Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na decision making
Sananlaskujen kirja 3 : 5 – 6
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
Jaakobin kirje 1 : 5
5 Mutta jos joltain teistÀ viisautta puuttuis, hÀn anokaan sitÀ Jumalalta, joka hÀnelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hÀnelle annetaan.
Jeremiah 29 : 11
11 SillÀ minÀ kyllÀ tiedÀn, mitkÀ teistÀ minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; ettÀ minÀ olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.
Sananlaskujen kirja 3 : 6
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
Kirje filippilĂ€isille 4 : 6 – 7
6 ĂlkÀÀt mistÀÀn murehtiko, vaan olkoon teidĂ€n anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettĂ€vĂ€, kaikella rukouksella ja pyytĂ€misellĂ€ kiitoksen kanssa.
7 Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmÀrryksen kÀy, varjelkoon teidÀn sydÀmenne ja teidÀn taitonne Kristuksessa Jesuksessa.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 5 : 14
14 Ja tÀmÀ on se turva, joka meillÀ on hÀneen, ettÀ jos me jotakin anomme hÀnen tahtonsa jÀlkeen, niin hÀn meitÀ kuulee.
Jesajan kirja 30 : 21
21 Ja korvas kuulevat sanan takanas, sanoen: tÀmÀ on tie kÀykÀÀt sitÀ, kuin te oikialle eli vasemmalle kÀdelle eksyneet olette.
Sananlaskujen kirja 11 : 14
14 Jossa ei neuvoa ole, siinÀ kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinÀ hyvin kÀy.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 10 : 31
31 Jos te nyt syötte eli juotte, eli mitÀ te teette, niin tehkÀÀt kaikki Jumalan kunniaksi.
Jaakobin kirje 3 : 17
17 Mutta se viisaus, joka ylhÀÀltÀ on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviÀ, uskova, tÀynnÀ laupiutta ja hyviÀ hedelmiÀ, eriseuratoin ja ulkokullatoin.
Sananlaskujen kirja 18 : 1 – 24
1 Eripurainen etsii mitÀ hÀnelle kelpaa, ja sekoittaa itsensÀ kaikkiin asioihin.
2 TyhmÀllÀ ei ole himo ymmÀrrykseen, vaan niitÀ ilmoittamaan, mitkÀ ovat hÀnen sydÀmessÀnsÀ.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja hÀpiÀ.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvÀt vedet, ja viisauden lÀhde on tÀynnÀ virtaa.
5 Ei ole hyvÀ katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
6 TyhmÀn huulet saattavat toran, ja hÀnen suunsa noudattaa haavoja.
7 TyhmÀn suu hÀpÀisee itsensÀ, ja hÀnen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja kÀyvÀt lÀpi sydÀmen.
9 Joka laiska on työssÀnsÀ, hÀn on sen veli, joka vahinkoa tekee.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
11 Rikkaan tavara on hÀnelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hÀnen mielestÀnsÀ.
12 Kuin joku lankee, niin hÀnen sydÀmensÀ ensisti tulee ylpiÀksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitÀÀ hÀnen nöyrÀn oleman..
13 Joka vastaa ennekuin hÀn kuulee, se on hÀnelle hulluudeksi ja hÀpiÀksi.
14 Ihmisen henki pitÀÀ ylös hÀnen heikkoutensa; vaan murheellista henkeÀ kuka voi kÀrsiÀ?
15 YmmÀrtÀvÀinen sydÀn saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
16 Ihmisen lahja tekee hÀnelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hÀnen lÀhimmÀisensÀ tulee, niin se löydetÀÀÀn.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
19 Vihoitettu veli pitÀÀ puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitÀÀ kovemmin puolensa kuin telki linnan edessÀ.
20 Sen jÀlkeen kullekin maksetaan, kuin hÀnen suunsa on puhunut; ja hÀn ravitaan huultensa hedelmÀstÀ.
21 Kuolema ja elÀmÀ on kielen voimassa: joka hÀntÀ rakastaa, se saa syösÀ hÀnen hedelmÀstÀnsÀ.
22 Joka aviovaimon osaa, hÀn löytÀÀÀ hyvÀn kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
23 KöyhÀ mies puhuu nöyrÀsti, vaan rikas vastaa ylpiÀsti.
24 Ihminen, jolla on ystÀvÀ, pitÀÀ oleman ystÀvÀllinen; sillÀ ystÀvÀ pitÀÀ lujemmin hÀnen kanssansa kuin veli.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 5 : 30
30 En minÀ itsestÀni taida mitÀÀn tehdÀ: niinkuin minÀ kuulen, niin minÀ tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillÀ en minÀ etsi minun tahtoani, vaan IsÀn tahtoa, joka minun lÀhetti.
Sananlaskujen kirja 16 : 33
33 Arpa heitetÀÀn syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 17
17 EttÀ Jumalan ihminen tÀydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.
EnsimmĂ€inen kuninkaiden kirja 3 : 5 – 12
5 Ja Herra ilmaantui Salomolle Gibeonissa yöllÀ unessa; ja Jumala sanoi: anos, mitÀ minÀ annan sinulle!
6 Salomo sanoi: sinÀ olet tehnyt minun isÀlleni Davidille sinun palvelialles suuren laupiuden, niinkuin hÀn vaelsi sinun edessÀs totuudessa ja vanhurskaudessa, ja vakaalla sydÀmellÀ sinun kanssas: ja sinÀ olet pitÀnyt hÀnelle suuren laupiuden, ja olet antanut hÀnelle pojan, joka istuu hÀnen istuimellansa, niinkuin tÀnÀpÀnÀ tapahtuu.
7 Ja nyt, Herra minun Jumalani, sinÀ olet tehnyt palvelias kuninkaaksi isÀni Davidin siaan; ja minÀ olen nuorukainen ja en tiedÀ kÀydÀ ulos taikka sisÀlle;
8 Ja sinun palvelias on sinun kansas keskellÀ, jonka sinÀ olet valinnut, suuren kansan, jota ei kenkÀÀn lukea taikka kirjoittaa taida, paljouden tÀhden.
9 Anna sentÀhden palvelialles ymmÀrtÀvÀinen sydÀn tuomita kansaas ja erottaa pahaa ja hyvÀÀ; sillÀ kuka taitaa tÀtÀ sinun suurta kansaas tuomita?
10 Ja tÀmÀ puhe kelpasi Herralle, ettÀ Salomo tÀtÀ anoi.
11 Ja Herra sanoi hÀnelle: ettÀs tÀtÀ anoit, ja et anonut sinulles pitkÀÀ ikÀÀ, etkÀ anonut sinulles rikkautta, ja et anonut vihamiestes sieluja, vaan anoit sinulles tietoa ymmÀrtÀÀ oikeutta;
12 Katso, minÀ olen tehnyt sinun sanais jÀlkeen: katso, minÀ olen antanut sinulle tietÀvÀisen ja ymmÀrtÀvÀisen sydÀmen, niin ettei sinun vertaistas ollut ole sinun edellÀs eikÀ myös pidÀ tuleman sinun jÀlkees.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 16
16 SillÀ kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16 – 17
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
17 SillÀ ei Jumala lÀhettÀnyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta ettÀ maailma pitÀÀ hÀnen kauttansa vapahdettaman.
Jeremiah 33 : 3
3 Huuda minua, niin minÀ tahdon kuulla sinua, ja tahdon ilmoittaa sinulle suuria ja voimallisia asioita, niitÀ, joita et tiedÀkÀÀn.
Jesajan kirja 1 : 1 – 31
1 Jesaian, Amotsin pojan nÀky, jonka hÀn nÀki Juudasta ja Jerusalemista, Ussian, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana.
2 Kuulkaat taivaat,ja maa ota korviis, sillÀ Herra puhuu: minÀ olen lapsia kasvattanut ja korottanut, ja he ovat minusta luopuneet.
3 HÀrkÀ tuntee omistajansa ja aasi isÀntÀnsÀ seimen; mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmÀrrÀ.
4 Voi syntistÀ kansaa, kansaa suuresta pahasta teosta, pahanilkistÀ siementÀ, vahingollisia lapsia, jotka Herran hylkÀsivÀt ja Israelin PyhÀÀ pilkkasivat, he poikkesivat takaperin.
5 MitÀ varten teitÀ enempi lyödÀÀn, koska te aina harhailette? Koko pÀÀ on sairas, ja koko sydÀn on vÀsynyt.
6 Hamasta kantapÀÀstÀ niin kiireeseen asti ei hÀnessÀ ole tervettÀ; vaan haavat, sinimarjat ja veripahat, jotka ei ole puserretut, eikÀ sidotut, taikka öljyllÀ sivellyt.
7 TeidÀn maanne on autiona, teidÀn kaupunkinne ovat tulella poltetut; muukalaiset syövÀt peltonne silmÀin edessÀ; ja on autio, niinkuin se, joka muukalaisilta raadeltu on.
8 Mutta mitÀ vielÀ Zionin tyttÀrestÀ jÀÀnyt on, se on niinkuin maja viinamÀessÀ, ja niinkuin hakomaja yrttitarhassa, niinkuin hÀvitetty kaupunki.
