being a pilgrim

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na being a pilgrim

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 12 : 1 – 20
1 Ja Herra oli sanonut Abramille: LÀhde maaltas, ja suvustas, ja isÀs huoneesta: sille maalle, jonka minÀ sinulle osoitan.
2 Ja minÀ teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinÀ olet siunaus.
3 MinÀ siunaan niitÀ, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitÀ, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitÀÀ kaikki sukukunnat maan pÀÀllÀ siunatuiksi tuleman.
4 Niin Abram lÀksi, niinkuin Herra hÀnelle sanonut oli, ja Lot meni hÀnen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentÀ ajastajan vanha Haranista lÀhteissÀnsÀ.
5 Niin otti Abram emÀntÀnsÀ Sarain, ja Lotin, veljensÀ pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja lÀksivÀt matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.
6 Ja Abram vaelsi sen maakunnan lÀvitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla.
7 Silloin nÀkyi Herra Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minÀ tÀmÀn maan. Ja hÀn rakensi siinÀ alttarin Herralle, joka hÀnelle nÀkynyt oli.
8 Sitte siirsi hÀn itsensÀ edemmÀ vuoren tykö, BetElistÀ itÀÀn pÀin, ja pani siihen majansa, niin ettÀ BetEl oli lÀnnen puolella ja Ai idÀn puolella, ja rakensi siinÀ alttarin Herralle, ja saarnasi Herran nimestÀ.
9 Ja Abram lÀksi sieltÀ edemmÀ, ja vaelsi etelÀÀn pÀin.
10 Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siellÀ: sillÀ sangen kova aika oli maalla.
11 Ja tapahtui, koska hÀn lÀhestyi EgyptiÀ, puhui hÀn emÀnnÀllensÀ Saraille: katso armaani, minÀ tiedÀn sinun ihanaksi vaimoksi nÀhdÀ.
12 Koska EgyptilÀiset saavat sinun nÀhdÀ, niin he sanovat: tÀmÀ on hÀnen emÀntÀnsÀ, ja tappavat minun, ja antavat sinun elÀÀ.
13 Sanos siis itses minun sisarekseni; ettÀ minulle hyvin olis sinun tÀhtes, ja minÀ elÀisin sinun vuokses.
14 Koska Abram tuli Egyptiin, nÀkivÀt EgyptilÀiset vaimon juuri ihanaksi.
15 Ja Pharaon ruhtinaat nÀkivÀt hÀnen, ja ylistivÀt hÀntÀ Pharaon edessÀ: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.
16 Ja Abramille tehtiin hyvin hÀnen tÀhtensÀ. Ja hÀnellÀ oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.
17 Mutta Herra vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hÀnen huonettansa, Sarain Abramin emÀnnÀn tÀhden.
18 Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsÀ, ja sanoi: miksis tÀmÀn minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle hÀntÀ emÀnnÀkses?
19 Miksis sanoit, hÀn on sisareni? ettÀ minÀ ottaisin hÀnen emÀnnÀkseni? katso tÀssÀ on sinun emÀntÀs, ota hÀntÀ ja mene.
20 Ja Pharao antoi kÀskyn hÀnestÀ miehillensÀ: ja he saattoivat hÀnen ulos ja hÀnen emÀntÀnsÀ, ja kaikki kuin hÀnellÀ oli.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *