heaven and hell

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na heaven and hell

Kirje roomalaisille 2 : 6 – 8
6 Joka antaa itsekullekin hÀnen töittensÀ jÀlkeen,
7 Niille, jotka pyytÀvÀt ylistystÀ, kunniaa ja katoomatointa menoa kÀrsivÀisyydellÀ hyvissÀ töissÀ, ijankaikkisen elÀmÀn;
8 Mutta niille, jotka riitaiset ovat, eikÀ kuule totuutta, vaan kuulevat vÀÀryyttÀ, on tuleva nÀrkÀstys ja viha.

Johanneksen ilmestys 21 : 8
8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epÀjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitÀÀ osa oleman siinÀ jÀrvessÀ, joka tulesta ja tulikivestÀ palaa, joka on toinen kuolema.

Johanneksen ilmestys 21 : 1 – 27
1 Ja minÀ nÀin uuden taivaan ja uuden maan, sillÀ ensimÀinen taivas ja ensimÀinen maa katosi, ja ei meri silleen ole.
2 Ja minÀ Johannes nÀin pyhÀn kaupungin, uuden Jerusalemin, astuvan alas taivaasta, Jumalalta valmistetun, niinkuin morsiamen kaunistetun hÀnen miehellensÀ.
3 Ja kuulin suuren ÀÀnen taivaasta sanovan: katso Jumalan maja ihmisten seassa, ja hÀn on asuva heidÀn kanssansa, ja he tulevat hÀnen kansaksensa, ja itse Jumala on oleva heidÀn kanssansa ja heidÀn Jumalansa.
4 Ja Jumala on pyyhkivÀ pois kaikki kyyneleet heidÀn silmistÀnsÀ, ja ei kuolemaa pidÀ silleen oleman, eikÀ itkua, eikÀ parkua, eikÀ kipua pidÀ silleen oleman; sillÀ ne entiset poismenivÀt.
5 Ja se, joka istuimella istui, sanoi: katso, minÀ uudistan kaikki. Ja sanoi minulle: kirjoita! sillÀ nÀmÀ sanat ovat totiset ja vahvat.
6 Ja hÀn sanoi minulle: Se on tapahtunut. MinÀ olen A ja O, alku ja loppu. MinÀ annan janoovalle elÀmÀn veden lÀhteestÀ lahjaksi.
7 Joka voittaa, sen pitÀÀ kaikki nÀmÀt perimÀn, ja minÀ olen hÀnen Jumalansa, ja hÀnen pitÀÀ oleman minun poikani.
8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epÀjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitÀÀ osa oleman siinÀ jÀrvessÀ, joka tulesta ja tulikivestÀ palaa, joka on toinen kuolema.
9 Ja minun tyköni tuli yksi seitsemÀstÀ enkelistÀ, joilla oli seitsemÀn maljaa tÀynnÀ seitsentÀ viimeistÀ vitsausta, ja puhui minun kanssani, sanoen: tule, minÀ osoitan sinulle morsiamen, Karitsan emÀnnÀn.
10 Ja hÀn vei minun hengessÀ suurelle ja korkialle vuorelle, ja osoitti minulle suuren kaupungin, pyhÀn Jerusalemin, astuvan alas taivaasta Jumalalta,
