Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Kirje filippilĂ€isille 4 : 6 – 7
6 ĂlkÀÀt mistÀÀn murehtiko, vaan olkoon teidĂ€n anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettĂ€vĂ€, kaikella rukouksella ja pyytĂ€misellĂ€ kiitoksen kanssa.
7 Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmÀrryksen kÀy, varjelkoon teidÀn sydÀmenne ja teidÀn taitonne Kristuksessa Jesuksessa.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 5 : 7
7 Kaikki teidÀn murheenne pankaat hÀnen pÀÀllensÀ; sillÀ hÀn pitÀÀ murheen teistÀ.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 25 – 34
25 SentÀhden sanon minÀ teille: ÀlkÀÀt murehtiko henkenne tÀhden, mitÀ te syötte ja mitÀ te juotte, eikÀ ruumiinne tÀhden, millÀ te teitÀnne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?
26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvÀ eikÀ niitÀ, ei myös kokoa riiheen, ja teidÀn taivaallinen IsÀnne ruokkii heidÀt. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
27 Mutta kuka teistÀ voi surullansa lisÀtÀ yhden kyynÀrÀn pituudellensa?
28 Ja mitÀ te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtÀ tee, eikÀ kehrÀÀ.
29 Kuitenkin sanon minÀ teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistÀ.
30 Jos Jumala nÀin vaatettaa pellon ruohon, joka tÀnÀpÀnÀ seisoo ja huomenna pÀtsiin heitetÀÀn, eikö hÀn paljoa enemmin teidÀn sitÀ tee, te vÀhÀuskoiset?
31 ĂlkÀÀt siis surulliset olko, sanoen: mitĂ€ me syömme, taikka mitĂ€ me juomme? eli millĂ€ me meitĂ€mme verhoomme?
32 SillÀ kaikkia nÀitÀ pakanat etsivÀt; sillÀ teidÀn taivaallinen IsÀnne kyllÀ tietÀÀ teidÀn kaikkia nÀitÀ tarvitsevan.
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
34 ĂlkÀÀt sentĂ€hden sureko huomisesta pĂ€ivĂ€stĂ€; sillĂ€ huomisella pĂ€ivĂ€llĂ€ on suru itsestĂ€nsĂ€. TyytykÀÀn kukin pĂ€ivĂ€ surullensa.
EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 5 : 6 – 7
6 NöyryyttÀkÀÀt siis teitÀnne Jumalan vÀkevÀn kÀden alle, ettÀ hÀn teitÀ ajallansa korottais.
7 Kaikki teidÀn murheenne pankaat hÀnen pÀÀllensÀ; sillÀ hÀn pitÀÀ murheen teistÀ.
Kirje filippilÀisille 4 : 13
13 MinÀ voin kaikki sen kautta, joka minun vÀkevÀksi tekee, Kristuksen.
Kirje filippilÀisille 4 : 6
6 ĂlkÀÀt mistÀÀn murehtiko, vaan olkoon teidĂ€n anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettĂ€vĂ€, kaikella rukouksella ja pyytĂ€misellĂ€ kiitoksen kanssa.
Kirje heprealaisille 13 : 6
6 Niin ettÀ me hyvÀssÀ turvassa sanomme: Herra on minun auttajani, enkÀ minÀ pelkÀÀ, mitÀ ihminen minulle tekis.
Psalmien kirja 32 : 8 – 10
8 MinÀ neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minÀ johdatan sinun silmillÀni.
9 ĂlkÀÀt olko niinkuin orhiit ja muulit, joilla ei ymmĂ€rrystĂ€ ole, joille pitÀÀ suitset ja ohjat suuhun pantaman, ellei he lĂ€hene sinua.
10 Jumalattomalla on monta vitsausta; mutta joka Herraan toivoo, hÀnen hyvyys ympÀri piirittÀÀ.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 1 – 4
1 (Ja hÀn sanoi opetuslapsillensa:) Àlkööt teidÀn sydÀmenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan pÀÀlle, niin uskokaat myös minun pÀÀlleni.
