Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na reward
EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 6 : 17 – 19
17 KÀske niitÀ, jotka rikkaat tÀssÀ maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikÀ panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elÀvÀn Jumalan pÀÀlle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
18 EttÀ he tekisivÀt hyvÀÀ ja hyvissÀ töissÀ rikastuisivat, antaisivat hyvÀllÀ mielellÀ, olisivat avulliset,
19 Ja tallelle panisivat itsellensÀ hyvÀn perustuksen edespÀin, kÀsittÀÀksensÀ ijankaikkista elÀmÀÀ.
Kirje kolossalaisille 3 : 23 – 24
23 Ja kaikki, mitÀ te teette, se tehkÀÀt sydÀmestÀnne, niinkuin Herralle ja ei ihmisille,
24 Ja tietÀkÀÀt, ettÀ te saatte Herralta perimisen palkan; sillÀ te palvelette Herraa Kristusta.
Kirje heprealaisille 11 : 6
6 SillÀ ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillÀ joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitÀÀ uskoman, ettÀ hÀn on, ja on niille kostaja, jotka hÀntÀ etsivÀt.
Kirje galatalaisille 6 : 9
9 Ja koska me hyvÀÀ teemme, niin ÀlkÀÀmme suuttuko; sillÀ aikanansa mekin saamme niittÀÀ ilman lakkaamatta.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 1 – 34
1 Kavahtakaat, ettette anna almujanne ihmisten edessÀ, ettÀ te heiltÀ nÀhtÀisiin: niin ette saa palkkaa IsÀltÀnne, joka on taivaissa.
2 Kuin siis almua annat, niin ÀlÀ edellÀs torvella soita, niinkuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevÀt, ettÀ he ihmisiltÀ kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Mutta kuin sinÀ almua annat, niin Àlköön vasen kÀtes tietÀkö, mitÀ oikia kÀtes tekee,
4 EttÀ almus olis salaisuudessa, ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksais sinulle julkisesti.
5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidÀ oleman niinkuin ulkokullatut; sillÀ he mielellÀnsÀ seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan kuin sinÀ rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile IsÀÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
7 Ja kuin te rukoilette, niin ÀlkÀÀ olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillÀ he luulevat heitÀ paljon puheensa tÀhden kuultavan.
8 SentÀhden ÀlkÀÀt olko heidÀn kaltaisensa; sillÀ IsÀnne tietÀÀ kyllÀ, mitÀ tarvitsette, ennen kuin te hÀneltÀ rukoilettekaan.
9 NÀin teidÀn siis pitÀÀ rukoileman: IsÀ meidÀn, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
10 LÀhestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
11 Anna meille tÀnÀpÀivÀnÀ meidÀn jokapÀivÀinen leipÀmme.
12 Ja anna meille meidÀn velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidÀn velvollistemme.
13 Ja ÀlÀ johdata meitÀ kiusaukseen. Mutta pÀÀstÀ meitÀ pahasta. SillÀ sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
14 SillÀ jos te anteeksi annatte ihmisille heidÀn rikoksensa, niin myös teidÀn taivaallinen IsÀnne antaa teille anteeksi.
15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidÀn rikoksiansa, niin ei myös teidÀn IsÀnne anteeksi anna teidÀn rikoksianne.
16 Mutta kuin te paastootte, niin ÀlkÀÀt olko surulliset niinkuin ulkokullatut; sillÀ he muuttavat muotonsa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin paastoovan. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
17 Vaan sinÀ kuin paastoot, niin voitele pÀÀs ja pese kasvos,
18 Ettet ihmisiltÀ nÀhtÀis paastoovan, mutta IsÀltÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
19 ĂlkÀÀt tavaraa kootko maan pÀÀllĂ€, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat;
20 Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eikÀ ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikÀ varasta.
21 SillÀ kussa teidÀn tavaranne on, siellÀ on myös teidÀn sydÀmenne.
22 SilmÀ on ruumin valkeus; jos siis silmÀs on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu.
23 Mutta jos silmÀs on paha, niin koko ruumiis on pimiÀ. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?
24 Ei kenkÀÀn voi palvella kahta herraa; sillÀ taikka hÀn tÀtÀ vihaa ja toista rakastaa, taikka hÀn tÀhÀn suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25 SentÀhden sanon minÀ teille: ÀlkÀÀt murehtiko henkenne tÀhden, mitÀ te syötte ja mitÀ te juotte, eikÀ ruumiinne tÀhden, millÀ te teitÀnne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?
26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvÀ eikÀ niitÀ, ei myös kokoa riiheen, ja teidÀn taivaallinen IsÀnne ruokkii heidÀt. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
27 Mutta kuka teistÀ voi surullansa lisÀtÀ yhden kyynÀrÀn pituudellensa?
28 Ja mitÀ te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtÀ tee, eikÀ kehrÀÀ.
29 Kuitenkin sanon minÀ teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistÀ.
30 Jos Jumala nÀin vaatettaa pellon ruohon, joka tÀnÀpÀnÀ seisoo ja huomenna pÀtsiin heitetÀÀn, eikö hÀn paljoa enemmin teidÀn sitÀ tee, te vÀhÀuskoiset?
31 ĂlkÀÀt siis surulliset olko, sanoen: mitĂ€ me syömme, taikka mitĂ€ me juomme? eli millĂ€ me meitĂ€mme verhoomme?
32 SillÀ kaikkia nÀitÀ pakanat etsivÀt; sillÀ teidÀn taivaallinen IsÀnne kyllÀ tietÀÀ teidÀn kaikkia nÀitÀ tarvitsevan.
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
34 ĂlkÀÀt sentĂ€hden sureko huomisesta pĂ€ivĂ€stĂ€; sillĂ€ huomisella pĂ€ivĂ€llĂ€ on suru itsestĂ€nsĂ€. TyytykÀÀn kukin pĂ€ivĂ€ surullensa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 33
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
Psalmien kirja 16 : 5 – 6
5 Mutta Herra on minun tavarani ja osani: sinÀ tÀhteelle panet minun perimiseni.
6 Arpa lankesi minulle kauniimmissa: minÀ olen jalon perimisen saanut.
Kirje heprealaisille 6 : 10
10 SillÀ ei Jumala ole vÀÀrÀ, ettÀ hÀn unohtais teidÀn tekonne ja työnne rakkaudessa, jonka te hÀnen nimellensÀ osoititte, koska te pyhiÀ palvelitte ja vielÀ palvelette.
Psalmien kirja 19 : 9 – 11
9 Herran pelko on puhdas ja pysyy ijankaikkisesti: Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat,
10 Ne ovat kalliimmat kultaa ja kaikkein parasta kultaa, ja makeammat hunajaa ja mesileipiÀ.
11 Sinun palvelias myös niissÀ opetetaan: ja joka niitÀ pitÀÀ, hÀnellÀ on suuri palkka.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 3 : 12 – 15
12 Jos nyt joku rakentaa tÀmÀn perustuksen pÀÀlle kultaa, hopiaa, kalliita kiviÀ, puita, heiniÀ, olkia:
13 Jokainen teko tulee julkiseksi; sillÀ se pÀivÀ sen on selittÀvÀ, joka tulessa ilmaantuu: ja minkÀkaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.
14 Jos jonkun teko pysyy, jonka hÀn sen pÀÀlle rakentanut on, niin hÀn saa palkan:
15 Jos jonkun teko palaa, niin hÀn saa vahingon; mutta hÀn tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.
Jeremiah 17 : 10
10 MinÀ Herra tahdon tutkia sydÀmen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hÀnen töittensÀ jÀlkeen ja hÀnen töittensÀ hedelmÀn jÀlkeen.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16 – 17
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
17 SillÀ ei Jumala lÀhettÀnyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta ettÀ maailma pitÀÀ hÀnen kauttansa vapahdettaman.
Kirje heprealaisille 13 : 16
16 Mutta ÀlkÀÀt hyvin tekemistÀ ja jakamista unohtako; sillÀ senkaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle.
Kirje efesolaisille 2 : 8 – 9
8 SillÀ armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissÀnne: Jumalan lahja se on:
9 Ei töistÀ, ettei yksikÀÀn kerskaisi.
Kirje efesolaisille 1 : 18
18 Ja valaisis teidÀn ymmÀrryksenne silmÀt, ettÀ te tietÀisitte, minkÀ hÀnen kutsumisensa toivo on ja mikÀ hÀnen kunniansa perimisen rikkaus on hÀnen pyhissÀnsÀ,
Psalmien kirja 62 : 1 – 12
1 Davidin Psalmi Jedutunin edestÀ, edellÀveisaajalle. (H62:2) Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa, joka minua auttaa.
2 HÀn ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten minÀ kovin kompastuisi.
3 Kuinka kauvan te yhtÀ vÀijytte, ettÀ te kaikin hÀntÀ surmaatte, niinkuin kallistuvaa seinÀÀ ja raukeevaa muuria?
4 Kuitenkin he neuvoa pitÀvÀt, kukistaaksensa hÀntÀ korkeudestansa; he rakastavat valhetta: suullansa he siunaavat, ja sydÀmessÀnsÀ kiroilevat, Sela!
5 Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa; sillÀ hÀn on minun toivoni.
6 HÀn ainoastaan on kallioni ja autuuteni, hÀn varjelukseni, en minÀ kaadu.
7 Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun vÀkevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.
8 Te kansat, toivokaat hÀneen joka aika, vuodattakaat teidÀn sydÀmenne hÀnen eteensÀ: Jumala on meidÀn turvamme, Sela!
9 Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vÀhemmÀn kuin ei mitÀÀn, niin monta kuin heitÀ on.
10 ĂlkÀÀt luottako vÀÀryyteen ja vĂ€kivaltaan; Ă€lkÀÀt turvatko niihin, mitkĂ€ ei mitÀÀn ole; jos rikkaudet teidĂ€n tykönne lankeevat, niin Ă€lkÀÀt panko sydĂ€ntĂ€nne niiden pÀÀlle.
11 Jumala on kerran puhunut, sen olen minÀ kahdesti kuullut: ettÀ Jumala (yksinÀnsÀ) vÀkevÀ on.
12 Ja sinÀ Jumala olet armollinen; sillÀ sinÀ maksat jokaiselle työnsÀ jÀlkeen.
Psalmien kirja 37 : 21 – 22
21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22 SillÀ hÀnen siunattunsa perivÀt maan; mutta hÀnen kirottunsa pitÀÀ hÀvitettÀmÀn.
Psalmien kirja 16 : 11
11 SinÀ osoitat minulle elÀmÀn tien, sinun kasvois edessÀ on tÀydellinen ilo, ja riemullinen meno oikialla kÀdellÀs ijankaikkisesti.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 3
3 Joidenka kaunistus ei pidÀ oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympÀri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa,
Leave a Reply