Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na sabbath day
Toinen Mooseksen kirja 20 : 8 – 11
8 (3) Muista sabbatin pÀivÀÀ, ettÀs sen pyhittÀisit.
9 Kuusi pÀivÀÀ pitÀÀ sinun työtÀ tekemÀn ja kaikki askarees toimittaman.
10 Mutta seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidÀ yhtÀÀn työtÀ tekemÀn, eikÀ sinun, eikÀ sinun poikas, eikÀ sinun tyttÀres, eikÀ sinun palvelias, eikÀ sinun piikas, eikÀ sinun juhtas, eikÀ sinun muukalaises, joka sinun portissas on.
11 SillÀ kuutena pÀivÀnÀ on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitÀ niissÀ ovat, ja lepÀsi seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ. SentÀhden siunasi Herra sabbatin pÀivÀn, ja pyhitti sen.
Evankeliumi Markuksen mukaan 2 : 27
27 Ja hÀn sanoi heille: sabbati on ihmistÀ varten tehty ja ei ihminen sabbatia varten.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 23 : 56
56 Mutta he palasivat ja valmistivat hyvÀnhajuisia yrttejÀ ja voiteita; vaan sabbatina he lepÀsivÀt lain kÀskyn jÀlkeen.
Kirje heprealaisille 4 : 1 – 16
1 Niin peljÀtkÀÀmme siis, ettemme joskus hÀnen lepoonsa tulemisen lupausta hylkÀisi, ja ettei kenkÀÀn meistÀ takaperin jÀisi;
2 SillÀ se on meille ilmoitettu niinkuin heillekin; mutta ei heitÀ sanan kuulo mitÀÀn auttanut, koska ei he niitÀ uskoneet, jotka sen kuulivat.
3 SillÀ me, jotka uskoimme, tulemme lepoon, niinkuin hÀn sanoi: niinkuin minÀ vannoin minun vihassani: ei heidÀn pidÀ minun lepooni tuleman; ja tosin, koska työt maailman alusta tÀytetyt olivat.
4 SillÀ hÀn sanoi yhdessÀ paikassa seitsemÀnnestÀ pÀivÀstÀ nÀin: ja Jumala lepÀsi seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ kaikista töistÀnsÀ;
5 Ja taas tÀssÀ: ei heidÀn pidÀ minun lepooni tuleman.
6 EttÀ siis se vielÀ edespÀin on, ettÀ muutamain pitÀÀ siihen tuleman, ja ne, joille se ensin ilmoitettu oli, ei ole siihen tulleet epÀuskon tÀhden,
7 MÀÀrÀÀ hÀn taas yhden pÀivÀn, niin pitkÀn ajan perÀstÀ, ja Davidin kautta sanoo: tÀnÀpÀnÀ, (niinkuin sanottu on) tÀnÀpÀnÀ, jos te kuulette hÀnen ÀÀnensÀ, niin ÀlkÀÀt paaduttako teidÀn sydÀmiÀnne.
8 SillÀ jos Josua olis heidÀt lepoon saattanut, niin ei hÀn olisi toisesta pÀivÀstÀ puhunut.
9 SentÀhden on Jumalan kansalle yksi lepo vielÀ tarjona.
10 SillÀ joka hÀnen lepoonsa jo tullut on, se lepÀÀ töistÀnsÀ, niinkuin Jumalakin lepÀÀ töistÀnsÀ.
11 Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan epÀuskon esikuvaan lankeaisi.
12 SillÀ Jumalan sana on elÀvÀ ja voimallinen, ja terÀvÀmpi kuin joku kaksiterÀinen miekka, ja tunkee lÀvitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jÀsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydÀmen aivoitusten tuomari,
13 Ja ei ole yhtÀÀn luontokappaletta hÀnen edessÀnsÀ nÀkymÀttÀ, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hÀnen silmÀinsÀ edessÀ, josta me puhumme.
14 EttÀ siis meillÀ suuri ylimmÀinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykÀÀmme siinÀ tunnustuksessa;
15 SillÀ ei meillÀ ole se ylimmÀinen pappi, joka ei taida meidÀn heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiÀ.
16 SentÀhden kÀykÀÀmme edes uskalluksella armoistuimen tykö, ettÀ me laupiuden saisimme ja löytÀisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.
Apostolien teot 17 : 2
2 Ja Paavali, tapansa jÀlkeen, meni sisÀlle heidÀn tykönsÀ ja jutteli heille kolme lepopÀivÀÀ Raamatuista,
Jesajan kirja 58 : 13 – 14
13 Jos sinÀ kÀÀnnÀt jalkas sabbatista pois, niin ettes tee sinun tahtoas minun pyhÀpÀivÀnÀni, niin se pitÀÀ iloiseksi sabbatiksi kutsuttaman, Herran kunnialliseksi pyhÀksi; sillÀ niin sinÀ hÀntÀ ylistÀt, kuin et tee sinun teitÀs, etkÀ niistÀ löydetÀ, jotka sinulle kelpaavat, eli mitÀ sinÀ puhut.
14 Silloin on sinulla ilo oleva Herrassa, ja minÀ ylennÀn sinun maan kukkulain pÀÀlle, ja tahdon sinua ruokkia Jakobin sinun isÀs perimisestÀ; sillÀ Herran suu on sen puhunut.
Toinen Mooseksen kirja 20 : 8
8 (3) Muista sabbatin pÀivÀÀ, ettÀs sen pyhittÀisit.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 17 – 19
17 ĂlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ tulin lakia ja prophetaita pÀÀstĂ€mÀÀn: en minĂ€ tullut pÀÀstĂ€mÀÀn, vaan tĂ€yttĂ€mÀÀn.
18 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidÀ vÀhinkÀÀn piirto eikÀ joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.
19 Kuka siis jonkun nÀistÀ vÀhimmistÀ kÀskyistÀ pÀÀstÀÀ, ja nÀin ihmisiÀ opettaa, hÀn pitÀÀ taivaan valtakunnassa vÀhimmÀksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitÀÀ suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 20
20 Mutta rukoilkaat, ettei teidÀn pakonne tapahtuisi talvella eikÀ sabbatina;
Evankeliumi Markuksen mukaan 2 : 28
28 Niin on myös Ihmisen poika sabbatin Herra.
Toinen Mooseksen kirja 20 : 10
10 Mutta seitsemÀntenÀ pÀivÀnÀ on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidÀ yhtÀÀn työtÀ tekemÀn, eikÀ sinun, eikÀ sinun poikas, eikÀ sinun tyttÀres, eikÀ sinun palvelias, eikÀ sinun piikas, eikÀ sinun juhtas, eikÀ sinun muukalaises, joka sinun portissas on.
Kirje kolossalaisille 2 : 16 – 17
16 ĂlkÀÀn siis kenkÀÀn teitĂ€ tuomitko ruasta eli juomasta, taikka mÀÀrĂ€tyistĂ€ pyhĂ€pĂ€ivistĂ€, ei uudesta kuusta, eikĂ€ sabbateista,
17 Jotka ovat tulevaisten varjo, mutta itse ruumis on Kristuksessa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 11 : 28 – 30
28 Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtÀ teette ja olette raskautetut, ja minÀ tahdon teitÀ virvoittaa.
29 Ottakaat minun ikeeni teidÀn pÀÀllenne, ja oppikaat minusta, ettÀ minÀ olen siviÀ ja nöyrÀ sydÀmestÀ: ja te löydÀtte levon teidÀn sieluillenne;
30 SillÀ minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keviÀ.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 28 : 1
1 Mutta sabbatin pÀivÀn lopulla, joka rupesi valaisemaan toista sabbatia , tuli Maria Magdalena ja toinen Maria katsomaan hautaa.
Johanneksen ilmestys 14 : 12
12 TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys. TÀssÀ ne ovat, jotka Jumalan kÀskyt ja Jesuksen uskon pitÀvÀt.
Kolmas Mooseksen kirja 23 : 32
32 Se on teidÀn suuri sabbatinne, ja teidÀn pitÀÀ vaivaaman sielujanne: yhdeksÀntenÀ pÀivÀnÀ kuusta ehtoona pitÀÀ teidÀn pitÀmÀn tÀmÀn sabbatin, ehtoosta niin ehtoosen.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4 : 16
16 Ja tuli Natsaretiin, kussa hÀn kasvatettu oli, ja meni tapansa jÀlkeen sabbatin pÀivÀnÀ synagogaan, ja nousi lukemaan.
Kirje roomalaisille 14 : 5
5 Yksi eroittaa yhden pÀivÀn toisesta, toinen pitÀÀ kaikki pÀivÀt yhtÀlÀisenÀ: jokainen olkoon vahva mielessÀnsÀ.
Kirje roomalaisille 3 : 31
31 Teemmekö me lain tyhjÀksi uskon kautta? Pois se; vaan me vahvistamme lain.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 6 : 1 – 456
1 Ja tapahtui jÀlkisabbattina, ettÀ hÀn kÀvi laihon lÀvitse, ja hÀnen opetuslapsensa katkoivat tÀhkÀpÀitÀ ja hiersivÀt kÀsillÀnsÀ, ja söivÀt.
2 Niin muutamat Pharisealaiset sanoivat heille: miksi te teette, jota ei sovi sabbatina tehdÀ?
3 Ja Jesus vastaten sanoi heille: ettekö te ole lukeneet, mitÀ David teki, kuin hÀn isosi, ja ne, jotka hÀnen kanssaan olivat?
4 Kuinka hÀn meni Jumalan huoneeseen, ja otti nÀkyleivÀt, ja söi, ja antoi myös niille, jotka hÀnen kanssaan olivat; joita ei muiden kuin pappein syödÀ sopinut.
5 Ja hÀn sanoi heille: Ihmisen Poika on myös sabbatin Herra.
6 Niin tapahtui myös toisena sabbatina, ettÀ hÀn meni synagogaan sisÀlle ja opetti; ja siellÀ oli ihminen, jonka oikea kÀsi oli kuivettunut.
7 Niin kirjanoppineet ja Pharisealaiset vartiotsivat hÀntÀ, josko hÀn sabbatina parantais, ettÀ he olisivat löytÀneet kanteen hÀntÀ vastaan.
8 Mutta hÀn tiesi heidÀn ajatuksensa ja sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut kÀsi oli: nouse ja tule edes! Niin hÀn nousi ja seisoi.
9 Niin Jesus sanoi hÀnelle: minÀ kysyn teiltÀ: mitÀ sabbatina sopii, hyvÀÀ tehdÀ, taikka pahaa tehdÀ? henkeÀ vapahtaa eli kadottaa?
10 Ja kuin hÀn katsahti ympÀri heidÀn kaikkain pÀÀllensÀ, sanoi hÀn sille ihmiselle: ojenna kÀtes! ja se teki niin, ja hÀnen kÀtensÀ tuli terveeksi niinkuin toinenkin.
11 Mutta he tulivat tyhmyyttÀ tÀyteen ja puhuivat keskenÀnsÀ, mitÀ heidÀn pitÀis Jesukselle tekemÀn.
12 Mutta niinÀ pÀivinÀ tapahtui, ettÀ hÀn meni vuorelle rukoilemaan, ja hÀn oli yli yötÀ Jumalan tykö rukouksessa.
13 Ja kuin pÀivÀ tuli, kutsui hÀn opetuslapsensa ja valitsi heistÀ kaksitoistakymmentÀ, jotka hÀn myös apostoleiksi nimitti:
14 Simonin, jonka hÀn myös Pietariksi kutsui, ja Andreaksen, hÀnen veljensÀ, Jakobin ja Johanneksen, Philippuksen ja Bartolomeuksen,
15 Matteuksen ja Toomaan, Jakobin Alphein pojan, ja Simonin, joka kutsutaan Zelotes,
16 Juudaan Jakobin pojan, ja Juudas Iskariotin, joka myös oli pettÀjÀ.
17 Ja kuin hÀn meni alas heidÀn kanssansa, seisoi hÀn lakialla paikalla, ja hÀnen opetuslastensa joukko, ja suuri kansan paljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista, ja rantalaiset Tyrosta ja Sidonista, jotka olivat tulleet hÀntÀ kuulemaan, ja ettÀ he parannettaisiin taudeistansa,
18 Ja jotka vaivattiin riettasilta hengiltÀ; ja he paranivat.
19 Ja kaikki kansa pyysi hÀneen ruveta; sillÀ voima lÀksi hÀnestÀ ja paransi kaikki.
20 Ja hÀn nosti silmÀnsÀ opetuslastensa puoleen, ja sanoi: autuaat te vaivaiset; sillÀ teidÀn on Jumalan valtakunta.
21 Autuaat, jotka nyt isootte; sillÀ teidÀt ravitaan. Autuaat, jotka nyt itkette; sillÀ teidÀn pitÀÀ nauraman.
22 Autuaat olette te, kuin ihmiset vihaavat teitÀ, ja eroittavat teidÀt, ja pilkkaavat teitÀ, ja hylkÀÀvÀt teidÀn nimenne niinkuin kelvottoman, Ihmisen Pojan tÀhden.
23 Iloitkaat sinÀ pÀivÀnÀ ja riemuitkaat, sillÀ katso, teidÀn palkkanne on suuri taivaassa; niin tekivÀt myös heidÀn isÀnsÀ prophetaille.
24 Mutta voi teitÀ rikkaita! sillÀ teillÀ on teidÀn lohdutuksenne.
25 Voi teitÀ, jotka ravitut olette! sillÀ teidÀn pitÀÀ isooman. Voi teitÀ, jotka nyt nauratte! sillÀ teidÀn pitÀÀ murehtiman ja itkemÀn.
26 Voi teitÀ, kuin kaikki ihmiset teitÀ kiittÀvÀt! sillÀ niin tekivÀt myös heidÀn isÀnsÀ vÀÀrille prophetoille.
27 Mutta minÀ sanon teille, jotka kuulette: rakastekaa vihollisianne: tehkÀÀt hyvÀÀ niille, jotka teitÀ vihaavat:
28 Siunatkaat niitÀ, jotka teitÀ kiroilevat: rukoilkaat niiden edestÀ, jotka teitÀ vahingoittavat.
29 Ja joka sinua lyö poskelle, taritse myös hÀnelle toinen, ja joka sinulta vie kaapun, ÀlÀ myös hÀneltÀ kiellÀ hametta.
30 Vaan anna jokaiselle, joka sinulta anoo, ja siltÀ, joka sinun omas ottaa, ÀlÀ jÀlleen ano.
31 Ja niinkuin te tahdotte, ettÀ ihmisten pitÀÀ teille tekemÀn, niin tehkÀÀt te heillekin.
32 Ja jos te rakastatte niitÀ, jotka teitÀ rakastavat, mikÀ kiitos teille siitÀ on? sillÀ syntisetkin rakastavat niitÀ, joilta he rakastetaan.
33 Ja jos te teette hyvÀÀ hyvÀntekijöillenne, mikÀ kiitos teillÀ siinÀ on? sillÀ syntiset sen myös tekevÀt.
34 Ja jos te lainaatte niille, joilta te toivotte jÀlleen saavanne, mikÀ kiitos teillÀ siitÀ on? sillÀ syntisetkin lainaavat syntisille, ettÀ he tasan jÀlleen saisivat.
35 Kuitenkin rakastakaat teidÀn vihollisianne ja tehkÀÀt hyvÀÀ, ja lainatkaat, ja ÀlkÀÀt mitÀÀn siitÀ toivoko: niin teidÀn palkkanne on suuri, ja teidÀn pitÀÀ oleman YlimmÀisen pojat; sillÀ hÀn on laupias kiittÀmÀttömiÀ ja pahoja kohtaan.
36 Olkaat sentÀhden laupiaat, niinkuin teidÀn IsÀnnekin laupias on.
37 ĂlkÀÀt tuomitko, ettei teitĂ€ tuomittaisi: Ă€lkÀÀt sadatelko, ettei teitĂ€ sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan.
38 Antakaat, ja teille annetaan: hyvÀn mitan, likistetyn ja sullotun, ja ylitsevuotavan he antavat teidÀn helmaanne; sillÀ juuri sillÀ mitalla, jolla te mittaatte, pitÀÀ teille jÀlleen mitattaman.
39 Mutta hÀn sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa? eikö he molemmat hautaan lankee?
40 Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa, mutta jokainen on tÀydellinen, kuin hÀn on niinkuin hÀnen mestarinsa.
41 Mutta kuinkas nÀet raiskan, joka on veljes silmÀssÀ, vaan et havaitse malkaa, joka on omassa silmÀssÀs?
42 Eli kuinkas taidat sanoa veljelles: veljeni, pidÀ, minÀ otan raiskan, joka on silmÀssÀs, ja et itse nÀe malkaa, joka on omassa silmÀssÀs? SinÀ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmÀstÀs, ja katso sitte, jos taidat ottaa raiskan, joka on veljes silmÀssÀ.
43 SillÀ ei ole se hyvÀ puu, joka tekee pahan hedelmÀn, eikÀ paha puu, joka tekee hyvÀn hedelmÀn.
44 SillÀ jokainen puu tunnetaan hedelmÀstÀnsÀ; sillÀ ei orjantappuroista koota fikunia, eikÀ ohdakkeista haeta viinamarjoja.
45 HyvÀ ihminen tuottaa edes sydÀmensÀ hyvÀstÀ tavarasta hyvÀÀ, ja paha ihminen sydÀmensÀ pahasta tavarasta tuottaa edes pahaa. SillÀ sydÀmen kyllyydestÀ hÀnen suunsa puhuu.
46 MitÀ te siis minua kutsutte Herra, Herra! ja ette tee, mitÀ minÀ sanon?
47 Kuka ikÀnÀ tulee minun tyköni, ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, sen minÀ osoitan teille, kenen kaltainen hÀn on.
48 HÀn on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi, ja kaivoi syvÀÀn, ja pani perustuksen kallion pÀÀlle. Kuin siis vuo tuli, sysÀsi virta sitÀ huonetta, ja ei voinut hÀntÀ liikuttaa; sillÀ se oli perustettu kallion pÀÀlle.
49 Mutta joka kuulee ja ei tee, se on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi maan pÀÀlle ilman perustusta, jota virta sysÀsi, ja se kohta kukistui: jonka huoneen lankeemus oli suuri.
Leave a Reply