2 Minun IsÀni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minÀ sanoisin teille: minÀ menen valmistamaan teille siaa.
3 Ja vaikka minÀ menen pois valmistamaan teille siaa, niin minÀ tulen jÀlleen ja otan teidÀt tyköni, ettÀ kussa minÀ olen, siellÀ pitÀÀ myös teidÀn oleman.
4 Ja kuhunka minÀ menen, te tiedÀtte, ja tien te myös tiedÀtte.
Jesajan kirja 43 : 1 – 3
1 Ja nyt, nÀin sanoo Herra, joka sinun, Jakob, loi, ja joka sinun, Israel, teki: ÀlÀ pelkÀÀ; sillÀ minÀ olen sinun lunastanut; minÀ olen sinun nimeltÀs kutsunut, sinÀ olet minun.
2 SillÀ jos sinÀ vesissÀ kÀyt, niin minÀ olen tykönÀs, ettei virrat sinua upota; ja jos sinÀ tulessa kÀyt, et sinÀ pala, ja liekin ei pidÀ sinua sytyttÀmÀn.
3 SillÀ minÀ olen Herra sinun Jumalas, Israelin PyhÀ, sinun vapahtajas. MinÀ olen Egyptin, Etiopian ja Seban antanut edestÀs sovinnoksi.
Psalmien kirja 34 : 14
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvÀÀ: etsi rauhaa ja noutele hÀntÀ.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 5 : 10
10 Mutta Jumala, jolta kaikki armo tulee, joka meitÀ on kutsunut ijankaikkiseen kunniaansa Kristuksessa Jesuksessa, teitÀ, jotka vÀhÀn aikaa kÀrsitte, valmistaa, vahvistaa, tukee, perustaa,
Kirje filippilĂ€isille 1 : 6 – 7
6 Sen totisesti tietÀen, ettÀ se, joka teissÀ on hyvÀn työn alkanut, on sen Jesuksen Kristuksen pÀivÀÀn asti pÀÀttÀvÀ:
7 Niinkuin minulle on myös kohtuullinen teistÀ kaikista niin ajatella, sentÀhden, ettÀ minÀ teidÀt sydÀmessÀni pidÀn, sekÀ minun kahleissani, ettÀ evankeliumin edesvastauksessa ja vahvistuksessa, te kaikki, jotka minun kanssani armosta osalliset olette.
Psalmien kirja 46 : 1 – 11
1 Koran lasten veisu nuoruudesta, edellÀveisaajalle. (H46:2) Jumala on meidÀn turvamme ja vÀkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.
2 SentÀhden emme pelkÀÀ, jos vielÀ maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,
3 Vaikka vielÀ meri pauhais ja lainehtis, niin ettÀ siitÀ pauhinasta mÀet kukistuisivat, Sela!
4 Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhÀt asumiset ovat.
5 Jumala on hÀnen keskellÀnsÀ, sentÀhden se kyllÀ pysyy: Jumala auttaa hÀntÀ varhain.
6 Pakanain pitÀÀ hÀmmÀstymÀn ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hÀn ÀÀnensÀ antaa.
7 Herra Zebaot on meidÀn kanssamme, Jakobin Jumala on meidÀn tukemme, Sela!
8 Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan pÀÀllÀ senkaltaiset hÀvitykset tekee,
9 Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen sÀrkee ja rikkoo keihÀÀn, ja rattaat tulessa polttaa.
10 Lakatkaat ja tietÀkÀÀt, ettÀ minÀ olen Jumala: minÀ olen voittava kunnian pakanain seassa ja minÀ ylennetÀÀn maan pÀÀllÀ.
11 Herra Zebaot on meidÀn kanssamme: Jakobin Jumala on meidÀn tukemme, Sela!
Jaakobin kirje 1 : 5
5 Mutta jos joltain teistÀ viisautta puuttuis, hÀn anokaan sitÀ Jumalalta, joka hÀnelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hÀnelle annetaan.
Kirje filippilÀisille 3 : 13
13 Minun veljeni! enpÀ minÀ pidÀ itseni sitÀ kÀsittÀneen;
Kirje filippilĂ€isille 4 : 8 – 9
8 VielÀ, rakkaat veljet, mikÀ tosi, mikÀ kunniallinen, mikÀ oikein, mikÀ puhdas, mikÀ otollinen on, mikÀ hyvin kuuluu, jos joku hyvÀ tapa ja jos joku kiitos on, ajatelkaat niitÀ.
9 MitÀ te myös opitte, ja saitte, ja kuulitte, ja nÀhneet olette minussa, se tehkÀÀt, niin rauhan Jumala on teidÀn kanssanne.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 31 – 33
31 ĂlkÀÀt siis surulliset olko, sanoen: mitĂ€ me syömme, taikka mitĂ€ me juomme? eli millĂ€ me meitĂ€mme verhoomme?
32 SillÀ kaikkia nÀitÀ pakanat etsivÀt; sillÀ teidÀn taivaallinen IsÀnne kyllÀ tietÀÀ teidÀn kaikkia nÀitÀ tarvitsevan.
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
Toinen kirje korinttilaisille 4 : 1 – 18
1 SentÀhden, ettÀ meillÀ senkaltainen virka on, sen jÀlkeen kuin armo meidÀn kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2 Vaan vÀltÀmme salaiset hÀpiÀt ja emme vaella kavaluudella, emmekÀ petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitÀmme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessÀ osoitamme.
3 Jos nyt meidÀn evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
4 Joissa tÀmÀn maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitÀisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.
5 SillÀ emme itse meistÀmme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, ettÀ hÀn on Herra; mutta me olemme teidÀn palvelianne Jesuksen tÀhden.
6 EttÀ Jumala, joka kÀski valkeuden pimeydestÀ paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidÀn sydÀmissÀmme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
7 Mutta meillÀ on tÀmÀ tavara savisissa astioissa, ettÀ se ylönpalttinen voima pitÀÀ oleman Jumalalta ja ei meistÀ.
8 MeillÀ on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitÀ sure: meillÀ on pakko, mutta emme epÀile.
9 Me kÀrsimme vainoa, mutta ei meitÀ anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.
10 Me viemme ympÀri aina Herran Jesuksen kuoleman meidÀn ruumiissamme, ettÀ Herran Jesuksen elÀmÀkin meidÀn ruumiissamme ilmoitettaisiin.
11 SillÀ me, jotka elÀmme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tÀhden, ettÀ Jesuksen elÀmÀkin meidÀn kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin.
12 SentÀhden on kuolema meissÀ voimallinen, mutta teissÀ elÀmÀ.
13 Mutta ettÀ meillÀ on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minÀ uskoin, sentÀhden minÀ puhuin; niin me myös uskomme, ja sentÀhden me myös puhumme,
14 Ja tiedÀmme sen, ettÀ joka Herran Jesuksen herÀtti, hÀn meidÀtkin Jesuksen kautta herÀttÀÀ ja asettaa meitÀ teidÀn kanssanne.
15 SillÀ kaikki teidÀn tÀhtenne tapahtuu, ettÀ se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.
16 SentÀhden emme vÀsy; sillÀ vaikka meidÀn ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisÀllinen kuitenkin pÀivÀ pÀivÀltÀ uudistetaan;
17 SillÀ meidÀn vaivamme, joka ajallinen ja keviÀ on, saattaa meille ijankaikkisen ja mÀÀrÀttömÀn kunnian:
18 Jotka emme nÀkyvÀisiÀ katso, vaan nÀkymÀttömiÀ; sillÀ nÀkyvÀiset ovat ajalliset, mutta nÀkymÀttömÀt ijankaikkiset.
Leave a Reply