mista-raamattu-sanoo – Kaikki Raamatun jakeet aiheesta

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 2 : 16 – 17
16 Ja Herra Jumala kÀski ihmistÀ, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;
17 Mutta hyvÀn ja pahan tiedon puusta ÀlÀ syö: sillÀ jona pÀivÀnÀ sinÀ siitÀ syöt, pitÀÀ sinun kuolemalla kuoleman.

Jaakobin kirje 1 : 17
17 Kaikkinainen hyvÀ anto ja kaikkinainen tÀydellinen lahja tulee ylhÀÀltÀ valkeuden IsÀltÀ, jonka tykönÀ ei ole muutosta eikÀ valkeuden ja pimeyden vaihetusta.

Evankeliumi Markuksen mukaan 16 : 1 – 20
1 Ja kuin sabbatti kulunut oli, osti Maria Magdalena ja Maria Jakobin ja Salome hyvÀnhajullisia voiteita, tullaksensa voitelemaan hÀntÀ.
2 Ja tulivat haudalle ensimÀisenÀ sabbatin pÀivÀnÀ sangen varhain auringon noustessa.
3 Ja puhuivat keskenÀnsÀ: kuka meille vierittÀÀ kiven haudan ovelta?
4 Ja kuin he katsoivat, nÀkivÀt he kiven vieritetyksi; sillÀ se oli sangen suuri.
5 Ja kuin he olivat hautaan menneet sisÀlle, nÀkivÀt he yhden nuorukaisen istuvan oikealla puolella, joka oli vaatetettu pitkÀllÀ valkialla vaatteella; ja he hÀmmÀstyivÀt.
6 Mutta hÀn sanoi heille: ÀlkÀÀt hÀmmÀstykö! te etsitte Jesusta Natsarealaista, joka ristiinnaulittu oli. HÀn nousi ylös, ei hÀn ole tÀÀllÀ: katso siaa, kuhunka he hÀnen panivat;
7 Mutta menkÀÀt ja sanokaat hÀnen opetuslapsillensa ja Pietarille, ettÀ hÀn kÀy teidÀn edellÀnne Galileaan: siellÀ te hÀnen nÀette, niinkuin hÀn sanoi teille.
8 Ja he menivÀt nopiasti ulos ja pakenivat haudalta; sillÀ vapistus ja suuri hÀmmÀstys oli heidÀn pÀÀllensÀ tullut, ei he myös kellenkÀÀn mitÀÀn sanoneet; sillÀ he pelkÀsivÀt.
9 Mutta kuin Jesus oli varhain ensimÀisenÀ sabbatin pÀivÀnÀ noussut ylös, ilmestyi hÀn ensin Maria Magdalenalle, josta hÀn seitsemÀn perkelettÀ oli ajanut ulos.
10 Se meni ja ilmoitti niille, jotka hÀnen kanssansa olleet olivat, jotka murehtivat ja itkivÀt.
11 Ja kuin he kuulivat hÀnen elÀvÀn, ja ettÀ hÀn hÀneltÀ nÀhty oli, ei he uskoneet.
12 SItte kuin kaksi heistÀ vaelsi, ilmestyi hÀn heille toisenmuotoisena, kuin he maakylÀÀn menivÀt.
13 Ne myös menivÀt ja julistivat muille. Ja ei he niitÀkÀÀn uskoneet.
14 Viimein, kuin yksitoistakymmentÀ atrioitsivat, ilmestyi hÀn, ja soimasi heidÀn epÀuskoansa ja heidÀn sydÀmensÀ kankiutta, ettei he uskoneet niitÀ, jotka nÀnen nÀhneet olivat nousseeksi ylös.
15 Ja sanoi heille: menkÀÀt kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan.
17 Mutta nÀmÀ ovat ne merkit, jotka niitÀ seuraavat, jotka uskovat: minun nimeni kautta pitÀÀ heidÀn perkeleet ajaman ulos, uusilla kielillÀ puhuman,
18 KÀÀrmeet ajaman pois, ja jos he jotakin myrkkyÀ juovat, niin ei heille mitÀÀn vahingoita; sairasten pÀÀlle pitÀÀ heidÀn kÀtensÀ paneman, ja ne paranevat.
19 Ja Herra, sitte kuin hÀn oli heille puhunut, otettiin ylös taivaaseen ja istui Jumalan oikialle kÀdelle.
20 Mutta he menivÀt ja saarnasivat joka paikassa, ja Herra vaikutti heidÀn kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten merkkien kautta.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *