a healthy marriage

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na a healthy marriage

Kirje kolossalaisille 3 : 18
18 Vaimot, olkaat teidÀn miehillenne alamaiset Herrassa, niinkuin kohtuullinen on.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 7 : 10 – 11
10 Mutta naineelle kÀsken, en minÀ, vaan Herra, ettei vaimon pidÀ miehestÀnsÀ eriÀmÀn.
11 Mutta jos hÀn eriÀÀ, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehensÀ kanssa, ja Àlköön mies hyljÀtkö vaimoansa.

Kirje heprealaisille 13 : 4
4 AviokÀsky pitÀÀ kunniallisesti kaikkein seassa pidettÀmÀn ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiÀt ja salavuoteiset Jumala tuomitsee.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 3 : 16
16 Ja vaimolle sanoi hÀn: MinÀ saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitÀÀ synnyttÀmÀn lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitÀÀ miehes alle annettu oleman, ja hÀnen pitÀÀ vallitseman sinua.

Kirje efesolaisille 5 : 22 – 23
22 Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
23 SillÀ mies on vaimon pÀÀ, niinkuin Kristus on seurakunnan pÀÀ, ja hÀn on ruumiin vapahtaja.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 2 : 24
24 SentÀhden pitÀÀ miehen luopuman isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 16 : 18
18 Joka emÀntÀnsÀ hylkÀÀ ja nai toisen, hÀn tekee huorin, ja joka sen mieheltÀ hyljÀtyn nai, hÀn tekee huorin.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 7 : 32 – 34
32 Mutta minÀ tahtoisin, ettÀ te ilman murhetta olisitte: naimatoin tottelee niitÀ, jotka Herran ovat, kuinka hÀnen pitÀÀ Herralle kelpaaman.
33 Mutta joka nai, hÀn suree maailmallisista, kuinka hÀn emÀnnÀllensÀ kelpais.
34 NÀmÀt ovat eroitetut, vaimo ja neitsy, joka ei naitu ole, se murehtii niitÀ, jotka Herran ovat, ettÀ hÀn pyhÀ olis sekÀ ruumiilla ettÀ hengellÀ; mutta se, joka naitu on, murehtii maailmallisista, kuinka hÀnen pitÀÀ miehellensÀ kelpaaman.

Toinen Mooseksen kirja 20 : 14
14 (6) Ei sinun pidÀ huorin tekemÀn.

Kirje efesolaisille 5 : 21
21 Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.

Kirje roomalaisille 2 : 6 – 8
6 Joka antaa itsekullekin hÀnen töittensÀ jÀlkeen,
7 Niille, jotka pyytÀvÀt ylistystÀ, kunniaa ja katoomatointa menoa kÀrsivÀisyydellÀ hyvissÀ töissÀ, ijankaikkisen elÀmÀn;
8 Mutta niille, jotka riitaiset ovat, eikÀ kuule totuutta, vaan kuulevat vÀÀryyttÀ, on tuleva nÀrkÀstys ja viha.

Kirje efesolaisille 5 : 31 – 32
31 SentÀhden pitÀÀ ihmisen antaman ylön isÀnsÀ ja ÀitinsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32 TÀmÀ salaisuus on suuri; mutta minÀ puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.

EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 3 : 1 – 6
1 Niin olkaan vaimot myös miehillensÀ alamaiset, ettÀ nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,
2 Kuin he teidÀn puhtaan menonne nÀkevÀt pelvossa.
3 Joidenka kaunistus ei pidÀ oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympÀri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa,
4 Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydÀmessÀ, lakialla ja hiljaisella hengellÀ, se on kallis Jumalan edessÀ.
5 SillÀ nÀin ovat pyhÀtkin vaimot muinen itsensÀ kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan pÀÀlle ja olivat miehillensÀ alamaiset,
6 Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hÀnen herraksi, jonka tyttÀriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkÀÀmÀttÀ olette.

Sananlaskujen kirja 31 : 10 – 31
10 Joka toimellisen vaimon löytÀÀ, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat pÀÀrlyt:
11 HÀnen miehensÀ sydÀn uskaltaa hÀneen: hÀnen elatuksensa ei puutu hÀneltÀ.
12 HÀn tekee hÀnelle hyvÀÀ ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 HÀn harjoittaa itsensÀ villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellÀnsÀ työtÀ kÀsillÀnsÀ.
14 HĂ€n on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 HÀn nousee yöllÀ, ja antaa perheellensÀ ruokaa, ja piioillensa heidÀn osansa.
16 HÀn pyytÀÀ peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kÀttensÀ hedelmÀstÀ.
17 HÀn vyöttÀÀ kupeensa vÀkevydellÀ, ja vahvistaa kÀsivartensa.
18 HÀn nÀkee askareensa hyödylliseksi: hÀnen kynttilÀÀnsÀ ei sammuteta yöllÀ.
19 HÀn ojentaa kÀtensÀ rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrÀvarteen.
20 HÀn kohottaa kÀtensÀ köyhille, ja ojentaa kÀtensÀ tarvitseville.
21 Ei hÀn pelkÀÀ lunta huoneessansa; sillÀ kaikella hÀnen perheellÀnsÀ ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 HÀn tekee itsellensÀ makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hÀnen pukunsa.
23 HÀnen miehensÀ on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönÀ.
24 HÀn tekee kallista liinaa ja myy sitÀ, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 VÀkevyys ja kunnia on hÀnen pukunsa, ja hÀn nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 HÀn avaa suunsa viisaudessa, ja hÀnen kielensÀ on suloinen oppi.
27 HÀn katselee kurkistellen, kuinka hÀnen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipÀÀnsÀ.
28 HÀnen poikansa tulevat ja ylistÀvÀt hÀntÀ autuaaksi: hÀnen miehensÀ kiittÀÀ hÀntÀ sanoen:
29 Moni tytÀr kÀyttÀÀ itsensÀ kauniisti; mutta sinÀ kÀyt ylitse heidÀn kaikkein.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkÀÀ, ylistetÀÀn.
31 Antakaat hÀnelle kÀttensÀ hedelmÀstÀ, ja hÀnen kÀttensÀ työt kiittÀkÀÀn hÀntÀ porteissa.

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 7 : 3
3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.

Toinen kirje tessalonikalaisille 2 : 14 – 15
14 Johonka hÀn teitÀ meidÀn evankeliumin kautta kutsunut on, meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen kunnian omaisuuteen.
15 Niin olkaat siis, rakkaat veljet, pysyvÀiset ja pitÀkÀÀt ne sÀÀdyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidÀn saarnastamme taikka kirjastamme.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 11 : 1 – 2
1 Olkaat minun seuraajani, niinkuin minÀkin Kristuksen.
2 Mutta minÀ kiitÀn teitÀ, rakkaat veljeni, ettÀ te minua kaikissa muistatte, ja ettÀ te pidÀtte ne sÀÀdyt, jotka minÀ teille annoin.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 20 : 19 – 23
19 Kuin siis sen sabbatin pÀivÀn ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tÀhden, tuli Jesus ja seisoi heidÀn keskellÀnsÀ ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
20 Ja kuin hÀn sen sanonut oli, osoitti hÀn heille kÀtensÀ ja kylkensÀ. Niin opetuslapset ihastuivat, ettÀ he nÀkivÀt Herran.
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin IsÀ minun lÀhetti, niin minÀ myös lÀhetÀn teidÀt.
22 Ja kuin hÀn nÀmÀt sanonut oli, puhalsi hÀn heidÀn pÀÀllensÀ ja sanoi heille: ottakaat PyhÀ Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidÀtte, niille ne ovat pidetyt.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *