Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Jaakobin kirje 2 : 13
13 SillÀ armotoin tuomio pitÀÀ hÀnen pÀÀllensÀ tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 1 : 9
9 Jos me tunnustamme meidÀn syntimme, niin hÀn on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitÀ kaikesta vÀÀryydestÀ,
Joelin kirja 2 : 12 – 14
12 Niin sanoo nyt Herra: kÀÀntykÀÀt kaikesta sydÀmestÀnne minun tyköni, paastolla, itkulla ja murheella.
13 Leikatkaat teidÀn sydÀmenne, ja ÀlkÀÀt teidÀn vaatteitannne, ja palatkaat Herran teidÀn Jumalanne tykö; sillÀ hÀn on armollinen ja laupias, pitkÀmielinen ja suuresta hyvyydestÀ, ja katuu rangaistusta.
14 Kukaties hÀn kÀÀntyy ja katuu, ja jÀttÀÀ jÀlkeensÀ siunauksen, ruokauhrin ja juomauhrin Herralle teidÀn Jumalallenne.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 1 – 36
1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltÀ, Juudalaisten ylimmÀinen.
2 Se tuli yöllÀ Jesuksen tykö ja sanoi hÀnelle: Mestari, me tiedÀmme, ettÀ sinÀ olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillÀ ei taida kenkÀÀn niitÀ tunnustÀhtiÀ tehdÀ, joita sinÀ teet, jollei Jumala ole hÀnen kanssansa.
3 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hÀn taida Jumalanmalan valtakuntaa nÀhdÀ.
4 Nikodemus sanoi hÀnelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyÀ? taitaako hÀn ÀitinsÀ kohtuun jÀlleen mennÀ, ja syntyÀ?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ellei joku synny vedestÀ ja HengestÀ ei hÀn taida Jumalan valtakuntaan sisÀlle tulla.
6 MitÀ lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitÀ HengestÀ syntynyt on se on henki.
7 ĂlĂ€ ihmettele, ettĂ€ minĂ€ sanoin sinulle: teidĂ€n pitÀÀ uudesta syntymĂ€n.
8 Tuuli puhaltaa, kussa hÀn tahtoo, ja sinÀ kuulet hÀnen humunsa, ja et tiedÀ, kusta hÀn tulee taikka kuhunka hÀn menee: nÀin on jokainen, joka HengestÀ syntynyt on.
9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hÀnelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ olet mestari Israelissa, ja et nÀitÀ tiedÀ!
11 Totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: me puhumme, mitÀ me tiedÀmme, ja todistamme, mitÀ me nÀemme, ja ette ota vastaan meidÀn todistustamme.
12 Jos minÀ maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minÀ taivaallisia teille sanoisin?
13 Ei astu kenkÀÀn ylös taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14 Ja niinkuin Moses ylensi kÀrmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitÀÀ ylennettÀmÀn.
15 EttÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
17 SillÀ ei Jumala lÀhettÀnyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta ettÀ maailma pitÀÀ hÀnen kauttansa vapahdettaman.
18 Joka hÀnen pÀÀllensÀ uskoo, ei hÀntÀ tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillÀ ei hÀn uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen pÀÀlle.
19 Mutta tÀmÀ on tuomio: ettÀ valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttÀ kuin valkeutta; sillÀ heidÀn työnsÀ olivat pahat.
20 SillÀ jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikÀ tule valkeuteen, ettei hÀnen töitÀnsÀ pitÀisi laitettaman.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ettÀ hÀnen työnsÀ nÀhtÀisiin; sillÀ ne ovat Jumalassa tehdyt.
22 Sitte tuli Jesus ja hÀnen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siellÀ heidÀn kanssansa, ja kasti.
23 Mutta Johannes kasti myös Enonissa lÀsnÀ Salimia, sillÀ siellÀ oli palto vettÀ; ja he tulivat ja kastettiin.
24 SillÀ ei Johannes ollut vielÀ silloin vankiuteen heitetty.
25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten vÀlillÀ puhdistuksesta.
26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hÀnelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinÀ todistit, katso, hÀn kastaa, ja jokainen menee hÀnen tykönsÀ.
27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitÀÀn ottaa, ellei hÀnelle anneta taivaasta.
28 Te olette itse minun todistajani, ettÀ minÀ olen sanonut: en minÀ ole Kristus, vaan minÀ olen hÀnen edellÀnsÀ lÀhetetty.
29 Jolla on morsian, se on ylkÀ; mutta yljÀn ystÀvÀ, joka seisoo ja kuultelee hÀntÀ, se iloittaa itsiÀnsÀ yljÀn ÀÀnestÀ sangen suuresti; sentÀhden on tÀmÀ minun iloni tÀytetty.
30 HÀnen tulee kasvaa, mutta minun pitÀÀ vÀhenemÀn.
31 Joka ylhÀÀltÀ tulee, se on kaikkein pÀÀllÀ, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hÀn on kaikkein ylin.
32 Ja mitÀ hÀn nÀhnyt ja kuullut on, sen hÀn todistaa, ja ei kenkÀÀn ota vastaan hÀnen todistustansa.
33 Joka hÀnen todistuksensa otti vastaan, se pÀÀtti Jumalan olevan totisen.
34 SillÀ jonka Jumala lÀhetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillÀ ei Jumala anna HenkeÀ mitalla.
35 IsÀ rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hÀnen kÀteensÀ.
36 Joka uskoo Pojan pÀÀlle, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ; mutta joka ei usko Pojan pÀÀlle, ei hÀnen pidÀ elÀmÀÀ nÀkemÀn, mutta Jumalan viha pysyy hÀnen pÀÀllÀnsÀ.
Kirje roomalaisille 12 : 1 – 2
1 Niin neuvon minÀ teitÀ, rakkaat veljet, Jumalan sydÀmellisen laupiuden kautta, ettÀ te antaisitte teidÀn ruumiinne elÀvÀksi, pyhÀksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidÀn toimellinen jumalanpalveluksenne.
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.
Kirje efesolaisille 2 : 4 – 5
4 Mutta Jumala, joka rikas on laupiudesta, suuren rakkautensa tÀhden, jolla hÀn on meitÀ rakastanut,
5 Ja kuin me vielÀ synnissÀ kuolleet olimme, on hÀn meitÀ Kristuksen kanssa elÀvÀksi tehnyt; (sillÀ armosta olette te autuaiksi tulleet:)
Kirje heprealaisille 4 : 16
16 SentÀhden kÀykÀÀmme edes uskalluksella armoistuimen tykö, ettÀ me laupiuden saisimme ja löytÀisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.
Kirje galatalaisille 5 : 1
1 Niin pysykÀÀt siis siinÀ vapaudessa, jolla Kristus meitÀ vapahtanut on, ja ÀlkÀÀt taas teitÀnne sekoittako orjuuden ikeeseen.
Malakian kirja 3 : 17
17 Niiden pitÀÀ, sanoo Herra Zebaot, sinÀ pÀivÀnÀ, jonka minÀ teen, oleman minun omani; ja minÀ tahdon heitÀ armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka hÀntÀ palvelee.
EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 1 : 12 – 13
12 Ja minÀ kiitÀn meidÀn Herraamme Kristusta Jesusta, joka minun voimalliseksi tehnyt on, ja luki minun uskolliseksi, asettain tÀhÀn virkaan,
13 Joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja hÀpÀisiÀ olin, mutta minulle on laupius tapahtunut; sillÀ minÀ tein sitÀ tietÀmÀttÀ epÀuskossa.
Kirje galatalaisille 3 : 28
28 Ei ole tÀssÀ Juudalainen eli GrekilÀinen, ei orja eli vapaa, ei mies eli vaimo; sillÀ te olette kaikki yksi Kristuksessa Jesuksessa.
Leave a Reply