11 Jolla oli Jumalan kirkkaus; ja sen valkeus oli kaikkein kalleimman kiven muotoinen, niinkuin kirkas jaspis.
12 Ja hÀnellÀ oli suuri ja korkia muuri, jolla oli kaksitoistakymmentÀ porttia, ja porteissa kaksitoistakymmentÀ enkeliÀ, ja nimet kirjoitetut, jotka ovat kahdentoistakymmenen Israelin lasten sukukuntain nimet:
13 IdÀssÀ kolme porttia, pohjoisessa kolme porttia, etelÀssÀ kolme porttia, lÀnnessÀ kolme porttia.
14 Ja sen kaupungin muurilla oli kaksitoistakymmentÀ perustusta, ja niissÀ Karitsan kahdentoistakymmenen apostolin nimet.
15 Ja sillÀ, joka minun kanssani puhui, oli kultainen ruoko, kaupunkia mitataksensa ja hÀnen porttejansa ja muuriansa.
16 Ja kaupunki on pantu nelikulmaiseksi, ja hÀnen pituutensa on niin suuri kuin hÀnen leveytensÀ. Ja hÀn mittasi kaupungin ruovolla kaksitoistakymmentÀ tuhatta vakomittaa; ja hÀnen pituutensa ja leveytensÀ ja korkeutensa ovat yhtÀlÀiset.
17 Ja mittasi hÀnen muurinsa, sata ja neljÀviidettÀkymmentÀ kyynÀrÀÀ ihmisen mitan jÀlkeen, joka enkelillÀ oli.
18 Ja muurin rakennus oli jaspiksesta, ja itse kaupunki puhtaasta kullasta, puhtaan lasin kaltainen.
19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaikkinaisilla kalliilla kivillÀ kaunistetut: ensimÀinen perustus oli jaspis, toinen saphiri, kolmas kalkedoni, neljÀs smaragdi,
20 Viides sardoniks, kuudes sardius, seitsemÀs krysoliti, kahdeksas berilli, yhdeksÀs topasis, kymmenes krysoprasi, yksitoistakymmenes hyakinti, kaksitoistakymmenes ametysti.
21 Ja ne kaksitoistakymmentÀ porttia olivat kaksitoistakymmentÀ pÀÀrlyÀ, ja kukin portti oli yhdestÀ pÀÀrlystÀ; ja kaupungin kadut olivat puhdas kulta, niinkuin lÀvitse paistavainen lasi.
22 Ja en minÀ hÀnessÀ templiÀ nÀhnyt; sillÀ Herra kaikkivaltias Jumala on hÀnen templinsÀ, ja Karitsa.
23 Ja ei se kaupunki tarvitse aurinkoa eikÀ kuuta hÀnessÀ valistamaan; sillÀ Jumalan kirkkaus valistaa hÀnessÀ, ja hÀnen valkeutensa on Karitsa.
24 Ja pakanat, jotka autuaaksi tulevat, pitÀÀ hÀnen valkeudessansa vaeltaman, ja maan kuninkaat tuovat kunniansa ja ylistyksensÀ siihen.
25 Ja ei sen portteja suljeta pÀivillÀ; sillÀ ei siellÀ yötÀ pidÀ oleman.
26 Ja pakanain ylistys ja kunnia tuodaan siihen.
27 Ja ei pidÀ hÀneen mitÀÀn saastuttavaa tuleman sisÀlle, taikka sitÀ, mikÀ kauhistuksen eli valheen saattaa; vaan ne, jotka Karitsan elÀmÀn kirjassa kirjoitetut ovat.

Kirje heprealaisille 9 : 27
27 Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitÀÀ kerran kuoleman, mutta senjÀlkeen tuomio,

Jaakobin kirje 2 : 20 – 24
20 Mutta tahdotkos tietÀÀ, sinÀ turha ihminen, ettÀ usko ilman töitÀ kuollut on?
21 Eikö Abraham, meidÀn isÀmme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kuin hÀn poikansa Isaakin alttarille uhrasi?
22 NÀetkös, ettÀ usko on myös vaikuttanut hÀnen töissÀnsÀ, ja ettÀ usko on töissÀ tÀydelliseksi tullut?
23 Ja se Raamattu on tÀytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hÀnelle vanhurskaudeksi, ja hÀn kutsuttiin Jumalan ystÀvÀksi.
24 Niin te siis nÀette, ettÀ ihminen töistÀ vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25 : 41
41 Silloin hÀn myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkÀÀt pois minun tyköÀni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hÀnen enkeleillensÀ.

Johanneksen ilmestys 20 : 10
10 Ja perkele, joka heitÀ vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen jÀrveen, jossa sekÀ peto ettÀ vÀÀrÀ propheta oli; ja ne pitÀÀ vaivattaman pÀivÀÀ ja yötÀ ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

Johanneksen ilmestys 20 : 14
14 Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen jÀrveen. TÀmÀ on toinen kuolema.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 2
2 Minun IsÀni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minÀ sanoisin teille: minÀ menen valmistamaan teille siaa.

Toinen kirje tessalonikalaisille 2 : 15
15 Niin olkaat siis, rakkaat veljet, pysyvÀiset ja pitÀkÀÀt ne sÀÀdyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidÀn saarnastamme taikka kirjastamme.

EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 3 : 18 – 22
18 SillÀ Kristus myös kerran kÀrsi meidÀn synteimme tÀhden, hurskas vÀÀrÀin edestÀ, ettÀ hÀn meitÀ Jumalalle uhrais: lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta elÀvÀksi tehty,
19 Jossa hÀn myös meni pois ja saarnasi hengille vankeudessa,
20 Jotka ei muinen uskoneet, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti ja kÀrsivÀinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta pÀÀstetyksi tulivat.
21 Se nyt meitÀkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitÀ aavisti (ei ettÀ lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan ettÀ se on hyvÀn omantunnon liitto Jumalan tykönÀ) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,
22 Joka on Jumalan oikialle kÀdelle, taivaasen mennyt, ja hÀnelle ovat enkelit ja vallat ja voimat alamaiset.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 13
13 Ei astu kenkÀÀn ylös taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

Kirje roomalaisille 6 : 23
23 SillÀ kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elÀmÀ on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidÀn Herrassamme.

Toinen kirje tessalonikalaisille 3 : 6
6 Mutta me kÀskemme teitÀ, rakkaat veljet, meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, ettÀ te teitÀnne eroittaisitte jokaisesta veljestÀ, joka hÀijysti itsensÀ kÀyttÀÀ ja ei sen sÀÀdyn jÀlkeen, jonka hÀn meiltÀ saanut on.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 13 : 36
36 Sanoi Simon Pietari hÀnelle: Herra, kuhunkas menet? Jesus vastasi hÀntÀ: kuhunka minÀ menen, et sinÀ taida nyt minua seurata, mutta tÀstÀlÀhin sinÀ olet minua seuraava.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 19 : 24
24 Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran pÀÀlle tulikiveÀ ja tulta: Herralta taivaasta.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 53
53 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hÀnen vertansa, niin ei ole elÀmÀ teissÀ.

EnsimmĂ€inen kirje tessalonikalaisille 4 : 13 – 18
13 Mutta emme myös tahdo teiltÀ salata, rakkaat veljet, niistÀ, jotka nukkuneet ovat, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole:
14 SillÀ jos me uskomme, ettÀ Jesus on kuollut ja noussut ylös, niin on Jumala myös ne, jotka nukkuneet ovat, Jesuksen kautta tuova edes hÀnen kanssansa.
15 SillÀ sen me sanomme teille Herran puolesta: ettÀ me, jotka elÀmme ja jÀlkeen jÀÀmme Herran tulemiseen, emme suinkaan ennÀtÀ niitÀ, jotka nukkuneet ovat.
16 SillÀ itse Herra astuu alas taivaasta, suurella huudolla, ja ylimmÀisen enkelin ÀÀnellÀ ja Jumalan basunalla, ja kuolleet Kristuksessa ensin nousevat ylös.
17 Sitte me, jotka elÀmme ja jÀlkeen jÀÀmme, temmataan ynnÀ heidÀn kanssansa pilvihin, Herraa vastaan tuulihin, ja niin me aina Herran kanssa olemme.
18 Lohduttakaat siis teitÀnne keskenÀnne nÀillÀ sanoilla.

Johanneksen ilmestys 20 : 6
6 Autuas ja pyhÀ on se, jolla on osa ensimÀisessÀ ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtÀÀn valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hÀnen kanssansa tuhannen vuotta.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *