ettei he araksi tulisi.
Sananlaskujen kirja 22 : 6
6 Niinkuin sinÀ lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hÀn siitÀ luovu, kuin hÀn vanhenee.
Kirje efesolaisille 6 : 4
4 Ja te isÀt, ÀlkÀÀt yllyttÀkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitÀ kurituksessa ja Herran nuhteessa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 15 : 11 – 24
11 Ja hÀn sanoi: yhdellÀ miehellÀ oli kaksi poikaa,
12 Ja nuorempi heistÀ sanoi isÀllensÀ: isÀ, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hÀn jakoi heille tavaran.
13 Ja ei kauvan sen jÀlkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hÀn kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellÀ tavaransa irstaisuudessa.
14 Mutta kuin hÀn kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nÀlkÀ kaikkeen siihen maakuntaan; ja hÀn rupesi hÀtÀÀntymÀÀn,
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hÀnen lÀhetti maakyliinsÀ kaitsemaan sikojansa.
16 Ja hÀn pyysi vatsaansa ravalla tÀyttÀÀ, jota siat söivÀt, ja ei kenkÀÀn hÀnelle sitÀkÀÀn antanut.
17 Mutta kuin hÀn mielensÀ malttoi, sanoi hÀn: kuinka monella minun isÀni palkollisella on kyllÀ leipÀÀ, ja minÀ kuolen nÀlkÀÀn!
18 MinÀ nousen ja kÀyn minun isÀni tykö ja sanon hÀnelle: isÀ, minÀ olen syntiÀ tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessÀs,
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
20 Ja hÀn nousi ja tuli isÀnsÀ tykö. Mutta kuin hÀn vielÀ taampana oli, nÀki hÀnen isÀnsÀ hÀnen, ja armahti hÀnen pÀÀllensÀ, ja juosten lankesi hÀnen kaulaansa, ja suuta antoi hÀnen.
21 Mutta poika sanoi hÀnelle: isÀ, minÀ olen syntiÀ tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessÀs, ja en ole mahdollinen tÀstedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isÀ palvelioillensa: tuokaat tÀnne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hÀnen yllensÀ, ja antakaat sormus hÀnen kÀteensÀ, ja kengÀt hÀnen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökÀÀmme ja riemuitkaamme;
24 SillÀ tÀmÀ minun poikani oli kuollut, ja virkosi jÀlleen: hÀn oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
Sananlaskujen kirja 30 : 17
17 SilmÀ joka hÀpÀisee isÀÀnsÀ, ja katsoo ylön totella ÀitiÀnsÀ, sen kaarneet ojan tykönÀ hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövÀt.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 8
8 Mutta jos kÀtes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitÀ pois tyköÀs. Parempi on sinun elÀmÀÀn sisÀlle mennÀ ontuvana taikka raajarikkona, kuin ettÀ sinulla olis kaksi kÀttÀ eli kaksi jalkaa, ja sinÀ heitettÀisiin ijankaikkiseen tuleen.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 6 : 19 – 20
19 Vai ettekö te tiedÀ, ettÀ teidÀn ruumiinne on PyhÀn Hengen templi, joka teissÀ on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepÀ te ole teidÀn omanne?
20 SillÀ te olette kalliisti ostetut; kunnioittakaat siis Jumalaa teidÀn ruumiissanne ja teidÀn hengessÀnne, jotka Jumalan ovat.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 15 : 11 – 32
11 Ja hÀn sanoi: yhdellÀ miehellÀ oli kaksi poikaa,
12 Ja nuorempi heistÀ sanoi isÀllensÀ: isÀ, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hÀn jakoi heille tavaran.
13 Ja ei kauvan sen jÀlkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hÀn kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellÀ tavaransa irstaisuudessa.
14 Mutta kuin hÀn kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nÀlkÀ kaikkeen siihen maakuntaan; ja hÀn rupesi hÀtÀÀntymÀÀn,
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hÀnen lÀhetti maakyliinsÀ kaitsemaan sikojansa.
16 Ja hÀn pyysi vatsaansa ravalla tÀyttÀÀ, jota siat söivÀt, ja ei kenkÀÀn hÀnelle sitÀkÀÀn antanut.
17 Mutta kuin hÀn mielensÀ malttoi, sanoi hÀn: kuinka monella minun isÀni palkollisella on kyllÀ leipÀÀ, ja minÀ kuolen nÀlkÀÀn!
18 MinÀ nousen ja kÀyn minun isÀni tykö ja sanon hÀnelle: isÀ, minÀ olen syntiÀ tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessÀs,
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
20 Ja hÀn nousi ja tuli isÀnsÀ tykö. Mutta kuin hÀn vielÀ taampana oli, nÀki hÀnen isÀnsÀ hÀnen, ja armahti hÀnen pÀÀllensÀ, ja juosten lankesi hÀnen kaulaansa, ja suuta antoi hÀnen.
21 Mutta poika sanoi hÀnelle: isÀ, minÀ olen syntiÀ tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessÀs, ja en ole mahdollinen tÀstedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isÀ palvelioillensa: tuokaat tÀnne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hÀnen yllensÀ, ja antakaat sormus hÀnen kÀteensÀ, ja kengÀt hÀnen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökÀÀmme ja riemuitkaamme;
24 SillÀ tÀmÀ minun poikani oli kuollut, ja virkosi jÀlleen: hÀn oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
25 Mutta hÀnen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hÀn tuli ja huonettÀ lÀhestyi, kuuli hÀn laulun ja hypyt.
26 Niin hÀn kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikÀ se on?
27 Niin se sanoi hÀnelle: sinun veljes tuli, ja isÀs antoi tappaa syötetyn vasikan, ettÀ hÀn sai hÀnen terveenÀ jÀlleen.
28 Niin hÀn vihastui eikÀ tahtonut mennÀ sisÀlle; hÀnen isÀnsÀ meni siis ulos, ja neuvoi hÀntÀ.
29 Mutta hÀn vastasi ja sanoi isÀllensÀ: katso, niin monta vuotta minÀ palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun kÀskyÀs kÀynyt ylitse, ja et sinÀ ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystÀvÀini kanssa.
30 Mutta ettÀ tÀmÀ sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinÀ hÀnelle syötetyn vasikan.
31 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: poikani! sinÀ olet aina minun tykönÀni, ja kaikki mitÀ minun on, se on sinun.
32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillÀ tÀmÀ sinun veljes oli kuollut ja virkosi jÀlleen, hÀn oli kadonnut ja on taas löydetty.
Toinen Pietarin kirje 3 : 9
9 Ei Herra viivytÀ lupaustansa, (niinkuin muutamat sen viipyvÀn luulevat,) vaan hÀn on meidÀn kanssamme kÀrsivÀinen, ja ei tahdo, ettÀ jonkun pitÀis hukkuman, vaan ettÀ jokainen itsensÀ parannukseen kÀÀntÀis.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 1
1 Te rakkaimmat! ÀlkÀÀt jokaista henkeÀ uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillÀ monta vÀÀrÀÀ prophetaa ovat tulleet maailmaan.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 9
9 Ja jos silmÀs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitÀ pois tyköÀs. Parempi on sinun silmÀpuolena elÀmÀÀn sisÀlle mennÀ, kuin ettÀ sinulla olis kaksi silmÀÀ, ja sinÀ heitettÀisiin helvetin tuleen.
Leave a Reply