9 Ellei Herra Zebaot meille jotakin vÀhÀÀ jÀttÀisi, niin me olisimme kuin Sodoma, ja olisimme Gomorran kaltaiset.
10 Te Sodoman pÀÀmiehet, kuulkaat Herran sanaa: ottakaat korviinne meidÀn Jumalamme laki, sinÀ Gomorran kansa.
11 MitÀ minulle on teidÀn uhrienne paljoudesta? sanoo Herra: minÀ olen oinasten polttouhrista ja syöttilÀin rasvasta ravittu, ja en tottele vasikkain, lammasten ja kauristen verta.
12 Kuin te tulette ja ilmestytte minun kasvoini eteen, kuka senkaltaisia vaatii teidÀn kÀsistÀnne, ettÀ te vaeltaisitte minun esihuoneessani?
13 ĂlkÀÀt silleen turhaa ruokauhrianne tuoko edes, se suitsutus on minulle kauhistus: uudella kuulla ja sabbatina, kuin kokous kuulutetaan, en minĂ€ voi kĂ€rsiĂ€ vÀÀryyttĂ€ ja julhapĂ€ivÀÀ yhdessĂ€.
14 Minun sieluni vihaa uusia kuitanne ja juhlapÀiviÀnne, minÀ olen niistÀ suuttunut; minÀ vÀsyn niitÀ kÀrseissÀni.
15 Ja kuin te parhaallansa kÀsiÀnne nostatte , niin minÀ kuitenkin kÀÀnnÀn silmÀni teistÀ pois; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minÀ kuitenkaan teitÀ kuule; teidÀn kÀtenne ovat verenvikoja tÀynnÀ.
16 PeskÀÀt teitÀnne, puhdistakaat teitÀnne, pankaat paha menonne pois minun silmÀini edestÀ, lakatkaat pahaa tekemÀstÀ.
17 Oppikaat tekemÀÀn hyvÀÀ, ja etsikÀÀt oikeutta, auttakaat alaspainettua, saattakat orvoille oikeus, ja auttakaat lesken asiaa.
18 Ja sitte tulkaat, ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. Jos teidÀn syntinne veriruskiat olisivat, niin heidÀn pitÀÀ lumivalkiaksi tuleman; ja vaikka he olisivat niinkuin ruusunkarvaiset, pitÀÀ heidÀn kuitenkin niinkuin villa tuleman.
19 Jos te tahtoisitte ja (minua) kuulisitte, niin te maan hyvyyden nautita saisitte.
20 Mutta jos te estelette teitÀnne ja olette kovakorvaiset, niin miekan pitÀÀ teitÀ syömÀn; sillÀ Herran suu puhuu sen.
21 Kuinka se tapahtuu, ettÀ hurskas kaupunki on portoksi tullut? HÀn oli tÀynnÀ oikeutta, vanhurskaus asui hÀnessÀ; mutta nyt murhaajat.
22 Sinun hopias on karreksi tullut, sinun juomas on vedellÀ sekoitettu.
23 Sinun pÀÀmiehes ovat vilpistelleet ja varasten kumppanit; kaikki he mielellÀnsÀ lahjoja ottavat, ja pyytÀvÀt antimia. Ei he orvoille oikeutta tee, ja leskein asia ei tule heidÀn eteensÀ.
24 SentÀhden sanoo Herra, Herra Zebaot, vÀkevÀ Israelissa: voi! minÀ tahdon itseni lohduttaa vihollisistani, ja vihamiehissÀni vihani sammuttaa;
25 Ja kÀÀnnÀn kÀteni sinua vastaan, ja sinun kartes puhtaammaksi selitÀn, ja vien pois kaiken sinun tinas.
26 Ja saatan sinun tuomaris entisellensÀ, ja neuvonantajas niinkuin alustakin: sitte sinÀ kutsutaan vanhurskaaksi ja uskolliseksi kaupungiksi.
27 Zion lunastetaan oikeudella, ja sen kÀÀntyvÀiset vanhurskaudella,
28 EttÀ ylitsekÀymÀrit ja syntiset ynnÀ sÀrjetÀÀn, ja jotka Herran hylkÀÀvÀt, hukutetaan.
29 SillÀ heidÀn tÀytyy hÀpiÀÀn tulla tammien tÀhden, joita he himoitsevat, ja hÀvÀistyksi tuleman yrttitarhain tÀhden, jotka he valitsivat.
30 Ja te tulette niinkuin joku tammi surkastuneilla lehdillÀ, ja niinkuin joku vedetöin yrttitarha.
31 Ja vÀkevÀ tulee niinkuin rohdin, ja hÀnen tekonsa niinkuin kipinÀ. Ja he sytytetÀÀn ynnÀ molemmat, jota ei kenkÀÀn sammuta.
Leave a Reply