Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na junk food
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 1 : 29
29 Ja Jumala sanoi: katso, minÀ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllÀ, ja kaikkinaiset hedelmÀlliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 9 : 3
3 Kaikki, jotka liikkuvat ja elÀvÀt, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriÀisen ruohon, olen minÀ kaikki teille antanut.
Kolmas Mooseksen kirja 11 : 1 – 47
1 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen heille:
2 Puhukaat Israelin lapsille, sanoen: nÀmÀt ovat elÀimet, joita te saatte syödÀ, kaikkein elÀinten seassa maan pÀÀllÀ.
3 Kaikista kaksisorkkaisista elÀimistÀ, jotka sorkkansa kokonansa hajoittavat ja mÀrhettivÀt, saatte te syödÀ.
4 Kuitenkin tÀtÀ ette mahda syödÀ niistÀ, jotka mÀrhettivÀt ja ovat kaksisorkkaiset, nimittÀin: kameli, joka kyllÀ mÀrhettii, vaan ei hajota sorkkiansa, se on teille saastainen;
5 Kaninit mÀrhettivÀt, mutta ei ole kaksisorkkaiset, sentÀhden ne ovat teille saastaiset;
6 Ja jÀnis myös mÀrhettii, vaan ei ole kaksisorkkainen, sentÀhden se on teille saastainen;
7 Ja sika on kaksisorkkainen, joka kokonansa hajottaa sorkkansa, mutta ei mÀrheti, sentÀhden se on teille saastainen.
8 NÀiden lihaa ei teidÀn pidÀ syömÀn, eikÀ heidÀn raatoihinsa tarttuman; sillÀ ne ovat teille saastaiset.
9 NÀitÀ te saatte syödÀ kaikista niistÀ jotka vesissÀ ovat: kaikki, joilla on uimukset ja suomukset vesissÀ, meressÀ ja virroissa, niitÀ teidÀn pitÀÀ syömÀn.
10 Mutta kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia meressÀ ja virroissa, kaikkein niiden seassa, jotka liikkuvat ja elÀvÀt vesissÀ, ne pitÀÀ oleman teille kauhistus.
11 Ne ovat teitÀ kauhistavat: niiden lihaa ei teidÀn pidÀ syömÀn, kauhistukaat heidÀn raatoansa.
12 SilÀ kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia vesissÀ, ne ovat teille kauhistus.
13 NÀitÀ te kauhistukaat linnuista, eikÀ teidÀn niitÀ pidÀ syömÀn, sillÀ ne ovat kauhistus: Kotka, ja luukotka ja kalakotka;
14 Kokkolintu, ja harakka lainensa,
15 Ja kaikki kaarneet lainensa;
16 Strutsi, pÀÀskyinen, louve ja haukka lainensa;
17 Huhkaja, merimetsÀs ja hyypiÀ;
18 Yökkö, ruovonpÀristÀjÀ ja storkki;
19 Haikara ja mÀkihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.
20 Ja kaikki, jotka liikkuvat lintuin seassa ja kÀyvÀt neljÀllÀ jalalla, pitÀÀ oleman teille kauhistus.
21 Kuitenkin nÀitÀ saatte te syödÀ linnuista, jotka liikkuvat ja kÀyvÀt neljÀllÀ jalalla: joilla ovat sÀÀret jalkain pÀÀllÀ, hypellÀ maan pÀÀllÀ.
22 Ja nÀitÀ te saatte syödÀ heistÀ kuin on: arbe lainensa, ja selaam lainensa, ja hargol lainensa, ja hagab lainensa.
23 Vaan kaikki, jotka paitsi niitÀ ovat nelijalkaiset lintuin seassa, ne ovat teille kauhistus.
24 Ja ne pitÀÀ teidÀn saastaisena pitÀmÀn; ja jokainen kuin tarttuu heidÀn raatoihinsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.
25 Ja jos joku heidÀn raatojansa kantaa, sen pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.
26 Ja jokainen elÀin, joka on sorkallinen, vaan ei kaksisorkkainen, eikÀ mÀrheti, ne ovat teille saastaiset; ja jokainen, kuin niihin tarttuu, pitÀÀ oleman saastainen.
27 Ja jokainen kuin kÀy kÀmmenellÀnsÀ kaikkein petoin seassa, jotka kÀyvÀt neljÀllÀ jalalla, ne ovat teille saastaiset; jokainen, kuin rupee heidÀn raatoihinsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.
28 Ja joka kantaa heidÀn raatojansa, se peskÀÀn vaatteensa, ja pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti; sillÀ kaikki nÀmÀt ovat saastaiset teille.
29 Ja nÀmÀt pitÀÀ oleman myös teille saastaiset niiden elÀinten seassa, jotka matelevat maalla: myyrÀ, hiiri, maakrokodili, jokainen lainensa.
30 Stellio, kameleon, sisilisko, sinisisilisko ja salamandra.
31 NÀmÀt ovat teille saastaiset kaikkein niiden seassa, kuin matelevat; ja jokainen kuin rupee heihin sittekuin he kuolleet ovat, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti.
32 Ja kaikki, kuin senkaltainen raato pÀÀlle putoo pitÀÀ oleman saastainen, olis se kaikkinainen puuastia, eli vaate, eli nahka, eli sÀkki; ja kaikkinainen ase, jolla jotakin tehdÀÀn, pitÀÀ pantaman veteen, ja sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti, niin se tulee puhtaaksi.
33 Ja kaikkinaiset savi-astiat, joihinka senkaltainen raato putoo, ovat kaikki saastaiset, ja mitÀ niissÀ on, ja pitÀÀ rikottaman.
34 Kaikki ruoka, jota syödÀÀn, jos se vesi tulee sen pÀÀlle, se on saastainen, ja kaikki juoma, jota juodaan senkaltaisista astioista, on saastainen.
35 Ja kaikki, kuin senkaltainen raato pÀÀlle putoo, se tulee saastaiseksi, olis se pÀtsi eli kattila, se pitÀÀ rikottaman; sillÀ se on saastainen, ja sen pitÀÀ oleman teille saastaisen.
36 Kuitenkin lÀhteet, kaivot ja lammikot ovat puhtaat; vaan jokainen, joka tarttuu heidÀn raatoonsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen.
37 Ja jos senkaltainen raato lankee siemenen pÀÀlle, joka kylvetty on, niin on se kuitenkin puhdas.
38 Ja jos vettÀ kaadetaan siemenen pÀÀlle, ja lankee joku senkaltainen raato niiden pÀÀlle, niin se tulee teille saastaiseksi.
39 Ja jos joku elÀin kuolee, jota teidÀn sopii syödÀ, se joka sen raatoon tarttuu, se on saastainen ehtoosen asti.
40 Se joka syö senkaltaista raatoa, hÀnen pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti, niin myös se, joka kantaa senkaltasia raatoja, pitÀÀ pesemÀn vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.
41 Kaikki maalla matelevainen pitÀÀ oleman teille kauhistava, ja ei pidÀ sitÀ syötÀmÀn.
42 Ja jokainen kuin vatsallansa kÀy, ja jotka kÀyvÀt neljÀllÀ eli useammalla jalalla, kaikista, jotka matelevat maalla, ei pidÀ teidÀn niitÀ syömÀn; sillÀ ne ovat kauhistus.
43 ĂlkÀÀt sielujanne kauhistavaiseksi tehkö kaikissa matelevaisissa, ja Ă€lkÀÀt saastuttako teitĂ€nne niissĂ€, niin ettĂ€ te tulette saastaiseksi.
44 SillÀ minÀ olen Herra teidÀn Jumalanne, sentÀhden teidÀn pitÀÀ pyhittÀmÀn teitÀnne, ettÀ te tulisitte pyhÀksi; sillÀ minÀkin olen pyhÀ. Ei teidÀn pidÀ saastuttaman teidÀn sielujanne jollakin matelevaisella elÀimellÀ, joka matelee maalla.
45 SillÀ minÀ olen Herra, joka teidÀt johdatin Egyptin maalta, ettÀ minÀ olisin teidÀn Jumalanne, sentÀhden teidÀn pitÀÀ oleman pyhÀt; sillÀ minÀ olen pyhÀ.
46 Ja tÀmÀ on sÀÀty kaikista elÀimistÀ ja linnuista, ja kaikista, jotka vesissÀ liikkuvat, ja kaikkinaisista elÀimistÀ, jotka maalla matelevat,
47 EttÀ tietÀisitte eroittaa puhtaat saastaisista: ja mitÀ elÀimiÀ syödÀ saadaan, ja mitÀ elÀimiÀ ei sovi syödÀ.
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 3 : 1 – 24
1 Ja kÀrme oli kavalin kaikkia elÀimiÀ maan pÀÀllÀ, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, ÀlkÀÀt syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?
2 Niin vaimo sanoi kÀrmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistÀ, jotka ovat Paradisissa;
3 Mutta sen puun hedelmÀstÀ, joka on keskellÀ Paradisia, on Jumala sanonut: ÀlkÀÀt syökö siitÀ, ja ÀlkÀÀt ruvetko siihen, ettette kuolis.
4 Niin kÀrme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidÀ teidÀn kuolemalla kuoleman.
5 Vaan Jumala tietÀÀ, ettÀ jona pÀivÀnÀ te syötte siitÀ, aukenevat teidÀn silmÀnne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietÀmÀÀn hyvÀn ja pahan.
6 Ja vaimo nÀki siitÀ puusta olevan hyvÀn syödÀ, ja ettÀ se oli ihana nÀhdÀ ja suloinen puu antamaan ymmÀrryksen: ja otti sen hedelmÀstÀ ja söi, ja antoi miehellensÀ siitÀ, ja hÀn söi.
7 Silloin aukenivat molempain heidÀn silmÀnsÀ, ja ÀkkÀsivÀt, ettÀ he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiÀ, ja tekivÀt heillensÀ peitteitÀ.
8 Ja he kuulivat Herran Jumalan ÀÀnen, joka kÀyskenteli Paradisissa, kuin pÀivÀ viileÀksi tuli. Ja Adam lymyi emÀntinensÀ Herran Jumalan kasvoin edestÀ puiden sekaan Paradisissa.
9 Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hÀnelle: Kussas olet?
10 Ja hÀn sanoi: minÀ kuulin sinun ÀÀnes Paradisissa, ja pelkÀsin: sillÀ minÀ olen alasti, ja sen tÀhden minÀ lymyin.
11 Ja hÀn sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettÀs alasti olet? Etkös syönyt siitÀ puusta, josta minÀ sinua haastoin syömÀstÀ?
12 Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitÀ puusta, ja minÀ söin.
13 Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kÀrme petti minut, ja minÀ söin.
14 Ja Herra Jumala sanoi kÀrmeelle: ettÀs tÀmÀn teit, kirottu ole sinÀ kaikesta karjasta, ja kaikista elÀimistÀ maalla: sinun pitÀÀ kÀymÀn vatsallas, ja syömÀn maata kaiken elinaikas.
15 Ja minÀ panen vainon sinun ja vaimon vÀlille, ja sinun siemenes ja hÀnen siemenensÀ vÀlille; sen pitÀÀ rikki polkemaan sinun pÀÀs, ja sinÀ olet pistÀvÀ hÀntÀ kantapÀÀhÀn.
16 Ja vaimolle sanoi hÀn: MinÀ saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitÀÀ synnyttÀmÀn lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitÀÀ miehes alle annettu oleman, ja hÀnen pitÀÀ vallitseman sinua.
17 Ja Adamille sanoi hÀn: ettÀs kuulit emÀntÀs ÀÀntÀ, ja söit puusta, josta minÀ kielsin sinua sanoen: ei sinun pidÀ siitÀ syömÀn: kirottu olkoon maa sinun tÀhtes; surulla pitÀÀ sinun elÀttÀmÀn itses hÀnestÀ kaiken elinaikas.
18 Orjantappuroita ja ohdakkeita pitÀÀ hÀnen kasvaman, ja sinun pitÀÀ maan ruohoja syömÀn.
19 Sinun otsas hiessÀ pitÀÀ sinun syömÀn leipÀÀ, siihen asti kuin sinÀ maaksi jÀllensÀ tulet, ettÀs siitÀ otettu olet: sillÀ sinÀ olet maa, ja maaksi pitÀÀ sinun jÀllensÀ tuleman.
20 Ja Adam kutsui emÀntÀnsÀ nimen Heva, ettÀ hÀn on kaikkein elÀvitten Àiti.
21 Ja Herra Jumala teki Adamille ja hÀnen emÀnnÀllensÀ nahoista hameet, ja puetti heidÀn yllensÀ.
22 Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistÀ, tietÀen hyvÀn ja pahan; mutta nyt ettei hÀn ojentaisi kÀttÀnsÀ, ja ottaisi myös elÀmÀn puusta, söisi ja elÀisi ijankaikkisesti:
23 Niin Herra Jumala johdatti hÀnen ulos Edenin Paradisista maata viljelemÀÀn, josta hÀn otettu oli.
24 Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idÀn puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyövÀisellÀ miekalla elÀmÀn puun tietÀ vartioitsemaan.
Leave a Reply