being too busy

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na being too busy

Evankeliumi Luukkaan mukaan 10 : 38 – 42
38 Niin tapahtui, kuin he vaelsivat, meni hÀn yhteen kylÀÀn, ja yksi vaimo, Martta nimeltÀ, otti hÀnen huoneesensa,
39 Ja hÀnellÀ oli sisar, joka kutsuttiin Maria, joka myös istui Jesuksen jalkain juureen ja kuulteli hÀnen puhettansa.
40 Mutta Martta teki paljon askareita palvellen heitÀ; hÀn tuli ja sanoi: Herra, etkös tottele, ettÀ minun sisareni jÀtti minun yksin askaroitsemaan? Sano siis hÀnelle, ettÀ hÀn minua auttais.
41 Niin Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: Martta, Martta, paljon sinÀ suret ja pyrit.
42 Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvÀn osan valinnut, joka ei hÀneltÀ pidÀ otettaman pois.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 11 : 28
28 Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtÀ teette ja olette raskautetut, ja minÀ tahdon teitÀ virvoittaa.

Kirje roomalaisille 12 : 2
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 11 : 28 – 30
28 Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtÀ teette ja olette raskautetut, ja minÀ tahdon teitÀ virvoittaa.
29 Ottakaat minun ikeeni teidÀn pÀÀllenne, ja oppikaat minusta, ettÀ minÀ olen siviÀ ja nöyrÀ sydÀmestÀ: ja te löydÀtte levon teidÀn sieluillenne;
30 SillÀ minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keviÀ.

Sananlaskujen kirja 23 : 4
4 ÄlĂ€ vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.

Psalmien kirja 37 : 5
5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hÀnen pÀÀllensÀ; kyllÀ hÀn sen tekee.

Kirje filippilĂ€isille 3 : 13 – 14
13 Minun veljeni! enpÀ minÀ pidÀ itseni sitÀ kÀsittÀneen;
14 Mutta yksi on se: minÀ unohdan ne, mitkÀ takaperin ovat, ja kokotan niiden perÀÀn, jotka edessÀ ovat, ja samoan eteenpannun mÀÀrÀn jÀlkeen, sen kalliin tavaran jÀlkeen, joka Jumalan kutsumisen kautta ylhÀÀltÀ Kristuksessa Jesuksessa ilmoitetaan.

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 2 : 17
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.

Psalmien kirja 46 : 10
10 Lakatkaat ja tietÀkÀÀt, ettÀ minÀ olen Jumala: minÀ olen voittava kunnian pakanain seassa ja minÀ ylennetÀÀn maan pÀÀllÀ.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 10 : 30 – 33
30 Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ryövÀrien kÀsiin, jotka hÀnen alasti riisuivat ja haavoittivat, menivÀt pois ja jÀttivÀt hÀnen puolikuolleeksi.
31 Niin tapahtui, ettÀ yksi pappi sitÀ tietÀ vaelsi, ja kuin hÀn hÀnen nÀki, meni hÀn ohitse.
32 Niin myös LevilÀinen, kuin hÀn tuli sille paikalle, ja nÀki hÀnen, ja meni ohitse.
33 Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hÀnen tykönsÀ, ja kuin hÀn nÀki hÀnen, armahti hÀn hÀntÀ,

Saarnaajan kirja 3 : 1 – 22
1 Kaikella on mÀÀrÀaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyÀ ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiÀ istutus.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 Aika on itkeÀ ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellÀ.
5 Aika on heitellÀ kiviÀ ja aika kerÀtÀ kivet. Aika on syleillÀ ja aika olla syleilemÀttÀ.
6 Aika on etsiÀ ja aika kadottaa. Aika on sÀilyttÀÀ ja aika viskata pois.
7 Aika on revÀistÀ rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 MitÀ hyötyÀ on työntekijÀllÀ siitÀ, mistÀ hÀn nÀkee vaivaa?
10 MinÀ olen katsonut sitÀ työtÀ, minkÀ Jumala on antanut ihmislapsille, heidÀn sillÀ itseÀÀn rasittaaksensa.
11 Kaiken hÀn on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hÀn on pannut heidÀn sydÀmeensÀ; mutta niin on, ettei ihminen kÀsitÀ tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikÀ loppua.
12 MinÀ tulin tietÀmÀÀn, ettei heillÀ ole muuta onnea kuin iloita ja tehdÀ hyvÀÀ elÀessÀnsÀ.
13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, ettÀ hÀn syö ja juo ja nauttii hyvÀÀ kaiken vaivannÀkönsÀ ohessa, Jumalan lahja.
14 MinÀ tulin tietÀmÀÀn, ettÀ kaikki, mitÀ Jumala tekee, pysyy iÀti. Ei ole siihen lisÀÀmistÀ eikÀ siitÀ vÀhentÀmistÀ. Ja Jumala on sen niin tehnyt, ettÀ hÀntÀ peljÀttÀisiin.
15 MitÀ nyt on, sitÀ on ollut jo ennenkin; ja mitÀ vasta on oleva, sitÀ on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jÀlleen sen, mikÀ on mennyttÀ.
16 VielÀ minÀ nÀin auringon alla oikeuspaikan, ja siinÀ oli vÀÀryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinÀ oli vÀÀryys.
17 MinÀ sanoin sydÀmessÀni: Vanhurskaan ja vÀÀrÀn tuomitsee Jumala, sillÀ siellÀ on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 MinÀ sanoin sydÀmessÀni: Ihmislasten tÀhden se niin on, jotta Jumala heitÀ koettelisi ja he tulisivat nÀkemÀÀn ettÀ he omassa olossaan ovat elÀimiÀ.
19 SillÀ ihmislasten kÀy niinkuin elÀintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtÀlÀinen henki on kaikilla. IhmisillÀ ei ole mitÀÀn etua elÀinten edellÀ, sillÀ kaikki on turhuutta.
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Kuka tietÀÀ ihmisen hengestÀ, kohoaako se ylös, ja elÀimen hengestÀ, vajoaako se alas maahan?
22 Niin minÀ tulin nÀkemÀÀn, ettÀ ei ole mitÀÀn parempaa, kuin ettÀ ihminen iloitsee teoistansa, sillÀ se on hÀnen osansa. SillÀ kuka tuo hÀnet takaisin nÀkemÀÀn iloksensa sitÀ, mikÀ tulee hÀnen jÀlkeensÀ?

EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 2 : 1 – 29
1 Minun lapsukaiseni! nÀitÀ minÀ teille kirjoitan, ettette syntiÀ tekisi. Ja jos joku syntiÀ tekee, niin meillÀ on edesvastaaja IsÀn tykönÀ, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,
2 Ja hÀn on sovinto meidÀn synteimme edestÀ, ei ainoastaan meidÀn, vaan myös kaiken maailman edestÀ.
3 Ja siitÀ me ymmÀrrÀmme, ettÀ me hÀnen tunnemme, jos me hÀnen kÀskynsÀ pidÀmme.
4 Joka sanoo: minÀ tunnen hÀnen, ja ei pidÀ hÀnen kÀskyjÀnsÀ, hÀn on valehtelia, ja ei hÀnessÀ ole totuus.
5 Mutta joka hÀnen sanansa pitÀÀ, totisesti on Jumalan rakkaus hÀnessÀ tÀydellinen. SiitÀ me tiedÀmme, ettÀ me hÀnessÀ olemme.
6 Joka sanoo itsensÀ hÀnessÀ pysyvÀn, hÀnen pitÀÀ niin vaeltaman kuin hÀnkin vaelsi.
7 Rakkaat veljet, en minÀ uutta kÀskyÀ teille kirjoita, vaan vanhan kÀskyn, joka teillÀ alusta oli. Vanha kÀsky on se sana, jonka te alusta kuulitte.
8 MinÀ kirjoitan teille taas uuden kÀskyn, se mikÀ hÀnessÀ totinen on, ja teissÀ myös; sillÀ pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus nyt paistaa.
9 Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeÀnsÀ, hÀn on vielÀ pimeydessÀ.
10 Joka veljeÀnsÀ rakastaa, se pysyy valkeudessa ja ei hÀnessÀ ole pahennusta.
11 Mutta joka veljeÀnsÀ vihaa, hÀn on pimeydessÀ ja vaeltaa pimeydessÀ, eikÀ tiedÀ, kuhunka hÀn menee; sillÀ pimeydet ovat hÀnen silmÀnsÀ soaisseet.
12 Rakkaat poikaseni, minÀ kirjoitan teille, ettÀ teille synnit anteeksi annetaan hÀnen nimensÀ tÀhden.
13 MinÀ kirjoitan teille, isÀt; sillÀ te tunsitte hÀnen, joka alusta on. MinÀ kirjoitan teille nuorukaiset, sillÀ te voititte pahan. MinÀ kirjoitan teille, lapsukaiseni; sillÀ te tunsitte IsÀn.
14 MinÀ kirjoitin teille, isÀt; sillÀ te tunsitte sen, joka alusta on. MinÀ kirjoitin teille, nuorukaiset; sillÀ te olette vÀkevÀt, ja Jumalan sana pysyy teissÀ, ja te olette pahan voittaneet.
15 ÄlkÀÀt maailmaa rakastako eli mitÀÀn mitĂ€ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hĂ€nessĂ€ ole IsĂ€n rakkaus.
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, ettÀ antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillÀ me tunnemme, ettÀ viimeinen aika on.
19 He ovat meistÀ lÀhteneet, mutta ei he olleet meistÀ; sillÀ jos he meistÀ olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidÀn kanssamme pysyneet: mutta ettÀ ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistÀ.
20 Ja teillÀ on voide hÀneltÀ, joka pyhÀ on, ja te tiedÀtte kaikki.
21 En minÀ teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietÀmÀttömille, vaan niinkuin sen tietÀville, ja ettei yksikÀÀn valhe ole totuudesta.
22 Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltÀÀ Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltÀÀ IsÀn ja Pojan.
23 Jokainen joka kieltÀÀ Pojan, ei hÀnellÀ IsÀÀkÀÀn ole.
24 MitÀ te siis alusta kuulitte, se teissÀ pysykÀÀn: jos se teissÀ pysyy, minkÀ te alusta kuulitte, niin te myös Pojassa ja IsÀssÀ pysytte.
25 Ja tÀmÀ on se lupaus, jonka hÀn meille luvannut on, sen ijankaikkisen elÀmÀn.
26 NÀmÀt minÀ teille niistÀ kirjoitin, jotka teitÀ viettelevÀt.
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
28 Ja nyt, lapsukaiseni, pysykÀÀt hÀnessÀ: ettÀ kuin hÀn ilmestyy, meillÀ olis turva, ettemme hÀnen edessÀnsÀ hÀpiÀÀn tulisi hÀnen tulemisessansa.
29 Jos te tiedÀtte, ettÀ hÀn vanhurskas on, niin tietÀkÀÀt myös, ettÀ jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hÀnestÀ.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *