Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Psalmien kirja 5 : 3
3 (H 5:4) Herra kuultele varhain minun ÀÀntÀni: varhain hankitsen minÀ itseni sinun tykös, ja siitÀ otan vaarin.
Psalmien kirja 90 : 14
14 TÀytÀ meitÀ pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidÀn elinaikanamme.
Evankeliumi Markuksen mukaan 1 : 35
35 Ja huomeneltain sangen varhain ennen pÀivÀÀ, kuin hÀn nousi, meni hÀn ulos. Ja Jesus meni erinÀiseen asiaan ja rukoili siellÀ.
Psalmien kirja 119 : 105
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilÀ, ja valkeus teillÀni.
Psalmien kirja 91 : 5 – 7
5 Ettes pelkÀisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka pÀivÀllÀ lentÀvÀt,
6 SitÀ ruttoa, joka pimeÀssÀ liikkuu, ja sairautta, joka puolipÀivÀnÀ turmelee.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 1 : 1 – 31
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2 Ja maa oli autio ja tyhjÀ, ja pimeys oli syvyyden pÀÀllÀ, ja Jumalan Henki liikkui vetten pÀÀllÀ.
3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.
4 Ja Jumala nÀki valkeuden hyvÀksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestÀ:
5 Ja Jumala kutsui valkeuden pÀivÀksi, ja pimeyden kutsui hÀn yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimÀinen pÀivÀ.
6 Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiÀ vesistÀ.
7 Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistÀ vesistÀ, jotka ovat vahvuuden pÀÀllÀ: ja tapahtui niin.
8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen pÀivÀ.
9 Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin ettÀ kuiva nÀkyy. Ja tapahtui niin.
10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hÀn kutsui mereksi. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
11 Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmÀlliset puut, jotka hedelmÀn kantavat lajinsa jÀlkeen, jossa sen siemen on maan pÀÀllÀ. Ja tapahtui niin.
12 Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jÀlkeen, ja hedelmÀlliset puut, joiden siemen oli itsessÀnsÀ lajinsa jÀlkeen. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
13 Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas pÀivÀ.
14 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan pÀivÀÀ ja yötÀ: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja pÀiviksi ja vuosiksi.
15 Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan pÀÀlle. Ja tapahtui niin.
16 Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden pÀivÀÀ hallitsemaan, ja vÀhemmÀn valkeuden yötÀ hallitsemaan, ja tÀhdet.
17 Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan pÀÀlle.
18 Ja hallitsemaan pÀivÀÀ ja yötÀ, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttÀ. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
19 Ja tuli ehtoosta ja aamusta naljÀs pÀivÀ.
20 Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltÀkyllÀ liikkuvaisia elÀimiÀ, ja linnut lentÀköön maan pÀÀllÀ taivaan avaruudessa.
21 Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset elÀimet, jotka vedet kuohuttivat yltÀkyllÀ kunkin lajinsa jÀlkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jÀlkeen. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
22 Ja Jumala siunasi heitÀ, ja sanoi: olkaat hedelmÀlliset ja lisÀÀntykÀÀt, ja tÀyttÀkÀÀt meren vedet, ja linnut lisÀÀntyköön veden pÀÀllÀ.
23 Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides pÀivÀ.
24 Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa elÀimet lajinsa jÀlkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jÀlkeen. Ja tapahtui niin.
25 Ja jumala teki pedot maalle lajinsa jÀlkeen, ja karjan lajinsa jÀlkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jÀlkeen. Ja Jumala nÀki sen hyvÀksi.
26 Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidÀn kuvaksemme, meidÀn muotomme jÀlkeen: ja he vallitkaan kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hÀn sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hÀn heitÀ.
28 Ja Jumala siunasi heitÀ, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisÀÀntykÀÀt ja tÀyttÀkÀÀt maata, ja tehkÀÀt se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja kaikki elÀimet, jotka maalla liikkuvat.
29 Ja Jumala sanoi: katso, minÀ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllÀ, ja kaikkinaiset hedelmÀlliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi
30 Ja kaikille elÀimille maan pÀÀllÀ, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan pÀÀllÀ, joissa elÀvÀ henki on, kaikkinaiset viheriÀiset ruohot syötÀvÀksi. Ja tapahtui niin.
31 Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hÀn tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvÀt. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes pÀivÀ.
Psalmien kirja 63 : 1 – 11
1 Davidin Psalmi, kuin hÀn oli Juudan korvessa. (H63:2) Jumala, sinÀ olet minun Jumalani! Varhain minÀ sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
2 Niinkuin minÀ nÀin sinun pyhÀssÀ, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
3 SillÀ sinun laupiutes on parempi kuin elÀmÀ: minun huuleni pitÀÀ sinua kiittÀmÀn.
4 Niin minÀ tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun kÀteni nostaa ylös sinun nimees.
5 Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitÀÀ minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitÀÀ kiittÀmÀn iloisilla huulilla.
6 Kuin minÀ vuoteeseni lasken, niin minÀ muistan sinua:kuin minÀ herÀÀn, niin minÀ puhun sinusta.
7 SillÀ sinÀ olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minÀ kerskaan.
8 Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kÀtes minun tukee.
9 Mutta he etsivÀt kadottaaksensa minun sieluni: heidÀn tÀytyy maan alle mennÀ.
10 HeidÀn pitÀÀ miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
11 Mutta kuninkaan pitÀÀ iloitseman Jumalassa: joka hÀnen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillÀ valhetteliain suu pitÀÀ tukittaman.
Psalmien kirja 57 : 8
8 HerÀÀ kunniani, herÀÀ psaltari ja kantele, varhain minÀ tahdon herÀtÀ.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1 : 79
79 Valaisemaan niille, jotka pimeissÀ ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meidÀn jalkamme rauhan tielle.
NeljĂ€s Mooseksen kirja 19 : 1 – 22
1 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:
2 TÀmÀ tapa olkoon teille sÀÀdyksi, jonka Herra kÀski, sanoen: sanos Israelin lapsille, ettÀ he tuovat sinulle ruskian terveen lehmÀn, jossa ei yhtÀÀn virhettÀ ole, ja joka ei vielÀ ole ikeen alainen ollut.
3 Ja antakaat se papille Eleatsarille: hÀnen pitÀÀ sen viemÀn leiristÀ ulos, siellÀ teurastettavaksi edessÀnsÀ.
4 Ja papin Eleatsarin pitÀÀ ottaman sen verta sormellansa ja priiskottaman juuri seurakunnan majaa kohden sen verta seitsemÀn kertaa,
5 Ja antaman polttaa lehmÀn edessÀnsÀ, sekÀ hÀnen vuotansa ettÀ lihansa ja myös hÀnen verensÀ: ynnÀ sonnan kanssa se pitÀÀ poltettaman.
6 Ja papin pitÀÀ ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunaisen villan, ja heittÀmÀn sen palaneen lehmÀn pÀÀlle.
7 Ja papin pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedellÀ, ja sitte tuleman leiriin: ja papin pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.
8 Ja se, joka sen poltti, pitÀÀ myös pesemÀn vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedellÀ ja oleman saastaisen ehtoosen asti.
9 Ja puhdas mies pitÀÀ kokooman tuhan lehmÀstÀ, ja paneman sen puhtaasen paikkaan leiristÀ ulos, tallella pidettÀÀ, kaikelle kansalle Israelin lapsista puhdistusvedeksi: se on syntiuhri.
10 Ja se, joka lehmÀn tuhan kokosi, pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastainen ehtoosen asti. TÀmÀ pitÀÀ oleman ijankaikkinen sÀÀty Israelin lapsille, ja muukalaisille, jotka heidÀn seassansa asuvat.
11 Joka tarttuu johonkuhun kuolleesen ihmiseen, sen pitÀÀ saastaisen oleman seitsemÀn pÀivÀÀ.
12 HÀnen pitÀÀ tÀllÀ puhdistaman itsensÀ kolmantena ja seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ, ja niin hÀn tulee puhtaaksi. Ja jollei hÀn puhdista itsiÀnsÀ kolmantena ja seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ, niin ei ole hÀn puhdas.
13 Mutta jos joku tarttuu kuolleen ihmisen ruumiisen, ja ei puhdista itsiÀnsÀ, se saastuttaa Herran majan, ja se sielu pitÀÀ hÀvitettÀmÀn Israelista; ettei puhdistusvesi ole priiskotettu hÀnen pÀÀllensÀ, niin on hÀn saastainen: hÀnen saastaisuutensa on vielÀ hÀnen pÀÀllÀnsÀ.
14 TÀmÀ on laki, koska joku ihminen majassa kuolee: se joka siihen majaan menee, ja kaikki mitÀ majassa on, pitÀÀ oleman saastainen seitsemÀn pÀivÀÀ.
15 Ja jokainen avoin astia, joka on kannetoin ja peittÀmÀtÀ, se on saastainen.
16 Ja jos joku tarttuu kedolla johonkuhun miekalla lyötyyn, elikkÀ muutoin kuolleesen, elikkÀ ihmisen luuhun, taikka hautaan, se on saastainen seitsemÀn pÀivÀÀ.
17 Niin ottakaat he saastaiselle, tÀtÀ poltetun syntiuhrin tuhkaa, ja pankaan sen pÀÀlle juoksevaa vettÀ astiaan.
18 Ja puhdas mies ottakaan isoppia, ja kastakaan veteen ja priiskottakaan majan, ja kaikki astiat, ja kaikki sielut, jotka siellÀ ovat, niin myös sen pÀÀlle, joka on tarttunut (kuolleen) luuhun, eli tapettuun, taikka kuolleesen eli hautaan.
19 Niin puhdas priiskottakaan saastaista kolmantena ja seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ, ja puhdistakaan hÀnen seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ: hÀn peskÀÀn vaatteensa ja viruttakaan itsensÀ vedellÀ, niin hÀn ehtoona puhtaaksi tulee.
20 Mutta joka saastaiseksi tulee, ja ei puhdista itsiÀnsÀ, se sielu pitÀÀ hÀvitettÀmÀn seurakunnasta, ettÀ hÀn on saastuttanut Herran pyhÀn, ja ei ole priiskotettu puhdistusvedellÀ, sentÀhden on hÀn saastainen.
21 Ja tÀmÀ on heille ijankaikkinen sÀÀty. Ja joka puhdistusvedellÀ priiskotteli, se peskÀÀn myös vaatteensa. Ja se joka tarttuu puhdistusveteen, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti.
22 Ja kaikki, johonka saastainen rupee, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti.
NeljÀs Mooseksen kirja 23 : 23
23 SillÀ ei yhtÀÀn velhoa ole Jakobissa eikÀ noitaa Israelissa: ajallansa pitÀÀ sanottaman Jakobille ja Israelille, mitÀ Jumala tehnyt on.
Evankeliumi Markuksen mukaan 12 : 29
29 Mutta Jesus vastasi hÀntÀ: tÀmÀ on kaikkein suurin kÀsky: kuule, Israel, Herra meidÀn Jumalamme on yksi Herra.
Kirje galatalaisille 3 : 13 – 14
13 Mutta Kristus on meitÀ lunastanut lain kirouksesta, koska hÀn tuli kiroukseksi meidÀn edestÀmme; sillÀ kirjoitettu on: kirottu on jokainen, joka puussa riippuu,
14 EttÀ Abrahamin siunaus pitÀis pakanain ylitse Jesuksessa Kristuksessa tuleman, ja me niin saisimme uskon kautta sen luvatun Hengen.
Psalmien kirja 19 : 14
14 Kelvatkoon sinulle minun suuni puheet, ja minun sydÀmeni ajatukset sinun edessÀs, Herra, minun vahani ja minun Lunastajani!
Psalmien kirja 5 : 7
7 (H 5:8) Mutta minÀ menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhÀÀn templiis pÀin sinun pelvossas.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 12 : 35
35 Olkoon teidÀn kupeenne vyötetyt ja teidÀn kynttilÀnne sytytetyt.
Leave a Reply